Verkkohanke potkaistiin käyntiin oranssissa tunnelmassa

Verkkohankkeen edustajia rivissä kick off -tilaisuudessa. Kuva: Mikaela/Verkkohanke

Pilottiseurakuntien edustajia rivissä kick off -tilaisuudessa. Kuva:Mikaela/Verkkohanke

Seurakuntien verkkohankkeen kick off –tilaisuus järjestettiin 24.9. kirkkohallituksen juhlasalissa.
– Siis anteeksi mikä kick off – liittyykö tämä jalkapalloon jotenkin? Eikö se kick ole englanniksi potkia?
Jalkapallosta ei ollut kyse tällä kertaa vaan lähtölaukauksesta.

Wikipedian mukaan kick off on suomeksi aloitustapaaminen. Aloitustapaamisen tavoitteena on käynnistää projekti ja luoda osallistujille käsitys tavoitteista ja projektin sisällöistä. Yksi kick offin hyvin tärkeä tehtävä on myös, että hankkeeseen osallistuvilla on mahdollisuus tavata ihan livenä. Minusta ainakin on kiva tietää, kenen kanssa tätä hommaa olen pyörittämässä.

Paljon ihmisiä ja monelta paikkakunnalta

Verkkohankkeen kick offissa oli osallitujia ympäri Suomea. Yhteistyökumppanin Ambientian työntekijöitä tulivat Turusta, Hämeenlinnasta ja Joensuusta. Pilottiseurakuntien edustajat olivat Oulusta, Keravalta, Pöytyältä, Savonlinnasta, Nurmijärveltä, Ylä-Savosta ja Seinäjoelta. Paikalla oli myös hankkeen johtoryhmän jäseniä sekä kirkkohallituksen väkeä. Espoon Piispa Tapio Luoma oli lähettänyt tilaisuuteen videotervehdyksen, jossa kerrottiin kuinka tärkeä hanke hänen mielestään on. Tuntui, että suomen ev.lut. kirkko oli hyvin edustettuna näissä juhlissa.

Verkkohankkeen kick off -tilaisuudessa töitä tehtiin pienryhmissä.
Kuva: Mikaela/Verkkohanke

Esittelyä ja tehtäviä

Tilaisuudessa esiteltiin hanke eri näkökulmista esim. mitkä ovat hankkeen tavoitteet , kenelle tätä hanketta ollaan tekemässä ja verkkohankkeen tavoitteet puun muodossa. Osallistujat pääsivät myös tekemään töitä pienryhmissä. Yksi tehtävistä oli 140 merkin mittainen haaste:
”Kun nämä viisi asiaa ottaa seurakunnan verkkosivuilta pois, menettävät sivut kokonaan merkityksensä.” Pienryhmät ahkeroivat ja yhden ryhmän vastaus oli:

Seurakunnan lähestyttävyys ja identiteetti, mahdollisuus yhteydenottoon, tapahtumat, apu ja tuki (palvelut), sanoma/hengellisyys.
Muiden ryhmien pohdinnat löytyvät hankkeen avoimesta Facebook-ryhmästä.

Iloa, ystävällisyyttä ja luotettavuutta

Hankkeen väri oranssi oli kick offissa hyvin näkyvillä. Meidän länsimaisessa kulttuurissamme oranssi koetaan ystävälliseksi, iloiseksi ja luotettavaksi. Värimaailma oli läsnä kick offin esittelymateriaalissa ja myös tarjoilussa: porkkanaa, ananaskirsikkaa ja oranssia kakkua.
Miltä verkkohanke tuntuu?

Porkkanaa popsiskellessa mietinkin, että jokaisen seurakunnan verkkopalvelu voisi tosiaan olla iloinen, ystävällinen ja luotettava. Toivon, että hankkeessa mukana olijoille välittyi tämä sama fiilis. Kick off -tilaisuuden perusteella tämä ei ole ollenkaan mahdotonta!

