4.07.14

Arviointi asiakaskontaktien paikasta (vastaanotolla, kodeissa, muualla)

Jatkokertomus600
Asiakaskontakteja olen kehottanut Susiroikkaa välttämään. Diakonissa on niin iso mies, että siinä voi asiakkaalle käydä huonosti, vaikka ei olisi tarkoituskaan, etenkin kun Markku on harrastanut kamppailulajeja.

 

Kerran kyllä Toukan Kalevi (neuvoston varapuheenjohtaja Jouko Toukan vanhempi veli, muuten) kävi kaljapäissään Osuuskaupan lihatiskillä Susiroikkaan junttaotteella kiinni – hänhän nuorempana harrasti painia, sijoittui piirinmestaruuskisoissa joskus mitaleillekin, ennen kuin sitten rupesi enemmän kaljoittelemaan oluella – niin että siinä syntyi selkeä asiakaskontakti.

 

Tilanne laukesi kyllä rauhanomaisesti, kun Susiroikka nappasi Kallua nilkasta kiinni ja heitti tämän avoimesta ovesta rautapuolen varastoon, jossa juuri oli levällään parikymmentä paalia lasivillaa, josta Kalevi sitten poimittiin pahnoille edelleen rauhoittumaan.

 

Jatkuu…

Katso muut jatkokertomukset

3.07.14

Rukouksen laaja piiri

Kirkon työntekijöiden seminaareissa on aivan erityistä se, että aamut alkavat yhteisellä rukouksella.

Ennen kuin mitään muuta on sanottu ja tehty, nousen seisomaan ja todella ajattelen mitä sanon:

L: We come to worship this morning from different places.
C: O God, do not be far from us.
L: We come to worship this morning for different reasons.
C: O God, do not be far from us.
L: We experience the presence of the Spirit in different ways.
C: O God, do not be far from us.
L: We hear Jesus’ words with different ears.
C: O God, do not be far from us.
L: ”Deny yourselves.”
C: O God, do not be far from us.
L: ”Take up your cross.”
C: O God, do not be far from us.
L: ”Follow me.”
C: O God, we thank you for drawing near to us in this place, in our lives. Amen.

Sen tietää puhumattakin, kun on naispappeja ja katolisia paikalla, että me todella tulemme eri paikoista ja koemme tämän hetken ja itsemme eri tavoin. Me kuulemme Jeesuksen äänen kuitenkin jokainen.

Tähän ei voi  muuta kuin yhtyä koko sielullaan: “Jumala, älä ole meistä kaukana.”

Ja kohta me kaikki laulamme:

“Draw the circle wide, draw it wider still. Let it be our song: no one stands alone, standing side by side. Draw the circle wide.”

Ympyrä on laaja. Minusta tuntuu hienolta olla mukana tässä. Juuri siksi, että me juuri nyt laulamme ja rukoilemme yhdessä.


Vierailumme Ekumeenisessa neuvostossa alkaa myös rukoushetkellä kappelissa.

Raamatunkohta luetaan ensin. Sitten pyydetään katselemaan ympärilleen ja kohta se luetaan uudelleen.

”Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta.”
Fil. 2:1–4

Ekumenian ydin piirtyy esineisiin ja tiivistyy lauseeseen: ”Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta.”

Voiko tätä katsoa kääntämättä katsettaan itsestään muihin?

Voiko tätä katsoa kääntämättä katsettaan itsestään muihin?

Rukoilen vielä lukupulpetissa jesuiitan kanssa vierekkäin.
Muistan tämän ikuisesti.

ulla-oinonen

 

Ulla Oinonen
projektisihteeri, pastori
Kirkon tiedotuskeskus

 


Muunlaista antia Euroopan kirkkojen internet-työn konferenssista ovat kertoneet Marjukka ja Titti.

27.06.14

Vapaaehtoisten osallistuminen diakoniatyöhön

Jatkokertomus600
Lähimmäispalvelussa on diakonissa Susiroikan mukaan useita ihmisiä mukana ja ryhmä on kokoontunut säännöllisesti kahvinjuonnin merkeissä ja pullaakin on ollut.

