18.10.13

Tapahtumatiedon integroinnin hyödyt ja haitat puntarissa

Verkkopalvelu on osa seurakuntien työprosesseja. Ratkaisuvaihtoehtoja punnitaan verkkohankkeessa jatkuvasti. Keskeisimmät painot puntarissa ovat työntekijöiden työnteon helpottaminen ja seurakuntalaisten toiveet ja odotukset. Myös kokonaiskirkolliset kustannukset ovat oleellinen punnus puntarissa.

Verkkopalvelu on osa seurakuntien työprosesseja. Ratkaisuvaihtoehtoja punnitaan verkkohankkeessa jatkuvasti. Keskeisimmät painot puntarissa ovat työntekijöiden työnteon helpottaminen ja seurakuntalaisten toiveet ja odotukset. Myös kokonaiskirkolliset kustannukset ovat oleellinen punnus puntarissa.

Miten saamme ihmisiä tapahtumiin? Millainen työprosessi on tapahtuman järjestäminen seurakunnassa? Mitä tietoja annetaan tilan varauksessa, ja mitä tietoja tarvitaan, kun markkinoidaan tapahtumaa? Mikä on eri järjestelmien rooli tässä prosessissa?

Näitä kysymyksiä on selvitetty syksyn aikana seurakuntien verkkohankkeessa. Lähtökohtainen oletus on ollut se, että hankkeessa tarvitaan tapahtumatietojen integraatio varausjärjestelmistä uuteen verkkopalveluun. On ajateltu, että tapahtumat syntyvät varausjärjestelmään henkilö- ja tilavarausten oheistuotteina, eikä niitä haluta syöttää toista kertaa verkkopalvelun järjestelmään. Integroinnin tarvetta on myös puoltanut se, että tapahtumailmoittautuminen ja tapahtumalistaukset paikallislehteen on saatu tähän asti samasta järjestelmästä. Myös tilastoinnit ovat olennainen osa kokonaisuutta.

Mitä yhteisiä tietoja on varausjärjestelmässä ja verkkopalvelussa?

Tutkimusten edetessä kuitenkin selvisi, että sisäisiä työprosesseja ja tapahtumien viestinnän työprosesseja ei voi suoraan yhdistää. Varauksilla ja viestinnällä on omat tietokentät ja tavoitteensa, ovatpa ne sitten samassa tai eri järjestelmässä. Yhteisiä tietoja ovat nimi, paikka, aika ja henkilöt. Tutkitaan siis niitä hieman tarkemmin.

Nimi
Nimi voisi hyvinkin olla siirrettävä tieto varausjärjestelmästä verkkopalveluun. Tapahtuman nimi saattaa kuitenkin olla varausjärjestelmässä merkinnällä ”jp” ja verkkopalvelussa ”Perhemessu”. Molemmat ovat omassa kontekstissaan ihan oikein ja riittäviä, mutta varausjärjestelmän tieto ei toimi verkkopalvelussa.

Paikka
Paikka tietona on sama varausjärjestelmässä ja verkkopalvelussa, mutta verkossa paikan tulee olla linkki tilan esittelyyn, karttaan ja ajo-ohjeisiin. Tämä linkki pitäisi käydä lisäämässä kuitenkin verkkopalveluun erikseen, joten samalla vaivalla sen voi sinne myös kirjoittaa.

Aika
Päivänmäärä on sama varauskalenterissa ja verkkopalvelussa, mutta kellonaika ei. Jos seurakuntalaisille markkinoidaan tapahtumaa varausjärjestelmän kellonajalla, saapuvat he paikalle silloin, kun tilaa valmistellaan tilaisuutta varten.

Henkilöt
Henkilöiden varaamisella on myös eri funktio, kuin henkilöiden tiedoilla tapahtumailmoituksessa. Henkilöt esitellään verkkopalvelussa yleensä tilaisuuden muun kuvauksen yhteydessä eikä eri kentässä. Samassa yhteydessä kerrotaan myös henkilöiden rooli; jotkut ovat puhujia, ja jotkut antavat lisätietoja. Henkilöiden yhteystieto- ja esittelysivut on myös hyvä linkittää henkilöiden nimiin joissakin tilanteissa.

Loppupäätelmäksi tulee, että selkeitä siirrettäviä kenttiä ovat tapahtuman nimi ja päivämäärä. Jos nämä tiedot halutaan rajapinnalla siirtää varausjärjestelmästä verkkopalveluun, tarvitaan keskitetty rajapintaratkaisu, jossa julkaisujärjestelmä keskustelee vain yhden rajapinnan kanssa eikä kaikkien seurakuntien varausjärjestelmien kanssa erikseen. Tämä tarkoittaa 4-5 eri toimijan yhteishanketta. Ja nämä yhteishankkeet ovat aina melko kankeita, vaikka kaikki toimijat erikseen olisivatkin huipputaitavia.

Puntariin siis laitettiin seuraavat näkökulmat:

Tapahtumatietojen integroinnin hyödyt

Työprosessin näkökulmasta: Tapahtumista on varmasti verkossa aina nimi ja päivänmäärä ilman erillistä työtä.

Seurakuntalaisen näkökulmasta: Ei hyötyjä. (Minimitieto verkossa on parempi kuin ei mitään, mutta puutteellisten tietojen takia ei voi varsinaisesti puhua hyödystä).

Kustannusten näkökulmasta: Ei hyötyjä.

