Euroopan kirkot tapaavat Serbiassa

CEC:n yleiskokouksen nuorisoedustajia ja kokousavustajia. Kuva: Albin Hillert/CEC

Euroopan kirkkojen konferenssin (EKK, tai Conference of European Churches, CEC) yleiskokous järjestetään Novi Sadissa Serbiassa 31.5. – 6.6.2018. Yleiskokous arvioi mennyttä viisivuotiskautta, määrittelee tavoitteet tulevalle kaudelle sekä valitsee järjestön 20-jäsenisen hallituksen tulevalle kaudelle. Yleiskokouksen teemana on jae Apostolien teoista: ”Te olette minun todistajiani.”

Euroopan tulevaisuus on kokouksen keskeinen keskustelunaihe. Aihetta käsitellään oikeudenmukaisuuden, vieraanvaraisuuden ja kristillisen todistuksen näkökulmista. Puheenvuoroja käyttävät mm. Euroopan komission ensimmäinen varapuheenjohtaja Frans Timmermans, Canterburyn arkkipiispa Justin Welby, Ruotsin kirkon arkkipiispa Antje Jackelén sekä Syyrian ortodoksisen kirkon patriarkka Ignatius Aphrem II.

Yleiskokousta isännöivät Serbian kirkot, jotka ovat EKK:n jäseniä, suurimpana niistä Serbian ortodoksinen kirkko.

Järjestön päämaja muutti kuluneella toimikaudella Genevestä Brysseliin. Muutto ja isäntämaiden erilaiset lainsäädännöt aiheuttivat järjestön sääntöihin lukuisia muutostarpeita, joita tuleva yleiskokous käsittelee.

Ykseyttä Euroopan kirkkojen välille

Euroopan kirkkojen konferenssi syntyi lähes 60 vuotta sitten rakentamaan ykseyttä Euroopan kirkkojen välille. Toisen maailmansodan jälkeisessä idän ja lännen vastakkainasettelussa järjestö muodostui kirkkojen rauhanliikkeeksi. Järjestö muistuttaa jatkuvasti siitä, että Eurooppa on muutakin kuin taloutta ja että Eurooppa on Euroopan Unionia laajempi alue. Oikeudenmukaisuus, sivistys ja sosiaalinen turvallisuus ovat eurooppalaisuuden ydintä. Kristilliset arvot ovat ratkaisevasti vaikuttaneet yhteiskunnan rakentumiseen ja niillä on edelleen paljon annettavaa.

Järjestö avustaa kirkkoja niiden suhteissa EU:n toimielimiin ja sosiaalieettisiin ja muihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, muun muassa maahanmuuttoon. Kirkkojen keskinäisen dialogin ja yhteisymmärryksen edistäminen on keskeinen tehtävä. Ilmastonmuutoksen torjuminen ja ekologisen elämäntavan edistäminen ovat myös toiminnan prioriteetteja.

Kirkkojen käsitykset ja toimintatavat poikkeavat toisistaan monissa kohdin, mutta yhteistä on silti paljon enemmän kuin eroavuutta. Kirkot todistavat yhdessä Kristuksesta ja hänen evankeliumistaan. Euroopan kirkkojen konferenssi auttaa Euroopan kirkkoja löytämään yhteisen äänen tai laulamaan moniäänisesti yhdessä. Tällä tiellä yhteydenpito, tutustuminen, toinen toisensa kunnioittaminen ja yhteisten tehtävien määritteleminen ovat jo sellaisinaan tärkeitä askelia.

Novi Sadissa Tonavan rannalla eurooppalainen sillanrakennustyö konkretisoituu. Kaupunki sijaitsee Euroopan sydämessä idän ja lännen rajalla. Kaupungin linnoitukset ovat aikoinaan puolustaneet Eurooppaa turkkilaisten hyökkäyksiltä. Siellä kohtaavat läntinen ja itäinen kristikunta. Entisen Jugoslavian hajoamissodassa NATO pommitti kaupungin sillat, mistä on jäljet nähtävissä. Eilisen raskaat vaiheet ovat edelleen lähellä. Novi Sad merkitsee ”uutta puutarhaa”. Euroopan kirkkojen konferenssin suomalainen pääsihteeri Heikki Huttunen toivoo, että käynnistyvä yleiskokous voisi osaltaan rakentaa ”uutta puutarhaa” kirkoille ja myös koko Euroopalle.

Tapani Rantala

Seuraa yleiskokousta aihetunnisteella #cecassembly
Seuraa ohjelmaa videostriiminä EKK:n Youtube-kanavalla

Conference of European Churches CEC eli Euroopan kirkkojen konferenssi EKK on ekumeeninen protestanttisten, luterilaisten, ortodoksisten ja anglikaanisten kirkkojen yhteiselin, johon kuuluu 114 jäsenkirkkoa kaikista Euroopan maista. Konferenssi pyrkii edistämään kirkkojen yhteyttä, rauhaa ja ihmisoikeuksia Euroopassa. Pääsihteerinä toimii isä Heikki Huttunen.

Suomen evankelis-luterilaiseen delegaatioon kuuluvat Aila Lauha, Tuomo Mäkelä, Tapani Rantala ja Pamela Slotte. Neuvonantajina toimivat Kimmo Kääriäinen, Tomi Karttunen ja Lena Kumlin. Suomen ortodoksista kirkkoa edustaa delegaattina isä Teemu Toivonen ja nuoren neuvonantajan ominaisuudessa Helen Kesete. Lisäksi kokoukseen osallistuu Suomesta stuertteja eli nuoria kokousavustajia. Kaikkiaan Novi Sadiin kokoontuu lähes 500 kokousvierasta.

30.05.18

Millaiset kirkot kasvavat?

Euroopassa kirkot kuihtuvat, mutta muualla maailmassa ne voivat olla voimakkaassa kasvussa. Kasvun syitä on selvitetty useissa tutkimuksissa. Thaimaan Hua Thoonin jumalanpalvelus. Kuva: Riikka-Maria Kolkka

Yhdysvaltain Kansallisen kirkkojen neuvoston pääsihteeri, lainoppinut ja uskonnonvapausaktivisti Dean M. Kelley kohahdutti kirkollista kenttää 1970-luvun alussa teoksellaan Why Conservative Churches Are Growing. Kelley vertaili eri tunnustuskuntiin kuuluvien konservatiivisten ja valtavirran kirkkokuntien jäsenmäärien kehitystä, ja osoitti, että konservatiivisten kasvu oli säännönmukaisesti nopeampaa.

