”Olemme läsnä siellä, missä ihmiset elävät ja liikkuvat.” Vantaankosken seurakunnan vapaaehtoiset ja työntekijät kohtasivat seurakuntalaisia piparitervehdysten kanssa torstaiaamuna 5.12.2013. Kuva: Jani Laukkanen
Millaisella yhteisellä pelikirjalla kirkko lähtee taklaamaan haasteita ja luomaan syöttöketjuja vuoden 2015 jälkeen? Kirkon strategiaa päivittävä työryhmä on laatinut luonnoksensa kirkon suunnasta vuoteen 2020 ja toivoo siitä keskustelua ja palautetta. Nyt jos koskaan on jokaisen aika vaikuttaa, jotta suunta olisi yhteinen.
Painopisteet alleviivaavat suhteiden merkitystä. Kun ihminen sanoo ”kirkko” tai ”seurakunta”, hän viittaa suhteisiin. Kirkon kautta Jumala kutsuu ihmisiä yhteyteensä. Kristus yhdistää ihmisiä. Kristillinen sanoma tarjoaa puitteet ja välineitä oman elämän todellisuuden kohtaamiseen.
Suhteet elävät aidoissa, vastavuoroisissa kohtaamisissa. Painopisteissä korostuu niin kasvoista kasvoihin kuin eri medioiden välityksellä tapahtuvien kohtaamisten merkitys. Yhä useamman ihmisen kohdalla medioiden merkitys on ratkaiseva. Tämä haastaa seurakunnat kehittymään viestinnässään informaatioyhteiskunnan nopean kehityksen mukana.
Kirkon on vastattava niin Jumalan kuin ihmisten odotuksiin. Seurakuntien elämän tulee palvella niin pysyvää missiota kuin muuttuvaa ihmiskuntaa ja maailmaa. Kirkko on muita – ei itseään – varten.
Jo nykyisessä Meidän Kirkko -strategiassa on nostettu esiin työntekijäkeskeisyyden ongelma. Työntekijäkeskeisyys passivoi jäseniä. Kirkon tulee yhteisen pappeuden ja kansalaisyhteiskunnan hengessä kehittyä yhä selvemmin jäsentensä yhteisöksi.
Kun kirkon jäsenyydestä puhutaan, taustalla on Raamatun kuva Kristuksen ruumiista, jonka jäseniä ihmiset ovat (1. Kor. 12:12–31). Tällainen jäsenyys on jotain muuta kuin normittava jäsenkirjajäsenyys tai kanta-asiakaskorttijäsenyys. Jäsenet ovat lähtökohtaisesti erilaisia. Juuri jäsenten erilaisuuden vuoksi kokonaisuus on elävä ja toimiva.
Jos kartta ja maasto ovat erimielisiä, useimmiten maasto on oikeassa. Yhteinen suunta kannustaa lukemaan paikallista maastoa ja piirtämään ja päivittämään jatkuvasti paikallista karttaa.
Vuodet 2015–2020 tullevat olemaan yhteiskunnallisen monimuotoistumisen vuosia. Suomalaista keskivertoseurakuntaa ei tule löytymään. Yhteinen suunta elää paikallisen tason valintojen ja päätösten myötä, ja paikalliset ratkaisut ovat hyvinkin erilaisia eri seurakunnissa. Työryhmä kutsuu Kohtaamisen kirkkoa siksi mieluummin yhteiseksi suunnaksi kuin strategiaksi.
Mitä ajatuksia luonnos herättää? Mikä on hyvää? Miten sitä voi parantaa? Kerro palautteesi työryhmälle sihteerin kautta. Henkilökohtaisia palkintoja emme lupaa. Sen sijaan uskomme, että yhteistyöllä saamme paremman suunnan kohti vuotta 2020.
Seuraa strategiatyöskentelyä Sakastissa.
Kohtaamisen kirkko – Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suunta vuoteen 2020
Työryhmän luonnos marraskuussa 2013
Kirkon tehtävä:
Kirkko kutsuu ihmisiä armollisen Jumalan yhteyteen, tuo elämään kestävän perustan ja rohkaisee välittämään lähimmäisistä ja luomakunnasta.
Kirkon arvot:
Usko – Luottamus Jumalaan on kristityn elämän kestävä perusta.
Toivo – Jeesuksen lupaus tulevaisuudesta tuo toivon.
Rakkaus – Jumalan rakkaus luo iloa ja kutsuu meitä rakastamaan toisiamme.
Visio:
Kirkko on ihmiskasvoinen kohtaamisen yhteisö, joka toimii lähimmäisenrakkauden eturintamassa. Ihmiset arvostavat kirkon jäsenyyttä.
Nostamme sanoman esiin
- Puhumme rohkeasti kolmiyhteisestä Jumalasta ihmisten omilla kielillä.
- Hengellinen elämä seurakunnissa on monipuolista. Jokainen jumalanpalvelus on vieraanvarainen, saavutettava ja sopiva kaiken ikäisille.
- Tavoittaaksemme jokaisen levitämme sanomaa ennakkoluulottomasti uusien viestimien keinoin.
- Jäsenten lapset kastetaan. Tuemme kristillistä kasvua kaikissa elämänvaiheissa.
Kohtaaminen koskettaa
- Yhteydessä seurakuntaan ihminen kohtaa Jumalan, lähimmäisen ja oman elämänsä todellisuuden.
