4.06.14

Yli 5000 ideaa seurakuntien työn kehittämiseen

Hyvää johtajuutta, työn iloa ja yhteistä näkyä – siinä lääkkeet kirkon työelämän kehittämiseen Työelämä 2020 -aivoriiheen osallistuneiden mukaan. – Kuva: Aarne Ormio

Kirkko ja seurakuntien kehittämisideointi innostivat helmikuisessa Kirkon työelämä 2020-verkkoaivoriihessä. Kirkon ja seurakuntien johdon ja työntekijöiden pohdittavana oli kysymys, mitä pitäisi tehdä, jotta kirkko/seurakunta olisi hyvä ja tuloksellinen työpaikka vuoteen 2020 mennessä. Osallistujat myös priorisoivat, mitkä asiat ovat tärkeimpiä, ja perustelivat tärkeimpinä pitämiään vastauksia. Kehittämisideoita saatiin yli 5000. Riiheen osallistujia oli 3748, joten osa antoi useita vastauksia.

Johtaminen ja esimiestyö puhuttivat

Johtamisen ja esimiestyön merkitys puhututti osallistujia eniten. Se nousi myös tärkeimpänä pidettävien asioiden kärkeen. Johtamisella nähdään olevan selkeä yhteys työilmapiiriin, työhyvinvointiin, yhteistyön käytäntöihin ja uudistumiseen. Yhtä tärkeäksi nähtiin henkilöstön riittävä perehdytys esimerkiksi mentorointia hyödyntäen. Käytännössä johtamiskoulutuksia toivottiin edelleen lisää, ja sitä kautta esimiehille jämerämpää otetta ja vastuunkantoa ristiriitatilanteiden hoidossa ja työpaikan hyvinvoinnin kehittämisessä. Vaikka esimiehiltä odotetaan ihmisläheistä johtamista, ei yritysmaailmasta tuttua mittaamista ja suunnitelmallisuutta väheksytä. Työntekijöiden rooli ja työyhteisötaidot tulivat myös johtamisen yhteydessä huomioiduksi.

”Erityisesti kirkossa tarvitaan innovatiivista, dialogista johtamista. Eräs edellytys on riittävä ajan resurssointi johtamiseen. Hallinto ja johtaminen pyritään liian usein hoitamaan minimi resursseilla.”

Työn ilo ja luottamus tärkeää

Osallistujat olivat yksimielisiä työn ilon ja luottamuksen tärkeydestä. Työ kirkon parissa koetaan merkitykselliseksi ja työn iloa halutaan lisää työyhteisöihin ja ihmisten välisiin kohtaamisiin. Nopean puuttumisen ristiriitatilanteisiin, arvostuksen näyttämisen ja positiivisen palautteen niin johdolta kuin työkavereilta uskotaan tuovan iloa työpäiviin.

Uudistuminen ja yhteinen päämäärä kehittämiskohteita

Kehittämiskohteina nähtiin uudistuminen ja yhteisen päämäärän sisäistäminen. Organisaation toimintaan kaivattiin nopeutta ja notkeutta, samoin työnkuvat ja vastuut kaipaavat päivittämistä. Toivottiin myös enemmän jalkautumista ja seurakuntalaisten kuulemista, tapoja kehittää kirkkoa yhdessä heidän kanssaan.

”Olisi suuri tarve määrittää, mitä on 2020 – luvun seurakuntayhteys erilaisille seurakuntalaisille. Onko se kaikille sama, vai jokaiselle eri? Miten kuullaan seurakuntalaisen ääni ja annetaan hänelle mahdollisuus toimia tai olla toimimatta, eli mahdollistetaan monenlainen tapa olla seurakuntayhteydessä. Työntekijän roolin tulee haastaa monenlaiseen vuorovaikutukseen oman sisäpiirin ympärillä. Tämän tulee näkyä rekrytoinnissa, koulutuksessa ja työnjaossa. Innovatiivisuutta pitää palkita muullakin kuin lisääntyvällä työmäärällä. Erikoistuminen on elinehto.”

”Laajempia osaamispolkuja. Kirkolliset ammatit ovat juuttuneet ikäryhmäkategorioihin ja työmuotoihin. Tulevaisuudessa on toimittava väljemmillä agendoilla. Kelpoisuusehtoihin on saatava enemmän joustoa.”

Vähemmän puhuttuja aiheita olivat palkkaus ja työn kuormittavuus sekä työaikojen joustavuus. Nämä aiheet jakoivat myös voimakkaasti osallistujien mielipiteitä. Näkökulmien jakautuminen esimerkiksi työajattomuuden suhteen käy ilmi seuraavista kommenteista:

”Ei uuvuteta ihmisiä työajattomuudella. Voisiko hengellisen työn tekijöillä olla esim. kokonaistyöaikamallia?”

”Nyt on hyvä. Työajattomuus, sitoutuminen, itsenäisyys, näky, evankeliumi. Pysykää toimistotätit, tilastohirmut, organisoijat ja muut kukkahatut pois tieltä.”

Yhteinen kehittäminen jatkuu

Aivoriihen yli 5000 ideaa ja riiheen käytetyt tunnit, yhteensä noin 63700 tuntia eli 8495 täysmittaista työpäivää, viestivät kiinnostuksesta ja halusta kehittää kirkkoa yhdessä. Näin arvioi työmarkkinajohtaja Vuokko Piekkala, joka allekirjoitti aivoriihikutsun yhdessä piispa Tapio Luoman kanssa. Hän toivoo, että myös seurakunnissa mielletään aivoriihen ideoiden merkitys toimintaa kehitettäessä.

Ideat palautetaan niille seurakunnille, joista vastauksia tuli vähintään 40. Muille pyritään järjestämään mahdollisuus tarkastella hiippakuntakohtaisia tai koko kirkkoa koskevia tuloksia. Piekkala suosittelee, että ideoiden avulla työpaikoilla määritellään yhdessä 1-3 kehittämiskohdetta, aikataulutetaan kehittämistyö sekä seurataan ja arvioidaan sitä. Myös toimijat tulisi nimetä.