Tapahtumatietojen integroinnin haitat

Työprosessin näkökulmasta: Jos tapahtumien markkinointia verkossa halutaan kehittää, kuten verkkohankkeen tavoitteena on, tarkoittaa se monipuolisempien tietojen täyttämistä. Käytännössä se tarkoittaa joko
a)      varausjärjestelmien ja rajapinnan kehittämistä julkaisujärjestelmän lisäksi (kankeaa ja kallista) tai
b)      ylläpitäjien kirjautumista verkkopalveluun erikseen rikastamaan tapahtumatietoa eli tapahtumien syöttäminen tapahtuu kahdessa järjestelmässä joka tapauksessa.
Seurakuntien työntekijät ovat toivoneet mahdollisuutta lisätä tapahtumaan linkkejä, liitteitä ja kuvia, joten nämä tulisi kuitenkin käydä julkaisujärjestelmässä lisäämässä erikseen.

Seurakuntalaisen näkökulmasta: Tapahtuman minimitiedot eivät ole sitä mainostusta, jota loppukäyttäjät ovat haastatteluissa toivoneet.

Kustannusten näkökulmasta: Kokonaiskirkolliset kustannukset olisivat merkittäviä, jos muutoksia tehtäisiin moneen järjestelmään. Myös seurakuntien verkkohankkeen resurssit keskittyisivät pitkäksi aikaa integrointiin, ja se olisi poissa ydintavoitteiden toteuttamisesta.

Tiedot syötetään kerran, mutta prosessissa on kaksi järjestelmää

Ratkaisuksi on nähty se, että varaustiedot hoidetaan varausjärjestelmällä ja kaikki viestintätehtävät verkkopalvelun julkaisujärjestelmällä. Suurin hyöty on se, että vain tällä tavalla voidaan keskittyä tapahtumien viestinnän kehittämiseen kustannustehokkaasti. Varausjärjestelmien ja julkaisujärjestelmien kehittäminen on myös helpompaa ja halvempaa, kun niitä ei ole kiinteästi sidottu toisiinsa. Myös työprosessi selkiytyy, kun kahteen erilaiseen tehtävään on omat, juuri kyseistä tehtävää tukevat systeeminsä.

Työprosessin ja jatkokehityksen helpottamiseksi on lisäksi suunnitteilla muutamia toimenpiteitä:

  • Tarkistetaan, että varausjärjestelmässä on vain varaukseen tarvittavat kentät
  • Varausjärjestelmästä voitaisiin tehdä linkki verkkopalvelun julkaisujärjestelmään
  • Tapahtumille voidaan luoda yksilöllinen tunniste (ID), joka on yhteinen eri järjestelmissä. Tämän avulla voidaan myöhemmin kehittää muita tarpeita, kuten maksu- tai tilastointiratkaisuja.
  • Keskitetään kaikki viestintään liittyvät toimet verkkopalvelun julkaisujärjestelmään. Näitä ovat tapahtumailmoituksen lisäksi esimerkiksi lehteen vietävien tapahtumien listaus sekä automaattisesti syntyvä tulostettava tapahtumamainos ja myöhemmin myös ilmoittautuminen.

Tavoitteena on saada ihmisiä tapahtumiin

Varauksia tehdään, jotta tapahtumalle saadaan paikka ja siitä vastuussa olevat ihmiset. Tapahtumista kerrotaan verkossa, jotta tapahtumiin saataisiin osallistujia. Jälkimmäinen vaatii muutakin kuin varauksissa syntyvän tiedon jakelemisen verkkopalvelun kalenterissa. Tapahtumien jakaminen sosiaalisessa mediassa innostavalla tavalla, tapahtumien löytyminen Googlella, tapahtumien linkittyminen sivuston eri teemoihin ja nostot etusivulle vaativat taustalle monipuolisemmat tietokentät.

Eikä työn tarvitse loppua siihen, kun tapahtuma on kalenterissa, vaan tapahtuman aikana samaa tapahtumasivua voidaan käyttää esim. suorien lähetysten näyttämiseen ja kommentointiin. Tapahtuman jälkeen sivulla voi antaa palautetta, katsoa kuvia tai selata muita vastaavia tapahtumia yms. Tämä jälkimarkkinointinäkökulma on tullut esiin sekä työntekijöiden työpajoissa että loppukäyttäjien haastatteluissa.

Mitä tästä opimme?

Järjestelmiä ei kannata integroida sen takia, että se on teknisesti mahdollista, tai sillä perusteella, että työ on aina helpompaa, jos kaikki tehdään yhdellä järjestelmällä. Helppokäyttöisyys ei aina synny keskittämällä toimintoja yhteen järjestelmään, vaikka joissakin tilanteissa se toki näin onkin. Esim. astianpesukone ja painepesuri ovat helppokäyttöisiä yksistään, mutta jos niiden toiminnot yhdistetään samaan laitteeseen, voi käyttö olla vaikeaa ja funktiot rajoittavat toisiaan. Vesiputket ja vesimittarit ovat näissäkin kuitenkin yhteisiä (vrt. ID-tunniste).

Lisäksi opimme kuinka hauska ja hyödyllinen työskentelytapa ovat yhteiset työpajat seurakunnissa. Työprosessit kannattaa tutkia niiden ihmisten kanssa, jotka työtä tekevät, ja pöydälle kannattaa nostaa koko prosessi ideasta lopputulokseen. Lisäksi puntarissa kannattaa pitää kustannukset kokonaiskirkollisesti sekä asioiden joustava jatkokehitettävyys, koska myös se on lopulta  kustannuskysymys.

Selvitystyössä oli toki muitakin vaihtoehtoja esillä. Niihin voi tutustua hankkeen sivulla olevan aineiston avulla.

Tässä esitettyä kehityssuuntaa voimme arvioida jatkuvasti, ja viisastuminen matkan varrella on sallittua.  Keskustele aiheesta hankkeen Facebook-ryhmässä tai lähetä kysymys/kommentti osoitteella verkkohanke(at)evl.fi.

