14.02.18

Työhyvinvoinnin johtaminen – yhteinen prosessi

”Jokainen työyhteisö tekee työhyvinvointinsa itse.” Näin kirjoitti dosentti Erkki Yrjänheikki Aamulehden Mielipide-palstalla syksyllä 2017. Keskeisiksi vaikuttajiksi asian suhteen hän nimesi linjajohdon, työyhteisön ja yksilöt itse eli koko työpaikan toimintoihin vaikuttavan porukan.

Vastuullisia työhyvinvointitoimijoita siis piisaa seurakuntatyöpaikoillakin, mutta olisiko jonkun otettava asia erityiseksi huolekseen? Työturvallisuuslain mukaan olisi. Sen mukaan tämä ”joku” on työnantaja ja sen edustajat. Työnantajalle on säädetty yleinen vastuu työpaikan terveellisyydestä ja turvallisuudesta ja sen kehittämisestä ja myös velvollisuus toimia asiassa yhteistyössä työntekijöiden kanssa.

Johtamisesta yhteinen prosessi

Työnantajan vastuu tarkoittaa käytännössä turvallisuusjohtamista tai toisin sanoin työhyvinvoinnin johtamista. Se tarkoittaa sitä, että työnantajaorganisaationa toimiva seurakunta on kiinnostunut henkilöstön työhyvinvoinnista tai työkyvystä johtoa ja päättäjiä myöten sekä haluaa vaikuttaa siihen.

Tällainen seurakunta asettaa strategiassaan tai toimintasuunnitelmissaan esimerkiksi lakisääteisessä työsuojelun toimintaohjelmassa asiaa koskevia tavoitteita. Sen johto, esimiehet ja työntekijät toimivat asiaa edistettäessä yhteistyössä keskenään. Ne kehittävät toimintaa hankkimalla tietoa, rakentamalla toimintamalleja sekä seuraamalla ja analysoimalla tehtyä. Työhönsä ne osaavat hankkia tukea työterveyshuollolta ja muilta kumppaneilta.

Näin toimivassa työpaikassa työhyvinvoinnin johtaminen on yhteinen prosessi, jossa liike on jatkuvaa. Syntyy työhyvinvointia ja tutkimuksinkin todistettua tuloksellista toimintaa, joka näkyy ja tuntuu seurakuntalaisiin ja muihin ihmisiin saakka.

Kirtekon oppimisverkosto

Kirkon työelämä 2020 -ohjelma (Kirteko) tarjosi vuosi sitten keväällä yhdeksälle seurakunnalle mahdollisuuden lähteä kehittämään työhyvinvoinnin johtamistaan. Työhyvinvoinnin johtamisen oppimisverkoston nimellä kulkeneen työskentelyn tarkoituksena oli tukea mukana olevia työyhteisöjä huolehtimaan työhyvinvointivelvoitteistaan. Mukana oli kustakin seurakunnasta tai seurakuntayhtymästä 2–3 johtamisen, työhyvinvoinnin ja toiminnan tuloksellisuuden kehittämisestä kiinnostunutta työnantajan ja työntekijöiden edustajaa.

Tietoa, taitoa ja toimintaa

Työskentelyn aluksi arvioimme työyhteisöjemme työhyvinvoinnin tilaa. Se oli haastavaa, mutta samalla myös innostavaa, niin kuin koko työskentely. Tärkeintä siinä oli, että opimme kaikki ymmärtämään käytännössä sen, että työhyvinvoinnin johtamisessa vaikutusten aikaansaaminen ei ole pelkkä lopputulos. Kysymys on paljon enemmästä. Työpaikan yhteisestä prosessista, jossa tilanteen kartoittamisen kautta edetään yhteiseen pohdintaan siitä, miten asioiden tulisi olla, ja lopulta päätelmiin, mitä on tehtävä – ja myös toteutetaan se.

Verkostossa oli avoin ilmapiiri. Siellä saatiin ja annettiin tukea. Benchmarkattiin myös toisten toimintamalleja. Lisäksi syntyi vahva ymmärrys, että jokainen työyhteisö on kuitenkin oman onnensa tai tällä kertaa hyvinvointinsa ”seppä”.

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa

Työhyvinvoinnin johtamisen oppimisverkosto on päättymässä, tiivistelmät ja muut raportit ovat vielä työn alla. Työhyvinvoinnin prosessit kuitenkin jatkuvat. Ne jatkuvat muun muassa siten, että osa oppimisverkostolaisista jatkaa yhteistyötä keskeisen oppimisverkostovastuullisen Kevan kanssa työhyvinvointikyselyyn liittyvässä pilotissa keväällä ja syksyllä 2018. Sen hedelmistä tulevat hyötymään muutkin työhyvinvointikyselyistä kiinnostuneet seurakunnat Kevan avatessa sähköiset työkalut laajemmin seurakuntien käyttöön.

Tiedoksi myös, että oppimisverkostossa mukana olleita työpaikkoja on rohkaistu kirjoittamaan kehittämisestään Kirkon työelämä 2020 –blogeja, joten perästä kuuluu tälläkin palstalla!


Oili Marttila
neuvottelupäällikkö, kirkon pääsopijaosapuolten työelämäryhmän puheenjohtaja
Kirkon työmarkkinalaitos

 


Työhyvinvoinnin johtamisen oppimisverkostoon osallistuivat: Helsingin seurakuntayhtymä, Kirkkohallitus, Kokkolan seurakuntayhtymä, Kuopion seurakuntayhtymä, Lahden seurakuntayhtymä, Porin seurakuntayhtymä, Porvoon seurakuntayhtymä, Salon seurakunta ja Seinäjoen seurakunta.