Kelleyn johtopäätös havainnoistaan oli, että uskontojen tapauksessa sosiaalinen vahvuus ja opillinen lempeys eivät sovi yhteen. Hän kirjoitti, että ”juuri ne piirteet, jotka tekevät uskonnosta luotaantyöntävän kriittisen ulkopuolisen näkökulmasta, tekevät siitä vakuuttavan jäsenille ja potentiaalisille käännynnäisille”.

Kirjassa esitetty teesi konservatiivisten kirkkojen elinvoimaisuudesta elää edelleen vahvana kirkollisella kentällä. Sittemmin väitteen tueksi on esitetty myös Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa kasvavia kirkkoja, jotka tyypillisesti edustavat helluntailais-karismaattista kristillisyyttä.

Näiden havaintojen innoittamina on tehty myös mittava määrä tutkimuksia, joissa on tieteellisesti koeteltu kirkkojen ja seurakuntien kasvuun vaikuttavia tekijöitä. Huolellisempi tieteellinen tutkimus ei kuitenkaan useinkaan tue Kelleyn johtopäätöksiä.

Mitä tilastoista oikeastaan paljastuu?

Kelleyn havainto konservatiivisten kirkkokuntien suuremmasta kasvutahdista oli sinällään kiistaton. Mutta onko totta, että ilmiötä selittää juuri konservatiivinen teologia? Sen selvittämiseksi on suljettava pois muut tekijät.

Ensimmäinen haaste on puhtaasti tilastollinen. Esimerkiksi Kelley vertaili toisiinsa kirkkojen kasvukäyriä prosenttiyksiköissä, kun vertailukohdaksi otettiin vuoden 1940 jäsenmäärä. On kuitenkin selvää, että tällaisessa tarkastelussa myös absoluuttiset luvut ovat merkityksellisiä. Mitä pienemmästä ja nuoremmasta kirkkokunnasta on kyse, sitä enemmän kasvuluvuissa on niin kutsuttua volatiliteettia, eli satunnaistekijöistä johtuvaa liikkuvuutta.

Volatiliteettia voidaan havainnollistaa seuraavasti: Metodistikirkko on Suomessa kasvattanut jäsenmääräänsä noin 170 hengellä 2000-luvulla. Pienessä yhteisössä se merkitsee kuitenkin noin 14 prosentin kasvua. Vastaavaan kasvuprosenttiin päästäkseen evankelis-luterilaisen kirkon olisi pitänyt kasvattaa jäsenmääräänsä yli kuudellasadallatuhannella. Koska potentiaalisten uusien jäsenten määrä on rajallinen ja näillä kahdella kirkolla aivan eri suuruusluokkaa suhteessa olemassaoleviin jäseniin, kasvuprosentit eivät ole vertailukelpoisia.

Yhteisöjen ikäerot saattavat olla huomattavia. Esimerkiksi Mark Chavesin johtaman Yhdysvaltain kansallisen seurakuntatutkimuksen (2012) mukaan yli 66 prosenttia konservatiivisiin, evankelikaalisiin ja fundamentalistisiin kirkkokuntiin luokitelluista seurakunnista on perustettu vuoden 1950 jälkeen. Valtavirran seurakunnista näin nuoria on vain vajaa neljännes. Konservatiiviset seurakunnat ovat siis useimmiten Yhdysvalloissakin paljon nuorempia kuin valtavirran kirkkokuntien seurakunnat.

Kun yhteisöjen kasvuprosentit suhteutetaan niiden ikään ja jäsenmäärään, iso osa kasvun eroista sulaa pois, sillä opiltaan jyrkemmät kirkkokunnat ovat usein nuorempia ja pienempiä kuin opiltaan maltillisemmat suuret kirkkokunnat. Yhdysvaltalaiset tilastot kertovat selkeästi, että mitä jyrkempää teologiaa kirkkokunta edustaa, sitä pienempi se on. Volatiliteetin johdosta juuri niillä on kasvun suhteen etulyöntiasema.

Konservatiivisuus selittää kasvua – mutta toisin kuin kuvitellaan

Toimintaympäristöllä saattaa olla luultua suurempi merkitys konservatiivisten kirkkojen menestykselle. Esimerkiksi edellä mainitun yhdysvaltalaisen seurakuntakyselyn mukaan konservatiivisista seurakunnista noin puolet sijaitsee Yhdysvaltain etelävaltioissa, jotka ovat tunnettuja konservatiivisemmasta kulttuuristaan. Sen sijaan koillisrannikon liberaaleissa osavaltioissa sijaitsee vain kuusi prosenttia konservatiivisista seurakunnista.

Vastaavasti monet Afrikan ja Aasian kirkoista elävät kulttuurisilta arvoiltaan konservatiivisissa ympäristöissä. Liberaalimmassa Euroopassa konservatiivisilla kirkoilla on ollut huomattavasti huonompi menestys. Konservatiivisten kirkkojen kasvua saattaa siten selittää suureksi osaksi se, että ne ovat niin hyvin sopusoinnussa ympäröivässä kulttuurissa vallitsevien odotusten kanssa.

Toinen tähän liittyvä ulkoinen tekijä on syntyvyys. Konservatiivisissa kulttuuriympäristöissä ihmisillä on keskimäärin useampia lapsia kuin vauraissa ja liberaaleissa kulttuureissa elävillä. On sosiologinen itsestäänselvyys, että valtaosa kirkkojen jäsenkehityksestä selittyy joka tapauksessa syntyvyydellä. Siksi myös liberaalien ja konservatiivisten kirkkojen kasvukäyrien erot todennäköisesti selittyvät pitkälti syntyvyyseroilla.

Jotta kirkkokuntien menestyksen vertailu olisi mielekästä ja reilua, niiden ikä, koko, kulttuurinen ympäristö ja väestön syntyvyyserot tulee vakioida. Vasta silloin voidaan nähdä, missä määrin juuri teologinen orientaatio selittää kasvupotentiaalin eroja.

Seurakuntien kasvun resepti

Toistaiseksi todennäköisesti laadukkain ja suomalaisittain kiinnostavin seurakuntien kasvutekijöitä selvittänyt tutkimus on tehty Iso-Britanniassa. Kyseessä on Englannin kirkon rahoittama Church Growth Research Programme (2011–2013), jota johti professori David Voas Essexin yliopistosta.