16.10.13

Muut kirkolliset toimitukset

Jatkokertomus600

Huomattavin muu kirkollinen toimitus on ollut yrittäjä Kalevi Kosusen omistaman
polttoainejakamon kahvion siunaaminen toissa kesänä. Tilaisuus oli kaikin puolin
arvokas, läsnä oli kutsuvieraina muun muassa Kunnanjohtaja Kapanen itse ja
Helsingistä Öljy-yhtiön Miehiä.

Kirkkokuoro esiintyi ja puhuin käyttäen tekstinä Jeesuksen vertausta öljypuusta,
kuten luontevasti tilanteeseen sopi. Yleisöä ei sisälle mahtunut juuri kymmentä 
enempää, onhan Kosusen kahvio suhteellisen pieni, koska se on rakennettu
oikosulusta palaneen entisen kylmiön paikalle polttoainejakamon eteistilaan.

Ulkona oli lisäksi myös yleisöä. Molemmat osallistuivat kuitenkin kahvinjuontiin.
Jatkuu...
14.10.13

Kirkkojen on palveltava muuttuvia käyttötarpeita

Kampin kappelilla ei ole montaa ikätoveria suomalaisten kirkkojen joukossa. Kuva: Kampin kappeli

Kampin kappelilla ei ole monta ikätoveria suomalaisten kirkkojen joukossa. Kuva: Antonin Halas

Pohjoismainen kirkkorakennuskonferenssi järjestettiin syyskuussa Helsingissä. Yksi vahva teema oli ekologisuus. Tapahtumassa pohdittiin myös sitä, miten kirkkorakennukset voisivat palvella paremmin nykyisiä tarpeita.

”Kirkkojen rakentaminen on Suomessa tällä hetkellä aika vähäistä, mutta samat kysymykset on otettava huomioon kun vanhoja korjataan ja saneerataan. Kirkkojen tulee palvella muuttuvia käyttötarpeita, kuten erikokoisia ryhmiä ja monenmuotoista toimintaa”, sanoo seminaaria järjestämässä ollut pastori Kai Vahtola.

Piispa Björn Vikström puhui tilaisuudessa kirkkojen ekologisuuden teologisista perusteista. Vikström totesi, että kirkko on luomistyössä Jumalan kumppani ja kirkon työn on siksi ulotuttava ympäristöstä huolehtimiseen.

Herran huoneet nielevät rahaa

Vahtolan mukaan kirkkorakentamisessa eletään seesteistä vaihetta, eikä suuria jännitteitä ole ilmassa esimerkiksi sen suhteen, miltä pyhän tilaan tulee näyttää, kuten menneinä vuosikymmeninä. Tärkeämpi kysymys on kirkkojen säilyttäminen ja tilojen monipuolisempi käyttö.

Kirkot ja seurakuntatalot ovat kalliita ylläpitää, lämmittää ja korjata. Kirkkojen käyttöaste on vähentynyt kaikkialla ja tilojen käyttötarpeet muuttuvat. Monissa Euroopan maissa kirkkoja on muutettu monikäyttöisiksi saleiksi, joissa järjestetään jumalanpalvelusten lisäksi myös muita kuin uskonnollisia tilaisuuksia. Niitä on myös myyty esimerkiksi ravintoloiksi ja kodeiksi.

”Tällä hetkellä suuret kysymykset liittyvät kirkkojen käytön muutoksiin. Esimerkiksi Englannissa satoja kirkkoja on saneerattu muihin käyttötarkoituksiin ja Ruotsissakin kirkkoja vuokrataan ulos. Kirkko ei ole enää keskellä ihmisiä fyysisesti ja siitä seuraa taas kysymyksiä etäisyyksistä. Käyttöasteen perusteella kirkot olisivat aivan liian kalliita, jos olisivat mitä tahansa muita rakennuksia kuin kirkkoja”, Vahtola toteaa.

Kirkkojen muuttaminen muiksi tiloiksi ei ole kuitenkaan yksinkertaista. Asiaan liittyy erilaista lainsäädäntöä ja Museoviraston päätöksiä sekä seurakuntalaisten tunnesiteitä.

Pyhiä tiloja kivestä ja puusta

Paratiisihuoneesta konferenssivieraille esiteltiin muun muassa Temppeliaukion kirkkoa ja Kampin Hiljaisuuden kappelia.

Kampin kappelin johtaja Kenneth Koskiselle vieraat tekivät paljon kysymyksiä.

”Kampin kappelissa vieraita kiinnosti kysymys siitä, tukeeko se seurakuntien toimintaa vai kilpaileeko se seurakuntien kanssa. Toinen kysymys oli yhteistyö kaupungin sosiaalityön kanssa ja roolijako siinä. Myös toiminnan avoimuus ja hiljaisuuden teema herättivät mielenkiintoa”, Vahtola kertoo.

Kirkkorakennuskonferensseja on järjestetty Pohjoismaissa muutaman vuoden välein 1950-luvulta saakka. Vahtolan mukaan tapahtuman luonne on asiantuntijoiden ja hallinnon yhteyshenkilöiden tapaaminen. Tänä vuonna paikalle toivottiin noin seitsemääkymmentä vierasta, mutta saatiin noin 55, joista vain kymmenkunta oli suomalaisia.

Pohjoismainen yhteistyö on Vahtolasta tärkeää. Maallistumiskehityksen kannalta on hyvä tietää, mitä länsinaapurissa tapahtuu.