 

Ongelmakohdaksi on noussut lähinnä kuitenkin se, että yksinäisiä ihmisiä ei ole ilmoittautunut toiminnan kohteeksi. Ilmeisesti kaikki yksinäiset, jotka kynnelle kykenevät ovatkin ilmoittautuneet jo lähimmäispalvelun lähimmäisiksi.

 

Lähimmäispalvelujoukko onkin viime aikoina keskittynyt erilaisiin talkootempauksiin, joissa on menty jonkin huonokuntoisen luo ja autettu talon töissä. Koska ihmiset ovat arkoja pyytämään palveluksia, on apua suunnattukin etupäässä sinne, missä sitä on tiedetty tarvittavan, vaikka erikseen ei olisi pyydettykään. Joskus on tietysti tehty turhaakin työtä, mutta auttamisen haluhan on kuitenkin tärkeintä.

 

Joitakin aktiivisimpia on harmittanut viimesyksyinen talkootapahtuma, kun eläkkeellä olevan postinhoitajan, neiti Elma Kangaspuikkion ulkorakennus korjattiin ja pensasaita perattiin hänen ollessaan kuntoutuksessa. Sekä lähes 200 metriä pitkä orapihlaja-aita että laaja ulkorakennus olivat olleet surkeassa kunnossa jo vuosia. Talkooväki tuli paikalle yhtenä viikonloppuna ja kun liki 30 miestä ja naista ahkeroi kaksi päivää ja niiden välisen yönkin, oli aita leikattu, piikkiset oksat poltettu, ulkorakennuksen perustus oikaistu, katto korjattu ja rakennus kauttaaltaan maalattu.

 

Talkooväki ihmetteli neiti Kangaspuikkion laimeaa kiitollisuutta, kun hän sunnuntai-iltana palasi kotiinsa, kunnes selvisi, että hän oli sopinut jo vuosia sitten kunnan kanssa, että uusi kevyenliikenteen väylä voidaan rakentaa hänen tontilleen. Niinpä seuraavana viikonloppuna kunnan kaivinkone kaivoi pensasaidan pois ja palokunta poltti ulkorakennuksen harjoitustöinään.

 

 

Jatkuu…

Katso muut jatkokertomukset

18.06.14

Kirkonkello soi!

kirkonkellojaKirkonkellot soittavat meille monenlaista viestiä. Lauantai-illan ehtookellot kertovat pyhän alkamisesta. Sunnuntaiaamuna ne ensin kutsuvat ihmisiä kirkkoon ja lopulta kertovat myös kirkonmenojen päättymisestä. Kirkonkellot kertovat myös surun viestiä. Kellojen soitolla kunnioitetaan poisnukkunutta seurakuntalaista. Samalla kellojen soitto tekee surusta koko yhteisön asian.

Kirkonkellot kertovat kirkon sanomasta ja tehtävästä maailmalle. Vaikka äänimaailma onkin lähtökohtaisesti vapaata tilaa, ei mahdollisuutta kirkonkellojen soittamiseen voi pitää itsestään selvyytenä.

Toisinaan kirkonkellojen kumina ärsyttää. Yötyötä tekevä tai aamu-uninen ihminen ei aina nauti ylimääräisestä herätyksestä, jonka naapurissa oleva kellotorni antaa. Toisinaan myöskään niiden kristillinen viesti ei miellytä kuulijaa. Kirkonkellot ovat silloin ”kristillistä pakkosyöttöä”, josta uskonnonvapauden nimissä pitäisi jokaisen saada olla vapaa niin tahtoessaan.

Erilaisia äänimaailmoja

Maailmassa joudumme kuulemaan paljon sellaista ääntä, josta emme pidä. Kukapa meistä ei joskus osoittaisi tyytymättömyyttään äskettäin mopokortin saaneen nuoren virittelijän kaahailuun ja siitä kuuluvaan meluun. Eivätkä kaikki pidä siitä, että ralliautokilpailuja tai ulkoilmakonsertteja järjestetään keskellä kylää. Jos klassisen musiikin vielä sietäisi, saisi monen mielestä heavymetal-musiikin festivaalin siirtää jonnekin kauas. Kirkossakin äänistä aiheutuva tyytymättömyys on tuttua: sopiiko lapsen tulla kirkkoon, jos hän ei vielä osaa olla hiljaa.