- Luomme tilaa ihmisten väliselle vuorovaikutukselle. Olemme läsnä siellä, missä ihmiset elävät ja liikkuvat.
- Kuljemme toistemme rinnalla ja jaamme tarinamme.
- Viestintä on ennakoivaa, ajanmukaista, avointa ja läpinäkyvää.
Rakastamme lähimmäistä
- Seurakunta yhdistää avunsaajat ja -tarjoajat.
- Toimimme teoin ja sanoin haavoittuvassa asemassa olevien hyväksi lähellä ja kaukana.
- Viestimme aktiivisesti siitä hyvästä ja niistä arvoista, joille kirkko toimintansa perustaa.
- Jätämme tuleville sukupolville paremman maailman.
Arvostamme jäsenyyttä
- Ihmisten elämä, näkemykset, odotukset, tarpeet ja palautteet linjaavat seurakunnan toimintaa.
- Seurakuntalaiset osallistuvat toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen saaden kykynsä käyttöön.
- Jokainen jäsen tulee kohdatuksi viisi kertaa vuodessa itselleen mielekkäällä tavalla.
- Ihmisten luottamus kirkkoon säilyy. Kirkkoon liittyvien määrä nousee.
Kirkon työn rakenteet
- Tavoittelemme kestävää taloutta ja kevyitä rakenteita.
- Kehitämme toimintatapoja ja rakenteita jatkuvasti.
- Teemme vaikeitakin valintoja rohkeasti ja vastuullisesti.
Timo-Matti Haapiainen
Strategiatyöryhmän sihteeri
Yhdessä kunnan kanssa on järjestetty konsertteja. Kulttuurisihteeri Sirkka Tiainen-Castellano on usein hankkinut espanjalaisia kitaristeja soittamaan ja yhden vieläpä aviomiehekseenkin, joka aviomies, Pedro Castellano, muuten muodostaa paikkakunnan kielivähemmistön. Hän on asiallinen mies, vaikka onkin paavinuskoinen.
Jatkuu...
MOD-kurssin sisältö syntyy osallistujien yhteistyönä. – Kuva: Jari Kivistö
Rasisti, fundamentalisti, sovinisti, niiden sellaisten kanssa on niin vaikea tulla toimeen!
Erilaiset, eri tavoin ajattelevat ja eri lailla uskovat muodostavat ajatuksissamme helposti sen toisen, jota kohtelemme ja kuuntelemme eri tavoin kuin kaltaisiamme. Moninaisuus, oivallus ja dialogi -koulutus auttaa ihmisiä selvittämään suhdettaan muihin.
– Kursseilla tutkitaan sitä, keitä olemme ja keitä ovat he, joita pidämme erilaisina. Itsensä voi saada kiinni leimaamisesta ja tulla sitäkin kautta tietoiseksi oman mielen tavasta kategorisoida muita, kertoo kurssin tähänastinen koordinaattori, monikulttuurisuusasiantuntija Marja-Liisa Laihia. Kirkkohallitus on hankkinut lisenssin koulutukseen Ruotsista, ja koordinoinut sitä tähän saakka. Nyt kapula käytännön järjestelyistä on siirtynyt Seurakuntaopistolle.
MOD – koulutusohjelma on kehitetty alunperin Ruotsissa vastalääkkeeksi monikulttuuristumisen myötä esiinnousseeseen rasismiin. Sen nimi tulee alunperin sanoista mångfald och dialog. Mod on kehitetty yhteistoiminnan helpottamisen työkaluksi kaikilla yhteiskunnan alueilla. Se pyrkii tuomaan esiin ennakkoluuloja ja asenteita, jotka saavat meidät syrjimään ketä tahansa, jota pidämme jollakin tavoin erilaisena.
– Suomessa havaittiin rasisminvastaisen koulutuksen tarve 1990-luvulla. Kehitimme pitkään omaan yhteiskuntaamme sopivaa muunnosta kurssista, Laihia kertoo.
Koulutuksen voi tilata kuka tahansa. Kurssien tarkoituksena on pohtia rajojen rakentamista, identiteettiä ja toiseutta. Marja -Liisa Laihian mukaan kyse on omien ajattelutapojen tutkimisesta yhdessä.
– Kurssimateriaalina ovat osallistujien omat kokemukset. Siksi on sitä parempi, mitä monenkirjavampi joukko on koolla, Laihia sanoo. Hänestä parasta olisi, että koulutusryhmässä olisi erilaisiin vähemmistöihin ja enemmistöihin kuuluvia ihmisiä.
Opetus ei ole tiedonjakamista kateederilta, vaan menetelminä käytetään ryhmätyötä, keskustelua, draamaa ja identifikaatiotehtäviä. Ohjaajalle kurssit ovat Laihian mukaan vaativia.
– Kurssilla voi tapahtua mitä tahansa. Voi tulla ryhmän sisäisiä konflikteja ja myös valtavia oivalluksia. Joskus voi nähdä, kuinka jollakulla lamppu syttyy, toisilla pikkuhiljaa kurssin jälkeen, hän kuvaa.
– Oman ajattelun muutos on mahdollinen, mutta sitä pitää harjoitella.