”On toki syytä tarkkailla, miten Tanskan ja Ruotsin suurissa kaupungeissa käy. Meillä on kuitenkin erilainen kulttuuri. Spiritualiteetti on meillä luonnollisempaa kuin naapurimaassa”, hän arvioi.

11.10.13

”Pääsivulla ei kerrota edes tämän viikon tapahtumista!”

Seurakuntalaiset tietävät mitä seurakuntien verkkosivuilla kaivataan.

Seurakuntalaiset tietävät mitä seurakuntien internet-sivustoilla kaivataan.

Internet-sivustojen suunnittelussa pohditaan usein sitä, kysytäänkö sivuston tulevilta käyttäjiltä, mitä he haluavat, vai luodaanko jotain uutta ja kivaa sen kummemmin kyselemättä. Molempia kannattaa tehdä! Käyttäjät osaavat nimetä paljon asioita, joita he haluaisivat sivustolta löytää, ja toisaalta heille ei ehkä tule mieleen haluta jotain aivan uutta. Kuten Henry Ford aikoinaan sanoi: ”Jos olisin kysynyt asiakkailtani, mitä he haluavat, he olisivat sanoneet, että nopeampia hevosia.”

Miten on tutkittu?

Seurakuntien verkkohankkeessa on kerätty tietoa käyttäjien tottumuksista ja toiveista monella tapaa. Kotimaa-yhtiöt on tehnyt Jäsen 360 astetta -käsikirjan, jossa evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistöä on tutkittu ja tulosten pohjalta ryhmitelty jäsenet ryhmiin (Irralliset, Maltilliset, Avomieliset ja Uskolliset). Kirkolla on myös tietoa siitä, millä seurakunnan sivuilla jäsen vierailee ja kuinka usein, sekä siitä, mitä hakusanoja yleensä käytetään.

Verkkohanke on suunnattu ensi vaiheessa erityisesti Maltilliset-käyttäjille, koska he eivät ole haasteellisin kohderyhmä (joka on Irralliset) eivätkä helpoin (Uskolliset). Haastattelimme Maltilliset-ryhmää edustavia seurakuntalaisia Oulussa ja Keravalla ja kyselimme, mitä hyvää ja huonoa he ajattelivat kirkosta, mitä kirkon palveluja he käyttävät ja haluaisivat käyttää ja ylipäänsä, mitä sisältöä he haluaisivat seurakunnan Internet-sivustolta löytää.

Haastattelut tukivat näkemystä, joka on saatu muista tutkimuksista: seurakunnan verkkosivustolta etsitään tietoa sukujuhlista, apu- ja tukiasioista sekä tietoa kirkon avustustoiminnasta. Ajattelemisen aihetta antoi esimerkiksi se, että Oulussa haastateltavat eivät puhuneet seurakunnasta vaan kirkosta (Keravalla sana ’seurakunta’ esiintyi puheissa enemmän) – onko niin, että isossa taajamassa seurakunta on hämärämmäksi jäävä käsite, kun taas ”kirkko paikkakunnalla” on se, mistä puhutaan ja mihin toiveet kohdistuvat? Mitä haasteita tämä tuo Internet-sivuston suunnittelulle? Sitä mietimme.

Käyttäjäpersoonat

Suunnittelun avuksi olemme laatineet Käyttäjäpersoonat, joilla tarkoitetaan tietyn käyttäjäryhmän kuvausta konkreettisessa muodossa (ja tässä vaiheessa siis kuvattu käyttäjäryhmä on tuo Maltilliset). Käyttäjäpersoonat ovat kuvitteellisia seurakunnan jäseniä, joilla on tutkimustiedosta nostetut motivaatiot, turhautumat, toiveet ja pelot. Kun pidämme nämä käyttäjäpersoonat mielessä, pysymme oikealla polulla suunnittelemassa sivustoa juuri heille.

Käyttäjäpersoonien kuvaukset elävät ja tarkentuvat koko suunnittelun ajan, ja lisäksi tulemme tekemään käyttäjäpersoonia myös seurakuntien työntekijöistä, jotka verkkosivuston sisältöä sitten päivittävät.

Tutustu verkkohankkeen loppukäyttäjien persoonakuvauksiin:
Pekka Hietamäki
Martti Halme
Leila Huldén

Tutustu hankkeeseen Sakastissa ja liity verkkohankkeen facebook-ryhmään.

9.10.13

Osallistumistilastot kirkollisiin toimituksiin

Jatkokertomus600

Tähän taulukkoon ei ole laitettu lukuja siksi, että kanslisti Tolapää on ollut
ensin vuosilomalla ja sitten sairaslomalla ja sitten vapaapäivillä enkä ole
päässyt siksi kuuteen viikkoon viraston Holviin, koska holvin avain on rouva
Tolapään yksinomaisessa hallussa, vaikka hänen miehensä Rauno selvästi tiesikin
avaimen olinpaikan käydessäni sitä häneltä joitakin viikkoja sitten
tiedustelemassa, mutta vaikkakaan ei kiistänyt Laillista Oikeuttani avaimeen ei
Rauno kuitenkaan ollut ollut halukas sitä hakemaan sen kätköpaikasta heidän
asuttamansa omakotitalon ullakolta, koska katsoi tikkaiden olevan liian hatarat.