Tutkimus perustui kyselyyn, johon vastasi yli 1 700 eri seurakunnissa toimivaa Englannin kirkon pappia. Tutkimuksessa ei siis vertailtu kirkkokuntia, vaan Englannin kirkon sisällä toimivia ja profiililtaan erilaisia seurakuntia. Kun seurakuntien koko vakioitiin tilastollisesti, ja monet seurakuntien toimintaympäristöön liittyvistä eroista otettiin huomioon, teologisen ja kirkollisen profiilin aito merkitys saattoi nousta esiin. Englannin kirkon sisällä vaikuttaa kirjava joukko teologisia orientaatioita korkeakirkollisuudesta karismaattisuuteen ja evankelikaalisuuteen, mikä tekee tuloksista kiinnostavia myös suomalaisen tilanteen kannalta.

Tässä tutkimuksessa selväpiirteisiä yhteyksiä teologisen orientaation ja seurakuntien kasvun välillä ei kuitenkaan löytynyt. Tutkijat David Voas ja Laura Watt tiivistävät johtopäätöksensä seuraavasti:

”Ei ole yksittäistä reseptiä kasvuun; ei ole yksinkertaista ratkaisua laskevaan suuntaukseen. Tie kasvuun riippuu kontekstista. Se mikä toimii yhdessä paikassa, ei välttämättä toimi toisessa. Vahvoja yhteyksiä kasvun ja jumalanpalvelustyylin, teologisen tradition, jne. välillä ei ole. Ratkaisevalta näyttää se, että seurakunnat harjoittavat jatkuvaa reflektointia: kirkot eivät voi toimia autopilotilla. Kasvu on seurausta hyvästä johtajuudesta (maallikoiden ja papiston) yhdessä alttiiden seurakuntalaisten ja suotuisan ympäristön kanssa.”

Tutkimuksessa nostettiin esiin johtajuuden ja määrätietoisen seurakuntaelämän kehittämisen merkitys. Ei ole niin suurta merkitystä sillä, mikä suunta valitaan, kunhan sitä kehitetään johdonmukaisesti ja tätä kautta luodaan seurakunnalle omintakeista profiilia ja luonnetta. Oleellista näyttää olevan huolellinen tilannearvio, yhteinen näky sekä uskallus kokeiluihin. Näiden lisäksi kasvua edesauttavia tekijöitä olivat maallikoiden osallisuuden tukeminen, lasten ja nuorten huomioiminen, jäsenten hengellisyyden tukeminen, määrätietoinen viestintä sekä yhteyksien rakentaminen paikallisyhteisöön.

Edellä mainitut piirteet eivät ole minkään teologisen orientaation yksinomaisuutta. Jos konservatiiviset yhteisöt suotuisassa ympäristössä ovat niissä hyviä, ne todennäköisesti menestyvät keskimääräistä paremmin – ja sama pätee liberaaleihin yhteisöihin.

Tutkimushankkeita seurakuntien elämästä ja kasvusta:
Church Growth Research Programme
Cooperative Congregational Studies Partnership
National Congregations Study

Kimmo Ketola
tutkija
Kirkon tutkimuskeskus

23.05.18

Minäkö vanha?

Kuva: Helena Cheffi

Tämän täytyy olla erehdys

Tammikuisena iltapäivänä ruuhkabussissa Teneriffalla sain ensimmäistä kertaa elämässäni muistutuksen, joka ei kovin äkkiä unohtunut. Edessäni istuu parikymppinen teneriffalaiskaunotar, joka pariinkin otteeseen, mittailee minua katsellaan. No, kyllähän pohjalaisia komistuksia kelpaa katsella tuumin ja kohotan ryhtiäni. Äkkiä neito pomppaa pystyyn, taitaa niiatakin, viittaa sitten kädellään minua istumaan paikalleen. Mitä? Kuka? Minäkö? Ei minun lähelläni nyt ketään muutakaan seiso. Hymyilen, kiitän ja istahdan. Tyttökin hymyilee. Vaari on päässyt istumaan.

Teneriffalla ja aurinkorannikoilla koko talven asuvien suomalaisten keski-ikä lienee reippaasti seitsemänkymmenen paremmalla puolen. Vanhimpien joukossa tuntee itsensä vielä pojanklopiksi, hyvä terveys ja juoksukunto hämäävät. Lähestyvä syntymäpäivä kertoo kuitenkin karua kieltään. Vuodet ovat alkaneet ryntäillä, vaikka asiat muuten hidastuvat. Turistityössä ikääntymiseen liittyvät paradoksit tiivistyvät. Aurinkorannikoiden hiekkakeitailla –enemmän tai vähemmän riisuttuina – nuoruuden hehku ja voima käy vuoropuhelua ryppyjen ja vapisevien käsien kanssa.

Vastatarina lihasten pullistelulle

Ikääntymiselleni välineitä tunnistan saavani ainakin kahdesta vastakkaisesta suunnasta. Toinen niistä työntää juurensa syvälle eurooppalaiseen mytologiaan. Halujensa ja voimansa piiskaama Zeus valloittaa Europan, joka synnyttää kolme poikaa jumalien juonitteluihin. Myytti ei peittele sanomaansa. Voittaminen, voima ja alistaminen ovat elämän laki. Jos et siihen pysty, olet arvoton. Ikääntyvän ihmisen ainoa mahdollisuus tämän myytin pauloissa on takertua epätoivoisesti viimeisiin voimansa ja valtansa rippeisiin. Myytin kaupallistanut kulttuuri viettääkin huuruisia juhliaan ränsistyvällä maapallolla ja vanhenevat valtiomiehet tarttuvat valtaan kuin hukkuva pelastusrenkaaseen.

Toinen kertomus on tullut itselleni vuosi vuodelta tärkeämmäksi. Matka Baabelin vankeudesta kolmen ristin kummulle kertoo voiman myytin suurta vastatarinaa. Ristiin, rumuuteen, varjoihin ja haurauteen on kätkettynä valo, kauneus ja toivo. Sovituksen ja armon suuri salaisuus.

Kirkon make-up ei pelasta

Jäsenkatonsa ahdingoissa uupuva kirkkokin voi haikailla nuoruutensa voiman, vallan ja kukoistuksen suuria päiviä. Paniikki voi viedä meikkaamaan ja ”stailaamaan” äitikirkon kasvoja paremmin trendien mukaisiksi. Hädässä voi unohtua kertomuksista tärkein. Kirkon ei pidä peitellä ryppyjään, haavojaan ja ristiriitojaan. Ikänsä näköinenkin saa olla. Rosoinen, erilaisuutta sietävä, elämän väsyttämien jäsentensä kolhuja kantava kirkko elää silloin aidommin armosta ja evankeliumista. Ei jäsentensä erinomaisuudesta.

