Uskonto ei ole yksityisasia

Uskonnonvapauden edistämisen on oltava osa ulkopolitiiikkaa, sanotaan Ekumeenisen Neuvoston selvityksessä. Kuva kambodzalaiselta torilta Ari Vitikainen / SLS

Uskonnonvapauden edistämisen on oltava osa ulkopolitiiikkaa, sanotaan Ekumeenisen Neuvoston selvityksessä. Kuva kambodzalaiselta torilta Ari Vitikainen / SLS

Suomessa on totuttu erottamaan uskonto yksityisen piiriin ja monet kysyvät, mitä merkitystä uskonnolla on enää tämän päivän sivistyneessä maailmassa. Kuitenkin maailman väestöstä kahdeksan kymmenestä seuraa jotakin uskontoa ja monet uskontoihin kuulumattomat harjoittavat uskonnollisia tapoja. Uskonto määrittää identiteettiä, muokkaa yhteiskuntia ja motivoi tekoja. Suurimmassa osassa maailman maita uskonto tai vakaumus ei ole yksityisasia, emmekä koskaan pääse asioiden ytimeen, jos emme huomioi tätä.

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18. artiklan mukaan: Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.

Identiteetin kieltämistä, vakavia rajoituksia, kiduttamista ja murhia…

Kolme neljäsosaa maailman ihmisistä asuu maissa, joissa uskonnonvapautta rajoitetaan vakavin seurauksin. Silloin kun uskonnon ja vakaumuksen vapautta rajoitetaan, rajoitetaan usein myös muita ihmisoikeuksia sekä oikeutetaan joko valtion, viranomaisten tai siviilien tekemiä väkivaltarikoksia. Uskonnonvapauden piiriin kuuluvat perinteiset, ei-perinteiset ja uususkonnolliset näkemykset sekä ei-uskonnolliset vakaumukset, kuten ateismi, agnostismi, humanismi ja pasifismi.

Pelkkä uskontojen kunnioittaminen ei riitä

Uskonnonvapaus ja ulkopolitiikka -selvityksein julkaisutilaisuudessa puhui YK:n uskonnonvapauskysymysten erityisraportoija Henrik Bielefeldt (vas.). Hänen seurassaan selvityksen toinen kirjoittaja Anna Hyvärinen sekä ihmisoikeusneuvonantaja Rauno Merisaari UM:sta.

Uskonnonvapaus ja ulkopolitiikka -selvityksein julkaisutilaisuudessa puhui YK:n uskonnonvapauskysymysten erityisraportoija Henrik Bielefeldt (vas.). Hänen seurassaan selvityksen toinen kirjoittaja Anna Hyvärinen sekä ihmisoikeusneuvonantaja Rauno Merisaari UM:sta.

Suomen hallitus on sitoutunut voimassa olevan hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti kestävän kehityksen edistämiseen ja eriarvoisuuden ehkäisemiseen. Toimenpiteistä on puuttunut uskonnonvapauden johdonmukainen edistäminen. Ulkoasiainministeriön ensimmäisessä ihmisoikeusstrategiassa (2013) uskonnonvapaudelle on annettu enemmän painoarvoa kuin aiemmin, mutta Suomen on myös uudistettava suhtautumistaan politiikan ja uskonnon välisiin suhteisiin.

Varovainen suhtautuminen uskonnonvapauteen marginalisoi vakavat ihmisoikeusongelmat, joiden ratkaiseminen vaatii proaktiivista lähestymistapaa. Uskontojen kunnioittamisen sijasta Suomen tulee ottaa uskonnonvapauden suhteen aloitteellinen rooli kansainvälisessä yhteisössä. Jotta Suomi voisi aktivoitua, on laadittava konkreettiset tavoitteet, toimintatavat ja seurantajärjestelmä uskonnonvapauden edistämiseksi. Johdonmukainen lähestymistapa vaatii Suomelta uskonnonvapausstrategian sekä sen sitomisen turvallisuus-, ihmisoikeus- ja kehityspolitiikkaan.

Tuumasta toimeen

Suomen Ekumeeninen Neuvosto julkaisi 28.8.2013 selvityksen Uskonnonvapaus ja ulkopolitiikka – Suosituksia Suomelle. Selvityksessä tutkittiin, miten Suomi voi edistää uskonnonvapautta ulkopolitiikassaan. Lue selvitys: www.ekumenia.fi.

Anna Hyvärinen, projektikoordinaattori
Suomen Ekumeeninen Neuvosto

 

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.