Kehittäjät koolle syksyllä

Kansallisen työelämä 2020-strategian mukaista on, että kehittäminen perustuu työpaikkojen omaan toimintaan. KiT haluaa kannustaa seurakuntia tällaiseen omiin lähtökohtiin perustuvaan kehittämiseen ja tarjoaa tueksi seurakuntien johtoa kokoavaa hr-verkostoa. Sen toiminta pyritään käynnistämään syksyllä järjestettävässä tapaamisessa. KiT kutsuu kehittämistä tukevaan yhteistyöhön myös kapituleja ja kirkon keskushallinnon toimijoita.

Aivoriihen tuloksia on esitelty toukokuussa kirkolliskokouksen yleis-, tulevaisuus- ja hallintovaliokunnille. Niitä on käsitelty myös hippakuntadekaanien kanssa ja erilaisissa kehittämistä ideoivissa palavereissa.

Kirkon työelämä 2020- aivoriihen tarkemmat tulokset Sakastin Työelämä-sivuilla.

oili-marttilaOili Marttila
neuvottelupäällikkö
Kirkon työmarkkinalaitos

2.06.14
Verkkohankkeen kevätkatselmointi

Seurakuntien verkkohankkeen kevään rutistus – kolme sprinttiä, hiomista ja verkkosivusto luotu monistuskoneella

Verkkohankkeen kevätkatselmointiSeurakuntien verkkohankkeen loppukatselmointi oli keskiviikkona 28.5. Kevään työtä puitiin verkkohankkeen koordinaatiotiimin ja Ambientian avainhenkilöiden voimin. Kävimme yhteisesti läpi asioita, jotka kevään aikana on mielestämme hoidettu onnistuneesti. Nopean työtahdin ja aikamoisten puristusten summana on tietenkin myös asioita, jotka olisi voinut hoitaa paremmin.

Kaikille loppukatselmointiin osallistuville jaettiin nippu post-it -lappuja, joihin kirjattiin,  missä olemme onnistuneet/mikä ei ole mennyt ihan nappiin. Miettimisaikaa tehtävään annettiin viisi minuuttia.

Onnistumiset ja epäonnistumiset

Missä sitten epäonnistuimme, henkilökohtaisesti ja kokonaisvaltaisesti? Listalle nousivat pirstaleiset työpäivät, huonot projektityökalut ja vaikeudet luottaa omaan intuitioon ja omaan johtotähteen. Testaus ja viimeistely olivat myös asioita, joita voisi parantaa tulevaisuudessa.

Onneksi löysimme paljon myös onnistumisia! Moni asia tuntui kuitenkin jälkikäteen onnistuneen. Yhteistyö sai kiitosta. Yhteistyö eri tahojen kanssa on ollut mukavaa:

  • Seurakuntien kanssa on ollut niin kiva tehdä töitä
  • Pilottiseurakuntien koordinaattorit ovat voiman lähde
  • Ambientian tiimin kanssa on helppo tehdä töitä

Välillä tahti on ollut kova, ja paineetkin aikamoiset. Huumori, letkeys ja pilke silmässä ovat asioita, joita ilman olisi ollut vaikea toimia.

Näkyvää lyhyessä ajassa

Ennen kaikkea, positiivinen asia on ollut ripeä tahti ja se, että olemme lyhyessä ajassa, yhdessä saaneet aikaan näkyviä tuloksia. Kiitos ketterän työmenetelmän, työtä ei piiloteta mihinkään, vaan kehitystä on voinut seurata jokainen.

Ensimmäinen seurakuntasivusto on luotu – monistuskone toimii

Kevään kova rutistus on ohi. Seinäjoen seurakunnalle on luotu seurakuntasivusto. Sivustolle luodaan parhaillaan sisältöä.

Seuraavana jonossa on Ylä-Savon seurakuntayhtymä, jolle luodaan verkkosivusto. Tämän jälkeen monistetaan loput pilottiseurakuntien sivustoista (Kerava, Oulu, Pöytyä, Nurmijärvi ja Savonlinna). Seinäjoki on toiminut ansiokkaasti testaajana – rooli, joka väistämättä lankeaa ensimmäisille käyttöönottajalle.

Viimeistelyä ja testausta

Loppukevään rutistuksessa tehtiin sprintit (eli kehitysjaksot) 10, 11 ja 12. Sprinteissä tehtiin paljon loppuhiontaa, viimeistelyjä ja testauksia. Katselmoinnin jälkeen tehtäväksi jäi enää lähinnä niiden virheiden korjaukset, jotka havaitaan sivustojen luomisen ja sisällöntuotannon yhteydessä.

Esimerkkejä tehdyistä asioista:

  • Sivustomallit on luotu
  • Sivumallit on luotu
  • Monistuskone toimii
  • Ylläpitäjän käyttöliittymä on hiottu ja käytetty sanasto viimeistelty
  • Teknisiä toteutuksia on testattu

Myös käyttöohjeita ja tukiprosesseja on alettu suunnitella ja tehdä. On selvää, että kun seurakunta ottaa käyttöönsä Lukkarin, esiin nousee kysymyksiä ja tukitarpeita. Tuki on seurakunnille ehdottoman tärkeä.

Tapaaminen Jyväskylässä

Jyväskylässä järjestettiin 14.5. yhteistapaaminen kaikille 2014-2015 Lukkarin käyttöönottoa suunnittelevien seurakuntien johtajille ja verkkouudistuksen yhteyshenkilöille. VR toi päivään jännitystä, myöhästelemällä reilusti ja tuomalla osan järjestäjistä ja osallistujista myöhässä paikalle. Palaute päivästä oli kuitenkin positiivista. Kysymyksiin ehdittiin vastata ja seurakunnista saimme arvokasta palautetta siitä, mitä lähitulevaisuudessa pitää priorisoida Lukkarin kehitystyössä.