Hankkeen väri oranssi viestii iloa, ystävällisyyttä ja luotettavuutta.
Kuva: Mikaela/Verkkohanke

27.09.13

Messun suunnittelu ja toteutus

Yleensä olen luonnostellut jumalanpalveluksen kaavan sekä virret Osuuskaupan
kassakuitin taustapuolelle lauantaisin saunaa lämmittäessäni, jos olen ollut 
epävarma siitä, että kanttori tai seurakuntapastori eivät ole riittävästi 
ymmärtäneet aiemmin selkeästi antamiani ohjeita.

Kassakuitin olen jättänyt Sakastin pöydälle jo illalla. Saapuessani kirkkoon
noin 9.55 muut työntekijät ovat saaneet näin tarvittavat ohjeet ajoissa.
Nuorempi papisto on yrittänyt useita kertoja ns. suunnitella jumalanpalvelusta 
jopa maallikoiden kanssa. Olen suhtautunut ymmärtäväisesti tällaiseen toimintaan,
kunhan se ei aiheuta pahennusta.

Jotkut maallikot ovat pyrkineet sotkeutumaan jumalanpalveluselämään. Epäilen,
että nuorempi papisto on niitä rohkaissutkin, kokemattomia kun vielä ovat. Olen
kuitenkin itsekin uudistusmielisenä antanut kirkkoneuvoston jäsenten olla
kolehtia keräämässä isompina juhlapyhinä.

Jatkuu...

23.09.13

Kirjavoituva kirkko

kuva: Hanna Salomäki

”Kirkko menettää jäseniään”. ”Kirkolliset toimitukset eivät enää tavoita suomalaisia”. ”Nuoret eivät enää sitoudu kirkkoon.” Tällaiset otsikot ovat tuttuja kirkkoa koskevassa uutisoinnissa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että eri puolilla Suomea seurakunnat elävät keskenään yhä erilaisemmissa tilanteissa. Tämä kehitys on kiihtynyt 2000-luvulla.

Otetaan esimerkiksi kasteet. Vuonna 2012 Helsingin hiippakunnassa kastettiin enää runsaat puolet (55 %) vuoden aikana syntyneistä lapsista. Kaikissa muissa hiippakunnissa luku on selvästi korkeampi, naapurihiippakunnassa Espoossakin 70 prosenttia. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä korkeammaksi kohoaa kastettujen osuus: Oulun hiippakunnassa kastettiin edelleen lähes yhdeksän kymmenestä lapsesta (87 %). Ero kastettujen osuudessa oli siis yli 30 prosenttiyksikköä.

Kasteiden määrä romahtanut Helsingissä

Vain reilut kymmenen vuotta sitten hiippakunnat olivat paljon lähempänä toisiaan. Alimmillaan 80 prosenttia, ylimmillään 95 prosenttia lapsista kastettiin. Eriytymiskehitys on kiihtynyt erityisesti muutaman viime vuoden aikana. Vuosien 2010 ja 2012 välillä kastettujen osuus laski Helsingin hiippakunnassa jopa seitsemän prosenttia, mutta samana ajankohtana Oulun hiippakunnassa vain kaksi prosenttia.

Samankaltaisia muutoksia voidaan löytää muistakin kirkkoon sitoutumista kuvaavista mittareista. Valtakunnalliset, koko maata koskevat luvut kertovat yhä vähemmän jonkun tietyn alueen tilanteesta. Jossain ollaan keskiarvoa selvästi ylempänä, jossain alempana. Seurakuntien tuleekin entistä selvemmin havahtua lähiympäristönsä tilanteeseen.

Seurakunta rakentaa lähiyhteisöä

Erilaiset lähiyhteisön verkostot ovat viime vuosina tulleet tärkeään rooliin. Asuinalueiden yhteinen toiminta ja kyläyhteisöjen hankkeet kokoavat osallistujia. Myös seurakunnissa voitaisiin yhä enemmän keskittyä rakentamaan lähiyhteisön hyvää. Etsimällä juuri oman alueen erityispiirteet voidaan löytää oman alueen asukkaille parhaiten sopivat toimintamuodot.