Me viihdymme erilaisissa äänimaailmoissa. Toinen meistä rakastaa musiikin pauhua ja toinen taas vetäytyy mielellään suomalaisen metsän hiljaisuuteen. Tässä moniäänisessä maailmassa meidän on hyväksyttävä se, että emme voi määrätä ympärillämme olevaa äänitilaa. Lopulta voimmekin muuttaa vain itseämme ja opetella kestämään sellaistakin ääntä, josta emme niin kovin paljon pidä. Tai vaihtoehtoisesti voimme etsiä itsellemme paikan tai tilan, jossa äänet tai äänettömyys eivät meitä häiritse.

Elämme maailmassa, johon mahtuu monenlaista ääntä. Äänimaailmaan osallistuminen on myös oikeus, joka kuuluu meille kaikille. Tietysti hienotunteisuuden ja toisen kunnioittamisen säännöt ohjaavat sitä, miten, milloin ja kuinka kovaa käytämme tai teemme ääntä julkisesti. Ulkoilmakonsertitkin päättyvät ennen yötä ja öinen hiljaisuus rappukäytävässä kunnioittaa jokaisen unta. Päiväsaikaan emme kuitenkaan voi määrätä, mitä saa kantautua meidän korviimme, jos desibelirajoja ei rikota.

Suomessa uskonnollinen äänimaailma on julkisuudessa varsin hiljainen. Turisteina me kohtaamme monenlaista, meille ehkä vierastakin uskonnollista äänimaailmaa. Islaminuskoisissa maissa kohtaamme minareeteista kuuluvat rukouskutsut. Intiassa vastaan saattaa astella Krishna-liikkeen kannattajien kulkue lauluineen ja soittoineen. Siinä, missä nämä äänet ovat meille turisteina eksoottisia, tunnemme usein vierautta, jos ne tulevat lähelle. On kuitenkin hyväksyttävä, että monikulttuurisessa maailmassa nämäkin äänet saattavat tulla meitä lähelle, joskus jopa lähemmäs kuin tutut, vuosisatojen ajan soineet kirkonkellot.

”Kyllä maailmaan erilaisia ääniä mahtuu.” Tämän lausahduksen voimaa testataan Suomessakin lähivuosina, kun uskonnollisen moninaistumisen myötä eri uskontojen äänet kaikuvat yhdessä kirkonkellojen kanssa. Uskonnonvapaus merkitsee sitä, että uskonnolliset äänet saavat kuulua yhteiskunnassamme sulassa sovussa.

leena-sorsaLeena Sorsa
vs. tutkija, Kirkon tutkimuskeskus

16.06.14
ECIC - Open Internet, Open Church, Open Source

Kuulumisia Euroopan kristillisestä Internet-konferenssista (ECIC)

ECIC - Open Internet, Open Church, Open Source

ECIC (lausutaan [ekik]) eli European Christian Internet Conference, Euroopan kristillinen Internet-konferenssi järjestettiin 19. kerran Geneven liepeillä Bosseyn ekumeenisessa instituutissa. Konferenssin teemana oli tänä vuonna Open Internet, Open Church, Open Source eli Avoin Internet, avoin kirkko, avoin lähdekoodi.

Avoin vai suljettu?

Maailmalla käydään paljon keskusteluja tästä tematiikasta: avoin vai suljettu. Konferenssissa aihepiiristä puhuivat kolmen avainpuheenvuoron pitäjät mm. Free Open Software -järjestön edustaja. Järjestö pyrkii lobbaamaan ja vaikuttamaan mm. päätöksentekijöihin vapaiden ohjelmistojen puolesta.

Avoin lähdekoodi tarkoittaa sitä, että ohjelmistot ovat vapaasti käytettävissä, muokattavissa ja levitettävissä. Vastakohtana ovat jonkin yrityksen omistamat ohjelmistot, joiden käyttölisenssi myydään ja lähdekoodi (eli ohjelma) on suojattu ja salainen.