Oppimisverkoston ohjausryhmän muodostivat: Satu Haapakoski ja Eeva-Liisa Nurmi Kevasta; Jarna Savolainen Työturvallisuuskeskuksesta; Oili Marttila ja Heta Laurell Kirkon työmarkkinalaitoksesta; Arja Lusa Jukosta (kirkon pääsopijajärjestöjen edustaja), Terttu Malo Kirkon koulutuskeskuksesta. Mukana oli myös hiippakuntien ja seurakuntien edustajat.

12.02.18

Ekopaastoa vietetään hiljentymisen ja ympäristökysymysten herättämien tunteiden äärellä

Kirkon Ekopaasto-kampanjaa on toteutettu vuodesta 2012 alkaen. Tänä vuonna Ekopaastoa vietetään 14.2.–31.3. eli tuhkakeskiviikosta pääsiäiseen. Ekopaaston aikana hiljennytään, kohdataan ympäristöasioiden herättämiä tunteita ja vähennetään vauhtia.

”Paasto on mahdollisuus kokeilla uutta. Luopumalla jostain oppii itsestään ja voi löytää tilalle parempaa. Ekopaasto yhdistää vanhan kristillisen perinteen elämäntavan ratkaisuihin, joilla se on osaltaan mukana hillitsemässä ilmastonmuutosta. Kannattaa etsiä oma tapansa ja liittyä ekopaastoajiin”, kertoo kestävän kehityksen asiantuntija Ilkka Sipiläinen Kirkkohallituksesta.

Yhteistyökumppaneina kampanjassa ovat tänä vuonna Hiljaisuuden ystävät ry, Heponiemen Hiljaisuuden keskus ja tutkijatohtori, pastori Panu Pihkala, joka on erikoistunut muun muassa ympäristöasioiden herättämien tunteiden ja hengellisten kysymysten käsittelyyn.

”Ekopaasto tarjoaa mahdollisuuden kuunnella itseään ja ympäristöä. Mitä minä tunnen? Millaisia voimavaroja tunteista voisi löytyä, jotta yhdessä jaksamme vaikuttaa yhteiskunnan rakenteisiin? Lisäksi Ekopaasto-materiaalit sisältävät tänä vuonna myös hengellisiä harjoituksia”, kertoo Pihkala.

Kampanjan verkkosivulle ekopaasto.fi julkaistaan viikoittain Panu Pihkalan tuottamaa materiaalia, jota erilaiset ihmiset voivat käyttää hiljentymiseen ja elämänvalintojen pohtimiseen. Materiaalit sisältävät mm. mietiskelytekstin ja paastovinkkejä jokaiselle Ekopaasto-viikolle.

Panu Pihkala tuottaa viikkomateriaaleja myös seurakuntien käyttöön. Näitä voi käyttää esimerkiksi hartauksissa ja keskusteluilloissa.

Lisäksi seurakunnille tuotetaan materiaalia omien Ekopaastoretriittien järjestämistä tai muuta Ekopaastotyöskentelyä varten. Tämä materiaali julkaistaan maaliskuun alun Ekopaastoretriitistä saatujen kokemusten pohjalta ja se tulee tulevien vuosien käyttöön. Materiaali löytyy Sakastista.

”Materiaalit auttavat pohtimaan ympäristökysymyksiin liittyviä tunteita kuten esimerkiksi tulevaisuudenpelkoa ja riittämättömyyden tunteita ilmastonmuutoksen äärellä”, kertoo pastori Ulla Oinonen Kirkkohallituksesta.

Ekopaastoretriitti tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä pyhän äärelle

Osana kampanjaa järjestetään Ekopaastoretriitti 2.–4.3. Heponiemen hiljaisuuden keskuksessa Karjalohjalla. Retriitti on mahdollisuus tulla viikonlopuksi luonnon läheisyyteen, hiljentää tahtia, pysähtyä pyhän äärelle ja kuunnella hiljaisuudessa nousevia ajatuksia. Retriittiin mahtuu vielä mukaan, ilmoittautua voi täällä.

”Retriitti herättää huomaamaan, että ajalla, paikalla ja suunnalla on väliä. Maailmassa, joka lupaa kaiken ajasta ja paikasta riippumatta, on hyvä välillä pysähtyä ja havahtua siihen, missä todella on; maadoittua maahan jalkojen alla, hengittää ilmaa ympärillä, kokea yhteyttä koko luomakunnan ja kaiken Luojan kanssa ja hakea hänen huolenpidossaan uutta suuntaa. Tähän kohtaamiseen ekopaastoretriitti avaa tilaa”, kertoo Ulla Oinonen, joka on yksi retriitin vetäjistä.

Seuraa kampanjaa somessa

Kampanja toteutetaan pääosin verkossa. Kampanjaa voi seurata Facebookissa ja Twitterissä ekopaaston tileillä. Ekopaasto päivittää myös Kirkko Suomessa -Instagram-tiliä viikoilla 7 ja 9.

9.02.18

Elämälle vieras usko?

”Uskon, mutta en niin kuin kirkko opettaa.” Uskon, että lähes jokainen ihminen on jossain vaiheessa elämäänsä kuullut, lukenut tai hiljaa mielessään ajatellut tämän lauseen. Viime vuosina yhä enenevässä määrin. Myös minä olen tämän kuullut, lukenut ja hiljaa mielessäni ajatellut, muutaman kerran metsän tai meren rauhassa myös ääneen huutanut: ”Uskon, mutta en niin kuin kirkko opettaa.” Mikä on tämä kirkko, jonka opetuksia on vaikea uskoa? Millaista on oma usko? Ja ennen kaikkea, onko tuo usko vierasta aivan tavalliselle elämälle?