Turistiseurakunnissakin on vaarana seurakunnan elämän kapeutuminen omaan pieneen sisäpiiriin, jossa ei ole tilaa erilaisuudelle. Onneksi ympäristö on mainio elämän avartaja myös kristillisyydelle. Tutustuminen Englannin, Saksan, Ruotsin, Norjan ja Espanjan kirkkojen toimintaan sekä vapaakirkkoihin on antanut paljon uusia näköaloja omaankin kristillisyyteen.

Paikan antaminen bussissa taisi sittenkin olla osa suurta vastatarinaa. Kun paikalliset asukkaat halaavat ja suukottelevat lapsiaan ja vanhuksiaan, kuulen noissa hetkissä suuren vastatarinan kuiskauksen. Myös haurastuva ja hento elämä on arvokasta ja pyhää.

Varsinkin se. Juuri sellaisena rakas, aito ja todentuntuinen.

rovasti Jouko Ikola
turistipappi
Playa de las Americas, Teneriffa

16.05.18

Seurakunnista taivaallisia työpaikkoja

VIhreän kortin toisella puolella lukee ”Kiitos ystävyydestä ja tuesta”

Seurakunnista taivaallisia työpaikkoja? Mitä siihen tarvittaisiin, kyselimme kirkon pääsopijaosapuolten neuvottelijoiden kesken viime neuvottelukierroksen alla, kun arvioimme seurakunnista tulleita kyselyitä hyvän käytöksen suosituksen päivittämisestä. Mielessä pyörivät myös viimeisimmän Kevan Julkisen alan työhyvinvointi 2016 -tutkimuksen tulokset. Ne olivat jämähtäneet lähes paikalleen epäasiallisen kohtelun ja kiusaamisen kokemusten osalta. Jotain tarvitsi ilmiselvästi tehdä.

Käynnistimme sopijaosapuolten yhteisen valmistelun, jonka lopputulema on Suositus epäasiallista kohtelua ja häirintää ehkäisevistä toimenpiteistä seurakuntatyöpaikoille. Suosittelemme siinä seurakunnille epäasiallisen kohtelun ja häirinnän ehkäisemistä valmistelemalla ja hyväksymällä hyvää käytöstä koskevan sitoumuksen siihen tarjoamamme mallin avulla. Sen avulla seurakunnat voisivat asettaa nolla-tavoitteen häirinnälle ja muulle epäasialliselle kohtelulle. Lisäksi suosittelemme, että seurakunnissa valmisteltaisiin ja hyväksyttäisiin toimintaohjeet, joihin voitaisiin turvautua, jos kaikesta ehkäisevistä toimista huolimatta häirinnän ja epäasiallisen kohtelun kokemuksia ilmaantuu.

Seurakuntaa sitovaksi suosituksen sisältämät kaksi dokumenttia, Hyvään käytökseen sitoutuminen ja Toimintaohjeet työpaikan ristiriitatilanteita varten, tulevat seurakunnan tai seurakuntayhtymän asiassa toimivaltaisen viranomaisen (tavallisesti kirkkoneuvoston tai yhteisen kirkkoneuvoston) päätöksellä. Asiaan sitoutumisen kannalta on tärkeää, että päätöstä edeltää yhteistoiminnallinen valmistelu, johon työpaikan toimijat voivat mahdollisimman laajasti osallistua. Tätä yhteistoiminnallista valmistelua osapuolet ohjeistavat yhdessä valmistellussa Kirkon työmarkkinalaitoksen yleiskirjeessä (A3/2018)

Valmisteltuun kokonaisuuteen liittyy myös 10 käskyä ja teesiä sisältävä aineisto, jonka tarkoitus on tukea asiasta käytävää keskustelua työpaikalla. Käskyistä ja teeseistä painatamme myös kortteja, joissa taustapuolen vihreän värin ja tekstin avulla voidaan kiittää hyvästä käytöksestä ja keltaisella värillä antaa huomautus epäasiallisesta käytöksestä.

10 käskyä häirinnän lopettamiseksi: keltainen kortti

Suositus epäasiallista kohtelua ja häirintää ehkäisevistä toimenpiteistä on laadittu tukemaan työpaikkoja huolehtimaan lakisääteisistä velvoitteistaan. Ne myös muistuttavat siitä, että hyvä työkulttuuri ei synny ilman tietoisia toimia eikä hyvä työkulttuuri ole kirkonkaan työpaikoilla itsestäänselvyys, vaikka meitä yksilöinä ohjaisi Raamattuun perustuva lähimmäisen rakkauden periaate.

Suosituksen sisältämissä malleissa on hyödynnetty epäasiallista käytöstä ja häirintää käsittelevää aineistoa mm. Työturvallisuuskeskuksen, Työelämä 2020 –hankkeen, työsuojeluviranomaisen ja Työterveyslaitoksen sekä Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin ja Kirkkohallituksen (valmisteilla) aineistot ja ohjeet. Tuoreimmissa niistä on käsitelty pelkästään seksuaalista häirintää. Se on mukana myös pääsopijaosapuolten aineistossa, mutta ei ainoana häirinnän ilmentymänä. Suosituksen lähtökohta on laajempi, hyvän käytöksen ja työkulttuurin kokonaisvaltainen edistäminen kirkon työpaikoilla.

Hyvän työkulttuurin edistäminen on mahdollisuus sekä työnantajalle että työntekijöille. Siitä hyötyvät myös seurakuntalaiset ja seurakunnan palveluja tarvitsevat.

Kirkon pääsopijaosapuolet

16.05.18

Chattibotti Subina on Jouluradion digiavustaja

Viime syksynä Jouluradion facebooksivujen postilaatikkoon luotiin sähköinen avustaja joka sai nimekseen ”Subina”. Subinan tehtävänä on vastata usein kysyttyihin kysymyksiin joita Jouluradiolle säännöllisesti tulee. Esim. Jouluradion FM-taajuudet tai radiolähetysten alkamisajankohta on monesti facebookin kautta lähetettyjen kysymysten aiheina. Näiden lisäksi Subinalta voi tilata jouluisia kuulumisia Jouluradion toiminnasta uutiskirjeiden tapaan.

Jouluradio on ohjelmoitu Manychat -palvelun avulla. Manychat on Facebookin ulkopuolinen yksityisen yrityksen ylläpitämä palvelu jolla chattirobotteja voi luoda mahdollisimman helposti. Ohjelmoinnissa ei tarvitse osata minkäänlaista koodaamista vaan robotille voi tehdä yksinkertaisten vaihtoehtojen avulle erilaisia sääntöjä mihin sanoihin ja millä tavalla robotti reagoi.