Esimerkkejä avoimista ympäristöistä ovat mm. Suomessa alkunsa saanut Linux-käyttöjärjestelmä ja OpenOffice-toimisto-ohjelmisto. Avoimena ympäristönä sisällön puolesta esimerkkinä voi mainita vaikkapa Wikipedian. Ylipäänsä Wiki tarkoittaa käyttäjien itsensä luomaa sisältökokonaisuutta. Myös Seurakuntien verkkohankkeessa suunniteltuun seurakuntasivustojen luomiseen tarkoitettuun Lukkari-julkaisujärjestelmään ja -ympäristöön on suunnitteilla Wiki-tyyppinen käyttäjien foorumi, jossa käyttäjät voivat jakaa vinkkejä ja kommunikoida Lukkari-asioista. Liferay-julkaisujärjestelmä, jonka päälle Lukkari on rakennettu, on myös avoimen lähdekoodin järjestelmä.

Avoimet ohjelmistot eivät kuitenkaan tarkoita ilmaisuutta. Ne ovat monesti vapaasti käytettävissä, muokattavissa ja levitettävissä, mutta esim. muokkaaminen ja tuki maksavat ja edellyttävät asiantuntemusta. Suljettujen ohjelmistojen puolesta puhuu se, että niiden edelleen kehitys on hallittua ja systemaattista, ja tuki toimii.

Verkkohanke kärjessä

Avainpuhujien lisäksi konferenssissa oli työpajoja, joihin en päässyt, koska pidimme samaan aikaan oman työpajan Lukkarista. Samaten osa varsinaisista osallistujien sessioista (”Tell your story” -esitykset) jäi väliin, koska pidimme itsekin tällaisen esityksen Lukkarista.

Tärkeintä konferenssin antia minulle olivat kuitenkin lukemattomat keskustelut eri ihmisten kanssa tauoilla ja aterioilla. Sain hyvän kuvan siitä, missä eri maiden kirkoissa mennään Internetin ja tietotekniikan hyödyntämisen suhteen, ja miten Suomessa tehtävä työ sijoittuu tällä kartalla. Voimme kaikki olla tyytyväisiä työhön, jota olemme Verkkohankkeessa tehneet – sekä siihen, mitä Lukkari on ja millaiset seurakuntien sivustopohjat olemme luoneet. Tuntuu, että Internet-sivustojen suunnittelussa monilla kirkoilla on vielä paljon opittavaa. Resurssit ovat monesti niukat, osaamista, näkemystä ja strategioita puuttuu. Monet pohtivat, mitä pitäisi tehdä: parempia Internet-sivustoja, applikaatioita vai molempia vai mitä muuta.

Responsiivinen sivusto on oikea ratkaisu

Applikaatiot ovat älypuhelimiin ja tabletteihin tarkoitettuja pieniä sovelluksia, joita voi ostaa ja ladata Applen iPhoneihin ja iPadeihin Applen App Storesta ja Android-käyttöjärjestelmää käyttäviin laitteisiin Google Play -sovelluskaupasta. Applikaatioista saatiinkin muutamia hyviä esimerkkejä mm. Englannissa jesuiittojen tekemä Pray as you go -sovellus. Myös sosiaalisen median hyödyntämisestä saatiin esimerkkejä (esim. Instagramin käyttö Ruotsissa). Pray as you go:ta mietin meillekin – meillähän on juuri julkaistu Raamattua viikonpäiville -sivu Sakastissa ja tästä sisällöstä voisi tehdä puhutun version sekä seurakuntasivustolle että applikaatioksikin.

Verkkohankkeen ratkaisu olla responsiivinen vaikuttaa oikealta. Tällöin kaikki seurakunnan sivustollaan tarjoama sisältö on suoraan saatavilla myös pieninäytöllisillä laitteilla ilman että tekisimme lukuisia yksittäisiä kalliita applikaatioita.