Ryhmäkeskustelut ja toiminnalliset harjoitukset ovat oleellinen osa MOD-prosessia. – Kuva: Jari Kivistö
MOD koostuu perus- ja jatkokurssista, jotka perustuvat erilaisiin vuorovaikutustehtäviin, keskusteluihin, aivoriihiin, rooliharjoituksiin. Peruskurssi on vähintään kahden päivän mittainen. Siinä osallistujat tarkastelevat omaa identiteettiään ja ajatteluaan. Jatkokurssi on myös vähintään kaksipäiväinen. Sen sisältöjä ovat suomalaisen yhteiskunnan muutokset ja yhdenvertaisuuden edellyttämät muutokset.
Lisäksi kurssilla opittua käytännössä harjoittaneet voivat hakumenettelyn kautta päästä ohjaajakoulutukseen.
Toiseus ja monikulttuurisuus ovat Laihian mukaan erittäin ajankohtaisia asioita myös kirkossa.
– Kirkossa kipeimmät kysymykset tällä hetkellä liittyvät hengelliseen ja teologiseen moniäänisyyteen. Silloin kaikkien on pohdittava omaa suhdettaan toisin ajatteleviin, hän arvelee.
Kurssi sopii hänen mukaansa hyvin myös Kirkkohallituksen esillä pitämiin saavutettavuuden, yhdenvertaisuuden ja yhteiskunnan monikulttuuristumisen teemoihin.
Palaute on ollut innostunutta. Koulutusta toteutetaan yhteistyönä erilaisten toimijoiden kanssa. Sitä on järjestetty muun muassa seurakunnissa, seurakuntayhtymissä, Punaisessa Ristissä, 4H-liitossa ja Seurakuntaopistossa.
– Monet ovat kuvailleet havahtuneensa omaan ajatteluunsa aivan uudella tavalla. Yleinen palaute on ollut, että tällainen kurssi olisi hyväksi kaikille, Laihia sanoo.
Seurakuntien verkkohanke tuottaa jokaiselle seurakunnalle myös verkkopalvelun visuaalisen ilmeen. Jokaisen seurakunnan ilmettä ei suunnitella erikseen vaan tavoitteena on luoda muutamia vaihtoehtoisia pohjia, joista seurakunta voi valita omaa identiteettiä lähinnä olevan pohjan. Tämän jälkeen pohjaan voidaan vielä valita väri ja kuvalliset elementit.
Tavoitteena on, että jokainen seurakunnan verkkopalvelu on tunnelmaltaan paikallinen. Tämä tarkoittaa sitä, että seurakuntien graafisia ohjeita voidaan käyttää soveltuvin osin osana verkkopalvelua. Seurakuntien verkkopalvelut ovat jatkossa kuitenkin ilmeeltään sukulaisia eli ilmeiden kirjavuutta vähennetään.
Verkkopalvelun graafinen ilme perustuu kirkon graafiseen ilmeeseen eli kirkkaisiin väreihin ja Martti-fonttiin. Ilmeen suunnittelussa huomioidaan myös responsiivisuus (eli skaalautuminen myös mobiililaitteille), kosketusnäytöllinen käyttö sekä käytettävyys ja esteettömyys.
Ilme suunnitellaan samassa yrityksessä, jossa verkkopalvelu suunnitellaan ja toteutetaan eli Ambientialla. Ilmeen suunnittelu ei ole vain taiteellista työtä vaan se nivoutuu kiinteästi palvelun käytettävyyteen, sisältöpalstojen käyttötarkoituksiin, responsiivisuuteen ja esteettömyyteen. Tästä syystä ilmeen suunnittelu on parasta tehdä samassa tiimissä, jossa palvelu muutenkin suunnitellaan.
Ambientian palvelusuunnittelutiimissä on useita graafisen suunnittelun ammattilaisia. Vastuu graafisesta ilmeestä on Jarkko Waarilla, jolla on noin 10 vuoden kokemus alalta ja AMK-tutkinto. Mukana suunnittelussa on myös palvelun suunnittelija Tuuli Aalto-Nyyssönen. Käytettävyydestä ja loppukäyttäjätestauksista huolehtii Titti Kallio Kirkon tiedotuskeskuksesta.
”Seurakuntien ilme on suunniteltu ennen kaikkea selkeäksi, lähestyttäväksi ja luotettavaksi. Haluamme antaa viestin, että kirkko on ajassa mukana, ponnistaen kuitenkin vahvasti perinteistä. Tärkeille asioille annetaan tilaa ja sivuston tunnelma luodaan värien, kuvien, interaktioiden, typografian ja elementtien sommittelun yhteispelillä”, toteaa Waari.
”Layoutin on toimittava maaseudun pienen kylän seurakunnalla tai isomman urbaanin yhtymän käytössä. Tarkoitus ei ole kuitenkaan alistaa kaikkia seurakuntia yhden ilmeen alle, vaan seurakunnilla on valittavissa erilaisia valmiiksi suunniteltuja vaihtoehtoisia pohjia, johon sovittaa oman logonsa, kuvansa ja sisältönsä. Nämä valmiit pohjat perustuvat kirkon graafiseen ohjeistukseen värien ja typografian osalta. Jos seurakunnalla tai yhtymällä on oma graafinen ohjeisto, värejä voi itse vaihtaa järjestelmässä vastaamaan ohjeistoa”, lupailee Waari.