Jouluradion chattibotin tavoitteena ei ollut korvata inhimillistä vuorovaikutusta vaan olla siinä tukena. Sivujen ylläpitäjät, erityisesti Jouluradion musiikkipäällikkö, seurasivat kaikkia viestejä ja vastasivat niihin tarvittaessa mikäli botti ei osannut antaa oikeaa vastausta kysymykseen. Botin vastaukset oli selkeästi allekirjoitettu Subinan nimellä ja tästä käyttäjät tiesivät milloin viestin lähettäjä oli botti. Mikäli ylläpitäjä vastasi samaan ketjuun, hän laittoi oman nimensä viestin allekirjoitukseen. Tämä osottautui hyväksi menetelmäksi.

Jouluradion aktiivikauden aikana robotin tilasi 500 facebook-käyttäjää ja yksittäisiä keskusteluja oli yhteensä n. 400 kpl. Botti ajastettiin lähettämään erilaisia ajankohtaisia viestejä tilaajille n. 10 kertaa. Näissä pääsääntöisesti palaute oli positiivista.

Kaiken kaikkiaan botti näytti toimivan kohtuu hyvin. Botin käyttöönottoon kannattaa varata aikaa ensinnä sen miettimiseen, millaisiin kysymyksiin tai asioihin botin haluaa vastaavan ja millä tavalla. Toiseksi, bottia kannattaa ensin testata pienemmällä porukalla ja seurata sen käyttäytymistä palvelun alkuvaiheessa. Botin vastauksia pystyy muokkaamaan milloin tahansa mikäli niissä tulisi vastaan outouksia tai ongelmia. Botin voi myös milloin tahansa sulkea mikäli tälläinen tarve tulee.

Manychat palvelua voi kokeilla ilmaiseksi ja sen voi liittää mihin tahnsa hallitsemaansa facebooksivuun. Tällöin viestiketjussa on linkki palveluun. Palvelun maksullisessa versiossa linkin saa pois ja se tuo muutamia lisäominaisuuksia. Kuukausittainen maksu määräytyy botin tilaajien mukaan ja halvimmillaan se on 5 dollaria kuussa 500 tilaajaan asti. Sen jälkeen maksu kasvaa 5 dollarilla 500 lisätilaajan mukaan kuukaudessa.

Messenger-chattibotin edut

Botin tekeminen on helppoa, erilaisia palveluita on useita
Botti toimii samalla kanavalla missä facebooksivuihin ollaan muutenkin yhteydessä
Jokaisesta keskustelusta jää sivujen postilaatikkoon viestiketju
Bottin voi säätää lähettämään sivujen ylläpitäjille tiedonantoja jos chatissa nousee esille jokin erityinen kysymys tai käyttäjä erityisesti haluaa puhua ihmisen kanssa
Botin vesteihin voidaan liittää videoita, kuvia, linkkejä nettisivuille ja erilaisia monivalintakysymyksiä joilla käyttäjä voidaan ohjata esim johonkin tiettyyn palveluun

Messenger-chattibotin haasteet

Toimii vain mikäli keskustelijalla on facebook-profiili
Jokaisesta viestistä syntyy oma viestiketju sivujen postilaatikkoon ja jos viestejä tulee paljon, näitä ketjujakin on lopulta aika suuri määrä.
Palvelussa täytyy luottaa sekä Facebookiin että bottialustaan esim tietoturvakysymyksissä. Tämän takia Messenger-botti ei välttämättä sovellu kriittisen tai luottamuksellisen tiedon käsittelyyn
Uudet GPDR-tietosuoja-asetukset edellyttävät että keskustelijalta pyydetään hyväksyntä palvelun käytöstä ja siitä että ulkoinen palvelu käsittelee käyttäjän facebookprofiilin julkista tietoa. Tämän voi järjestää botin viestien tilausohjeen yhteydessä niin että käyttäjältä kysytään vaintoehtoina hyväksyykö hän tämän vaiko ei. Botion tilauksen voi milloin tahansa myös perua.

Muita havaintoja:

Botti kannattaa personoida ja luoda sille oma visuaalinen ulkoasu
Bottin toimintaa kannattaa seurata ja opettaa sitä jatkuvasti reagoimaan uusiin asioihin
sivujen postilaatikkoon saa lyhyen suoraosoitteen jota voi käyttää esim printtimainoksissa tai esitteissä. Linkki on muotoa m.me/sivunnimi

Lue lisää:

Juttu Kirkko ja kaupunki -lehdessä

Ps: Botin rakentaminen oli osa palvelumuotoilukoulutusta jossa omana tavoitteena on tutkia asiakaspalvelua somessa laajemmin. Mikäli tästä nousee esille kysymyksiä tai ideoita, tai jos sinua kiinnostaisi kokeilla tälläistä omalla sivullasi, niin ota yhteyttä t: Markus

Kun käyttäjä menee jouluradion postilaatikkoon ensimmäistä kertaa, siellä näkyy subinan aloitustervehdys. Tilauksen jälkeen tulee vielä hyväksyntäkysymys joka täytyy kuitata ennen kuin viestejä alkaa saamaan.

9.05.18

Podcast-sarja Maa & taivas avaa keskustelun vaalien teemoista

Mistä nyt tuulee? Kirkon viestinnän tuottama blogi- ja podcast-sarja Maa & taivas syventää seurakuntavaalien valtakunnallisia teemoja. Kevään aikana ohjelmasarjassa käsitellään kahdeksaa eri aihetta, jotka koskettavat sekä kirkkoa että yhteiskuntaa. Ohjelma-aiheet liittyvät ensi marraskuun vaalien teemoihin: Minun kirkkoni uskoo, toivoo, rakastaa, uudistuu ja on lähellä.

Podcasteja kuunnellaan tällä hetkellä paljon. Niiden hyvä puoli on se, että niitä voi kuunnella melkein missä vain samaan tapaan kuin musiikkiakin: työmatkoilla, urheillessa tai vaikka siivotessa. Maa & taivas -sarjalla pyritään tavoittamaan erityisesti nuoria aikuisia, jotka eivät ole aktiivisesti mukana seurakuntien toiminnassa. Tavoitteena on tuoda kirkkoa lähemmäksi ja herättää kiinnostusta vaikuttamista ja vaaleja kohtaan.