Esimerkiksi kasvatustyötä on mahdollista rakentaa aivan eri tavoin silloin, kun jo lähtökohtaisesti tavoitetaan lähes kaikki perheet kastetilaisuuksissa verrattuna siihen, että vain puolet perheistä kohdataan. Sama tilanne kertautuu myös monissa muissa seurakunnan toimintamuodoissa.

Muuttuneessa tilanteessa on yhä vaikeampaa tehdä koko kirkkoa koskevia yhteisiä suunnitelmia. Etelä-Suomen lääkkeillä ei hurrata pohjoisessa, eivätkä maaseudulla toimivat tavat välttämättä tavoita kaupunkilaisia. Kullekin alueelle on etsittävä omat toimintatavat ja kohtaamisen muodot. Lähelle katsomalla on mahdollisuus ammentaa kirkon rikkauksia: juuri sitä moninaisuutta, vaihtoehtojen kirjoa ja erilaisia tekemisen tapoja, joka kansankirkolle on ominaista. Läheltä näkee tarkimmin.

Hanna Salomäki
vt. johtaja, Kirkon tutkimuskeskus

20.09.13

Loppukäyttäjälähtöistä kuuntelemista – tapahtuuks tääl jottai?

Tapahtumakysymyksiä turuuks

Seurakuntien verkkohankkeen konseptointivaiheen kick-off pidettiin 30.8. varsin loppukäyttäjälähtöisissä merkeissä. Mukana oli Ambientian, Kirkon tiedotuskeskusken ja pilottiseurakuntien väkeä. Päivän tavoitteena oli saada kaikille osallistujille yhteinäinen käsitys siitä, mitä loppukäyttäjälähtöinen suunnittelu tarkoittaa.

Tässä jakoon kyseisen päivän materiaalit – mukana myös varsin osuva bingo pelattavaksi loppukäyttäjälähtöisiin syysiltoihin! Konseptointivaiheen kick-offissa bingovoiton vei muuten Sami K.

Päävastuut jaettu ja työpajat ovat alkaneet

Ensimmäisessä, tämän syksyn pilottivaiheessa mukana ovat Oulun seurakuntayhtymä ja Keravan seurakunta. Näiden ensimmäiset työpajat, workshopit, on suunniteltu lähestymään samaa aihealuetta erilaisin painotuksin. Tänään perjantaina Oulussa pidetyssä koko päivän mittaisessa workshopissa oli mukana 12 työntekijää seurakunnista ja yhtymästä. Päivän aikana jakaannumme neljään ryhmään ja tarkastelimme muun muassa seuraavia kysymyksiä tarinankerronnan keinoin:

Tarina tapahtuman lisäämisen taustalla – ideasta aina tapahtuman järjestämiseen – ja entäpä tapahtuman jälkeen?
Miten tapahtumia/toimintaa voidaan lajitella löydettävyyden ja tapahtumanostojen edistämiseksi?
Mitä löytyy nyt Primestä?
Millainen on tapahtuman/toiminnan perusrakenne?
Millä niitä rikastetaan (esim. Facebook-nosto tai Instagram-kuvitus) ?
Globaalit (seurakuntien yhteiset keskitetyt yhteystiedot) – yhteystietojen esittäminen seurakuntien välillä ristiin. Mikä on oikea tarve taustalla?
Yhteystiedon liittäminen asiayhteyteen (esim. blogi tai artikkeli) – mitä tulee huomioida?
Missä seurakuntalainen törmää tapahtumaan? ”Facebookista – kirkkoon” millainen on tämä tarina ja keitä ovat tarinassa käyttäjät?
Miten tiloja lähestyy konfirmaatiotilaisuuteen saapuva kummi entä turisti, joka lähestyy esim. oulun tuomiokirkkoa matkailunähtävyytenä?
Partiolaiset haluavat järjestää tapahtuman seurakunnan tiloissa, mitä voimme heille tarjota netissä?
Yhteisöllisyyden muodostuminen tapahtuman ympärille – miten yhteisöllisyyden tarve syntyy ja mikä kimmoittaa verkossa keskusteluun aiheen ympärillä?

Mitä tavoittelemme?