Seurakunta voi palvelun käyttöönoton yhteydessä valita ja lisätä
Seurakunnan tunnus voi olla vaihtoehtoisesti joko kirkon graafisen ilmeen mukainen Martti-fontilla kirjoitettu seurakunnan nimi yläviiteristillä, seurakunnan oman ilmeen mukainen tunnus tai yhdistelmä näistä kahdesta eli seurakunnan tunnuskuvio mutta seurakunnan nimi Martti-fontilla.
Verkkopalvelun väri on seurakunnan valittavissa. Kirkon graafisen ohjeen mukaisesti suositaan yhtä kirkasta väriä yhdessä palvelussa. Palvelut keskenään ovat mieluusti kuitenkin erivärisiä. Kirkko on monivärinen ja valoisa – elävä kirkko, kuten graafinen ohjeisto linjaa.
Suurella pääkuvalla seurakunta saa etusivulle hyvin paikallisen tunnelman. Kuvan aiheeksi kannattaa hakea paikallisia tunnistettavia teemoja, jotka tuovat positiivisen tunnelman paikallisten ihmisten keskuudessa. Kuvaa voidaan vaihtaa myös esimerkiksi kirkkovuoden tai vuodenaikojen mukaan. Kuvavalintaa kannattaa myös testata seurakuntalaisilla eli varmistaa, että se luo positiivisen mielikuvan.
Jos seurakunnalla ei ole omaa ilmettä tai sen käyttöä ei haluta jatkaa, verkkopalvelun käyttöönotossa otetaan väri ja logo kirkon yhteisestä graafisesta ilmeestä. Pääkuvaksi on mahdollista myös saada yhteisesti hankittu yleiskuva käyttöön. Pääkuva on kuitenkin suositeltavaa hankkia paikallisesti. Kuvien hankintaan on tulossa tarkemmat ohjeet.
Etusivulla on mahdollista nostaa esiin paikalliset tapahtumat, jumalanpalvelukset ja muut aiheet. Tämä vaihtuva sisältö voidaan esittää myös visuaalisella tavalla. Etusivun paraatipaikalla on ns. karuselli, johon voi päivittää valokuvien ja otsikkotekstien avulla tärkeimmät asiat kuten seuraavat jumalanpalvelukset, uudet ryhmät tai keskeiset uutiset. Karusellia voi käyttää myös hengellisen sanoman välittämiseen.
Ilmeen osalta kannattaa tarkistaa seurakunnan graafinen ilme ajoissa, jos sellainen on.
Syksyn pilottivaiheessa on suunniteltu kaksi luonnosta, joita kehitetään eteenpäin palautteen perusteella.
Hankkeen jatkuvan kehittämisen toimintatapa koskee myös visuaalista ilmettä. Vaihtoehtojen määrä lisääntyy myös ajan myötä.
Ilmeen luonnokset ja kommenttipyyntö löytyvät hankkeen sivuilta Sakastista.
Kirkon työntekijöiden kommenttien lisäksi merkittävä painoarvo annetaan myös palvelun kohderyhmän eli maltillisten seurakuntalaisten kommenteille, joita kerätään talven aikana. Ilmeen ensisijainen tarkoitushan on antaa miellyttävä käyttökokemus seurakuntalaiselle.
Lapsiperheet ovat suomalaisen tasa-arvon kompastuskivi.
Maailmanlaajuinen sukupuolten tasa-arvoa mittaava The Global Gender Gap Report 2013 (Insight Report; World Economic Forum) on ainakin minun silmiini jäänyt julkisuudessa melko vähälle huomiolle. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, koska Suomen asema 136 maan vertailussa on pysynyt vakaana ja kokonaisarvosana hyvänä. Tänäkin vuonna Suomi oli sijalla 2 Islannin ollessa maailman tasa-arvoisin maa.
Vaikka Suomi näyttäytyy vertailussa erittäin tasa-arvoisena maana, se ei kuitenkaan ole koko totuus. Oikeastaan se kertoo vain, että vertailun 134 maassa tasa-arvo on huonommalla tolalla. Maakohtaisesta erittelystä voi havaita, että suomalaisnaisten mahdollisuudet koulutukseen ja terveyteen ovat hyvät, mutta tästä huolimatta miehen euro on naisille edelleen 80 senttiä. Osa-aikatyö on useammin naisen osa, mutta työttömyys kohtaa tavallisimmin suomalaismiehiä.
Myös naisten mahdollisuuteen nousta johtavaan asemaan kiinnitettiin vertailussa huomiota. Koska teemasta on kirkollistakin tietoa, voidaan esimerkiksi seurakuntapapistosta havaita, että nainen on yhä suhteellisen harvinainen näky johtajana. Vuoden 2012 tietojen mukaan kirkkoherroista oli naisia 11,8 %, kappalaisista 39,4 % ja seurakuntapastoreista 60,0 %.
Suomalaisen tasa-arvon kipukohta näyttää edelleen olevan lapset. Vaikka maailmassa ja erityisesti Suomessa on paljon ihania ja velvollisuutensa tunnollisesti hoitavia isiä, viimekädessä vastuu lapsista jää silti useimmiten naisille. Yhden aikuisen lapsiperheitä, joissa on äiti ja lapsia, oli 31.12.2012 Tilastokeskuksen mukaan 17,6 %, kun taas isä ja lapset muodostivat perheen 2,8 prosentissa kaikista perheistä.