Applikaatiopuolella on vielä mainittava ansiokas Itä-Suomen yliopiston tietotekniikan ja teologian yhteistyö, jonka hedelmiä ovat mm. applikaatiot Jubiili ja Ulkoläksyt sekaisia. Hekin esiintyivät Genevessä.

Kuvat, ääni ja yhteinen tekeminen

Selkeitä trendejä näyttävät olevan sekä Internet-sivustojen kuvakeskeisyys (kuten Lukkarissakin on ajateltu) että podcast eli ääni mukaan sovelluksiin. Kirkon sisältöön tämä sopiikin hyvin, koska sekä saarnat että rukoukset ovat luontevasti äänellä esitettävää sisältöä.

Selkeä viesti on myös se, että jokainen työntekijä halutaan mukaan tuottamaan sisältöä, sekä tietenkin yhteisöllisyyden merkitys digitalisessa maailmassa ja jakaminen. Kaikki nämä ovat linjassa meidän Lukkari-ajattelumme kanssa. Sisällön avoimuutta ja läpinäkyvyyttä pidettiin kautta linjan tärkeänä. Myös tarinakeskeisyyttä korostettiin: ei esim. kuvausta kirkkomusiikin työalasta vaan jonkun kanttorin hyvin tehty haastattelu.

Vietimme myös yhden aamupäivän Kirkkojen maailmanneuvoston talossa, jossa kolme tahoa kertoivat Internet-työstään: Kirkkojen maailmanneuvosto (World Council of Churches), Luterilainen maailmanliitto (Lutheran World Federation) ja ACT Alliance (Suomessa Kirkon ulkomaanapu). Heillä on kaikilla mukavan näköiset sivustot, mutta vain yhdellä responsiiviset. He myös kertoivat haasteista mm. lokalisoinnin alueella eli miten tarjota yhteinen sivustopohja ja sisältöjä paikallisille toimijoille sekä samalla jättää tilaa ja valinnanvapautta paikalliselle sisällölle ja ilmeelle. Kysyinkin tästä aiheesta lisää, ja he tuntuivat olevan vielä hyvin alussa tässä suhteessa: Verkkohankkeessa olemme paljon pidemmällä yhteinen vs. paikallinen sisältö -ajattelussa.

Juttelimme myös KirkeWebin ihmisten kanssa. KirkeWeb on tanskalainen firma, joka on lähtenyt tekemään kirkoille ohjelmistoympäristöä. Tanskan lisäksi heillä on nyt konttori myös Saksassa. Heidän tuotteensa on resurssienhallintalähtöinen, kuten esim. Suomessa Innofactorin Prime – pääosissa ovat tilojen ja ihmisten varaukset ja kalenterit, Internet-sivustojen sisältöön he eivät tarjoa ratkaisuja. Myöskään heidän seurakuntasivustoillaan ei ole vielä responsiivisuuden tukea.

Ilma Sveitsissä oli kaunis, paitsi kun meillä oli kaupunkikiertokävely, silloin satoi koko päivän. Valitsinkin kaupungilla kiertelyn sijaan käynnin CERNissä, jossa on paitsi se kuuluisa hiukkaskiihdytin, niin CERN on myös World Wide Webin syntymäpaikka. Tim Berners-Lee kehitti siellä ensimmäiset ajatukset nykyisestä Internetin käytöstämme vuonna 1989.

Hyviä ideoita ja verkostoitumista

ECIC-matka oli kaiken kaikkiaan minulle erittäin hyödyllinen ja antoisa – sekä verkostoitumisen takia, että myös siksi, että saimme vahvistusta sille, että olemme oikealla tiellä. Ja tarttui mukaan joitain uusia ideoitakin. Ehkä hauskinta oli, kun kuulin, että Ruotsi on seuraamassa Suomen esimerkkiä ja aloittamassa Verkkohanketta vastaavaa projektia.

Lopuksi on mainittava vielä kaksi Suomeen liittyvää ECIC-asiaa: Kirkon tiedotuskeskuksen verkkopalveluiden päällikkö Sami Kallioinen valittiin ECICin hallitukseen, ja seuraava ECIC järjestetään vuoden kuluttua Suomessa.