Tavoitteena on tehdä verkkopalvelu, joka kestää neljän tavoitetahon tarkastelun: seurakuntalaisen, seurakuntien, hankkeen ja kirkon tavoitteet. Tähän tavoitteeseen pääsemme, kun ymmärrämme tarinat taustalla – millaisia vaiheita kohtaamme seurakunnan arkityössä päivittäin? Millaisia kohtaamisia toivomme seurakuntalaisille verkkopalvelumme parissa?

Pilottityö tullaan toteuttamaan syksyn ja alkutalven aikana tiiviissä yhteistyössä kaikkien hankkeessa mukana olevien tahojen kesken. Työtapana käytämme työpajoja, workshoppeja, joissa keskitytään kuvaamaan toimintaa seurakuntalaisen ja seurakunnan välillä tarinankerronnan avulla ja myöhemmin, ymmärryksen karttuessa, piirtämällä näkymiä eri verkkopalvelun toiminteista ja mallintamalla niitä toimintaketjuiksi, joita voidaan helposti testata aidossa ympäristössä – mobiilissa, tietokoneella ja tabletilla. Työtapa on helppo kaikille workshoppeihin osallistuville – teknistä osaamista ei tarvita lainkaan – kerrataan vain yhdessä mitä tapahtuu vaikkapa, kun tapahtuman ilmoittautuminen avataan.

Turkulaisittain tapahtumista – osa yksi ”Tapahtumaan osallistuva kysyy…”

Koska onnistuneessa verkkopalvelun suunnittelussa lähtökohtana ovat sen käyttäjät, päätin toteuttaa turkulaisittain kirjoitetun kysymyskorttisarjan yhdestä ydin kokonaisuudesta – tapahtumista – jaettavaksi tänne blogiin. Korttisarjassa on kolme osaa. Ensimmäinen osa aiheesta: ”Tapahtumaan osallistuva kysyy…” toinen osa on kirjoitettu ylläpitotyön kannalta ”Tapahtuman järjestäjä kysyy…” kolmas osa ”Jos sovellus osaisi kysyä…”. Nyt ensimmäinen korttisarjan osa jakoon!

Turkulainen pohtii tapahtumaan osallistumista

Puuttuuko joku kysymys? Entä millaisia kysymyksiä ylläpidon korttiin tulisi sisällyttää?
Jaa näkemyksesi ja osallistu rohkeasti!

Kirjoittajasta:

Tuuli Aalto-Nyyssönen

Kirjoittaja toimii Ambientian palvelumuotoilutiimissä konseptisuunnittelijana ja tiimin vetäjänä ja on intohimoinen loppukäyttäjälähtöisyyden puolesta puhuja. Seurakuntien verkkohankkeessa kirjoittajan vastuulla on verkkopalvelun konseptisuunnittelun koko kirjo (löydettävyys, esteettömyys, käytettävyys, tavoitteellisuus…) – luonnollisesti loppukäyttäjiä (eli ihan jokaista, joka palvelua käyttää – ylläpitäjästä satunnaiseen klikkailijaan) unohtamatta. Rohkaisen teitä tällä omalla liittämälläni kuvalla olemaan hankkeessa omia itsejänne – minua ei ainakaan tarvitse jännittää! Kaikkea saa kysyä – vastaan kykyjeni mukaan ja ohjaan kysymykset eteenpäin jos itse en tiedä vastausta.

19.09.13

Jumalanpalvelusuudistuksen toteutuminen seurakunnassa

Entisen Rovastin aikana uudistukseen on suhtauduttu jossakin määrin
varauksellisesti. Henkilökohtaisesti olen edustanut huomattavasti avarampaa 
linjaa. Toissa vuodesta alkaen olen antanut nuorisopastori Sylvi Masalinille 
oikeuden toteuttaa joitakin uudistuksia jumalanpalveluksissa, kunhan se tapahtuu
korkeintaan kahdesti vuodessa nuorten omissa jumalanpalveluksissa, jotka pidetään 
Ervannon kyläkirkossa.

Ensi vuoden talousarvioon on tarkoitus varata rahaa myös uusien Virsikirjojen 
hankkimiseksi kirkkoon. Jos Kirkkovaltuusto hyväksyy esityksen, molemmat Kirjat
sijoitetaan Sakastiin.