Kirkko

”.. en niin kuin kirkko opettaa.” Sana kirkko tuo monesti ensimmäisenä mieleen mahtipontisen rakennuksen, jonka katolla on risti. Kirkon seinät ovat paksut, penkit kovat ja siellä julistetaan sanaa ja jaetaan sakramentteja kirkon opin mukaisesti. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kirkossa uskotaan neitseestä syntymiseen, ylösnousemiseen ja iankaikkiseen elämään. Siellä lauletaan virsiä urkujen pauhatessa Kummelimaiseen tapaan ala-allegoriasta ahdistus, kiusaus, synti. Kirkko on kasvoton, kirkko on patriarkaalinen ja kirkko on jähmeä. Kirkon työntekijät ovat arkielämästä vieraantuneita, hiukan noloja ja heitä on vaikea ymmärtää. Heidän joukossaan on kuitenkin se yksi, joka on erilainen kuin muut, tavallinen ja normaali. Koska juuri hänet olen kohdannut, hänet tunnen ja hän kohtasi minut juuri silloin, kun kukaan muu ei sitä tehnyt. Kirkonpenkissä, kastejuhlassa, läheisen arkun äärellä, sielunhoitokeskustelussa. Kirkolla ei ole minulle mitään annettavaa, paitsi silloin kerran. Ja sitä en unohda, mutta siitä ei puhuta. Ei ennen kuin kuolinvuoteella, jos silloinkaan.

Usko

”Uskon, mutta…” Suomalaisista kirkkoon kuuluu tällä hetkellä noin 70 prosenttia väestöstä. Osassa pääkaupunkiseudun seurakuntia luku on tätäkin alhaisempi, jopa alle 50 prosenttia. Yhtenäiskulttuurin aika sekä kirkossa että yleisestikin elämän eri alueilla on murtunut ja jokainen on tätä nykyä oman elämänsä herra, rouva tai jotakin siltä väliltä. Tämän murroksen myötä myös käsitys uskosta on muuttunut. Uskosta on tullut omaa ja yksityistä. Usko muotoutuu omien valintojemme kautta, joita muokkaavat erilaiset hengelliset yhteisöt, yhteiskunta, media ja se sosiaalinen ympäristö, josta olemme lähtöisin ja jossa elämme nyt. Ja ehkä hiukan kirkko, mutta vain hiukan. Usko itsessään ei ole kadonnut. Hengellinen kaipuu elää ja etsii tapoja toteuttaa itseään. Mutta. Sitä on vaikeaa löytää kirkosta, jossa ei ole yhteyttä vaan eripuraa. Kirkosta, jossa ei rakenneta vaan rikotaan. Kirkosta, jossa ääripäät taistelevat keskenään ja keskusteluyhteyttä on niin kovin vaikea löytää. Kirkosta, jossa uskosta on tullut pelinappula ja Raamatusta lyömäase. Mutta – usko itsessään ei ole kadonnut.

Elämä

”Uskon, mutta en niin kuin kirkko opettaa.” Ajattelen, että meistä jokainen on syntymänsä ensi parkaisusta alkaen täynnä valtavan suurta elämän nälkää. Tuohon elämän nälkään kuuluu tarve tulla hoivatuksi, nähdyksi ja aidosti kohdatuksi. Syntymän hetkestä elämän viimeiseen henkäykseen saakka me olemme myös osa ihmisyyden ketjua. Ihmisyyden, johon kuuluu etsintää, kaipuuta, rikkinäisyyttä, onnistumisia, arkea, juhlaa, sairautta, iloa ja katkeruutta – elämää. Ja elämä, se on kirkon ydinosaamisaluetta. Rinnalla kulkeminen, uskonelämän pohtiminen, epäuskon hyväksyminen, raja-aitojen rikkominen, epätasa-arvoon puuttuminen, äänettömien puolesta huutaminen – yhdessä eläminen. Sillä usko ja elämä eivät ole toisistaan irrallisia saarekkeita tai toisensa poissulkevia yhtälöitä. Pappeus ei ole rooliin asettumista, pantapaita ei tee ihmisestä uskon asioiden ammattilaista ja seinät eivät ole kirkollinen itseisarvo. Elämä on osa uskoa ja usko on osa elämää – sekoittamatta, muuttamatta ja erottamatta. Usko ei ole kuollut niin kauan kuin on elämää ja Jeesus, hän elää meissä ja meidän kauttamme. Nyt ja aina ja ennen kaikkea osana elämää ja loputonta elämän nälkää.

Teksti:
pastori, kasvatustyön esimies Mari Mattsson

7.02.18

Vinkkejä facebookmarkkinointiin

Facebookissa käyttäjä ei näe omassa uutisvirrassaan kuin murto-osan kaikesta siitä, mitä omissa verkostoissa tapahtuu eli mitä kaveri ja seuratut sivut sekä ryhmät laittavat omille seinilleen. Puhumattakaan kaikesta muusta sisällöstä mitä facebookiin päivittäin ladataan.  Vaikka esim. facebooksivulla olisikin suuri määrä faneja, keskimäärin vain reilu 6% sivujen seuraajista näkee sen päivityksiä.  

Mutta ei hätää, facebook tarjoaa tähän avun. Näkyvyyttä ja mainoksia voi ostaa  näin päästä omien verkostojen ulkopuolelle.    

Markkinoinnin ostaminen onkin tehty facebookissa helpoksi ja kannustavaksi. Mainoksen hinnan voi määäritellä täysin itse ja jo muutamalla eurolla saa näkyvyyttä nostettua joillekin sadoille ihmisille. Periaate on että mainostajat kilpailevat keskenään paikasta ihmisten uutisvirrassa ja mainosten hinta/näkyvyys määräytyy sen mukaan kuinka moni kilpailee samasta paikasta. Kun mainosta alkaa tekemään, facebook näyttää kuinka monelle käyttäjälle mainos periaatteessa voisi näkyä. Mitä enemmän mainoksesta maksaa, sitä varmemmin se myös näkyy yhä suuremmalle joukolle ihmisiä.  Mainostamista motivoidaan kertomalla kuinka monelle mainoksen tuloksista, moniko siihen on reagoinut tai onko mainos poikinut lisää faneja sivuille. Perinteisessä printtimainonnassa tämä on pelkän arvion varassa.

