Enkelifreskot Turun tuomiokirkosta.

Lasten teho-osasto kello 04.00

14.6.2023

Aamuyö On talvisen tiistain aamuyö. Yöpöydälläni oleva puhelin pirahtaa soimaan. Tajuntani nousee hitaasti unimaailmasta. Ensin en ymmärrä soittaako joku, vai ilmoittaako puhelimen herätyskello, että on aika nousta. Katson kelloa. Se näyttää olevan neljä. Vastaan puhelimeen. Sairaanhoitaja lasten teho-osastolta soittaa kertoakseen, että hetkeä aiemmin osastolla on kuollut viisivuotias lapsi. Lapsen äiti ja isä tarvitsevat tukea ja […]

Sairaalapapin ovikello, jota sormi painaa.

Ei tulla hullua hurskaammaksi!  

11.5.2023

Mustan huumorin sävyttämä otsikko johdattaa ajatukset psykiatrian osastoille Kanta-Hämeen keskussairaalaan. Työskentelen seitsemättä vuotta sairaalapappina Hämeenlinnassa. Pääasiassa teen työtä keskussairaalassa, mutta kenttäämme kuuluvat myös Vanajaveden sairaala ja saattohoitoon erikoistunut Koivikkokoti. Työni painopiste on keskussairaalan psykiatrian osastoilla, joita on kuusi. Osastoista neljä on aikuisille, yksi nuorille ja yksi lapsille. Usein kaikki potilaspaikat ovat täynnä, tulijoita olisi enemmän […]

ohdake

Inhimillinen Jumala

23.3.2022

Mielettömän kärsimyksen keskellä kaipaamme taivaan lohdutusta ja ojentaudumme kohti ymmärryksen ylittävää rauhaa. Toivomme tuskan tilalle iloa. Silloin helvetin lieskat olisivat kokonaan haihtuneet eikä yksikään ihminen joutuisi enää kärsimään. Maanpäällinen helvetti on luontevasti asettunut tuonpuoleiseen taivaan vaihtoehdoksi kertomaan siitä pelosta, että kärsimys ei koskaan lakkaa. Traumatisoiva jako pelastuviin ja Jumalan hylkäämiin elää mykistyneenä kokemuksena armon ulottumattomissa. […]

obduktio - kappeli

”Ja viimein sun matkaan ei pääse saattajatkaan”

14.4.2021

Saattajat pyhällä matkalla ”Olette pyhällä matkalla”. Kollegani kertoi sanoneensa näin perheelle, joka sairaalan saattohoito-osastolla hyvästeli läheistään. Nuo sanat jäivät pitkäksi aikaa mieleeni. Kun minä saattelin sairastunutta läheistäni tästä elämästä, olinko minäkin silloin pyhällä matkalla? Kukaan ei kysynyt, tahdonko lähteä tuolle matkalle. Matka tuli liian nopeasti. En ollut valmistautunut enkä tiedä, olisinko voinutkaan. Reppuni oli pakkaamatta […]

palikkatornin kasaus

Oppia ikä kaikki?

17.3.2021

Sielunhoitajan jatkoluokka? ”Sinä kävit sellaisen sairaalasielunhoitajan jatkoluokan.” Lasken kymmeneen ja jätän sanomatta. Tuo vapaalla kädellä siteerattu kanssaihmisen kommentti liittyy keskusteluun, jonka kävimme jonkin menneen talven lumilla. Sen taustana oli syksyllä 2018 kohdalleni sattunut aivoverenvuoto, joka vei minut pitkälle piknikille mansikkapelloille, joilta en palannut entiselläni. Kukaan ei palaa matkalta samana kuin oli sille lähtiessään. Se, mitä […]

Karvainen todellisuus

17.10.2018

Nuorilta on etukäteen kysytty, ketkä haluavat tavata tänään Elina-papin koiran. Toisella osastolla koirakontaktiin haluaa yksi ja toisella kolme nuorta. Olemme koiran kanssa ensimmäistä kertaa käymässä nuorten intensiivihoidon yksikössä, jossa on kaksi osastoa. Koira tutustuu osastoon siten, että nuoret piilottavat sille nameja. Samalla annetaan koiralle myönteinen kokemus uudesta paikasta. Täällä on kivaa. Saa nameja ja rapsutuksia. […]

Violettia kynsilakkaa, kiitos!

19.9.2018

Meillä Lappeenrannassa on aina ollut hyvä onni sairaalasielunhoidon harjoittelijoiden suhteen. Harjoittelijat ovat olleet hyviä ja keskustelut heidän kanssaan virkistävät ja haastavat myös meitä vakityöntekijöitä. Tänä kesänä mieleeni tuli muisto omasta harjoittelusta Tampereella kahdenkymmenenyhden vuoden takaa. Olin kaupassa ja sivusta kuulin, kun kaksi ihmistä keskusteli kynsilakan väristä tai tarkemmin sen sävystä. Pidin aihetta turhanpäiväisenä ja pinnallisena […]

Ovi auki

24.11.2017

Pikkuhiljaa hiipien se asettui asumaan. Ei se tarvinnut kosiomieheksi tai puhenaiseksi teoriaa eikä luentoa, se tarvitsi vain elämistä ja kuolemista ja uskallusta miettiä näitä kahta. Elämää ja kuolemaa. Seison sairaalan käytävällä, papin sokeripala kaulassa huutomerkkinä. Nuori nainen lähestyy, kova tuska katseessa luo urat poskipäihin. Kysymys alkaa melkein huutona, mutta lopulta se kirahtaa vaikeasti ulos: mihin […]

Hermeneuttinen haaste moniuskontoisessa sielunhoidossa

19.10.2017

Eurooppalaisen sielunhoitoverkoston ECPCC:n (European Council for Pastoral Care and Counselling) konferenssi pidettiin 23.–28.8.2017 Kirkon koulutuskeskuksessa Järvenpäässä. Konferenssiin osallistui noin sata sielunhoitajaa ja tutkijaa eri puolilta Eurooppaa. Yksi konferenssissa esiin noussut teema oli monikulttuurisuuden ja -uskontoisuuden haaste kristilliselle kirkolle. Aihetta käsitteli muun muassa hollantilainen tutkija Theo van Leeuwen, joka tekee parhaillaan aiheeseen liittyvää väitöskirjatutkimusta. Van Leeuwenin […]

Läsnäolo sielunhoidossa

2.11.2016

Sielunhoidon yhteydessä puhutaan paljon läsnäolosta. Usein sielunhoitokirjallisuudessakin mainitaan, että sielunhoidon peruselementtejä ovat aktiivinen kuuntelu ja läsnäolo. Harvoin noita kahta kuitenkaan selitetään tai ihan varsinaisesti opetetaan. Minulta eräs asiakas kysyi kerran mindfulness-kurssin aluksi, että olenkos minä nyt läsnä, kun nimen perään on laitettu rasti kurssille saapumisen merkiksi. Kysymys oli puhutteleva, vaikka se olikin huumorilla ilmaistu. Mitä […]