Jatkuu...

16.09.13

Uskonto ei ole yksityisasia

Uskonnonvapauden edistämisen on oltava osa ulkopolitiiikkaa, sanotaan Ekumeenisen Neuvoston selvityksessä. Kuva kambodzalaiselta torilta Ari Vitikainen / SLS

Suomessa on totuttu erottamaan uskonto yksityisen piiriin ja monet kysyvät, mitä merkitystä uskonnolla on enää tämän päivän sivistyneessä maailmassa. Kuitenkin maailman väestöstä kahdeksan kymmenestä seuraa jotakin uskontoa ja monet uskontoihin kuulumattomat harjoittavat uskonnollisia tapoja. Uskonto määrittää identiteettiä, muokkaa yhteiskuntia ja motivoi tekoja. Suurimmassa osassa maailman maita uskonto tai vakaumus ei ole yksityisasia, emmekä koskaan pääse asioiden ytimeen, jos emme huomioi tätä.

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18. artiklan mukaan: Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.

Identiteetin kieltämistä, vakavia rajoituksia, kiduttamista ja murhia…

Kolme neljäsosaa maailman ihmisistä asuu maissa, joissa uskonnonvapautta rajoitetaan vakavin seurauksin. Silloin kun uskonnon ja vakaumuksen vapautta rajoitetaan, rajoitetaan usein myös muita ihmisoikeuksia sekä oikeutetaan joko valtion, viranomaisten tai siviilien tekemiä väkivaltarikoksia. Uskonnonvapauden piiriin kuuluvat perinteiset, ei-perinteiset ja uususkonnolliset näkemykset sekä ei-uskonnolliset vakaumukset, kuten ateismi, agnostismi, humanismi ja pasifismi.

Pelkkä uskontojen kunnioittaminen ei riitä

Uskonnonvapaus ja ulkopolitiikka -selvityksein julkaisutilaisuudessa puhui YK:n uskonnonvapauskysymysten erityisraportoija Henrik Bielefeldt (vas.). Hänen seurassaan selvityksen toinen kirjoittaja Anna Hyvärinen sekä ihmisoikeusneuvonantaja Rauno Merisaari UM:sta.

Suomen hallitus on sitoutunut voimassa olevan hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti kestävän kehityksen edistämiseen ja eriarvoisuuden ehkäisemiseen. Toimenpiteistä on puuttunut uskonnonvapauden johdonmukainen edistäminen. Ulkoasiainministeriön ensimmäisessä ihmisoikeusstrategiassa (2013) uskonnonvapaudelle on annettu enemmän painoarvoa kuin aiemmin, mutta Suomen on myös uudistettava suhtautumistaan politiikan ja uskonnon välisiin suhteisiin.

Varovainen suhtautuminen uskonnonvapauteen marginalisoi vakavat ihmisoikeusongelmat, joiden ratkaiseminen vaatii proaktiivista lähestymistapaa. Uskontojen kunnioittamisen sijasta Suomen tulee ottaa uskonnonvapauden suhteen aloitteellinen rooli kansainvälisessä yhteisössä. Jotta Suomi voisi aktivoitua, on laadittava konkreettiset tavoitteet, toimintatavat ja seurantajärjestelmä uskonnonvapauden edistämiseksi. Johdonmukainen lähestymistapa vaatii Suomelta uskonnonvapausstrategian sekä sen sitomisen turvallisuus-, ihmisoikeus- ja kehityspolitiikkaan.

Tuumasta toimeen

Suomen Ekumeeninen Neuvosto julkaisi 28.8.2013 selvityksen Uskonnonvapaus ja ulkopolitiikka – Suosituksia Suomelle. Selvityksessä tutkittiin, miten Suomi voi edistää uskonnonvapautta ulkopolitiikassaan. Lue selvitys: www.ekumenia.fi.

Anna Hyvärinen, projektikoordinaattori
Suomen Ekumeeninen Neuvosto

13.09.13

Tutustumista, kiteytystä ja yhteistä ideointia viestintäpäivillä

Kuvat: Aarne Ormio.

