Järvimaisema auringon laskiessa.

Voimaannuttava rukous

6.6.2022

Rukouksen määrittely tai pukeminen sanoiksi on mielestäni aina jollakin tavalla vaillinaista. Rukous on jotain niin suurta ja mystistä, kokemuksellista, silti niin yksinkertaista ja tavallista. Tapoja ja rukousmuotoja on monenlaisia. Tässä kirjoituksessani avaan ja sanoitan hieman rukousta sosionomi Yamk-tutkinnon opinnäytetyöni pohjalta, jossa tutkin rukouksen merkitystä kirkon perheneuvojille ja erityisesti rukouksen merkitystä voimaannuttamisen näkökulmasta. Opinnäytetyön taustalla oli […]

reppu ja sen sisältö sohvalla.

Evakkoreppu valmiina?

1.6.2022

Kuvassa näkyvä reppu Karjalan punamustissa väreissä muistuttaa minua sukujuuristani isäni puolelta. Samalla se muistuttaa viime sotien aikaisesta valtavasta väestön siirrosta ja uudelleen asuttamisesta. Se kertoo myös sitkeydestä ja sopeutuvuudesta etsiessä omaa paikkaa uusilla asuinsijoilla. Viime kuukausina reppuja on pakattu Ukrainassa, kun on ollut pakko hakeutua suojaan. Silloin mukaan on voinut ottaa vain aivan välttämättömän. Paljon […]

Kirkonpenkit, joden ylle on vedetty naru korona-aikaan.

Tervetuloa mutta harkiten…

12.1.2022

Kirkon penkin ylle on vedetty naru. Kotikirkossani on tilaa 700 henkilölle, mutta turvavälien vuoksi paikkoja on jouduttu vähentämään. Tämän avulla jouluajan jumalanpalvelukset ja laulutilaisuudet saatiin pidettyä ilmeisen turvallisesti. Olemme olleet kummallisessa tilanteessa, jossa toisaalta toivotetaan tervetulleeksi, toisaalta kehotetaan harkitsemaan kaksi kertaa, kannattaako tulla. Varovaisuus on päällä kaikissa toimissa, ja niin pitääkin olla. Pandemia ei vieläkään […]

Tumma kuva, vanhempi ja lapsi käsi kädessä kävelevät junaradalla.

Hei isä

17.11.2021

Viime sunnuntaina (14.11.2021) oli isänpäivä. Päivä saattoi herättää meissä monenlaisia tunteita ja muistoja. Niin minulle ainakin kävi. Aloitin isänpäivän lueskelemalla Pirkko Siltalan kirjaa Taakkasiirtymä, sekä muutamia Ylen verkkosivuilla julkaistuja isyyttäkäsitteleviä juttuja. Tekstit herättivät monia mietteitä ja etenkin Siltalan tekstit Suomen sotien tuomasta taakkasiirtymästä toivat isänpäivän kontekstissa kyyneleet silmin. Menneisyyden aallot Itse olen sitä ikäpolvea, että […]

obduktio - kappeli

“Ja viimein sun matkaan ei pääse saattajatkaan”

14.4.2021

Saattajat pyhällä matkalla ”Olette pyhällä matkalla”. Kollegani kertoi sanoneensa näin perheelle, joka sairaalan saattohoito-osastolla hyvästeli läheistään. Nuo sanat jäivät pitkäksi aikaa mieleeni. Kun minä saattelin sairastunutta läheistäni tästä elämästä, olinko minäkin silloin pyhällä matkalla? Kukaan ei kysynyt, tahdonko lähteä tuolle matkalle. Matka tuli liian nopeasti. En ollut valmistautunut enkä tiedä, olisinko voinutkaan. Reppuni oli pakkaamatta […]

”He kohtelivat meitä tavattoman ystävällisesti”

5.2.2020

Kohtaaminen jättää jäljen, rakentavan tai rikkovan. Työstimme Sielunhoidon neuvottelukunnan kanssa eettisiä periaatteita ammatilliseen sielunhoitoon. Ammatillinen sielunhoito tarkoittaa kirkon piirissä tapahtuvaa sielunhoitotyötä, jota toteuttavat tehtävään koulutetut, virkavastuulla toimivat kirkon työntekijät. Tärkeiksi sanoiksi työskentelyssä nousivat mm. ihmisarvo, vapaaehtoisuus, vakaumuksen kunnioittaminen, integriteetti ja luottamus. Sielunhoidollisessa kohtaamisessa ihmisarvo on luovuttamaton. Jokaisella sielunhoidollista apua ja tukea hakevalla on oltava lupa […]

Hiljainen elämä

10.4.2019

Ajan kuluessa vähenee valinnan vapautemme elämässä. Nuoren ihmisen tulevaisuus on rajattomana edessä, ja niin pitääkin olla. Vähitellen suunta alkaa määräytyä ja mahdollisuudet kaventua. Pitkään suunta on eteenpäin. Kristityn näkökulmasta näin on toki aina. Inhimillisen elämän kokemus kuitenkin on, että jossakin kohdassa oma elämä alkaa olla takanapäin eikä uusintamahdollisuutta ole. Yksi tällainen kohta on eläkkeelle siirtyminen. […]

Kolme kuolemaa

13.2.2019

Jorge Amadon romaanissa Quincas Vesikauhun kolme kuolemaa sanotaan, että kuollessaan ihminen saa takaisin kaiken kunniansa, vaikka olisikin tehnyt tyhmyyksiä eläessään. Omaisten silmissä Quincas Vesikauhu oli viimeiset vuotensa ollut suvun musta lammas, perheen häpeä ja katujen kulkuri. Ystävien keskuudessa hän oli ollut kadehdittava kortinpelaaja ja romminryyppääjä. Kaupungilla hänet tunnettiin kauppahallin rinteen ryysyfilosofina ja laitakaupungin senaattorina. Kuolema […]

Lähtemätön suru ihmissuhteissa

16.1.2019

Pentti Saarikosken runosta Psalmi Kun lähtemätön suru kulutti kynnyksiä ja äänet, pelkäämäsi, sormeilivat ikkunaa ja päivä oli yötä pimeämpi, tuli nöyryys ja kiersi lamput sammuksiin,   Ei tarvitse mennä ajassa kauas taaksepäin, kun surusta puhuttiin hyvin eri tavalla. Suruprosessia kuvattiin usein ajallisissa pätkissä, kuten että ”ensimmäinen vuosi eron jälkeen on pahin”. Läheisen kuollessa lohdutettiin, että […]

Ketä kiinnostaa sokeutuvat mummot?

12.12.2018

Mikä on mielikuvasi näkövammaisesta, kysyin pari viikkoa sitten eräältä tuttavaltani. Hän vastasi, että valkoisen kepin tai opaskoiran kanssa kulkeva sokea henkilö. Tuo on varmaankin se tavallisin mielikuva näkövammaisesta henkilöstä. Mutta mielikuva on aikansa elänyt, se ei vastaa tämän päivän todellisuutta. Tämän päivän näkövammaisista suurin osa on heikosti näkeviä, joko heikkonäköisiä tai vaikeasti heikkonäköisiä henkilöitä, ei […]