Kesäkuussa jatketaan hyväksymistestauksilla

Työ jatkuu hyväksymistestauksilla kesällä. Sisältöosioita suunnitellaan ja sisältöä kehitetään. Yhteisen sisällön työtapaa pohditaan jatkuvasti yhteistyössä seurakuntien kanssa.

Syyskuussa ominaisuuksien kehittäminen jatkuu!

30.05.14

Diakonian erityismuodot​

Jatkokertomus600
VANHUSTYÖ
Väestö ikääntyy jatkuvasti ja se on tehty, mitä on ollut tehtävissä. Hautausmaan laajennuksen suunnittelu on aloitettu.

 

VAMMAISTYÖ ​(kuulo-, näkö, kehitysvammaistyö jne.)
Näkövammaistyöhön on panostettu erityisesti sen jälkeen, kun paikkakunnan lehdessä eräs näkövammainen valitti, ettei ole vuosiin nähnyt seurakunnan diakonissaa kotikylällään.

 

VANKILATYÖ ​(yhteydet vankilaan, tukiasunnot jne.)
Lääninvankilassa on diakonissa Susiroikka käynyt tapaamassa noita onnettomia, jotka ovat joutuneet yhteiskunnan raa´an ja musertavan rangaistusjärjestelmän jalkoihin, vaikka ovatkin oman ilmoituksensa mukaan syyttömiä, kuten esimerkiksi entinen rippikoulupoikani Rane (nimi muutettu), joka on tuomittu jatketusta ajoneuvon luvattomasta haltuunotosta yli kuudeksi kuukaudeksi Linnaan, vaikka onkin Äitinsä kertoman mukaan ystävällinen poika eikä tekisi pahaa kärpäsellekään, mutta unohti palauttaa lainaamansa Kaupungin lähiliikenteen linja-auton, jolla hän olisi halunnut harjoitella auton ajoa saadakseen aikanaan ajokortin ja voidakseen tulla rekkamieheksi, kuten hänen nuoruudenhaaveensa aina oli ollut.

 

Lisäksi linja-auto oli palautettaessa lähes vaurioitumaton, ellei oteta huomioon penkkien puuttumista, jotka Rane oli unohtanut jonnekin Saksaan. Auto kuitenkin voitiin tuoda ajamalla takaisin Nizzasta, jossa Rane pidätettiin.

 

Jatkuu…

Katso muut jatkokertomukset

28.05.14

Evankeliumi haastaa kulttuurin

Lähetystyön koordinaattori Vesa Häkkinen kannustaa seurakuntia rohkeuteen, kokonaisvaltaisuuteen ja yhteiseen keskusteluun.

Lähetystyön koordinaattori Vesa Häkkinen kannustaa seurakuntia rohkeuteen, kokonaisvaltaisuuteen ja yhteiseen keskusteluun. – Kuva: Aarne Ormio

Maaliskuussa Kirkon lähetystyön keskuksen kansainvälisen työn koordinaattorina aloittanut Vesa Häkkinen tunnustaa kansainvälisten asioiden olevan hänelle intohimo:

– Olen ollut nuoresta saakka kiinnostunut kansainvälisistä asioista. Jos en työskentelisi kirkossa näiden asioiden parissa, olisin varmaan poliittisesti aktiivinen.

Muun muassa seurakuntapappina, hiippakunnan lähetyssihteerinä, Kirkon Ulkomaanavussa ja Suomen Lähetysseuran työntekijänä Senegalissa toiminut Häkkinen kertoo pohtineensa kriittisestikin sitä, mikä muualta tulleen työntekijän rooli voi pienessä, uudessa kirkossa olla. Hän sai mieleenpainuvan opetuksen yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuuksista Kongossa tapaamaltaan papin rouvalta, joka oli ottanut hoitoonsa väkivaltaisuuksien seurauksena orvoksi jääneen 1-vuotiaan lapsen.

– Jonkin ajan päästä mama Jeannen hoitoon oli alettu tuoda muitakin lapsia, ja meidän vierailumme aikaan heitä oli noin sata. Se oli mieletön osoitus siitä, mitä kutsumusta seuraamalla voi saada aikaan! Toivon, että yhä uudet ihmiset myös Suomessa heräävät toimimaan kutsumuksensa mukaan.

Jeesuksen ohjelmajulistusta ei tarvitse hävetä

Hiippakuntiin on tänä vuonna perustettu uusi kansainvälisen työn hiippakuntasihteerin tehtävä. Hiippakuntasihteerin tehtävänä on tukea ja koordinoida hiippakunnassa tapahtuvaa kansainvälistä työtä. Aiemmin kansainvälinen työ oli pääosin järjestöjen vastuulla. Uudistuksen tavoitteena on, että seurakunnat ottavat entistä aktiivisemmin vastuun omasta lähetystyöstään.

– Koko kirkko on perustettu lähetystyötä varten – siksi aikaisempi tilanne, jossa lähetystyö oli ”ulkoistettu” järjestöille, oli outo.

Lähetystyö on evankeliumin levittämistä. Häkkisen mukaan se ei kuitenkaan ole täysin sama asia kuin evankeliointi.

– On hämäävää, että lähetystyöstä ja kansainvälisestä diakoniasta puhutaan ikään kuin erillisinä asioina. Ne kuuluvat yhteen. Jeesuksen ohjelmajulistus evankeliumin saarnaamisesta, vankien vapauttamisesta ja sokeiden auttamisesta velvoittaa meitä kohtaamaan ihmiset kokonaisuutena.

Hänen mukaansa evankeliumi ei määrittele, miten pitäisi elää, vaan pikemminkin kysyy, onko kulloinenkin ympäristö vapauttava ja elämää antava vai sitova ja ahdistava. Evankeliumi haastaa kulttuurin paitsi yhteisön ja kansakunnan, myös yksilön tasolla.