Maa & taivas -sivustolla on jo kuultavana ohjelmat kuolemasta, ilmastonmuutoksesta ja toivosta, uskosta, rakkaudesta ja yksinäisyydestä. Podcast-sarjaa luotsaa toimittaja Reetta Räty, joka pohtii aiheita yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Keskusteluissa mukana ovat muun muassa ekoteologi Panu Pihkala, toimittaja Reetta Rönkä, kirkkoherra Kari Kanala sekä kirjailija Laura Gustafsson.

Sarja on kuunneltavissa eri podcast-sovelluksissa sekä tilattavissa verkkosivuilta maajataivas.net. Sivusto tarjoaa myös keskustelumahdollisuuden ohjelman teemoista sekä aiheisiin liittyviä blogikirjoituksia.

Seurakunnissa voitaisiin jakaa podcastia eri kanavissa, ja hyödyntää osana vaalien viestintää. Jaksoja voisi käyttää myös vaikkapa keskustelun virittäjinä. Jos esimerkiksi nuorten aikuisten ryhmän kanssa keskustellaan ympäristöahdistuksesta, voi vinkata ympäristöjaksosta, tai rippikoululaisten kanssa rakkaudesta – tätäkin se voi olla, mitä mieltä olette?

Maajataivas.net

Ohjeita vaaliviestintään

2.05.18

Suntio sielunhoitajana

Messu on juuri päättynyt ja vastaanotan virsikirjoja kirkon ovella. Kiitän ja hymyilen jokaiselle messusta kotiin lähtijälle. Vastaukseksi saan siunauksen ja hyvän pyhän toivotuksia. Ihmisten lähdettyä luokseni tulee messussa ollut mies. Hän kertoo olleensa eilen veljensä hautajaisissa. Otan osaa ja mies kuvailee veljensä viimeisiä aikoja ja hautajaisten tunnelmaa tarkemmin. Miehen olemuksesta välittyy vahva suru ja samaan aikaan tietynlainen rauhallisuus.

Lämpimät ja läsnäolevat kasvot

Työssäni tuntisuntiona olen oppinut, millaiset mahdollisuudet suntioilla on ihmisten kohtaamiseen. Olen töissä kahdessa kirkossa, joista toinen on auki päivittäin ja toinen lähes päivittäin. Kohtaan jokaisessa työvuorossani kirkkoon hiljentymään tulevia ihmisiä. Suntiona olen näille ihmisille kirkon kasvot. Toivoisin näiden kasvojen olevan lämpimät ja läsnäolevat.

Kirkkokahvien merkitys on kohdatuksi tulemisessa

Kirkkokahvivuoroissa laitan kahvipöydän valmiiksi, tiskaan, siivoan ja joskus intoudun leipomaankin. Tärkeimmäksi työtehtäväksi priorisoin kuitenkin kahville tulevien ihmisten kanssa juttelun. Kahvipöydän ääressä ihmisten kanssa jakamieni hetkien kautta olen ymmärtänyt, miten juuri kohdatuksi tuleminen on monille merkittävin syy tulla kirkkokahveille. Yhteinen kahvettelu tarjoaa mahdollisuuden siihen, että joku kysyy sinulta: ”Mitä kuuluu?” Samalla voi keskustella niitä näitä tai puhua henkilökohtaisemmistakin asioista.

Kokemusten jakamista luonnollisissa tilanteissa

Viimeisimmässä kirkkokahvivuorossa työskentelin yhdessä vapaaehtoisen seurakuntalaisen kanssa. Tiskaamisen ja kuppien kaappeihin viemisen lomassa keskustelumme soljui kuoleman teemaan ja läheltä koskettaviin kokemuksiimme siitä. Välillä keskeytimme touhuamisemme hetkeksi aikaa ja pysähdyimme asian äärelle. Sitten taas jatkoimme tekemistämme. Tällä tavoin touhuamisen lomassa oli turvallista ja luontevaa jakaa ajatuksia ja kokemuksia. Usein lämminhenkiset kohtaamiset ja keskustelut tapahtuvatkin luonnollisissa, ennalta sopimattomissa tilanteissa.

”Kiitos kun rukoilit puolestani”

Kerran kirkon auki ollessa luokseni tuli itkuisen oloinen nainen. Hän ei kertonut tilanteestaan mutta pyysi että rukoilisin hänen puolestaan. Lupasin rukoilla. Työpäivänikin oli sellainen, että olisin pystynyt keskustelemaan vain pienen hetken. Kirkossa alkoi tilaisuus, jonka aikana seisoin ovella. Rauhallisen hetken koittaessa rukoilin mielessäni. Toin Jumalan eteen tapaamani naisen ja hänen itkuisen olemuksensa.

Aivan työpäiväni lopussa kohtasin sattumalta kirkon pihalla jälleen tuon naisen. Silmät loistaen ja olo selvästi helpottuneena hän tuli kertomaan, miten oli päivän aikana saanut selvitettyä mieltään painaneita asioita. Muistan miten hän sanoi: ”Kiitos kun rukoilit puolestani.” Yhdessä ihmettelimme tovin rukouksen kantamista ja iloitsimme hänen tilanteensa paranemisesta.

Sielunhoitoa on hetki välitöntä läsnäoloa

Tämän kokemuksen jälkeen ymmärsin, että sielunhoito ei ole pelkästään pitkiä keskusteluja. Sielunhoitoa ovat myös lyhyet kohtaamiset, osan ottaminen, rukoileminen ja voimien ja siunauksen toivottaminen. Ihmisille voi olla todella merkityksellistä se, että joku kuuntelee ja keskittyy edes tovin, sanoo muutaman sanan. Loppujen lopuksi sanat eivät ole avainasemassa, vaan lämmin ja välittävä katse, hetki välitöntä läsnäoloa. Se, että joku jakaa pienen palan elämää kanssasi. Tuo joku voi olla suntio.

Teksti:
Eveliina Hiltunen
Teologian kandidaatti, terveydenhoitaja ja sairaanhoitaja

2.05.18

Tekniikka tulee tapahtumatuottajan ja striimaajan avuksi

Striimauksessa ovat yleistyneet kiinteät kamerat ja laitteet, jotka voidaan käynnistää automaattisesti tai etänä. Paljon striimauksia tekevien kannattaa harkita automaattisia striimauslaitteita, jotka eivät vaadi kenenkään työpanosta tapahtumien aikana. Esimerkiksi jumalanpalveluksen kuvaajan ja ohjaajan työt voidaan pian antaa kokonaan ohjelmistolle, joka zoomaa, leikkaa ja miksaa.