Kohderyhmä 

Mainostaja voi määritellä erilaisia kohderyhmiä kenelle haluaa mainoksensa näkyvän. Erilaisiin tarkoituksiin kannattaakin luoda jo valmiiksi erityyppisiä kohderyhmiä, jolloin niitä on helppo valita käyttöön myöhemmin.  Kohderyhmän voi valita seuraavien ominaisuuksia mukaan: 

  • Ikä 
  • Sukupuoli 
  • asuinpaikka, paikka jossa vierailee tai paikka jossa on äskettäin ollut 
  • Kiinnostuksen kohteet 

Yleisimmin käytetty rajaava tekijä esim alueellisiin mainoksiin on kaupunki tai kunta jonka alueelle mainoksen näkyvyyden haluaa rajata. Paikallista toimintoa on usein turha mainostaa kaukana asuville.  Kiinnostuksen kohteita facebook tarjoaa nykyään automaattisesti, mutta niitä kannattaa käyttää harkiten ja kokeillen. Miten facebook tietää luokitella ihmisiä kiinnostuksen kohteiden mukaan? Tämä määräytyy esim sillä perusteella, millaisilla facebooksivuilla käyttäjät käyvät tai mitä he fanittavat. Sopivia avainsanoja kiinnostuksen kohteiksi kannattaa etsiä jotta kohderyhmä olisi mahdollisimman paljon juuri ne ihmiset joita haluaa tavoittaa.

Mainoshallinnalla mainostaja voi myös löytää ihmisiä, jotka ovat käyneet esim omilla nettisivuilla tai muissa omissa nettipalveluissa. Kehittyneemmillään markkinointi voidaan yhdistää yrityksen oman asiakastietojärjestelmään ja esim. mainostaa niille ihmisille, jotka ovat ostaneet jotain tuotetta yrityksen kivijalkakaupasta. Mainostajalle ihmiset näkyvät anonyymisti – mainostaja ei siis voi nähdä kohderyhmää yksilötasolla kuka mihinkin ryhmään kuuluu.  

Kohderyhmän rajauksella on vielä olemassa seikka, joka koskee erityisesti kirkollista markkinointia. Facebookin mainossääntöjen mukaan mainosta ei saisi kohdentaa niin, että se kohdistuu suoraan esim henkilön uskonnollisen vakaumukseen. Mainoksessa ei voi esim lukea ”Oletko luterilainen?” yms. Tarkempia tietoja ko. säännöstä löytyy täältä: https://www.facebook.com/policies/ads/prohibited_content/personal_attributes

Mainosten hallinta 

Jotta markkinointi olisi ylipäätään mahdollista, täytyy käyttäjällä olla mainostilin asetukset kunnossa.  Mainostilin hallinnan ja mainonnan voi ostaa ulkopuolisilta palveluntarjoajilta tai hoitaa se itse. Tärkeinpänä on maksutapa, joka yleisimmin on luottokortti.  Maksut veloitetaan luottokortilta toteutuneiden tapahtumien mukaan jälkikäteen ja niistä on saatavilla kuitti josta näkee mihin mainontaa on käytetty ja kuinka paljon se on saavuttanut.  Mainonnassa on hyvä huomioida että suomessa pitäisi maksaa alv:t suomeen. Tämän takia Facebooktilin asetuksissa täytyy olla päällä vaihtoehto ”Ostan mainoksia liiketoimintatarkoituksessa”.  

Mainosten hallinta löytyy osoitteesta facebook.com/ads tai klikkaamalla facebookini ylävalikon oikeassa sivussa olevaa nuolta ja sen alta avautuvasta valikosta ”hallitse mainoksia”.  

Mainosten hallinnan kautta näkee kaikki ne mainokset mitä tilillä on aikaisemmin tehnyt. Sen kautta voi myös muuttaa parhaillaan käynnissä olevia mainoksia.  Mainosten hallinnassa voit antaa myös valitsemillesi muille facebookkäyttäjille oikeuden käyttää mainostiliä. 

Mainostyökalut muuttuvat jatkuvasti joten jonkin asian löytymistä totutusta poikkeavasta paikasta ei ole ollenkaan tavatonta.  Myös termit ja periaatteet voivat vaihtua yllättäen toisiksi.  Tämän takia mainostamisessa ei pääse täysin oppineeksi, vaan se vaatii jatkuvaa opiskelua ja muutosten seurantaa. 

Päivitysboostaus 

Helpoin tapa käyttää mainontaa on ostaa sivun päivitykselle näkyvyyttä. Jos mainostili on käytössä, ylläpitäjälle näkyy päivitysten yhteydessä nappi ”mainosta julkaisua”. Tästä saa esille ikkunan missä voi määritellä mainoksen kohderyhmän, budjetin ja keston.  

Kohderyhmän voi valita vapaasti tai kohdentaa sivuston faneihin sekä heidän kavereihinsa.  Joissakin tapauksissa näkyvyys sivuston fanien kavereille voi olla hyödyllistä, koska tällöin päivitykset näkyvät myös oman faniverkoston ulkopuolelle ja päivityksen kiinnostavuutta lisää se että käyttäjä näkee kaverinsa tykänneen sivusta.  

Mainoksen luominen 

Mainoksen luomisen voi aloittaa monella tapaa, yleisimmin mainosten hallinnassa olevan + painikkkeen kautta.  

Mainoskampanjaa luotaessa mainokselle voi asettaa erilaisia tavoitteita joiden perusteella valitaan millä tavalla ja keille mainokset näkyvät.  