– Niin poliittisia kuin sosiaalisiakin kysymyksiä voi lähestyä ”evankeliumi kädessä”, kysellen mitä tämä sanoma kussakin kulttuurissa tarkoittaa. Tällaista sanomaa ei todellakaan tarvitse häpeillä!

”Seurakuntien työntekijätkään eivät aina tiedä, mistä nykyaikaisessa lähetystyössä on kyse”

Häkkisen mukaan nykyaikaisen lähetystyön tuntemus saattaa olla heikkoa jopa seurakunnan työntekijöiden keskuudessa.

– Toivon, että asioita voidaan pohtia kaikessa rauhassa, ei vain kovimpaa huutavan näkökulmasta.

Samalla hän kannustaa tekemään rohkeita ratkaisuja esimerkiksi viestinnän, tehtävän organisoinnin ja rahojen jakamisen suhteen.

– Painotuksiahan voi tarpeen tullen myös muuttaa!

Kansainväliseen työhön liittyvät kiistakysymykset eivät pelota Häkkistä.

– Erimielisyyksien ei pidä antaa syövyttää sitä hyvää, mitä yhdessä teemme. Jos lähetystyöllä ymmärretään esimerkiksi tietyn parisuhde- tai virkakäsityksen tuputtamista maailmalle, on koko asia ymmärretty väärin. Lähetystyön pitää rakentua aina paikallisten toimijoiden varaan – päätösvalta kuuluu heille.

Positiivista värinää seurakunnissa

– Uudistus on otettu positiivisesti vastaan. Uudet hiippakuntasihteerit ovat olleet erittäin motivoituneita ja tyytyväisiä selkeytettyyn kuvioon ja lisääntyneisiin resursseihin.

Ymmärrettävästi uudistus aiheuttaa järjestöissä myös huolta. Häkkinen kääntää kuitenkin esille asian valoisamman puolen:

– Tämä voi olla järjestöillekin eräänlainen uusi alku. Nyt hiippakunnissa on ihmisiä, jotka ymmärtävät kansainvälisen työn sisältöjä ja haluavat puhua sen puolesta.

Lähetyksen aineistoja Sakastissa
Lisää lähetysaiheesta Kirkonkellossa

26.05.14

Verkkosivusto ei ole yhden naisen tai miehen juttu – vaan koko seurakunnan yhteinen asia!

Savonlinnan verkkosivustojen eri kirjoaOlemme Savonlinnan seurakunnassa onnellisia, että olemme ensimmäisten joukossa pilotteina mukana Seurakuntien verkkohankkeessa. Oma tarpeemme on hyvin konkreettinen: Tarvitsemme sivustomme uudistamista sekä hiljattain toteutuneen seurakuntaliitoksen myötä että nykyisten sivujemme kirjavuuden ja vanhentumisen myötä. Samalla haluamme uudistaa myös ajatteluamme verkosta osana seurakunnan toiminnan kokonaisuutta. Nykymaailmassa verkkosivut eivät todellakaan ole vain tiedotusta!

Kirjavan sivuston haasteet: Seurakuntaliitoksia sekä vanhempaa ja uudempaa tekniikkaa

Savonlinnan seurakunnan verkkosivuston tausta on ”kirjava” seurakuntaliitoksesta johtuen. Savonlinnan (ent. Savonlinna-Sääminki) sivusto on peräti vuodelta 1999 ja se on toteutettu Microsoftin Frontpagella  (jota ei ole kehitetty vuoden 2006 jälkeen). Savonlinnaan liittyneistä kappeliseurakunnista Kerimäen sivusto on vuodelta 2007 ja Punkaharjun noin vuodelta 2010. Enonkosken sivusto on vuodelta 1999 ja harrastajatyönä tehty eikä sivustoa ylläpidetä. Osana Savonlinnan sivustoa ovat Savonrannan kirkkopiirin sivut, joiden tausta on Savonrannan seurakunnan sivustossa. Savonranta liitettiin Savonlinnaan 2008 alusta ja em. muut seurakunnat 2013 alusta.

Verkkosivuston sisällöt IT-tuen ja yksittäisten työntekijöiden varassa

Edellä mainituista sivuista nykyaikaisimmat ovat Punkaharjun sivut. Kerimäen sivut ovat myös aktiivisesti ylläpidettyjä – pääasiassa paikallisen it-tuen kautta. Itse päivitän Kerimäen sivustolle neljän sivun tietoja (viikkoilmoitus, uutiset, Eväsreppu eli viikon sana ja etusivun teksti/uutinen), joita pystyn päivittämään mistä tahansa nettiyhteyden kautta. Punkaharjun sivuston ylläpito tapahtuu työntekijöiden ja ulkopuolisen palveluntuottajan toimesta. Savonlinnan sivustoa muokkaa ja ylläpitää tällä hetkellä yksi työntekijä, tiedotuksen Erkki Pitkänen.

Innolla kohti yhteistä sivustosta – tiedon jakamista ja yhteistä tekemistä

Verkkohankkeen pilotteina olemme valinneet uudeksi sivustomalliksemme Emo-mallin. Pääsivulle tulee mainittujen kolmen kappeliseurakunnan ja yhden kirkkopiirin kuvalinkit. Saamme ylläpidettävän sivustopohjamme tutustuttavaksi alkukesän aikana ja pyydämme siitä vielä valikoidulta joukolta työntekijöitä palautetta. Olen koko pilottivaiheen aikana ”syöttänyt” johtaville viranhaltijoille ja lähiesimiehille sekä myös koko työyhteisölle tietoa hankkeesta ja sen etenemisestä. Olen halunnut korostaa informoivaa, motivoivaa ja osallistavaa otetta.
Lisäksi verkkohankkeesta Sami Kallioinen kävi esittelemässä lähiesimiehille hanketta pääsiäisen jälkeen ja hankekoordinaattori. Marjukka kävi kanssamme pitämässä info- ja työpajapäivän 7.5. Työpaja onnistui hyvin, sillä verkkosivuston käyttäjäpersoonia (eli jäsenkuvauksia) sekä tapahtumakuvauksia syntyi paljon ja innolla tehtyinä.