Valoa, ääntä ja kuvaamista suunnittelevien kannattaa pyytää erilaisia laitteita kokeiltavaksi omissa tiloissaan, kehottaa tekninen projektisuunnittelija Risto Lehikoinen. Vuokraaminen voi aluksi olla on viisas ratkaisu, jos laitteiden hinta ja käyttöaste seurakunnan tiloissa mietityttää. Vain kokeilemalla tietää, mikä toimii.

Myös tapahtumien suunnitteluun on tarjolla ohjelmistoja,jotka opastavat kokemattomankin tuottajan prosessin läpi. Esimerkiksi suomalaisen Opens-tuoteperheen ohjelmistoja käytetään tapahtuma-alan opinoissa ja tuottajien työvälineenä. Se kokoaa tuotantotiimin samalle alustalle, muistuttaa tarvittavista viranomaisluvista ja sunnitelmista ja tarjoaa niihin ajantasaiset ohjeet.

Tapahtuman järjestäjän tärkein työväline on Opens- ohjelmistossa tapahtumapaikan digitaalinen kartta, jossa näkyvät tarkasti maaston muodot, rakennetut esiintymispaikat, huolto- ja poistumisreitit ja sähkö- ja vesipisteet. Laskureilla taas voidaan arvioida etukäteen esimerkiksi jätteiden määrää ja WC-kapasiteettia ja pitää budjetti hyppysissä. Verkkokauppasovelluksella taas voidaan järjestää esimerkiksi neuvottelupäivien pöytävaraukset tai konserttien lipunmyynti. Seurakunnat voivat hyödyntää lipunmyynnissä myös Yhteisvastuukeräyksen toimittamaa iZettle-maksupäätettä, joka jää keräyksen jälkeen seurakunnan omaan käyttöön.

Tapahtumatuotannon sähköiset apuvälineet olivat aiheena Kirkkopalvelujen Tapahtumatuotanto ja -markkinointi -koulutustapahtumassa.

Tapahtuman järjesti Kirkkopalvelut ry.

Katso alla olevista linkeistä koko Tapahtumatuotanto ja -markkinointi -koulutustapahtuman striimit.

Tapahtumatuotanto- ja markkinointi- tapahtuman kouluttajina olivat tuottaja Jari Kupiainen ja kehittämiskonsultti Karoliina Nivari Kirkkopalveluista.

27.04.18

Piispa Luoma: ”Kannustetaan ihmisiä asettumaan ehdolle”

Kirkossa vietetään vaalivuotta: syksyllä koittavat seurakuntavaalit. Ehdokasasettelu on käynnistynyt, ja se päättyy 17.9. Tällä hetkellä olisi ensisijaisen tärkeätä saada monenlaisia ihmisiä asettumaan ehdolle. Piispa Tapio Luoma toteaa, että vaalit ovat seurakunnille suuri ponnistus, mutta myös hieno mahdollisuus tuoda esille omaa toimintaa.

”Kirkkoon ja sen kehittämiseen sitoutuneiden eri ikäisten ja erilaisista taustoista tulevien ehdokkaiden ja luottamushenkilöiden saaminen on meidän kaikkien yhteinen etu”, sanoo piispa Luoma.

”Siksi työntekijöinä voimme aivan hyvin kertoa vaaleista seurakuntalaisille ja kutsua heitä tekemään yhteistä työtä kirkon hyväksi ja kannustaa asettumaan ehdolle.”

Luoma sanoo, että mukaan kutsuminen voi tarkoittaa vaikka sitä, että kertoo mistä tietoa löytyy – eli seurakuntavaalit.fi-sivustolta.

Uutuus: Valitsijayhdistysten esittely ja keskustelupalsta seurakuntalaisille

Valitsijayhdistyksille ja ehdokkuutta harkitseville on avattu seurakuntavaalit.fi-sivustolla alue, jossa paikalliset valitsijayhdistykset voivat esittäytyä ja kertoa tavoitteistaan vaaleissa.

Keskustelupalstalla voidaan lisäksi etsiä omalle listalle ehdokkaita tai ehdokas voi etsiä muita samanhenkisiä seurakuntalaisia perustaakseen oman valitsijayhdistyksen.

Ohjeita seurakuntavaalien toimittamiseen löydät osoitteesta info.seurakuntavaalit.fi
Tuleehan sinulle jo Vaaliviesti-uutiskirje? Jos ei, sen voi tilata täältä.

Seurakuntavaalipäivä on 18.11.2018
#minunkirkkoni

25.04.18

Tapausesimerkki uushenkisyyden kentältä: Tarot-kortit

Tarot-korttien salaperäiset kuvat ovat kiehtoneet ihmisiä pitkään. Internetin loputtomissa syövereissä törmää sivustoihin ja keskustelupalstoihin, joissa on erityyppistä tietoa ja opastusta tarot-korteista, niiden symboliikasta sekä tulkintajärjestelmistä. Näillä foorumeilla näkee kysymyksiä myös siitä, miten kristityn tulee suhtautua tarot-kortteihin. Kysymysten taustalla on ennen muuta se seikka, että kyseiset kortit on liitetty ennustamiseen.

Tarot-korttien käyttö voi olla viihteellistä, ne voivat liittyä ennustamiseen, mutta myös itsetutkiskeluun ja mietiskelyyn tai kytkeytyä selkeämmin esoteerisiin tulkintoihin. Merkitykset voivat usein limittyä. Niin enkelihenkisyydessä kuin tarot-kulttuurissa, käyttäjät ja palvelujen tarjoavat ovat pääosin naisia.

Pelikorteista Egyptin mysteereihin?

Pääsääntöisesti tarot-pakka koostuu 78 kortista. Suuren arkanan (Arcana Major, suuri salaisuus) muodostavat 22 korttia ja pienen salaisuuden (Arcana Minor, pieni salaisuus) 56 korttia. Pienen arkanan kortit jaetaan maakorteiksi: maljoihin, sauvoihin, miekkoihin ja lantteihin. Tarot-korteilla on satojen vuosien historia. Nykyisen käsityksen mukaan ensimmäiset varsinaiset tarot-kortit syntyivät Pohjois-Italiassa 1400-luvun puolessavälissä. Nykyisten tarot-korttien taustalla on 1500-luvulla syntynyt Marseille-pakka. Symboliikkaan on ammennettu myös raamatullista ja kirkkotaiteen kuvastoa. Danten runouden vaikutus on tunnistettavissa korttien kuvissa.