Epätasa-arvoa lisää se, että työnantajat eivät yhdessä kanna vastuuta perhevapaiden kustannuksista, vaikka sekä mies- että naisvaltaiset alat tarvitsevat todennäköisesti jatkossakin työntekijöitä. Nainen ei mitenkään voi pärjätä työmarkkinoilla miehelle, jos hänet nähdään lähinnä potentiaalisena kulueränä – mitä hän tietysti työnantajan näkökulmasta nykyisessä systeemissä onkin, koska mies ei vieläkään voi synnyttää ja lapsen sairastuessakin kotiin jää usein juuri äiti.
Suomalaisessa tasa-arvokeskustelussa nousee usein esiin vapaa-ehtoisuus: lapsiahan ei tunnetusti ole pakko hankkia. Ja me naiset, joilla on lapsia, olemme yleensä myös halunneet heidät. Tosin näin väitti myös paikalla tuolloin ollut mies.
Jos meillä siis on jotain valittamista, saamme syyttää siitä pelkästään itseämme ja olla kiitollisia siitä, että saamme asua maailman toiseksi tasa-arvoisimmassa maassa. Onneksi Luoja varjeli meitä Jemeniltä!
Jemen on tasa-arvomittauksen sijalla 136 (maa on vuosina 2006–2012 ollut sijoilla 115–135). Maakohtainen erittely on todella tylyä luettavaa: naisten työttömyysprosentti on 41 (miesten 12), mahdollisuus minkäänlaiseen koulutukseen heikko, poliittinen osallistuminen vaikeaa, perheväkivaltaan ei lainsäädännöllä puututa. 15–19-vuotiaista naisista 17 % on naimisissa ja lapsia on yhtä naista kohti enemmän kuin 4.
En tiedä, mitä toivonpilkahduksia jemeniläisnaiset kokevat elämässään. Ehkä ne ovat samanlaisia kuin meillä suomalaisillakin naisilla: lapset ja toive siitä, että maailma heidän kohdallaan on oikeudenmukaisempi.
Maarit Hytönen
tutkija
Kirkon tutkimuskeskus
Seurakuntien verkkohankkeen syksyn pilottihanke on loppusuoralla. Syksyn viimeinen sprint käynnistyy ensi viikolla. Ominaisuudet valmistuvat joulukuussa. Tammikuussa viimeistellään syksyn aikana tehdyt ominaisuudet ehjäksi palveluksi ja tuotetaan sisältöä. Helmikuussa käytössä on kokeiluversiot Oulun seurakuntien ja Keravan seurakunnan uusista verkkopalveluista. Kehitystyö jatkuu kiivaana talvella ja keväällä.
Syksyn pilottivaiheen keskeisimmät tulokset ovat:
Verkkopalvelut valmistuvat asteittain sisällöntuotantoa, koekäyttöä ja lopullista käyttöönottoa varten.
Marraskuun viimeisellä viikolla Keravan ja Oulun seurakuntien verkkopalvelujen ylläpitäjät voivat tallentaa ja muokata
Joulu-tammikuussa ylläpitäjä voi
Joulu-tammikuussa viedään myös perhejuhlien yhteiset sisällöt järjestelmään.
Helmikuussa käyttäjä, kuten Pekka Hietamäki, voi
Kokeiluversion julkaisu tarkoittaa sitä, että Keravan seurakunnan ja Oulun seurakuntien vanhat verkkopalvelut ovat vielä käytössä mutta myös uudet ovat julkisessa verkossa. Ajankohtaisviestintä keskittyy vielä vanhoille sivuille. Uudet sivut piilotetaan hakukoneilta ja ne eivät ole vielä lopullisissa osoitteissa.
Kokeiluversion idea on varmistaa palvelun tarkoituksenmukaisuus ja käyttökokemus eli terminologiat, elementtien toimivuus sekä oikea sijoittelu, palvelussa liikkumisen logiikka ja näitä tukevan visuaalisen ilmeen toimivuus oikeilla loppukäyttäjillä eli seurakuntalaisilla.
Kokeiluversion kokemusten myötä Oulussa ja Keravalla voidaan päättää ajankohta ja kriteerit, jolloin uudet palvelut korvaavat kokonaan vanhat. Kokeiluversion avulla tehdään myös auditointeja ja käyttäjätestauksia.
Oulun seurakunnat ja Keravan seurakunta ovat pilottivaiheessa toimineet kahden erilaisen sivustomallin esimerkkiseurakuntina. Kaikki seurakunnat tuskin löytävät toimivaa sivustomallia näistä kahdesta mallista. Suunnittelussa on hahmoteltu ainakin neljä tarvittavaa sivustomallia. Eri sivustomalleille suunnitellaan myös muutamia vaihtoehtoisia visuaalisia ilmeitä.
Mallin valinnassa seurakunnan hallintomallilla on melko vähän merkitystä. Keskeisimmät kysymykset ovat miten käyttäjät seurakuntaa lähestyvät ja ketkä sisältöjä ylläpitävät.
Tunnistettuja sivustomalleja ovat:
Perusmalli (esim. Kerava, Nurmijärvi, Pöytyä)
Urbaani (esim. Oulu, Lahti)
Taajama (esim. Seinäjoki, Ylä-Savo, Savonlinna)
Neljäs sivustomalli on luultavasti perusmallia suppeampi ja tarkoitettu erityisen pienille seurakunnille. Toiminnot ja laajuus mitoitetaan käytettävissä oleviin resursseihin ja seurakunnan toiminnan laajuuteen. Esimerkiksi jos seurakunnassa on vain kaksi työntekijää, monipuoliset nostopalstat tai tapahtumalistaukset ovat turhia.