Vie verkkohankeviestiä!

Verkkohanke sai viestinnällisen ensi-iltansa Kirkon viestintäpäivillä Kirkkonummella 4.-6.9.2013. Parin sadan osallistujan ja 10 oranssipaitaisen hanketyöläisen kohtaamisissa syttyi monenmonta idean lamppua.

Samalla hankeviestintä harppasi kengurunloikan eteenpäin. Niinpä

Yhteisen ideoinnin ensimmäinen workshop

Viestintäpäivien osallistujat pääsivät myös tuottamaan suoraan sisältöä yhteisen verkkopalveluympäristön konseptointiin.

Verkkohankkeen ammatillisessa ryhmässä keskusteltiin aktiivisesti verkkoviestintään liittyvistä urputuksista ja unelmista. Noin 35 seurakuntien työntekijää sukelsi hanketyöläisten kanssa seuraaviin aiheisiin:

Mikä verkkotyössä on hankalaa?
Mikä tapahtumien esittämisessä on hankalaa?
Miten sujui unelmien verkkotyö?
Miten tapahtumat esitettäisiin täydellisesti verkossa?

Lopputuloksena oli 12 fläppipaperia täynnä tekstiä ja post-it-lappuja, jotka kiidätettiin suoraan konseptisuunnittelijan työpöydälle. Mutta pajatso tuskin tuli tyhjäksi.

Keskustelu jatkuu Facebookissa

Mitä sinä ajattelet näistä aiheista? Tutustu hankeinfoon Sakastissa. Kysy ja keskustele verkkohankkeen Facebook-ryhmässä. Tervetuloa tekemään jotain ihan uutta, kysymään ja etsimään vastauksia yhdessä!

12.09.13

Jumalanpalveluselämän tilastot

Periaatteessa emme vastaa tällaisiin kyselyihin, koska numerot eivät kuitenkaan
sellaisenaan anna oikeaa kuvaan toiminnastamme, jota on kuitenkin kovasti
kehuttu. Lisäksi on todettava, että seurakuntamestari Singer oli viime jouluna
Sakastia siivotessaan vahingossa heittänyt kirkkopäiväkirjan roska-astiaan, eikä
sitä löytynyt kaatopaikaltakaan, vaikka koko Kirkkokuoro sitä etsi tammikuun
puolivälissä, johtuen ehkä edellisen yön lumimyrskystä ja pimeydestä, koska
etsintä toteutettiin kuoron normaalin kokousajan puitteissa klo 19.

Jumalanpalveluselämä on seurakunnan keskeisin toimintamuoto, etenkin kun
huomioidaan siihen kuuluvan kirkolliset toimitukset ja nähdään toiminta riittävän
laajasti. Vaikka emme haluakaan vedota tilastoihin, olemme saaneet merkittäviä
osallistujamäärien lisääntymisiä aikaan, kun olen antanut Suntiolle tehtäväksi
laskea jumalanpalvelukseen osallistujiksi mukaan kaikki ne, jotka ovat kuulleet
kirkonkellojen äänen sekä hautaustoimitukseen osallistujiksi myös ne, jotka ovat
ajaneet hautausmaan ohi toimituksen aikana autolla tai junalla.

Jatkuu...

11.09.13

Mistä konfirmaatiossa voisi puhua?

Olin tänäkin kesänä konfirmaatiojumalanpalveluksessa, tällä kertaa – kuten viime vuosina muutenkin – kirkon penkissä. Iloitsin nuorten juhlasta, mutta samalla mietin näiden rippikoulun päätöspyhien saarnoja ja muita puheita. Itsekin olen niitä monia pitänyt. Olenkohan osannut sanoa oikeita asioita?