Johtava kappalainen Kari Rossi rakentaa metsäkoneenkuljettapersoonaa. Kuva: Erkki Pitkänen

Johtava kappalainen Kari Rossi rakentaa metsäkoneenkuljettapersoonaa. Kuva: Erkki Pitkänen

Kaikki halukkaat työntekijät voivat ylläpitää uutta sivustoa

Uuden sivustomme sisältöjen siirtämisen, uusien sisältöjen tuottamiseen ja sivujen ylläpitämiseen otamme mukaan työntekijöitä. Vastuu jakautuu organisaatiomme mukaisesti lähiesimiehille ja heidän kauttaan muille työntekijöille. Kaikille halukkaille annetaan mahdollisuus olla mukana sivuston ylläpidossa ja erityisesti tapahtumien luomiseen voivat kaikki osallistua saamiensa ohjeiden mukaisesti.

Verkkosivusto on osa seurakunnan toimintaa – ja seurakuntaa

Verkkosivuston ylläpidon ja sisältöjen tuottamisen hajautettu vastuu laajentaa näkökulmaa pelkästä tiedon jakamisesta siihen, että verkkosivusto ja verkko muutenkin ovat osa seurakunnan toimintaa ja osa seurakuntaa. Verkko ei ole vain väline vaan seurakuntalaiset ja muutkin ihmiset ”ovat verkossa”. Siksi myös seurakunnan organisaationa ja erityisesti sen toiminnan pitää olla läsnä verkossa. Verkko on osa jokaisen seurakunnan työntekijän työtä ja ”työkenttää”.

Kanttorit Sinikka Litmanen, Katariina Kokkonen ja Minna Raassina pohtivat käyttäjäpersoonia. Kuva: Erkki Pitkänen

Kanttorit Sinikka Litmanen, Katariina Kokkonen ja Minna Raassina pohtivat käyttäjäpersoonia. Kuva: Erkki Pitkänen

Verkkosivusto jäseniä varten – uudenlaista ajattelua

Työtä meillä on edessä paljon. Pääsemme myös hahmottomaan asioita uudelleen. Entinen sivustojen ”lokeroitu” malli, jossa työaloilla oli oma lokeronsa, ei enää uudessa sivustossa päde. Uusi sivusto kun on rakennettu käyttäjä- eli jäsenlähtöiseksi. Sivusto rakentuu siis siten, miten tavalliset kirkon jäsenet hahmottavat seurakunnan toimintaa, tekemistä ja olemista, eikä työntekijöiden näkemysten mukaan. Esimerkiksi nuorisotyötä ei uudelta sivustolta löydy, mutta nuorten sivut kylläkin.

Jäsenen näkökulman kautta meidän tulee myös miettiä, mitä asioita laitamme kappeliseurakuntien sivuille ja mitä Savonlinnan seurakunnan pääsivulle. Miten ihmiset esimerkiksi etsivät tapahtumia – oman kappeliseurakuntansa vai Savonlinnan seurakunnan kautta? Erityisenä asiana voisi mainita sen, että meillä ”Kerimäen Iso kirkko ” vaatii oman alasivunsa (muuallekin kuin Wikipediaan…) – onhan se myös merkittävä matkailukohde. Samalla voimme miettiä, miten esittelemme muut kirkot ja toimitilamme sivuillemme. Vastaammeko juuri niihin kysymyksiin, joita googlettaja verkkosivustoltamme etsii – vaikkapa aukioloaikoja, parkkipaikkoja tai vuokrausmahdollisuutta?

Papit tekevät ruumisarkkupaja-kurssista houkuttelevaa Kari Rossi, Jani Lamberg ja Johanna Tykkyläinen. Kuva: Erkki Pitkänen

Papit tekevät ruumisarkkupaja-kurssista houkuttelevaa Kari Rossi, Jani Lamberg ja Johanna Tykkyläinen. Kuva: Erkki Pitkänen

Resurssien vähyys lisää motivaatiota yhteiseen tekemiseen

Toimin itse muiden vastuitteni ohella viestinnän teologina. Tiedotustoimistossamme on kaksi työntekijää sekä viikoittain noin kaksi päivää yksi toimistosihteeri. Jäseniä Savonlinnan seurakunnassa on reilut 31 000 ja työntekijöitä 115. Meillä – kuten monessa muussakin seurakunnassa – sivustomme uudistamisen ja ylläpidon haasteena on viestinnän resurssien vähyys. Se antaa samalla vahvan virikkeen kaikkien työntekijöiden osallistamiseen yhteiseen työhön ja samalla oppimaan uutta. Uusi verkkosivusto ei voi olla enää yhden miehen tai naisen juttu vaan koko työyhteisön ja seurakunnan yhteinen asia!

Lastenohjaajat Marja Hyvönen ja Katri Inkilä sekä lapsityönohjaaja Eeva Tuhkanen rakentavat houkuttelevaa tapahtumaa. Kuva: Erkki Pitkänen.

Lastenohjaajat Marja Hyvönen ja Katri Inkilä sekä lapsityönohjaaja Eeva Tuhkanen rakentavat houkuttelevaa tapahtumaa. Kuva: Erkki Pitkänen

Toivo Loikkanen
Kerimäen aluekappalainen, viestinnän teologi
Vs. kirkkoherra 1.9.2014 alkaen

 

21.05.14

Reformaation merkkivuosi lähestyy

armoa kirkonkelloEteenpäin!