Näiden mallien arvioinnista puuttuvat vielä ruotsinkieliset seurakunnat ja kaksikielisten paikkakuntien ratkaisut.
Eri malleissa ominaisuudet ovat samat, mutta ne jäsennetään erilaiseen rakenteeseen. Uuden sivustomallin tekeminen ei siis tarkoita kaiken alusta asti tekemistä.
Yleisin seurakuntaliitos lienee siirtymä perusmallista taajamamalliksi. Liitos on helppo verkkopalvelun näkökulmasta, koska taajamamalli koostuu perusmallin palveluista.
Hankkeen tavoitteena on rakentaa monipuolinen yhteinen verkkopalveluympäristö, jonka avulla jokainen ihminen voi kohdata seurakunnan ja kirkon laadukkaasti. Tiekartta on jatkuvasti kehittyvä hahmotelma siitä, mitä kaikkea tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan ja missä järjestyksessä.
Keskeisiä kehitystehtäviä hankkeessa ensi vuoden alkupuolella on
Ketterään projektimalliin kuuluu, ettei yksityiskohtaista projektisuunnitelmaa laadita etukäteen, vaan kehityskohteet linjataan ylätasolla ja tehtävät täsmennetään jokaiseen sprinttiin tarkemmin. Kehityskohteista päivitetään tiekarttaa pari kertaa kuukaudessa. Linjapäätöksiä tehdään hankkeen johtoryhmässä puolivuosittain vuodenvaihteessa ja alkukesällä.
Hankkeen kehityskohteet ja aikataulutus täsmentyvät jatkuvasti, joten varmista että oman seurakuntasi tarpeet ovat tiekartalla keskustelemalla aiheesta hankkeen Facebook-ryhmässä tai lähetä viestiä osoitteella verkkohanke(at)evl.fi
Luvut ovat olleet kanttori Hihitin mustan muistikirjan taka-aukemalla, mutta hänen kaatuessaan Polku-Pyörällä nurin palatessaan viime syksynä Ervannon kyläkirkosta liukkaan kelin aikana, hänen muistikirjansa oli pudonnut tien oheen eikä löytynyt ennen kuin seuraavana keväänä, kun ystävällinen koiranulkoiluttaja ja kunnanvaltuutettu Kaapo Pakarinen sen havaitsi ulkoiluttaessaan rottweileriaan Uolevia kunnan lumenkaatopaikalla. Tällöin se oli jo täysin turmeltunut (siis muistikirja). Joten taulukko jää avoimeksi joiltakin osin.
Jatkuu...
Seurakuntien verkkohankkeessa yksi haastavimmista suunnitteluosioista on tapahtumien, ryhmien, piirien, kerhojen, seurojen, leirien yms. luokittelu.
Olemmeko onnistumassa yhdessä Seurakuntien verkkohankkeen vaikeimmista asioista? Lue ja kommentoi!
Verkkohankkeen hankalimpia suunnitteluosioita on tapahtumien, ryhmien, piirien, kerhojen, seurojen, leirien yms. luokittelu niin, että loppukäyttäjä löytää helposti etsimänsä ja huomaa myös mahdollisesti jotain sellaista kiinnostavaa, mitä ei etsinyt.
Tapahtumien kategorisoinnin onnistuminen on erityisen tärkeää siksi, että verkkohankkeen ensimmäinen kohderyhmä on Maltilliset. He ovat kirkon edustamista asioista ensisijaisesti kiinnostuneita perhejuhlista sekä tapahtumista (ks. mm. Kotimaa-yhtiöiden Jäsen 360 -käsikirja).
Tapahtumien luokittelua ja esittämistapaa on mietitty eri seurakunnissa lukemattomia kertoja, mutta halusimme katsoa, löydämmekö käyttäjälähtöisellä otteella joitain uusia ratkaisuja.
Tapahtumakategorisoinnin suunnittelu aloitettiin Keravan seurakunnan ja Oulun seurakuntayhtymän työpajoissa syyskuussa. Seurakuntien työntekijöiden kanssa mietimme paitsi tulevaa verkkosivustoa yleisemmin, myös tapahtumien luokittelun mahdollisuuksia ja rajoituksia. Seurakuntien työpajoissa tuloksena saatiin 11 tapahtumaluokkaa: Perhe ja lapset, Nuoret – Aikuiset [rippikoulun käyneet], Seniorit, Lähetys, Yhteisvastuu, Uskontokasvatus [uskonnon opetus], Monikulttuurisuus, Jumalanpalvelukset, Seurat ja muut hartaudet, Musiikki, Apua ja tukea [diakonia].
Seuraavaksi jaottelimme Oulun seurakuntayhtymän kaikkien seurakuntien kaikki tapahtumat viikolla 3.10.–10.10. ja analysoimme olemassa olevaa todellisuutta tarkemmin. Esimerkkiviikolla tapahtumia oli yhteensä 356, joista suuri enemmistö lapsille ja lapsiperheille suunnattua toimintaa (esim. 1.-6.-luokkalaisten harrastekerhot, päivä- ja perhekerhot; yhteensä 146 kpl); toiseksi eniten oli jumalanpalveluksia ja muita hengellisiä tilaisuuksia (50). Tapahtumista 16 (n. 5 %) oli luonteeltaan yksittäisiä ja vaikeammin luokiteltavia, kuten esim. Näkövammaisten raamattupiiri, Eräretki, Mieskerho ja Aikuisrippikoulu. Tavoitteena asioiden jaottelussa on se, että luokkia olisi enintään seitsemän. Ihmisen työmuistin kapasiteetti on tuo 7 yksittäistä asiaa yhtä aikaa mielessä.