Kirkon strategiassa korostetaan, että jäsenyyden merkityksen kasvaminen on eräs keskeinen tavoite. Mikä olisikaan parempi tilaisuus puhua tuosta jäsenyydestä ja sen merkityksestä kuin konfirmaatio? Siinähän on kysymys juuri jäsenyydestä ja sen täysivaltaisesta vastaanottamisesta, sitoutumisesta oikein ”tahdon”-sanan kanssa. Lisäksi kirkko on täynnä juuri niihin ikäluokkiin kuuluvaa väkeä, jotka herkimmin ovat viime aikoina jäsenyydestään luopuneet: nuorehkoja, työssäkäyviä aikuisia, vanhempia, kummeja ja ystäviä. Lisäksi kerrankin voisi puhua myönteisesti ja elämäntilanteeseen liittyen.

Ensin voisi kiittää vanhempia siitä, että ovat aikanaan tuoneet lapsensa kasteelle ja liittäneet kirkon yhteyteen. Voisi kertoa, miten merkittävää ja arvokasta tehtävää he ovat perheessä ja tämän lapsen elämässä hoitaneet. Voisi kiittää esirukouksista, huokauksista. Voisi muistuttaa, että vanhempia tarvitaan tämän jälkeenkin. Voisi kiittää myös siitä, että kirkon jäseninä vanhemmat ovat mahdollistaneet kirkon työn niidenkin tukena, joita eivät muut auta. Jäsenyys on tärkeä asia.

Kummeille voisi kohdistaa kiitokset siitä, että he ovat ottaneet vastaan vapaaehtoistehtävän kirkossa tämän nyt konfirmoitavan nuoren tärkeänä aikuisena. Voisi kiittää esirukouksista ja rohkaista jatkamaan siinä tehtävässä, sillä, kuten usein kastepuheessa olen sanonut, pieni lapsi tarvitsee esirukousta, mutta mitä suuremmaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän esirukousta tarvitaan. Voisi muistuttaa siunauksen merkityksestä ja iloita siitä, että kummit ovat tänäänkin siunaamassa. Myös kummeja voi kiittää heidän tähänastisen jäsenyytensä mahdollistamasta kirkon työstä.

Tärkeintä olisi kuitenkin muistuttaa konfirmoitavia nuoria kirkon jäsenyydestä, joka on heitä kantanut tähän päivään saakka, ja joka kantaa eteenkinpäin. Voisi kertoa Jumalan huolenpidosta, mahdollisesta kutsusta kummin tehtäviin ja kaikesta siitä, mitä kirkon jäsenyys merkitsee. Voisi pitää esillä sitä, että kirkon jäsenyys ei ole mikä tahansa juttu, vaan liittyy ihmisenä olemisen ja identiteetin kysymyksiin. Voisi rohkeasti kehottaa pysymään jäsenenä edelleenkin, myös tulevina vuosina.

Kovin harvoin kuitenkaan olen kuullut tällaisia puheita. Mukavia leirimuistoja senkin edestä kyllä ja ylimalkaisia ajatuksia uskosta ja nuoruudesta. Niillekin on sijansa, mutta olisiko tässä parannuksen teon paikka?

Pekka Huokuna

6.09.13

Henkilöstön ja luottamushenkilöiden yhteistyö

Harmikseni joudun toteamaan, että henkilöstön ja luottamushenkilöiden
yhteistyötä ei ole voitu kokonaan välttää. Toistuvasti on tapahtunut muun 
muassa niin, että jotkut Seurakunnan työntekijät ovat ottaneet aiheetta ja 
tarpeettomasti yhteyttä Kirkkoneuvoston jäseniin tai heidän sukulaisiinsa 
voidakseen vaikuttaa asiattomasti kirkkoneuvoston kokouksessa esillä oleviin 
asioihin.

Erityisen hankalaa tämänkaltainen häirintä on ollut viime vuosina, kun
kirkkoneuvoston kokouksen esityslistat on ruvettu arvoisan Kapitulin
nähdäkseni ehkä liiankin tarkan laintulkinnan tähden kirjoittamaan paperille
ja jopa lähettämään jäsenille ennen kokousta.

Selkeä ja yksinkertainenkin asia mutkistuu kohtuuttomasti, kun neuvoston
jäsenet tai muut asiaa ymmärtämättömät pääsevät sitä etukäteen vääristelemään.

Jatkuu...