Vuonna 2017 tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun Luther julkaisi teesinsä. Reformaation merkkivuotta vietetään maailmassa, joka on kovin erilainen kuin vuonna 1917 tai 1817. Merkkivuosi on ensimmäinen merkkivuosi globalisaation, maailmanlaajuisen muuttoliikkeen, Euroopan maallistumisen, ilmastonmuutoksen, ekumeenisen liikkeen ja monen muun maailmaa muokanneen ilmiön jälkeen.

Reformaation merkkivuotena tarkastellaan mennyttä ja pidetään esillä reformaation merkitystä koko yhteiskunnallemme. Ennen kaikkea merkkivuotena suuntaudutaan tähän päivään ja tulevaisuuteen. Menneisyyteen jäämällä unohdettaisiin reformaatio – ytimestä nouseva uudistuminen.

Armo

Merkkivuotta vietetään nimen Armoa 2017! alla. Nimi viittaa armoon käsitteenä, mutta myös pyyntönä ja kehotuksena. Merkkivuotena on luontevaa muistella Lutherin armon etsintää ja paneutua hänen pohdintoihinsa armosta. Samalla merkkivuosi kutsuu elämään armosta ja armollisena sekä huomaamaan monenlaiset armontarpeet tässä ja nyt.

Luther kirjoitti teeseissään ”Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhimmästä evankeliumista” kirkon todellisena aarteena. Tuo aarre vapauttaa ihmisen etsimään toisten hyvää. Miten kirkon aarretta pidetään esillä ja jaetaan 2000-luvun maailmassa? Millaista on 2000-luvun armollinen elämä? Millaisia sanoja ja tekoja maailma tarvitsee?

Merkkivuosi tehdään yhdessä

Paikallistaso on merkkivuoden tärkein taso. Merkkivuosi aloitetaan valtakunnallisella tapahtumalla syksyllä 2016, ja esimerkiksi kirkkopäivät sekä Porin SuomiAreena, jonka toteuttamisessa kirkko on mukana, kokoavat ihmisiä koko maasta. Painopiste on kuitenkin paikallisella tasolla seurakunnissa ja niiden perustyön tukemisessa.

Merkkivuosi korostaa yhteistyötä seurakunnan sisällä sekä yhteistyötä mm. koulujen, kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen sekä muiden tahojen kanssa. Vuoteen 2017 ja yhteistyöhön antaa oman leimansa 100-vuotiaan itsenäisen Suomen juhliminen.

Mitä on tulossa?

Valmisteluja merkkivuotta varten on jo tehty kirkon yhteisen hallinnon tasolla. Merkkivuotta koordinoivat ja ideoivat kansalaisvaltuuskunta ja päätoimikunta. Yhteinen organisaatio verkostoituu ja tuottaa, kerää ja jakaa merkkivuoden viettoa tukevia virikkeitä, malleja ja materiaaleja.

Merkkivuoden päätoimikunnan puheenjohtaja, kirkkoneuvos Pekka Huokuna rohkaisee erityisesti ajattelemaan merkkivuotta mahdollisuutena pysähtyä miettimään, mitä omassa seurakunnassa nyt olisi uudistettava – eikä vain seurakunnassa.  Merkkivuosi on mainio mahdollisuus lähteä yhdessä muiden paikallisten toimijoiden kanssa kyselemään, mitä on hyvä elämä tänään ja tulevaisuudessa.  Mistä löydämme armon?

Armoa 2017! Reformaation merkkivuosi Sakastissa

Armoa 2017! Facebookissa

haapiainenTimo-Matti Haapiainen
projektisihteeri, reformaation merkkivuosi -hanke

19.05.14

Tavallisen seurakuntalaisen housuissa

Jyväskylän koulutus

Seurakuntalaiset, seurakuntalaiset ja seurakuntalaiset. Heille me seurakunnan verkkosivustoa teemme. Seurakuntalaisten housuihin asettumista korostettiin usealla suulla myös verkkohankkeen koulutuspäivässä Jyväskylässä 14. toukokuuta.

Millainen ihminen käy seurakunnan verkkosivustolla?

Tavallinen virtanen, joka haluaa lukea ihan tavallista suomea. Ei kirkkojargonia. Hän ei tiedä mitään seurakunnan työmuodoista. Hän voi olla kiinnostunut vaikka liikunnasta ja hengellisistä asioista. Tarjoaako seurakunta tällaista yhdistelmää? Kyllä. Kerrotaanko se myös selvästi verkkosivustollamme? Ei.

Pitäisikö kirkon jäsenen tietää, mihin alueseurakuntaan hän kuuluu? Tällä hetkellä pitää. Onnistuneella verkkosivustolla ei pidä. Esimerkiksi Jyväskylän Kortepohjassa asuvan ei tarvitse tietää, että hän kuuluu Keltinmäen alueseurakuntaan –  ja silti hän löytää etsimänsä verkkosivustolta ja paikkansa seurakunnassa.

Jyväskylän workshop

Seurakunnan verkkosivustolle tullaan Googlen kautta

Harva naputtelee huvikseen selaimen osoiteriville pitkiä liirumlaarumeita. Kortepohjalainen syöttää haluamansa hakusanat Googleen, jotenkin näin: ”kortepohja seurakunta nuoret liikunta”. Sieltä sitten hän päätyy maagisesti oikeaan paikkaan – seurakunnan verkkosivustolla käytetyn onnistuneen otsikoinnin ja kortepohjalaisen Google-haun kohdatessa. Paitsi että kortepohjalainen voi joutua tahtomattaan jonkin ihmeellisen Keltinmäen alueseurakunnan sivuille, joka ei ole hänen mielestään ole se oikea paikka.

Myös uskossaan häilyville tapakristityille!

Seurakuntien sivustot on rakennettu tähän saakka pitkälti aktiivisille seurakuntalaisille. Entä kaikki uskossaan häilyvät tapakristityt – mitä heille tarjotaan? Löytävätkö hengellisistä asioista kiinnostuneet vastauksia seurakuntien sivuilta? Ilokseni, heitä ajatellaan seurakuntien verkkohankkeessa erityisellä lämmöllä.