Liikenne = Luodaan mainoksia jotka ohjaavat valitulle nettisivulle (tai sovellukseen / messengeriin). Tällä vaihtoehdolla voisi mainostaa esim. omia nettisivuja. Facebookin uutisvirrassa näkyy mainos, jota klikkaamalla käyttäjä siirtyy valitulle sivustolle.  

Sitoutuminen = Julkaisuun sitoutuminen / Sivutykkäkset / Tapahtumiin vastaukset.  Tätä vaihtoehtoa käytetään facebookissa eniten. Julkaisuun sitoutuminen on sama kuin aiemmin käsitelty ”Päivitysboostaus” eli sillä ostetaan sivuille tehdylle päivitykselle näkyvyyttä. Sivutykkäyksillä näytetään mainosta, jonka tavoitteena on saada facebooksivuille lisää seuraajia. Tapahtumavastauksilla tavoitteena on näyttää tapahtumaa mainoksen kohderyhmälle ja saada heitä kiinnostumaan tapahtumasta.  Nämä kaikki kolme voi tehdä myös facebooksivuilla olevien linkkien kautta.  

Lisää faneja facebooksivulle.  

Otetaan käytännön esimerkki: Kuinka saan lisättyä fanien määrää sivustollani? Facebook tarjoaa tähän sivutykkäyspohjaista mainontaa ja tähän pääsee tällä hetkellä sivun ylläpitäjille näkyvästä hallintavalikosta kohdasta ”Markkinoinnit” ja sieltä linkki ”Luo uusi markkinointi”. Avautuvasta valikosta valitaan ”Markkinoi sivuasi”.  Tämän jälkeen näet erilaisia osioita joiden oikealla puolella näkyy mainoksesi esikatselu. Siinä pitäisi näkyä oletuksena facebooksivusi nimi ja sen kansikuva sekä sivuston kuvaus. Voit muuttaa näitä kaikkia mainoksen luovassa sisällössä.  

Seuraava valinta on mainoksen kohderyhmä. Kenelle haluat että mainos näkyy? Voi muokata kohdentamisen kautta valittuja ihmisiä. Tärkein näistä on se kenelle et halua mainoksen näkyvän: poissuljetuissa yhteyksissä kannattaa olla oman sivuston fanit etteivät he turhaan näe mainosta, joka kutsuu tykkäämään sivustosta.  

Kun valitset kohderyhmän rajauksia, näet kuinka monta facebook-käyttäjää sen sisään teoriassa mahtuu.   

Seuravaksi valitaan mainoksen budjetti ja kesto. Budjetiksi voi tällä hetkellä valita keskimääräisen päivittäisen kulutuksen. Esim jos mainos kestää 7 päivää ja päivittäiseksi kulutukseksi valitsee 10 euroa, mainos kokonaisuudessaan tulee maksamaan korkeintaan 70 euroa. Huomaa että summat ovat ilman alv:ta, jolloin lopullisen summan selville saamiseksii on siihen laskettava 24% lisää. 

Päivittäisen mainosbudjetin kohdalla on valikko jossa on valmiita summaehdotuksia. Voit kuitenkin kirjoittaa summan kohdalle minkä tahansa luvun, kunhan se on enemmän kuin 1€. 

Kun summa ja kesto on valittu, mainostyökalu kertoo arvion kuinka monta fania teoriassa tällä mainoksella olisi mahdollista saada.   

Ennen lopullista mainoksen tilausta, mainostyökalu näyttää mainoksesta yhteenvedon jonka hyväksymisen jälkeen mainos menee facebookille tarkistettavaksi.  

Mainosten tulee noudattaa yleisiä facebookin mainoskäytäntöjä: https://www.facebook.com/policies/ads/ 

Halvimman tarjouksen hakeminen

Kun mainoksen luo, facebook oletuksena ”optimoi” mainoksen näkyvyyttä, omien sanojensa mukaan parhaaksi mahdolliseksi. Voit kuitenkin yrittää löytää mahdollisimman halpaa hintaa sivutykkäysmainoksillesi ja tämä kannattaa varsinkin silloin, jos fanimäärän nostolla ei ole mitään kiirettä.  Käytännössä tämä tehdään mainoshallinnan kautta etsimällä luotu mainos ja muokkaamalla sen mainosjoukkoa.  Kohdassa ”Optimointi ja jakelu” on kohta ”tarjousstrategia” missä voit määrittää maksimihinnan sivutykkäykselle valitsemalla tarjousrajan esim. 0,30€ / sivutykkäys.  Koska mainonta perustuu mainostajien keskinäiselle kilpailuille, saattaa jonain aikana tietylle kohderyhmälle olla halvempaa mainostaa kuin jotain toisena. Tällöin ei kuitenkaan maksa sivutykkäyksistä liikaa. Jos raja on liian alhainen, tarjous ei menesty eikä mainoksia näytetä mutta rahaa ei myöskään kulu.  oikean rajan kokeileminen vaatii lähinnä aikaa ja vaivaa löytää päivittäi/viikoittain sopivin tarjous.

  

20% mainoskuvasääntö 

Facebook ohjeistaa mainoksissta käyttettävistä kuvista ettei niiden kuva-lasta saisi olla yli 20% tekstiä.  Jos facebook huomaa tekstiä olevan enemmän, tästä tulee erillinen varoitus jossa todetaa joko kuvan saavan vain vähän näkyvyytta tai ettei kuvaa voi käyttää mainoksessa ollenkaan. Tämän takia facebookmainoskuvat pitäisi miettiä erikseen, jos ajatellaan esim. tapahtuman visuaallista ilmettä ja mainontaa. On hyvä huomioida että esim. tapahtuman kansikuva tulee automaattisesti tapahtuman mainoskuvaksi jos tapahtumalle ostaa näkyvyyttä. Tällöin tapahtuman kansikuvaksi ei kannata valita kuvaa jossa on paljon tekstiä.   