Tarot-kortteja käytettiin hyvin pitkään pelikortteina. Ne liitettiin länsimaisen esoterian piiriin vasta 1700-luvulla. Ranskalainen protestanttipappi ja vapaamuurari Antoine Court de Gèbelin (1725–1784) katsoi korttien juontavan juurensa egyptiläisestä mytologiasta ja siksi heijastavan muinaista viisautta. Taustalla oli tuon ajan suuri kiinnostus Egyptiin ja sen salaisuuksiin, mutta kiehtovuudestaan huolimatta käsitys korttien alkuperästä oli virheellinen Esoteeriset tarot-tulkinnat olivat suosittuja yläluokan parissa. Hänen maamiehensä Jean-Babtiste Alliette (1738–1791) vaikutti puolestaan siihen, että tarot-korttien käyttö ennustamisvälineinä laajeni ja yleistyi.

Ranskalaisen Eliphas Lévi (1810–1875) myötä kortit tulivat kiinteämmin osaksi modernia okkultismia. Levi liitti tarot-symbolit kabbalaan. Tätä käytäntöä jatkettiin tunnetussa The Hermetic Order of the Golden Dawn -järjestössä. Voidaan sanoa, että järjestön vaikutuksesta erilaisten korrespondenssien yhdistäminen tarot-järjestelmään vakiintui. Kaikkein laajimmalle levinnyt tarot-pakka ainakin englanninkelisessä maailmassa on 1900-luvun alussa ilmestynyt Rider-Waite -pakka. Näissä korteissa näkyy muun muassa kelttiläistä symboliikkaa.

Tarot-kortteihin liittyvät artikkelit ovat melko yleisiä erilaisissa uushenkisyyttä edustavissa lehdissä. Tarot-konsultoijat ovat tyypillisiä palvelujentarjoajia uushenkisissä messutapahtumissa, kuten Hengen ja Tiedon -messuilla. Vuonna 2011 tehty kyselytutkimus Ultra-lehden lukijoille osoitti, että noin kolmannes vastaajista oli käynyt tarot-konsultoinnissa säännöllisesti vuoden sisällä tai oli käynyt useita kertoja viimeisen viiden vuoden aikana.

Mietiskelyn apuvälineitä ja arkkityyppejä

Meditations on Tarot (ilmestyi postuumisti englanniksi 1985, tekijäksi on merkitty tuntematon, mutta tiedetään, että teoksen on kirjoittanut Valentin Tomberg) on lajissaan ainutlaatuinen teos. Sen keskeinen ajatus on liittää korttien symboliikka kristilliseen hengellisyyteen ja mietiskelyyn. Kirjaan liittyy mielenkiintoinen seikka. Siihen on kirjoittanut esipuheen kuuluisa katolinen teologi Hans Urs von Balthasar, joka on tullut tunnetuksi mystiikan teologian tutkijana. Teosta ovat arvioineet myönteisesti myös trappistimunkit Basil Pennington ja Thomas Keating. jotka ovat kirjoittaneet ja puhuneet niin ikään kristillisestä mietiskelystä ja mystiikasta. Tarot-kuvastoa tarkastellaan kristillisen mystiikan valossa ja niitä peilataan myös Raamatun symboliikkaan sekä erilaisiin allegorisiin ja perennialistisiin tulkintoihin. Aberdeen ylipistossa käytännöllistä teologiaa opettanut John Drane on kirjoittanut kollegoidensa kanssa kirjan Beyond Prediction. The Tarot and Your Spirituality. Kirjan mukaan arkkityyppisten kuvien tarkoitus on toimia itsetutkiskelun välineinä ja avata näkökulmia kristilliseen spiritualiteettiin. Kummassakaan kirjassa tarot-kortteja ei liitetä ennustamiseen.

Encountering New Religious Movement: A Holistic Evangelical Approach, (eds. Hexham, Rost & Morehead), käsittelee mielenkiintoisella tavalla uushenkisyydestä kiinnostuneiden ja sitä eri tavoin harjoittavien ihmisten kohtaamista. Kirjassa korostetaan kontekstuaalisuuden merkitystä ja valmiutta avata kristinuskoa uudella tavalla. Esimerkiksi Australiassa evankelikaaliset tahot ovat aktiivisesti osallistuneet Mind-Body-Spirit -messuille, jossa he ovat pitäneet esillä myös tarot-kortteja. Keskustelutilanteissa avataan näiden arkkityyppisten kuvien avulla ( Ylipappi/Papitar, Maagikko, Hirtetty mies, Kuolema, Kohtuus ja Oikeudenmukaisuus) kristillisen uskon peruskertomuksia.

Psykologi Carl Gustaf Jung (1875–1961) käsitteli kirjoituksissaan myös gnostilaisuutta ja alkemiaa. Jungin tulkinnoissa on esimerkiksi yhtymäkohtia vastaavuus, transmutaatio- ja imaginaatio-oppeihin. Jungilaisen psykologian termistö ja näkökulmat (anima, animus, kollektiivinen alitajunta, arkkityypit, varjo) ovat tulleet osaksi kiinteäksi tämän päivän tarot-kulttuuria ja laajemminkin osaksi uushenkistä kenttää. Voidaan sanoa, että tämän tyyppinen psykologinen viitekehys on erittäin yleistä tarot-kulttuurissa. Uushenkisyyden myötä myös korttien kirjo on laajentunut. Nykyään löytyy enkelihenkisyyteen, buddhalaisuuteen, wiccaan, Osho-liikkeeseen ja kristinuskoon liittyviä tarot-pakkoja, vain muutama esimerkkejä mainiten. Erilaisten korttipakkojen lisäksi tarot-kirjallisuuden määrä on hyvin mittava.

Rajankäyntiä

Tarot-korttienkin kohdalla on kyse siitä rajankäynnistä ja pohdinnasta, missä määrin erilaisia kulttuuris-katsomuksellisia elementtejä ja käytäntöjä on mahdollista liittää luontevasti kristilliseen katsomukseen. Viime viikkoina on kirkollisella kentällä virinnyt keskustelua uushenkisyydestä ja miten vastata uushenkisyyden haasteeseen. Ehkäpä jonkinlainen rinnastus tarot-symboliikan käytön osalta voidaan tehdä siihen, että kristillisen mietiskelyssä ja spiritualiteetin harjoituksessa käytetään apuvälineinä muun muassa mandala-symboliikka tai joogaa. Sinänsä arkkityyppisten kuvien käytössä mietiskelyn ja itsetutkiskelun apuvälineinä ei ole mitään kovin outoa, ovathan symbolit ja arkkityypit monella tavoin uskonnon ominta kieltä. Ennustamisen mielekkyys on sitten eri asia.

Jussi Sohlberg
Tutkimuskoordinaattori
Kirkon tutkimuskeskus