Itse kuitenkin epäilen hänen vaikuttimenaan olleen yhtäältä epävarmuus omasta
tasapainostaan, koska oli lauantai-ilta ja hän oli juuri lopettelemassa
saunomistaan naapurinsa Kalervo Juutisen kanssa, joka on paikkakunnalla tunnettu
alkoholinkäytöstään, joka ei aina ole pysynyt kohtuudessa - sekä toisaalta siksi,
että hänen puolisonsa, kanslisti Tolapää oli lomamatkalle lähtiessään siitä
nimenomaisesti, mielestäni oikeudettomasti varoittanut, käyttäen lisäksi
henkilöstäni ilmaisua, jota pidän epäasiallisena (”Jos se kuikkana kyselee
avainta, niin sano, että sitä ei anneta kuin korkeintaan Entiselle Rovastille”).
Jatkuu...
7.10.13

Diakoniabarometri avaa kiehtovan ikkunan diakoniatyöhön

Diakoniatyöntekijät toivovat lisää resursseja perheiden kanssa tehtävään työhön. Tämä ja monta muuta seikkaa diakoniatyön todellisuudesta selviävät diakoniabarometristä. - Kuva: Aarne Ormio.

Diakoniatyöntekijät toivovat lisää resursseja perheiden kanssa tehtävään työhön. Tämä ja monta muuta seikkaa diakoniatyön todellisuudesta selviävät diakoniabarometristä. – Kuva: Aarne Ormio.

Silläkin uhalla, että innostuneisuus vaikuttaa epäilyttävältä, uskallan hihkaista: olen innoissani diakoniabarometrista 2013! Ylpeänä haluan sen avulla kertoa diakoniatyön moninaisuudesta, innovatiivisuudesta, rohkeudesta ja herkkyydestä, traditioista ja luontaisesta uusiutumisesta.

Diakoniatyöntekijänä olen toisinaan kärvistellyt harmissani, kun diakoniatyötä ei mielestäni tunneta riittävän hyvin, toistetaan jotain 30 vuotta vanhoja mielikuvia tai muutoin puhutaan vastoin parempaa tietoa. Diakoniabarometrilla onnistuimme mielestäni antamaan välineitä tiedonpuutteen korjaamiseen.

Diakoniatyö tänään: Verkostoitunutta, vaativaa, vaarallistakin

Diakoniabarometrin avulla voi kertoa, mitä monipuolinen diakoniatyö oikeasti tarkoittaa. Kysytyistä 32 työn osa-alueesta 16 on sellaisia, mitä 80 % seurakunnista tekee vähintään jossain määrin. Voi kuvata diakoniatyöntekijöiden laajaa yhteistyöverkostoa, jossa 60 % diakoniatyöntekijöistä tekee verrattain runsasta yhteistyötä ainakin 8 eri suuntaan, näistä kärjessä sosiaalitoimen toimeentulotuki sekä oman seurakunnan muut työalat.

Diakoniabarometrissa kerrotaan arjen tason kuvauksia väestön ikääntymisen ja nuorten syrjäytymisen syistä ja seurauksista. Diakoninen vanhustyö ja perhetyö olivat myös kirkkaasti kärjessä, kun kysyttiin, mihin diakoniatyön muotoon kohdistuu seurakunnassasi eniten lisäämistarvetta.

Mitä työtä tehdään ja mitä pitäisi tehdä enemmän? Lähde: Diakoniabarometri 2013.

Mitä työtä tehdään ja mitä pitäisi tehdä enemmän? Lähde: Diakoniabarometri 2013.

Vaikka diakoninen vanhustyö on jo nyt mittavaa, riittämättömyys vaivaa, tarve on tekijöitä runsaampi. Diakoninen perhetyö ei ole vielä suunnattoman laajaa, mutta siihen on toivottu enemmän käsiä ja aikaa jo ensimmäisistä diakoniabarometreista saakka. Jotta tälle jäisi aikaa, jostain pitäisi uskaltaa luopua tai muutoin järjestää asiat toisin. Tässäpä pähkinä purtavaksi, miten sen teemme?

Barometri kertoo myös, että diakoniatyö turhan usein kuormittaa ja on jopa vaarallista. Puolet diakoniatyöntekijöistä kertoo työn kuormittavan usein ja viidesosa on itse joutunut väkivallan tai sen uhan kohteeksi. Kaksi kolmesta kertoo epäasiallisesta kohtelusta työtovereiden taholta, lähes yhtä moni asiakkaiden taholta ja kolmannes esimiehen taholta. Siitä huolimatta diakoniatyöntekijät, nuo uskosta ja huumorista iloa ja voimavaroja ammentavat sielunhoitajat, kuvaavat diakoniatyötä kiinnostavana, luovana ja merkityksellisenä työnä, jossa saa laajasti hyödyntää osaamistaan ja toteuttaa ideoitaan.

Diakoniabarometri eilen ja tänään

Diakoniabarometrilla on uljas historia alkaen vuodesta 1999. Tämän(kin) diakoniaidean alkujuurina olivat Kimmo Saares, Sakari Kainulainen ja Mikko Malkavaara. Kautta vuosien on ollut henkilöitä, jotka haluavat tietää lisää diakoniasta tutkimuksen keinoin. Sittemmin tätä asiaa edistämään perustettiin Diakonian tutkimuksen seura.

Vuodesta 2005 alkaen diakoniabarometri on liittynyt läheisesti Diakoniatyöntekijöiden päiviin. Viimeiset kaksi barometria on toteutettu sopimuksellisesti yhteistyöllä kolmen tahon kesken: Diakonian tutkimuksen seura (DTS), kirkkohallituksen diakoniasta vastaava yksikkö (KDY -> KDS) sekä Diakoniatyöntekijöiden Liitto (dtl). Tahojen edustajat sekä kulloinkin valittu tutkija muodostavat työryhmän diakoniabarometria toteuttamaan.