13.06.14

Yhteisvastuukeräys

Jatkokertomus600
Yhteisvastuukeräys on saatu viime vuosina toimimaan mukavasti, kun on löydetty paikkakunnan oloihin sopivat työmuodot. Diakonissa Susiroikan aloittaessa keräysvastaavana ovikeräyksessä tapahtui valitettava väärinkäsitys, jonka seurauksena asia on ohjeistettu tarkemmin.

 

Koska Susiroikka on hyvin kookas mies, oli hän ovelta ovelle keräystä suorittaessaan tullut tahattomaksi antaneeksi vaikutelman ryöstöretkellä olevasta epäsosiaalisesta henkilöstä, joka tietenkin aiheutti ymmärrettävää hätääntymistä. Mielestäni silti Poliisin paikalle kutsuminen oli turhaa hätäilyä, samoin kuin Poliisin avukseen kutsuman Puolustusvoimien virka-apuosaston suorittama alueen eristäminen.

 

Tämän jälkeen olen sopinut diakonissa Susiroikan kanssa, että hän asentaa moottoripyöräänsä äänen vaimentimen, siistii partaansa (jonka hän on tehnytkin) eikä kuljeta hirvikivääriä keräysmatkoilla mukanaan, vaikka olisikin myöhemmin illalla metsälle menossa.

 

 

Jatkuu…

Katso muut jatkokertomukset

12.06.14

10 vinkkiä konfirmaatiosaarnaan

konfirmaatio

  1. Mieti, mitä on istua vieraana ja outona takapenkissä. Käy konkreettisesti tarkistamassa kirkkosi viimeisten rivien näkymät. Tee kaikki voitava kuuluvuuden varmistamiseksi.
  2. Kuvittele tapahtumaa eturivissä olevan nuoren kannalta, joka pelkää ehtoollisleivän juuttumista kitalakeen.
  3. Keskivaiheilla istuviin voit suhtautua rauhallisesti. Heidän kanssaan ei ole ongelmia, jos selviydyt etu- ja takapenkeistä.
  4. Älä kuvittele liikoja kirkkokansan kristillisestä osaamisesta ja harrastuneisuudesta.
  5. Älä vähättele ihmisten uskoa. Eivät ne kaikki pakanoita ole. Joukossa on myös julkikristittyjä ja niitä joiden usko tulee näkyväksi, kun pintaa viitsii hieman raaputtaa.
  6. Sijoita saarnaasi jokin ilmiselvästi tosiasioita koskeva väite, joka ei ole aivan kaikkien tiedossa. Se todistaa, että kykenet keskustelemaan maailman kanssa ja että puheesi on otettava vakavasti.
  7. Liity konfirmoitavan ryhmän rippikoulukokemuksiin. Se on sitä herkkua, jota kuulijasi haluavat kuulla. Nuorille on tärkeää, että puhutaan juuri heidän asioistaan. Vanhemmatkin haluavat kuulla, mitä heidän nuorilleen on tapahtunut.
  8. Unohda sivistyssanat ja teologiset käsitteet. Mukana on väkeä, jotka ymmärtävät käsitteen ”vanhurskas” hollantilaiseksi hurskaaksi tai eivät ymmärrä sitä ollenkaan.
  9. Huumorilla ja positiivisuudella saa parhaat tulokset. Häviäjät selittävät aina. Nuorten kannalta muutama sisäpiirijuttu ja leirisanonta parantavat kuunneltavuutta kummasti.
  10. Hyvä konfirmaatiosaarna ei ole raamattutunti eikä eksegetiikan näyte, mutta jos siitä puuttuu ihmisiä koskettava Jumalan armo, siitä puuttuu kaikki.

Arto Köykkä
nuorisopastori, Pirkkalan seurakunta

9.06.14

Verkkohanke kansainvälistymässä – teemme kärkituotetta!

ECIC19 Sveitsissä

Verkkohanke vieraili Euroopan kirkkonörttien kokoontumisessa Sveitsissä kesäkuun ensimmäisellä viikolla.