Mainoskuva kannattaa pikemminkin olla kokonaan ilman tekstiä, koska usein esim tapahtuman nimi näkyy itse mainoksen tekstissä. Tällöin sen toistaminen kuvassa on turhaa. Tekstittömyyttä puoltaa myös se, että mainoskuvien näkyminen mobiilisti voi tuoda eteen odottamattomia haasteita. Tällä hetkellä mainoskuvat leikkautuvat molemmista sivuista jolloin kuvassa oleva teksti saattaisi jäädä osittain piiloon.  

Jos kuvassa on tekstiä, voit tällä työkalulla tarkistaa kuinka paljon sitä on: https://www.facebook.com/ads/tools/text_overlay

Mainoskuvia valitessa kannattaa etsiä mahdollisimman kiinnostava ja selkeä kuva joka toimii sekä tietokoneen näytöllä että kännykän pienessä näytössä.  

Mainossisältöjen vaihtoehdot 

Mainoksissa voi käyttää kuvia, videoita, diaesityksiä tai kuvasarjoja. Videosisältöjen tehokkuus mainoksissa on kasvussa ja niitä kannattaa yhä enemmän kokeilla. Videoiden suositusmuodoista löytyy tietoa täältä: https://www.facebook.com/business/ads-guide/video/facebook-feed/video-views

Yleisiä vinkkejä:  

  • Kun mainostat, mieti mitä haluat sanoa ja kenelle. Mitkä ovat tavoitteesi ja millaisia reaktioita mainoksiin odotat.
  • Ota mobiilikäyttäjät huomioon: mainoksista yli puolet nähdään mobiililaitteissa. Erityisesti mainoksen kuvan toimivuus mobiililaitteessa kannattaa testata (esim ettei kuva ole niin pieni ettei siitä saa selvää mitä se esittää) 
  • Valitse kiinnostava kuva! Kuva herättää huomion mutta kilpailu huomioista on yhä kovempaa. Mainoksia voi tehdä samaan aikaa useita  eri kuvilla ja kokeilla mikä niistä menestyy parhaiten 
  • Laadi mainokselle kiinnostava ja huomiota herättävä otsikointi ja kuvausteksti.  
  • Mikäli sinulla on aikaa, tee useampia eri tyylisiä mainoksia ja seuraa niiden toimivuutta. Voit milloin tahansa muuttaa mainoksen sisältöä tai sen ominaisuuksia tai keskeyttää mainonnan.  
  • Viime vuosina varsinkin isompien sivujen kohdalla spontaani fanittamisesta poistuminen on kasvanut verrattuna aikaisempiin vuosiin. Tästä ei siis pidä pelästyä jos esim. mainostamisen jälkeen ihmisiä poistuisikin sivun tykkääjistä.
  • Mainosta maltilla. Mainostaminen on tehty helpoksi ja facebook haluaa mielellään että mahdollisimman moni käyttäisi markkinointia 
  • Jos markkinointiin ei ole aikaa perehtyä, palvelu kannattaa ostaa facebookmarkkinointiin erikoistuneilta yrityksiltä. Tällöin markkinoinnista kokonaisuudessaan maksaa enemmän mutta omalle työajallekin on hyvä laskea hinta. Markkinointifirmalta saa myös selkeän laskun eikä luottokorttikuittien kanssa tarvitse temppuilla.  

 

Linkkejä:  

Facebookin omat ohjeet:  https://www.facebook.com/business/products/ads 

Mainonnan säännöistä: https://www.digimarkkinointi.fi/blogi/facebook-markkinoinnin-saannot 

1.02.18

Tutut tilastoluvut, muutosta etsivä toimintakulttuuri

Vuosi vaihtui ja tiedotimme Kirkon viestinnän kanssa kirkon jäsenkehityksestä. Vuosi 2017 näytti monessa olevan aiempien vuosien kaltainen. Jäsenmäärä väheni reilulla prosentilla, kirkkoon liittyneitä oli suunnilleen saman verran kuin edellisenä vuonna, eronneita oli hieman enemmän ja kastettujen lasten määrä väheni. Kiitos hyvin läpi viedyn tilastouudistuksen kirkon väestötiedot saadaan tehokkaasti tuotettua järjestelmistä yleisölle selattavaan muotoon. Vuoden 2017 vahvistetut jäsentilastot on juuri julkaistu visualisoituina seurakuntatasolle asti Kirkon tilastopalvelussa.

Seurakunnan jäsenkehitys riippuu vahvasti siitä, millä alueella seurakunta sijaitsee. Suomen 400 seurakunnasta yhteensä 31:ssä väestö kasvoi viime vuonna. Jäsenkehitykseltään koko maan keskiarvon (-1,2 %) alle jääviä seurakuntia oli 267. Näissä oli kyse pienten paikkakuntien muuttoliikkeestä poispäin ja kuolleisuudesta, toisaalta suurilla paikkakunnilla korostuvasta kirkosta eroamisesta ja lasten kastamattomuudesta ilman muuttoliikkeen tuomaa jäsenlisäystä.

Liittyminen ja eroaminen nuorten aikuisten ilmiönä

Nuoret aikuiset ovat kirkon jäseninä liikkuvin ikäryhmä: lähes puolet kaikista kirkkoon liittyneistä ja yli puolet kirkosta eronneista on 20–39-vuotiaita. Kirkosta eroajissa korostuvat näistä erityisesti alle kolmekymppiset. Viime vuonna kirkkoon liittyneistä naisten enemmistöryhmä olivat 20–29-vuotiaat (24 %) ja miehistä taas 30–39-vuotiaat (27 %). Poikkeuksena aiempaan on se, että miehiä oli liittyneissä jonkin verran naisia enemmän.