Jyväskylän Diakoniatyöntekijöiden päivillä julkaistun diakoniabarometrin tutkija Jouko Kiiski Itä-Suomen yliopistosta teki huikean hienon työn barometrin tulosten analysoinnissa ja raportoinnissa. Kiisken laatima diakoniabarometrin raportti on ladattavissa Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuissa ja barometrin esittelykalvomme löytyvät Diakoniatyöntekijöiden päivien verkkosivuilta.

Tutkimus todellisuuden peilinä

Tutkimus on aina kiehtovaa, ainakin tutkijalle itselleen. Lentoon tutkimus lähtee kun sitä hyödynnetään. Kun todellisuutta tarkastellaan tutkimuksen kanssa rinnakkain, työtä suunnataan ja jalostetaan, havaittuihin epäkohtiin puututaan, kirjatuista onnistumisista iloitaan.

Diakoniabarometri antaa runsaan ja värikkään kuvan diakoniatyöstä toteutettuna eri tavoin eri puolilla Suomea. Silti se on parhaimmillaankin vain peili. Todellisuus on aina monimuotoisempi ja moniulotteisempi.

Monessa kohtaa barometri kertoo runsauden sanoin määrällisesti suurista asioista. Kiinnostavia ovat myös ne pienemmät, marginaalisemmat, ne mitkä eivät vielä tai ehkä koskaan ole diakonian valtavirtaa.

Tätä peiliä voi hyvin käyttää selventämään kuvaa oman seurakunnan diakoniatyöstä. Mikä meillä on samoin ja mikä toisin kuin tuossa valtakunnallisessa näkymässä?

Toivon diakoniabarometrin äärelle uteliasta ja rohkeaa mieltä!

Titi Gävert KKH messuosastollaTiti Gävert
Kirkon diakonia ja sielunhoito

 

4.10.13

Verkkohankkeella yhteisen kirkon puolesta

Oulu on mukana tekemässä yhteistyötä. Mitään ei tehdä ”vain meille” vaan kaikki on tarkoitettu yhteiseen käyttöön.

Suomessa on satoja seurakuntatalouksia, mikä tarkoittaa suunnilleen yhtä monta nettitekstiä kasteesta, konfirmaatiosta ja diakoniasta. Se tarkoittaa vuosittain myös vähintään kymmeniä erilaisia verkkopalveluihin liittyviä kilpailutuksia ja tuhansia netin päivitystunteja.

Sosiaalinen media, video- ja muu sisällöntuotanto nielevät usein myös tolkuttomasti aikaa ja rahaa suhteessa yksittäisten seurakuntien ja yhtymien tavoittamiin yleisöihin. Toisaalta vaikkapa Oulussa tuotettua nettilähetystä voidaan katsella missä tahansa muuallakin.

Yhteinen sanoma – yhteinen viesti

Se että kaikki yrittävät tehdä kaikkea verkossa tapahtuvaa, on tuhlausta. Useimmat kirkon viestit ovat kaikkialla Suomessa samankaltaisia ja nettisivut tarvitsevat toimiakseen suunnilleen samanlaisia asioita ja elementtejä maantieteellisestä sijainnista huolimatta.

Ja sosiaalinen media – sehän nyt ainakin on kaikkialla se yksi ja yhteinen.

Säästöä ja tasa-arvoa

Seurakuntien verkkohanke on syntynyt tähän käytännölliseen tarpeeseen. Kaikissa seurakunnissa ei ole varaa, osaamista tai muita resursseja panostaa verkkoviestintään yhtä paljon kuin joissakin toisissa seurakunnissa. Verkkohankkeen pohja-ajatuksena on, että kun asioita tehdään yhteistyöllä, kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea, vaan sisältöä, verkkoläsnäoloa, tekniikkaa ja päivitysvastuuta voidaan hajauttaa laajasti.

Tämä vähentää sekä teknisiin hankintoihin liittyviä kustannuksia että työaikaan kuluvaa aikaa. Se lisää tasa-arvoa, kun pienen seurakunnan jäsen pääsee samaan verkkoaarteiston äärelle kuin suuren seurakuntayhtymän alueella asuvakin.

Oulussa avataan latua

Oulun seurakuntayhtymä seurakuntineen toimii verkkohankkeessa pilottina, mikä tarkoittaa sitä, että se mitä nyt rakennetaan, voidaan sitten monistaa muiden seurakuntien käyttöön. Mitään ei tehdä ”vain meille”, vaan kaikki on tarkoitettu yhteiseen käyttöön: tapahtumakalenteri, videot, yhteystietohaku, blogit, lomaketyökalut jne.

Tavoitteena on, että muutaman vuoden kuluttua Ouluun nyt luotava malli on mahdollista ottaa käyttöön helposti missä tahansa Suomen seurakunnassa ja seurakuntayhtymässä.

Päivitystyö sisältölähtöistä

Verkkopalvelujen sisällöt jakautuvat vastaisuudessa siten, että paikallinen sisältö, kuten ajankohtaiset seurakunnalliset tapahtumat, aukioloajat, yhteystiedot ja muut tiiviisti tiettyyn paikkakuntaan tai seurakuntaan liittyvä sisältö tuotetaan ja päivitetään edelleen siellä, missä siitä parhaiten tiedetään.

Sen sijaan niiden pohjalla oleva tekniikka on mahdollista ottaa valmiina käyttöön ilman erillisiä eurojen siirtelyjä. Siis ihan ilmaiseksi. Samoin on mahdollista ottaa käyttöön yhteisesti tuotettua sisältöä ja vaikkapa pyhien toimitusten esittelyjä ja vuorovaikutuksellisia palveluja.

Oulun pilottia tehdään syksyn ajan mahdollisimman avoimesti siten, että kaikilla kiinnostuneilla on mahdollisuus osallistua sen seuraamiseen: rakentavasta kehittämisehdotuksesta on aina hyötyä!