European Christian Internet Conference (ECIC) on eurooppalainen verkosto mm. webmastereille, verkkopastoreille, journalisteille ja toimittajille kristillisen internetin alalla. ECICin tarkoitus on ylläpitää viestintätekniikan toimijoiden verkostoa, jossa voidaan vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia kansainvälisesti sekä rikastaa oman kirkon verkkotyötä. Käytännössä tiedonvaihto ja jakaminen tapahtuvat vuosittaisissa konferensseissa ja Facebook-ryhmässä. Ensi vuonna ECIC-konferenssi juhlii 20-vuotispäiväänsä ja Suomella on kunnia olla tuolloin isäntämaana.

Kansainvälisiä käyttäjäpersoonia ja suitsutusta Jäsen360˚:lle

Verkkohankkeen vastuulla oli tänä vuonna paitsi kertoa hankkeen tilannekatsausta myös innostaa eurooppalaisia kollegoja käyttäjäkeskeiseen ajatteluun erityisesti käyttäjäpersoonien kautta. Verkkohankkeen pilottiseurakunnissa hyväksi todettu ”paperinukkejuliste” saikin konferenssissa englanninkielisen muodon. Työpajassa muun muassa tanskalaiset, sveitsiläiset, brittiläiset, ruotsalaiset ja irlantilaiset kollegat puuhastelivat monikulttuuristen käyttäjäpersoonien parissa. Työpaja havahdutti ainakin sen vetäjät huomaamaan, kuinka onnistunut ja hyödyllinen Kotimaan Jäsen360◦-segmentointi on, kun kollegat eri maista ihmettelivät kateellisena maltillisten, irrallisten, avomielisten ja uskollisten hengellisyyttä, median käyttöä ja suhdetta kirkkoon. Kuinkahan yleistettäviä nämä segmentit mahtaisivat olla?

Englanninkielinen persoonajuliste

Geneven järjestöjen verkkosivustot tiukassa syynissä

Lisää vertailukohtaa hankkeen oikeasta suunnasta ammensimme tutustumalla Kirkkojen maailmanneuvoston, Luterilaisen maailmanliiton ja ACT Alliancen verkkoviestintään.  Tuntui hyvältä kuulla, että keskeiset suuntaviivat ovat samanlaiset sekä Suomessa että näissä suurissa kansainvälisissä järjestöissä.

Esimerkiksi Kirkkojen maailmanneuvostossa on tavoitteena hajauttaa verkkosivuston ylläpitoa kaikille työntekijöille siten, että sivuston sisällöt olisivat tekemisen keskiössä ja tekniikka helppokäyttöistä, jotta verkkosivustoa osaisi ylläpitää kuka tahansa ilman ohjelmointitaitoa. Kuulostaako tutulta? 😉

Kaikki järjestöt pyrkivät myös käyttämään paljon kuvia sivustoillaan – kuten verkkohankkeen sivustomalleissakin on suunniteltu, maltillisten seurakuntalaisten toivetta seuraten. Järjestöjen etusivuilla kuvia vilisikin karusellissa, mutta sisältösivuilta löysin kyllä uuvuttavan pitkiä tekstikappaleita ja virallisia henkilöpotretteja. Kuitenkaan en onnistunut Googlesta löytämään tapaamiemme järjestöedustajien kasvokuvia ja nimiä – eihän niitä nyt tullut kirjoitettua ylös. Olisiko kenties työntekijöiden esittelyssä ja hakukoneoptimoinnissa pikkuisen parantamisen varaa?

ACT Alliance taas kertoi, että heidän verkkosivustollaan on tavoitteena mahdollistaa paikallinen kustomointi kuitenkin säilyttäen yhteisen tunnistettavuuden. Tämä tarkoittaa siis sekä sisältöjä että visuaalista ilmettä. Kysellessämme tarkempaa kuvausta paikallisesta kustomoinnista emme kuitenkaan saaneet selkoa asiaan. Paikalliset uutiset, perustiedot ja linkit tietysti ovat osa paikallista ilmettä, mutta kuvien perusteella Montenegrossa autetaan intialaisia ja Ukrainassa perulaisia. Hmm…