Minulta kysyttiin näiden tilastojen tiedottamisen yhteydessä, näkyvätkö aikuisena kastetut tilastoissa ja voivatko turvapaikanhakijoiden kristityksi kääntymiset vaikuttaa tilanteeseen. Aikuisina kastetut merkitään kirkkoon liittyneisiin, joten heistä ei ole saatavissa erillistä tilastoa. Mikäli oletetaan, että kirkkoon liittyneistä turvapaikanhakijoista suurin osa oli noin kolmekymppisiä miehiä, tämä voi osin selittää miesten osuuden kasvua kaikissa liittyneissä. Tosin pitää muistaa, että osa turvapaikanhakijoista liittyi muihin kuin evankelis-luterilaisiin seurakuntiin.

Kasteiden väheneminen kytkeytyy kirkosta eroamiseen, kun kirkosta eroajista merkittävä osa edustaa perheen perustamisvaiheessa olevien ikäryhmää. Toisaalta kirkon jäsenetkään eivät välttämättä kasta lapsiaan. Taustalla on usein ajatus siitä, että lapsi saa itse päättää kirkkoon kuulumisestaan aikuiseksi kasvaessaan. Kirkkohallitus onkin lähtenyt tukemaan perheitä kasteen kysymyksissä uudella Kaste ja kummius-hankkeella.

Mitä jäsenyys tarkoittaa toimintakulttuurin kannalta?

Kirkon jäsenyydessä kyse ei ole kuitenkaan vain kasteista ja lapsiperheistä. Kirkon jäsenissä kuten väestössä muutenkin on huomattavan paljon yksin eläviä. Kyse ei ole myöskään vain eroamisista ja liittymisistä. Toimintatilastot kertovat omaa kieltään kirkon toimintaan osallistumisen muutoksesta, mutta ratkaisu ei ole myöskään vain jonkin toiminnan karsimisessa ja toisen lisäämisessä.

Taloudellisten haasteiden kasvaessa tehdään väistämättä rakenteellisia muutoksia. Samalla on mahdollista hahmottaa myös toimintakulttuurin muutosta. Seurakunnissa on valtavasti osaamista sellaisen toiminnan ja yhteisöllisyyden luomiseen, jossa seurakuntalaiset pääsevät osallisiksi heitä itseään koskevissa asioissa. Tämän osaamisen hyödyntäminen on entistäkin keskeisempää. Kirkkoa on usein moitittu ”puuhastelusta”, mutta olennaisempaa olisi keskittää kriittinen huomio niihin asioihin, jotka estävät vapaata ja omaehtoista toimintaa. Mitkä periaatteet ohjaavat käsityksiä esimerkiksi seurakunnan tilojen käytöstä tai soveliaista viestinnän tavoista? Voidaanko niitä muuttaa?

Presidentinvaalien alla ehdokkaille tehdyssä uskontoa ja kirkkoa koskevassa kyselyssä eräs presidenttiehdokkaistamme väitti ”kaveritoiminnan ja kahvittelun” syrjäyttäneen kirkossa ydintehtävän eli evankeliumin julistamisen. Asioiden näkeminen toisilleen vaihtoehtoisina on mielestäni kuitenkin räikeää yksinkertaistamista. Evankeliumi eli kirkon ydinsanoma ei muutu, eikä kirkko ole missään vaiheessa lakannut puhumasta synnistä ja sovituksesta. Se, miten evankeliumia julistetaan, on entistä avoimempi kenttä, jota myös toimintakulttuurin muutos palvelee.

 

Veli-Matti Salminen
Tutkija
Kirkon tutkimuskeskus

29.01.18

Amisreformin mahdollisuudet rohkeasti käyttöön

Reformi kehittää kirkon työelämäyhteistyötä. Kuva: rawpixel.com, Unsplash

Toisen asteen ammatillinen koulutus uudistui vuoden alusta lähtien voimaan tulleen uuden lainsäädännön myötä. Uudistus koskee ammatillisen koulutuksen rahoitusta, ohjausta, toimintaprosesseja, tutkintojärjestelmää ja järjestäjärakenteita. Sen onnistunut toteuttaminen edellyttää sitoutumista koulutuksen järjestäjien ja opiskelijoiden lisäksi myös työelämältä.

”Ammatillisen koulutuksen uudistus saattaa kuulostaa vallankumoukselliselta muutokselta. Mitään todella uutta ja radikaalia ei kuitenkaan ole tapahtumassa”, kertoo kehityspäällikkö Jorma Kallio Seurakuntaopistosta. ”Yhteistyö opiskelijan, koulutuksen järjestäjän ja työpaikan kesken tulee vahvistumaan ja syventymään.”

Myös Turun kristillisen opiston pedagogisen rehtorin Juha Kaivolan mukaan reformin tuomat muutokset ovat pienempiä kuin julkisuudessa välillä tunnutaan puhuttavan. ”Työelämän osaa helpottaa se, että nuorilla ja aikuisilla ei ole enää erillistä tutkinnon suorittamistapaa.”

”Muutos on mahdollisuus seurakuntatyönantajille ja se kannattaa hyödyntää”, arvioi neuvottelupäällikkö Oili Marttila Kirkon työmarkkinalaitoksesta. ”Sen myötä kyetään reagoimaan nopeasti työelämän osaamisen kehittämisen ja rekrytoinnin tarpeisiin.”