Tutustu hankkeeseen sen verkkosivuilla: sakasti.evl.fi/verkkohanke ja hankkeen facebook-ryhmässä.

3.10.13

Rukous ja nauru vievät eteenpäin

rimboKirkon jäsenmäärä vähenee, kirkon talous kiristyy…

Nämä huokausten kanssa lausutut huomiot ovat tuttuja monissa kirkoissa. Totta kai ne ovat haasteita kirkon työntekijöille, sitä ei voi kieltää. Toisaalta ne ovat meille signaali siitä, että on aika pysähtyä miettimään, mikä on kutsumuksemme tässä ajassa.

Näitä kysymyksiä pohdin muutama päivä sitten Amerikan luterilaisen kirkon (ELCA) New Yorkin hiippakunnan piispa Robert Alan Rimbon ja hänen henkilökuntansa kanssa.

Kysymys on läsnäolosta yhteiskunnassa, piispa Rimbo totesi. Amerikan luterilainen kirkko tekee laajaa sosiaalityötä. New Yorkin useilla seurakunnilla on soppakeittiöitä, kirkolla on sairaaloita ja hoitokoteja sekä kouluja. Niiden kautta se on osa yhteisöä, myös dialogissa yhteisön kanssa.

Varsinkin vastoinkäymiset haastavat yhteistoimintaan. Yksi esimerkki on Sandy-hurrikaanin aiheuttama tuho kaupungissa. Yhden seurakunnan soppakeittiön toimintakin kävi mahdottomaksi tuhojen vuoksi. Silloin lähiyhteisö tarttui toimeen. Yhdessä keittiö korjattiin mahdollisimman pian toimintakuntoon. Naapurustolle oli tärkeää, että seurakunta pystyi jatkamaan työtään kodittomien ja köyhien hyväksi.

Meillä Suomessa tilanne on toisenlainen. Sosiaaliturvaan liittyvistä asioista huolehtii valtio ja kunnat. Hyvä niin. Mikä on meidän tapamme olla läsnä yhteisöissämme? Näitä kysymyksiä me kirkon työntekijät joudumme aina uudelleen ja uudelleen pohtimaan omissa työyhteisöissämme.

Hiippakuntien ja kirkon keskushallinnon yksi kysymys on, miten on mahdollista tukea seurakuntien työntekijöitä näiden haasteiden, paineidenkin keskellä. Kysyinkin piispalta, miten hän tukee seurakuntia ja niiden työntekijöitä usein laskevien käyrien keskellä.

Me rukoilemme paljon, vastasi piispa. Näiden haasteiden keskellä kysymys on perusasiasta, uskosta.

Olen todennut, että pappien kriisit ovat usein uskon kriisejä, Rimbo jatkoi. Piispana hän kertoi kysyvänsä itseltään, miten voin auttaa pappeja syvemmälle uskoon, evankeliumiin ja sakramentteihin. Ajattelen, että tämä on yhteistä kirkoille Atlantin molemmin puolin. Myös me kirkon työntekijät Suomessa tarvitsemme yhteistä rukousta.

Entä hiippakunnan toimistossa, miten huolehditte jaksamisestanne, kysyin hiippakunnan työntekijöiltä. Me kuuntelemme toisiamme, kipuilemme ja nauramme paljon yhdessä, he vastasivat.

keskitalo

Jukka Keskitalo
kansliapäällikkö, kirkkohallitus

3.10.13

Lasten, nuorten ja erityisryhmien osallistuminen jumalanpalveluksiin

Jatkokertomus600

Lasten osallistuminen jumalanpalveluksiin on aiheuttanut yllättävän vähän
häiriötä. Se johtuu pääosin siitä, että lasten kirkot järjestetään riittävän
harvoin eikä niissä ole kovin paljon lapsiperheitä käynyt.

Nuorten jumalanpalvelukset pidetään Ervannon kyläkirkossa kahdesti vuodessa 
tiistai-iltaisin, eikä niistä ole ollut suurta häiriötä.

Koulujumalanpalveuksissa Väkeä on ollut mukavasti, sillä kaikkien oppilaitten
on ollut pakko osallistua.

Erityisryhmien jumalanpalveluksista tärkeimmät ovat olleet Kunnan kirkkopyhä
joka viides vuosi sekä Leijonien kirkkopyhä satunnaisesti. Kunnan kirkkopyhään
kutsutaan kunnan johtoryhmä. Saarnatekstiksi valitaan jokin lyhyt ja tuttu
teksti ja saarna tehdään myös tavallista lyhyemmäksi. Samoin virsiä lauletaan
vähemmän. Kirkon jälkeen seurakunta on tarjonnut juhlalounaan Hukkakrouvissa.
Palaute on ollut hyvä, etenkin lounaasta.

Leijonien kirkkopyhiä on pidetty Entisen Rovastin aikana, viimeksi seitsemän
vuotta sitten. Koska itseäni on viimeinkin toissa kuussa pyydetty jäseneksi
Leijoniin, saattaa olla, että niiden kirkkopyhäkin palaa ohjelmistoon
lähivuosina.
Jatkuu...
1.10.13

Tulossa: reformaation merkkivuosi ja lähetyskumppanuusneuvottelut

Projektisihteeri Katariina Ylikännö katsoo työssään eteen ja taakse. Miten reformaation perinne näkyy nykypäivän kirkossa? Entä mikä on lähetystyön tulevaisuus?