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä pohdimme järjestöjen jalkautumista sosiaalisen mediaan. Esimerkiksi Facebookista löytyvät sivut englanninkieliset sivut ”World Council of Churches” ja ”ACT Alliance”. Tykkäämisten ja kommenttien osalta järjestöt olivat huolissaan siitä, että ihmiset kyllä seuraavat näitä Facebook-sivuja mutta eivät oikein osallistu. Samaa dilemmaa pohdittiin verkkohankkeen ”Vuorovaikutteisuuden ilosanoma”-työpajassa. Tuolloin jakamisen kimmokkeeksi löydettiin mm. rohkea sanoitus ja kommentointiin innostajaksi suora kysymys. Organisaation työn esittely ja kokouskuvat sen sijaan eivät olleet jakamisinnostuksen kärjessä… Olisikohan tässä vinkkiä myös järjestöjen some-viestinnän kehittämiseen kohti innostavampaa ilosanomaa?

järjestöjen logoja

Verkkohanke – kehityksen kärjessä?

Kokonaisuudessaan visiitti ECICiin jätti paljon ajattelemisen aihetta. Tänä vuonna jäin ajattelemaan erityisesti sitä, kuinka innovatiivista hanketta verkkohankkeen seurakunnat ovatkaan tekemässä. Responsiivista, käyttäjälähtöistä, modulaarista, yhteistä, paikallista, jaettavaa, hajautettua, helppokäyttöistä – kaikkea sitä ja enemmän, mitä ”kattojärjestömme” tekevät ja vasta haikailevat!

Verkkohankkeella olisi paljon annettavaa ja kerrottavaa eurooppalaisille kollegoillemme. Muistetaanhan pitää siis häntä pystyssä, vaikka välillä tulee takapakkia ja sudenkuoppia. Verkkohankkeessa luodaan uutta ja innovatiivista verkkosivustoa, mitä aikanaan kehtaa esitellä ”paremmissakin piireissä”!

Toki on myös opittavaa – vai mitä sanoisit esimerkiksi kuvien keräämisestä Instagram-haasteella ruotsalaisten esimerkin mukaisesti?
World Council of Churches

Aurinkoista ja idearikasta kesää toivottaen,
Marjukka

P.S. Vain yhdellä edellä esitellyistä isoista järjestöistä on responsiivinen sivusto eli verkkosivustoa voi käyttää helposti kännykällä. Joko testasit, mikä se on?

5.06.14

Diakonian erityismuodot​, jatkuu

Jatkokertomus600
Päihdetyö
Kirkkoneuvosto ei ole pitänyt päihdetyötä erityisen tärkeänä, koska neuvoston mielestä Hukansalmella on aina osattu käyttää alkoholia asiallisesti eikä väärinkäyttöä juurikaan ole havaittu.

 

Sosiaaliministeriön tilastoissa esiintyvät luvut, joiden mukaan Hukansalmella juotaisiin olutta henkeä kohti enemmän kuin missään muualla koko Suomessa ovat todennäköisesti liioittelua ja johtuvat suurelta osin siitä, että Ulkopaikkakuntalaiset kesäasukkaat sitä ostavat Osuuskaupasta, kuitenkaan aiheuttamatta häiriötä enempää kuin muutenkaan.

 

Työttömät ​(toimintapiirit, ruokapankkitoiminta jne.)
Työttömien toimintaa olen Henkilökohtaisesti yrittänyt käynnistää onnistumatta siinä siksi, että yhtäältä on korostettu, että työttömät eivät saa olla seurakunnan toiminnan passiivisia kohteita ja toisaalta siksi, että he eivät ole halunneet itsekään mitään tehdä, koska ovat ilmoittaneet olevansa työttömiä.

 

EU:n ruoka-apua on tilattu ja saatu yhteensä 600 kiloa makaroneja, mutta koska ne olivat laktoosittomia luomumakaroneja, ei kukaan halunnut niitä ottaa vastaan. Niitä on käytetty sitten askartelussa vanhusten piireissä – ja aika veikeitä tilkkupeittoja niistä on syntynytkin!

 

 

Jatkuu…

Katso muut jatkokertomukset