Kaikki toiminta on viestintää

Perinteisesti ajatellaan, että viestintä peesaa seurakuntien yleistä tekemistä. Verkkohankkeeseen osallistujilla on nyt oivallinen sauma ravistella seurakuntien ilmapiiriä ja päivittäistä työtä. Jos verkosta karsitaan byrokratia, kirkkojargon ja hallinnolliset jaot, niin eikö se onnistuisi kaikessa toiminnassa ja jokaisessa kohtaamisessa?

Tutustu tavallisiin seurakuntalaisiin eli Lukkarin käyttäjäpersooniin Marttiin ja Pekkaan! Katso video!

Työntekoa ja tunnelmaa Jyväskylässä:

Jyväskylässä

JyväskyläJyväskylä

13.05.14

Kirkolliskokous kansliapäällikön silmin

Kirkolliskokousedustaja Sami Ojala (oik.) esitteli kevään istuntoviikolla aloitteen kirkon keskushallinnon kokonaisvaltaisesta uudistamisesta.

Kirkolliskokousedustaja Sami Ojala (oik.) esitteli kevään istuntoviikolla aloitteen kirkon keskushallinnon kokonaisvaltaisesta uudistamisesta.

Kirkolliskokousviikko on minulle sukellus maailmaan, joka sisältää kiinnostavia kohtaamisia ja lukuisia yksittäisiä keskusteluja monenlaisista asioista. Toki viikko pitää sisällään myös kirkkohallituksessa valmisteltujen asioiden esittelyjä ja valiokuntakuulemisia. Päivät ovat pitkiä ja tiiviitä.

Tässä työssä kokemus on avuksi: sekä se, että ennen kansliapäällikön tehtävää olin kaksi kautta kirkolliskokousedustaja, että kirkkoherravuosina hankittu seurakunnan ja sen hallinnon tuntemus.

Arvostan suuresti kirkolliskokousedustajia. He antavat valtavan määrän osaamista ja aikaa kirkon hyväksi. He tulevat eri puolilta kirkkoamme ja tuovat mukanaan kaikuja kirkon erilaisista seurakunnista ja toimintaympäristöistä.

Suuri vai pieni seurakunta?

Tämän kevään istuntoviikolla eniten puhututtanut asia oli seurakuntarakenteiden uudistaminen. Sitä on käsitelty eri hallintoelimissä pitkään, onhan kysymys laajasta hankkeesta. Seurakunta on kirkon elämän ja toiminnan keskus. Ajattelen, että parhaiten toimii pieni yhteisö. Ihanteeni on, että jokainen seurakuntalainen voisi tuntea ainakin yhden seurakunnan työntekijän.

Esityksen valmistaminen on ollut valtavan iso työ ja tuntui hyvältä, että tätä kirkkohallituksen tekemään työtä arvostettiin riippumatta siitä, mitä mieltä edustajat olivat esityksen sisällöstä.

Uudistuksia ja unelmointia

Kirkolliskokous sai käsiteltäväkseen myös mielenkiintoisen Sami Ojalan ja useiden muiden aloitteen ”Kirkon organisaatiojärjestelmän uudistaminen sekä kirkon keskushallinnon supistaminen”. Lähetekeskustelussa totesin, että aloitteen päämäärä on mainio. Kirkon hallintoa ja organisaatiota pitää jatkuvasti arvioida.

Toisaalta ajattelen, että nyt meillä on menossa useita hallinnon keventämiseen ja notkistamiseen liittyviä hankkeita. Tänä keväänä kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi Kohtaamisen kirkko -strategian, sen tähtäyspiste on vuodessa 2020. Nyt ei ainakaan ensi vaiheessa tarvita organisaatiolähtöistä uudistamista tai nykytilan etujen ja haittojen arviointia. Senkin aika tulee.

Se, mitä nyt mielestäni tarvitaan, on pitemmälle ulottuvaa visiointia. Millaisesta kirkosta haaveilemme?

Rohkeaan unelmointiin tarvitaan mukaan kaikki kokemus ja näkemykset, niin kirkon työntekijöiden kuin seurakuntalaisten. Ehdotinkin puheenvuorossani, että visiota kirkko 2030+ lähdettäisiin hakemaan ruohonjuuritason kansalaiskeskustelun kautta. Mielenkiintoista nähdä marraskuun istuntoviikolla, mihin kirkolliskokous aloitteen kanssa päätyy.

keskitaloJukka Keskitalo
kansliapäällikkö, kirkkohallitus

12.05.14

Perhetyön toimintamuodot, tapahtumat ja ryhmät

Jatkokertomus600
Perhetyö on toteutettu pääosin viikoittain seurakuntatalolla kokoontuneessa Taapero–Vanhempi-ryhmässä, johon äidit ja muutkin kasvattajat ovat voineet tulla lastensa kanssa.

 

Lisäksi on mukana ollut Mälkösen Kennelistä rouva Mälkönen joinekin koiranpentuineen, jotka ovat ihastuttaneet lapsia, joskin toki myös aiheuttaneet hiukan allergiaa ja pureskelleet Allekirjoittaneen kalossit rikki, jotka kuitenkin rouva Mälkönen korvasi, koska sanoi niiden menevän yrityksen vakuutuksiin.

 

Merkittävin ilonaihe on liittynyt Taapero–Vanhempi–kerhon perinteiseen pääaktiviteettiin, joka on rikastuttanut toiminnassa mukana olevien elämää: Kerhon porukkalotto tuotti viime joulun alla peräti 560 euron voiton, joka jaettiin tasan osallistujien kesken. Näin jokainen perhe sai joulurahaa liki 200 euroa. Tämä on esimerkki siitä, että pitkäjänteinen ja sitkeä yrittäminen palkitaan.