Projektisihteeri Katariina Ylikännö katsoo työssään eteen ja taakse. Miten reformaation perinne näkyy nykypäivän kirkossa? Entä mikä on lähetystyön tulevaisuus? – Kuva: Aarne Ormio

Lähetystyön keskuksen projektisihteeri Katariina Ylikännö hoitaa työssään kahta hanketta. Toinen liittyy kirkkohistoriaan ja toinen lähetystyöhön. Molemmat ovat hänen sydäntään lähellä. Molemmat ovat myös ainutlaatuisia tapahtumia kirkossa.

Lähetystyö on kirkkojen yhteistyötä

Ensi keväänä 31.3.–3.4. Järvenpäähän Suomen kirkon vieraaksi saapuu suuri joukko vieraita Aasiasta ja Afrikasta, Etelä-Amerikasta ja Euroopasta. Kyseessä on lähetystyön yhteistyökirkkojen neuvottelut. Kutsuvieraita saadaan miltei kolmestakymmenestä maasta sekä tärkeistä ekumeenisista yhteistyöelimistä, Luterilaisesta Maailmanliitosta, Kirkkojen Maailmanneuvostosta ja Euroopan kirkkojen konferenssista.  Neuvottelujen otsikkona on ”Your Kingdom Come”, ”Tulkoon Sinun valtakuntasi”.

– Lähetyskumppanuusneuvottelu järjestetään ensi kertaa Suomen kirkon historiassa. Taustalla on Suomen kirkon halu kuulla paremmin etelän kirkkojen ääntä. Lähetystyö on nykyisin ennen kaikkea kirkkojen välistä yhteistyötä eikä yhdensuuntaista kirkon toimintaa kohdemaassa, Ylikännö painottaa.

Neuvotteluiden tavoitteena on pohtia lähetystyön ajankohtaisia haasteita ja mahdollisuuksia.

– Koska lähetystyö ymmärretään kirkkojen yhteistyöksi, tarkoitus on keskustella työn yhteisestä visiosta, tavoitteista ja menetelmistä. Suomen kirkolla on erityisesti opittavaa muiden kirkkojen kuuntelemisessa ja kunnioittamisessa, hän kuvaa.

Seminaarissa on varattu paljon aikaa myös raamattutyöskentelylle. Neuvotteluissa aiotaan pohtia muun muassa kirkkojen yhteistyön vahvistamista.

–Kysymyksistä, joissa kirkoilla on mielipide-eroja, halutaan etsiä Jumalan tahtoa, Ylikännö kuvailee.

Koordinaattorin toiveena on, että keskustelujen anti leviäisi mahdollisimman laajalle ja näkyisi ruohonjuuritason työssä eri puolilla maailmaa. Neuvotteluista julkaistaan myös kirjallinen kooste.

– Suurin haaste on, että löytyy linkki keskustelujen ja käytännön työn välille. Toivon että keskustelijat jakaisivat keskenään uudenlaisia ideoita ja nostaisivat toistensa intoa ja inspiraatiota, hän haaveilee.

Reformaation syntymäpäivä 2017

Toinen historiallinen tapahtuma, jonka parissa Ylikännö on työskennellyt, on reformaation 500-vuotismerkkivuosi. Vuonna 2017 tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun katolisen kirkon uudistamiseen tähdänneet Martti Lutherin 95 teesiä anekauppaa vastaan julkistettiin 31.10.1517. Ylikännö on toiminut sihteerinä hankkeen suunnitteluryhmässä, jonka puheenjohtaja on piispa Björn Vikström.

Ylikännö työskenteli aiemmin neljä vuotta Saksan evankelisen kirkon reformaation merkkivuosihankkeessa Luther 2017 projektitoimistossa. Saksassa reformaation syntymäpäiviä vietetään vuosikymmenen mittaisena ja suunnittelusta vastaavat kirkko ja valtio. Suunnittelussa on mukana myös katolinen kirkko.

– Tapahtuma huipentuu Lutherin kaupungissa Wittenbergissä, jossa vietetään ”Reformaation kesää 2017”, koko kesän kestävää kristillistä festivaalia ja eräänlaista luterilaisuuden ”maailmannäyttelyä”, hän kertoo.

Suomessa varsinaisen merkkivuoden 2017 teema on Armoa!. Vaikka kyseessä on eräänlainen juhlavuosi, tapahtumasta käytetään nimitystä merkkivuosi.

– Luterilaisen kirkon erkaantuminen katolisesta kirkosta on myös kipeä asia. Siksi emme käytä sanaa uskonpuhdistus tai juhlavuosi, vaan sanoja reformaatio ja merkkivuosi. Muistetaan, mitä hyvää reformaatio vaikutti, ei ainoastaan kirkossa vaan yhteiskunnassa. Sen vaikutukset olivat laajemmat kuin yleensä muistetaankaan. Ne eivät liittyneet vain teologiaan ja uskoon, vaan reformaatio muovasi taidetta, musiikkia, taloutta ja sosiaalipolitiikkaa, kieltä ja lakia, Ylikännö sanoo.

Ylikännö toivoo, että seurakunnat lähtisivät merkkivuoden teemaan mukaan erilaisin tempauksin.

– Suunnitteluryhmän esityksen mukaan merkkivuoden tavoitteena on viedä reformaation keskeinen sanoma tavallisten ihmisten pariin. Armo on tärkeä teema. Kun ihminen on kohdannut armollisen Jumalan, se vaikuttaa hänessä niin, että hän voi kohdata armollisesti myös toisen ihmisen, hän uskoo.

Kirkon lähetyskumppanuusneuvottelusta tulossa erittäin kansainvälinen
Lähetyskumppanuusneuvottelu Sakastissa

Your Kingdom Come – lähetyskumppanuusneuvottelun sivut (englanniksi)

Your Kingdom Come  – lähetyskumppanuusneuvottelu Facebookissa