Tietoisku työmuistista: Jokainen pystyy pitämään mielessä puhelinnumeron 050 3263 654, mutta hankalammin numerosarjan 203565174837457275. Numerosarja 11112222333344445555 on jo helpompi, koska säännönmukaisuutensa vuoksi se vie muistikapasiteetista vain pari muistipaikkaa. Asioiden luokittelussa on siis hyvä, että ensimmäisten luokkien otsikot voi muistaa vielä, kun lukee viimeistä. Tällöin oikean luokan valinta helpottuu.
Tapahtumia voidaan hakea myös hakutoiminnolla, kuten on tällä hetkellä tehty monissa seurakuntayhtymissä, ja kuten vielä aikaisemmin suunniteltiin tehtävän tässäkin hankkeessa (Solita Oy:n tekemä seurakuntien yhteinen konseptisuunnitelma). Tällöin loppukäyttäjä syöttää hakukenttiin tai valitsee hakukenttien valikoista esim. seurakunnan, tapahtuman tyypin, tapahtumapaikan, tapahtumaan liittyvän henkilön, määrittää ajankohdan tai valitsee ajankohdan kalenterista sekä mahdollisesti täyttää avoimen sanahaun. Tällä menetelmällä yksittäisen tapahtuman löytäminen vaatii käyttäjältä lukemattomia klikkauksia, jolloin moni turhautuu ja jättää etsimisen kesken. Lisäksi tämä tapahtumien esittämistapa ei tuo esille niitä tapahtumia, joita ei juuri silloin olla hakemassa. Tässä hankkeessa etsimme myös tapoja markkinoida tapahtumia heillekin, jotka eivät seurakunnan tarjontaa täysin tunne.
Yhdeksi isoista kysymyksistä näyttää tässä vaiheessa muodostuvan se, jaotellaanko tapahtumat ”mitä?” vai ”kenelle?” -lähtöisesti. Esimerkiksi ”Kokkikerho 1.-3.-luokkalaisille” on sekä toimintamuoto lapsille että toistuvasti kokoontuva kerho – pitäisikö luokittelun olla ”Lapsille” vai ”Kerhot” vai molempia vai näiden yhdistelmiä? Toinen vaikeus on kehittää malli, joka saa loppukäyttäjän ymmärtämään, että Tapahtumat-tyyppisen otsikon alta löytyvät sekä yksittäiset tapahtumat että säännöllinen toiminta. Tällaiset haasteet ratkaistaan käyttäjälähtöisessä suunnittelussa (tai palvelumuotoilussa) käyttäjiä haastattelemalla ja havainnoimalla (observointi). Yksi käytetyimmistä havainnointimenetelmistä on käytettävyystestaus.
Tietoisku käytettävyystestauksesta: Kyseessä on laadullinen (kvalitatiivinen) menetelmä, jonka avulla selvitetään, miten hyvin käyttöliittymä (sisältäen käytetyn kielen) istuu ihmisen luontaiseen ajattelu- ja toimintatapaan. Käytettävyystestauksessa koehenkilö opastetaan ajattelemaan ääneen samalla kun hän yrittää suoriutua annetuista tehtävistä (esim.: ”Etsi Oulun seurakunnista viroa puhuva pappi.”). Tuloksena saadaan käyttökelpoista materiaalia suunnittelun viilaamiseen (”No mä etsin niitä pappeja nyt ensin tuon napin alta, mutta ai jaa, ei siellä näköjään olekaan niitä, no miksi ei ole, tuossahan lukee Toiminta, eikö se tarkoita kirkon toimintaa ja hallintoa ja organisaatiota ja silleen.”). Kyseessä ei siis ole tilastollinen (kvantitatiivinen) menetelmä – käytettävyystesteissä jo viisi koehenkilöä varmistaa suunnittelutyön oikean suunnan, koska ihmisten informaation käsittely ja kognitiiviset prosessit (muisti, kieli, ongelmanratkaisu, päätöksenteko, havaintotoiminnot) toimivat varsin yhteneväisesti (kts. mm. englanniksi: http://www.nngroup.com/articles/how-many-test-users/ ).
Verkkohankkeen suunnittelussa käytettävyystestataan jatkuvasti, viikoittain – aina kun meidän on saatava selville suunnittelun oikea etenemissuunta tai todennettava jonkin ratkaisun tai uusimman version toimivuus. Tapahtumien kohdalla aloitimme testauksen antamalla koehenkilöille 30 pientä post it -tapahtumalappua luokiteltavaksi oman mielensä mukaan. Ryhmittelyn jälkeen heitä pyydettiin otsikoimaan lappuryhmät (koko ajan ääneen ajatellen). Tämän jälkeen laput pyydettiin sijoittelemaan uudelleen valmiiseen tapahtumien luokittelun pohjaan.