 

Jatkuu…

Katso muut jatkokertomukset

7.05.14

Uuspakanuus Suomessa – buumi vai ei?

Mikä on mielikuvamme uuspakanuudesta ja vastaako se todellisuutta?

Mikä on mielikuvamme uuspakanuudesta ja vastaako se todellisuutta?

Karhun kansa -yhdyskunnan rekisteröinti joulukuussa 2013 oli sikäli merkittävä asia, että kyseessä on ensimmäinen uuspakanallinen yhteisö, joka on saanut rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan statuksen Suomessa. Yhdyskunta haluaa vaalia Itämeren suomalais-ugrilaisten kansojen uskonnollista ja hengellistä perintöä. Uskontotieteen näkökulmasta suomenusko voidaan sijoittaa pitkälti uuspakanuuden piiriin, vaikka kyseisen uskonnon piirissä määrittelyä joskus vierastetaankin.

Minulta kysytään usein, onko nyt menossa jokin pakanuuden buumi. Uuspakanuus näyttää vakiinnuttaneen paikkansa vaihtoehtoisten uskontojen kentällä Suomessa ja toiminta on vireää, joten ohimenevästä ilmiöstä ei ole kysymys. Tarkasteltaessa uskonnollisten yhteisöjen kokonaiskarttaa ei kuitenkaan voida puhua varsinaisesta umista.

Suomeen länsimainen uuspakanuus rantautui jo runsas 30 vuotta sitten. Suomessa on tusinan verran pieniä uuspakanallisia ryhmiä, joista Lehto – Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry (perustettu 1998) ja Pakanaverkko ry (1999) ovat suurimpia. 1990-luvun lopulta lähtien uuspakanuus sai enemmän näkyvyyttä wicca-uskonnon myötä. Viime vuosina uuspakanuuden kentällä on ollut aktiivisesti mukana arviolta 500–1000 henkilöä.

Uuspakanuuden moninaiset juuret

Useimmat (uus)pakanoiksi itsensä määrittelevät suuntautuvat uskonnonharjoituksessaan esikristillisiin eurooppalaisiin luonnonuskontoihin, niiden vanhoihin myytteihin, symboleihin ja niistä tehtyihin uusiin tulkintoihin. Uuspakanuus- tai pakanuus-sanaa käyttävät niin uskonnonharjoittajat itse kuin uskonnontutkijat.

Uuspakanuudessa ei ole yhtenäistä ja yksityiskohtaista dogmatiikkaa, kanonisoitua yhtä pyhää kirjaa, tai yhtenäisiä rituaalikäytäntöjä. Sen sijaan individualismi, yksilön oman kokemuksen merkitys auktoriteettina ja eklektisyys (aineksia lainataan eri tahoilta) ovat uuspakanuuteen leimallisesti kuuluvia asioita. Panteistinen (luonto ja jumaluus samastetaan) tai panenteistinen (”luonto on jumaluudessa”) kokemus ja tulkinta jumaluudesta sekä vuodenaikarituaalit yhdistävät usein erilaisia uuspakanallisia uskontoja.

Uuspakanuus jakaantuu useisiin virtauksiin. Suomessa siihen lukeutuvat wiccan eri suuntaukset, kansallisiin perinteisiin keskittyvät suuntaukset kuten suomenusko, kaikki eklektinen uuspakanuus ja luonnonusko sekä uussamanismi.

Uuspakanuus syntyi organisoituina liikkeinä 1900-luvun jälkipuoliskolla. Sen syntyyn vaikutti paljolti jo 1800-luvun aikana syntynyt romanttinen kiinnostus Euroopan esikristillisiin juuriin. Toinen taustalla vaikuttanut perinne on samanaikainen esoteerisen perinteen elpyminen. Monilla uuspakanallisilla rituaaleilla on taustanaan esoteerisesta traditiosta omaksuttuja aineksia. Kolmas vaikuttaja on ollut etnografinen tietämys alkuperäiskansojen piirissä harjoitetuista samanistisista ja maagisista rituaaleista.

Tavallinen ja erilainen pakana

Millainen on suomalainen (uus)pakana? Hän on useimmiten nuori aikuinen, mutta usein myös jo keski-ikäinen henkilö. Et erota häntä katukuvassa, ja monien asioiden suhteen hän on hyvin keskivertokansalainen.

Hänen uskontoonsa kuuluvat toki muun muassa ”vanhat Jumalat”, Jumalatar/Jumalattaret, joskus magian harjoittaminen ja vuodenaikarituaalit. Valtaväestölle tämän kaltaiset asiat ovat jo eksoottisempia ja kuulostavat oudoiltakin. Toisaalta suomalaiset mainitsevat usein, että he kokevat pyhyyden juuri luonnon keskellä, joten luonnon ja pyhyyden yhteen liittämistä ei sinänsä useinkaan koeta vieraaksi.

Taannoin tein haastattelututkimusta suomalaisista wiccoista Nuorisotutkimus-lehteen erään kollegani kanssa. Jotkut haastateltavat kertoivat, että wiccan löytäminen oli heille ikään kuin entuudestaan tuttua ja he käyttivät ilmaisua kotiin paluu. Kun uskonnosta on kysymys, ei ole yllättävää, että myös pyhyyden kokemus ja kohtaaminen nousivat vahvasti esille. Uuspakanuudessa korostetaan myyttien ja symbolien merkitystä ja usein myös eräänlaista sakraalia ”leikkimielisyyttä.”

Kirkko elää uskonnollisen moniuskontotoisuuden keskellä ja uuspakanuus on yksi ja varsin pieni osa monimuotoisuutta. Jos naapurissasi asuu pakana, on hän aika lailla tuiki tavallinen ihminen, joka – suomalaiseen tapaan – haluaa todennäköisesti pitää uskontonsa yksityisasiana.

sohlbergJussi Sohlberg
tutkimuskoordinaattori, Kirkon tutkimuskeskus