Sairaalapapin ovikello, jota sormi painaa.

Ei tulla hullua hurskaammaksi!  

11.5.2023

Mustan huumorin sävyttämä otsikko johdattaa ajatukset psykiatrian osastoille Kanta-Hämeen keskussairaalaan. Työskentelen seitsemättä vuotta sairaalapappina Hämeenlinnassa. Pääasiassa teen työtä keskussairaalassa, mutta kenttäämme kuuluvat myös Vanajaveden sairaala ja saattohoitoon erikoistunut Koivikkokoti. Työni painopiste on keskussairaalan psykiatrian osastoilla, joita on kuusi. Osastoista neljä on aikuisille, yksi nuorille ja yksi lapsille. Usein kaikki potilaspaikat ovat täynnä, tulijoita olisi enemmän […]

Alttari, jossa pyhäinpäivän kynttilät.

Jääkö työni jälki näkyviin eläköitymisen jälkeen vai haihtuuko kaikki vain tuhkana tuuleen?

5.4.2023

Tammikuu 2023 on lopuillaan. Jäljellä vielä muutama arkityöpäivä, niiden jälkeen sunnuntai ja vankien kanssa vietettäväksi suunniteltu läksiäishartaus. Vuosikymmenet ovat vierineet ja on tullut aika jättää tämä rakkaaksi muodostunut diakoniatyö nuorempien tehtäväksi. Kuopion hiippakunnan tuomiokapituli valitsi minut diakonin virkaan 1.8.1987 alkaen. Työ tulisi tehtäväksi Vaalan seurakunnan alueella sijaitsevassa vankilassa. Olin tutustunut paikkaan jo opiskeluaikana, jolloin vietin […]

varjot.

Elämä kuiskaa ja huutaa

29.3.2023

Elämän ääniä kuuluu jatkuvasti: kuulluksi tulemisen tarvetta; ahdistusta kriisien keskellä ja toivon kaipuuta; luottamusta ja toivetta kirkon toimijoihin ihmisiä auttavina tahoina, samalla vieraantumista kirkon kielestä ja ajattelusta. Siunauksen signaalit -tulevaisuusselontekoa (2022) tehtiin muun muassa työpajakeskusteluissa eri puolilla Suomea. Keskusteluissa välittyi ihmisten toive siitä, että kirkolla olisi tulevaisuus. Sen nähtiin olevan yhteydessä ihmisten kuuntelemiseen. Monet ilmaisivat […]

Nuori mies pimeässä puhelimen kanssa.

Minulla on unelma

7.12.2022

Onko Palvelevalla puhelimella (Pp) jokin oma teologia? Uuden, terävä-älyisen kollegan kysymys laittoi minut miettimään: Kyllä, me olemme ihmisen puolella hyväksyen hänet sellaisena kuin hän on. Elettiin aikaa vuonna 2007, jolloin mm. seksuaalivähemmistöjä sai syrjiä kirkossa – eikä ilmiö ole vieläkään tyystin kadonnut. Minut vihittiin papiksi 90-luvun alussa syvän laman aikaan, ja sain pitkään kokea olevani […]

Järvimaisema auringon laskiessa.

Voimaannuttava rukous

6.6.2022

Rukouksen määrittely tai pukeminen sanoiksi on mielestäni aina jollakin tavalla vaillinaista. Rukous on jotain niin suurta ja mystistä, kokemuksellista, silti niin yksinkertaista ja tavallista. Tapoja ja rukousmuotoja on monenlaisia. Tässä kirjoituksessani avaan ja sanoitan hieman rukousta sosionomi Yamk-tutkinnon opinnäytetyöni pohjalta, jossa tutkin rukouksen merkitystä kirkon perheneuvojille ja erityisesti rukouksen merkitystä voimaannuttamisen näkökulmasta. Opinnäytetyön taustalla oli […]

reppu ja sen sisältö sohvalla.

Evakkoreppu valmiina?

1.6.2022

Kuvassa näkyvä reppu Karjalan punamustissa väreissä muistuttaa minua sukujuuristani isäni puolelta. Samalla se muistuttaa viime sotien aikaisesta valtavasta väestön siirrosta ja uudelleen asuttamisesta. Se kertoo myös sitkeydestä ja sopeutuvuudesta etsiessä omaa paikkaa uusilla asuinsijoilla. Viime kuukausina reppuja on pakattu Ukrainassa, kun on ollut pakko hakeutua suojaan. Silloin mukaan on voinut ottaa vain aivan välttämättömän. Paljon […]

Kirkonpenkit, joden ylle on vedetty naru korona-aikaan.

Tervetuloa mutta harkiten…

12.1.2022

Kirkon penkin ylle on vedetty naru. Kotikirkossani on tilaa 700 henkilölle, mutta turvavälien vuoksi paikkoja on jouduttu vähentämään. Tämän avulla jouluajan jumalanpalvelukset ja laulutilaisuudet saatiin pidettyä ilmeisen turvallisesti. Olemme olleet kummallisessa tilanteessa, jossa toisaalta toivotetaan tervetulleeksi, toisaalta kehotetaan harkitsemaan kaksi kertaa, kannattaako tulla. Varovaisuus on päällä kaikissa toimissa, ja niin pitääkin olla. Pandemia ei vieläkään […]

Tumma kuva, vanhempi ja lapsi käsi kädessä kävelevät junaradalla.

Hei isä

17.11.2021

Viime sunnuntaina (14.11.2021) oli isänpäivä. Päivä saattoi herättää meissä monenlaisia tunteita ja muistoja. Niin minulle ainakin kävi. Aloitin isänpäivän lueskelemalla Pirkko Siltalan kirjaa Taakkasiirtymä, sekä muutamia Ylen verkkosivuilla julkaistuja isyyttäkäsitteleviä juttuja. Tekstit herättivät monia mietteitä ja etenkin Siltalan tekstit Suomen sotien tuomasta taakkasiirtymästä toivat isänpäivän kontekstissa kyyneleet silmin. Menneisyyden aallot Itse olen sitä ikäpolvea, että […]

obduktio - kappeli

”Ja viimein sun matkaan ei pääse saattajatkaan”

14.4.2021

Saattajat pyhällä matkalla ”Olette pyhällä matkalla”. Kollegani kertoi sanoneensa näin perheelle, joka sairaalan saattohoito-osastolla hyvästeli läheistään. Nuo sanat jäivät pitkäksi aikaa mieleeni. Kun minä saattelin sairastunutta läheistäni tästä elämästä, olinko minäkin silloin pyhällä matkalla? Kukaan ei kysynyt, tahdonko lähteä tuolle matkalle. Matka tuli liian nopeasti. En ollut valmistautunut enkä tiedä, olisinko voinutkaan. Reppuni oli pakkaamatta […]

”He kohtelivat meitä tavattoman ystävällisesti”

5.2.2020

Kohtaaminen jättää jäljen, rakentavan tai rikkovan. Työstimme Sielunhoidon neuvottelukunnan kanssa eettisiä periaatteita ammatilliseen sielunhoitoon. Ammatillinen sielunhoito tarkoittaa kirkon piirissä tapahtuvaa sielunhoitotyötä, jota toteuttavat tehtävään koulutetut, virkavastuulla toimivat kirkon työntekijät. Tärkeiksi sanoiksi työskentelyssä nousivat mm. ihmisarvo, vapaaehtoisuus, vakaumuksen kunnioittaminen, integriteetti ja luottamus. Sielunhoidollisessa kohtaamisessa ihmisarvo on luovuttamaton. Jokaisella sielunhoidollista apua ja tukea hakevalla on oltava lupa […]