Havaitsimme heti alussa, että lapsille ja lapsiperheille suunnattu toiminta ja tapahtumat olivat itsestään selvä ryhmittelytehtävä. Sen sijaan luokittelu Varhaisnuorille – Nuorille – Aikuisille – Senioreille ei toiminut alkuunkaan: koehenkilöt alkoivat miettiä ja selittää, että kun tämä rajanveto on mahdotonta, kun ”Juoksuryhmä”, ”Yhteislauluilta”, ”Puutyökerho”, ”Vapaaehtoisten kurssi” jne. sopivat kaikille ikäluokille lapsuudesta ylöspäin.
Terminologiasta on mainittava, että aivan kuten loppukäyttäjien ryhmähaastatteluissakin, testattavat sekä kirjoittivat omiin luokitteluihinsa että myös puhuivat koko ajan tässä kohtaa vain ’harrastuksista’ ja ’kerhoista’. Näin päädyimme vähemmän eleganttiin ratkaisuun, jossa ’Lapsille ja lapsiperheille’ on yksi tapahtumakategoria ja ’Harrastukset, kerhot ja ryhmät’ toinen kategoria eli ensin KENELLE ja sitten lapsivaiheen jälkeen MITÄ. Tämän ratkaisun toimivuus on varmistettu: koehenkilöt sijoittavat lähes kaikki tapahtumalaput tällaiseen jaotteluun miettimättä.
Seurakunnan verkkosivuston ylätunnisteessa (engl. header) on välilehti-valikko (ns. täbit), jossa yksi valinta on ”Tapahtumat, kerhot ja ryhmät” (ilmaisu voi vielä vähän muuttua, mutta perusidea pysyy samana). Kun tätä otsikkoa klikataan, päästään ’Tapahtumat, kerhot ja ryhmät’ -välilehdelle, jossa aukeaa tapahtumien luokittelu:
Lapsille ja lapsiperheille
Harrastukset, kerhot ja ryhmät
Apua ja tukea tarvitseville
Jumalanpalvelukset ja muut hengelliset tilaisuudet
Musiikkitilaisuudet
Löydä sopiva ryhmä (aakkosjärjestys)
Tapahtumia voi kunkin kategorian sisällä lajitella ja suodattaa määreillä ’tänään’, ’tällä viikolla’, ’tässä kuussa’ sekä ’seurakunnittain’. Myös päivämerkinnän vieressä olevaa kalenteria voi hyödyntää hakemisessa. Välilehden ”Löydä sopiva ryhmä (aakkosjärjestys)” alta löytyvät ryhmien, kerhojen, toistuvien tapahtumien yms. esittelyt eli kaiken toiminnan kuvaukset. Myös yksittäiseen tapahtumaan voidaan sisällyttää linkki kuvaussivulle oikeaan kohtaan. Huomaa, että otsikkoa ”Löydä sopiva ryhmä (aakkosjärjestys)” ei ole vielä testattu loppukäyttäjillä, eli kysytty, mitä loppukäyttäjän mielestä tuollaisen otsikon alta voisi löytyä. Kyseinen otsikko voi vielä muuttua paljonkin. Ja yksi keskeinen asia eli rippikoulu löytyy koko verkkosivuston etusivulta ns. nostona.
On myös tosiasia, että minkäänlainen suppea luokittelu ei tarjoa kaikille tapahtumille täysin luontevaa kategoriaa. Kuitenkin tällä viiden eri tapahtumakategorian ratkaisulla ’kodittomia’ tapahtumia vaikuttaisi olevan vain alle 5 % tapahtumista, mikä on tilanne nykyäänkin. Moni tapahtuma joudutaan sijoittamaan jatkossakin useamman kuin yhden luokan alle. Niille ’ylijääneille’ tai ’vaikeille’ tapahtumille, jotka eivät istu loogisesti luokitteluun, on tarjolla myös vasemman palstan alue ns. nostoille, joissa voidaan ilmoitella näistä erityistapauksista.
Katso myös Tapahtumiin liittyvä kirjoitus integroinneista.
Tapahtumasivu on nyt mallinnettu protoksi. Proto on luonnos, joka ei ole esitys valmiista verkkosivusta.
Tutustu proton kommenttiohjeisiin ja löydä linkki Protoon Sakastista:
Merkittävimpänä on tuotava esiin Hukansalmen kirkkokuoro lukuisine laulajineen. Kuoron keski-ikä on varsin kunnioitettava (84 vuotta), mutta nuorekas ohjelmisto on kuitenkin otettu laulajien kesken hyvin vastaan. Vain bassopuolen laulajat ovat kaipailleet vakavampaa ohjelmistoa, molemmat ovat tosin olleet jo pitkään kuuroja. Kuoron johtajana toimii kanttori Vieno Hihitti, ellei hän ole estynyt osallistumaan. Tällöin kuoroa on johtanut pitkän linjan kuoromies Tenho Ahlstedt, joka johti aikanaan Suojeluskunnan mieskuoroakin. Lisäksi Pitäjässä toimii sekakuoro Hukansalmen Ulvahdus, mutta sen ohjelma on kevyttä, lähinnä vain nuorten virsiä. Työväen yhdistyksen torviseitsikko on onneksi lopettanut esiintymisensä samoihin aikoihin kun Neuvostoliittokin lopetti toimintansa. Seitsikon ohjelmistossa oli usein yhteiskuntarauhaa järkyttäviä ja vallankumoukseen kiihottavia kappaleita (mm. Mantshurian kukkulat).
Jatkuu...