Yhteistyö jatkuu

”Yhteistyötä ammattioppilaitosten ja seurakuntien kesken on ollut ennenkin ja seurakunnille tutut koulutuksen järjestäjät ovat kiinnostuneita sitä seurakuntien kanssa myös jatkossa kehittämään”, uskoo Marttila. ”Tärkeää olisi nyt pyrkiä uudistamaan toimintatapoja yhdessä.” Kallion mukaan yhteistyö seurakuntien ja oppilaitosten välillä on toiminut kiitettävän hyvin. ”Seurakunnat ovat hyvin mieltäneet oman tehtävänsä opiskelijoiden työssäoppimisen ohjauksessa ja aidosti huomanneet, ettei työssäoppiminen ole ollut ”rasite”. ”

Kallion mukaan ehkä paras palaute seurakuntatyönantajilta on ollut, että työssäoppiminen on toiminut erittäin hyvin uusia työntekijöitä rekrytoitaessa.

Vaikka Kallio kiittelee seurakuntien ja oppilaitosten yhteistyötä, on siinä hänen mukaansa aina myös kehitettävää. Hänen toiveenaan olisi saada oppilaitosten ja seurakuntatyönantajien välille syntymään moniammatillista koulutuksen kehittämiseen keskittynyttä yhteistyötä, joka nousisi paikallisista tarpeista.

Juha Kaivola puolestaan kuvailee edustamansa opinahjon yhteistyötä Turun arkkihiippakunnan seurakuntien kanssa tiiviiksi ja toimivaksi. ”Yhteistyö on koskenut sekä työssäoppimista että laajemmin koulutuksen kehittämistyötä”, hän kertoo.

Uudistus vaikuttaa muun muassa suntioiden koulutukseen.

Lisää työpaikalla tapahtuvaa opiskelua ja henkilökohtaisuutta

Ainakin yhden suuren muutoksen reformi tuo kuitenkin mukanaan – se lisää ja monipuolistaa työpaikalla tapahtuvaa opiskelua. ”Myös seurakunnat voisivat avata rohkeasti oviaan amisopiskelijoille”, kannustaa Oili Marttila. ”Se olisi yhteiskuntavastuullista toimintaa, mutta myös mahdollisuus seurakunnan toiminnan kehittämisen kannalta. Ainakin opiskelijajoukko on monipuolinen perusasteen päättäneistä nuorista yli parikymppisiin ammatinvaihtajiin ja paljon muita siltä väliltä. Sitä paitsi kirkossa tehtävä työkin pitää sisällään monenlaista.” Marttila muistuttaa, että ammatillista koulutusta on mahdollista hyödyntää oman henkilöstönkin koulutuksessa.

Entistä tärkeämpää on, ettei mitään opiskella turhaan. Aiemmin hankittu osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan. Opiskelijoiden koulutus työpaikalla suunnitellaan osana henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa. ”Sen suunnittelun laadinnassa työpaikka on keskeisesti mukana”, tarkentaa Jorma Kallio. ”Myös uudistuva sopimusprosessi tukee tätä.”

Työssäoppimissopimukset muuttuvat reformin myötä koulutussopimuksiksi. ”Oppisopimukset ovat tuttuja. Uutta on, että niitä voidaan joustavasti yhdistää. ” Uudet sopimukset selkeyttävät opiskelijan, koulutuksen järjestäjän ja työpaikan rooleja opiskelijan oppimisen prosessissa.

Keskeisiä muutoksia:

• Joustavuus lisääntyy – mahdollista suorittaa koko tutkinto tai tutkinnon osia
• Työpaikalla tapahtuva oppiminen lisääntyy
• Koulutus työpaikalla suunnitellaan osana henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa (HOKS), joka laaditaan kaikille opiskelijoille
• Ohjaaminen uudistuu
• Koulutussopimus ja oppisopimus ovat vastedes yhtäläiset vaihtoehdot
• Työnantajalle ei koulutuskorvausta, kun käytössä koulutussopimus
• Tutkinnot uudistuvat – seurakunnille tutut tutkinnot osaksi laajempaa kokonaisuutta
• Kaikissa ammatillisissa tutkinnoissa osaaminen osoitetaan näytöissä

Lue lisää uudistuksesta
Muutos pähkinänkuoressa työelämän näkökulmasta Sakastissa

25.01.18

Oman, uskonnon ja ihmisten kohtaamisia

Näkymä Bahlan linnoituksesta kohti kaupunkia. Bahlan linnoitus on Unescon maailmanperintökohde.

Maailmalla ennen somea

Olen sitä sukupolvea, jonka ensimmäiset tutustumiset globaaliin maailmaan tapahtuivat Lonely Planet – matkaoppaiden avulla, aikana ennen älypuhelimia ja wifi-verkkoja. Oppaasta etsittiin tietoa niin hyvistä ja halvoista yöpymispaikoista kuin kulttuuristakin: mitä syödä, missä käydä, kuinka tutustua paikallisiin ihmisiin, mitä ottaa mukaan, ja niin edelleen.

Viime viikolla istuin lentokoneessa matkalla maailmankolkalle, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt, ja jonka kulttuuria tunsin vain hyvin pintapuolisesti. Tällä kertaa kädessä oli Rough Guide to Oman -opas, josta luin ohjeita keskusteluun paikallisten kanssa. Omanissa uskonto kuuluu mahdollisiin keskustelunaiheisiin myös ventovieraiden ihmisten kanssa. Matkaoppaan mukaan länsimaisen matkailijan on helpointa sanoa olevansa kristitty, sillä ateismi, agnostismi ja uskonnottomuus ovat tuntemattomia käsitteitä.

Mitä uskoa tunnustat?

Tutustumiskohteenamme oli Oman, väkiluvultaan lähes Suomen kokoinen maa Jemenin, Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien välissä. Toinenkin yhtäläisyys Omanin ja Suomen välillä löytyy: se on aina pyrkinyt pysymään neutraalina naapurimaidensa kiistoissa. Uskonnonvapaus ja toisten uskontojen suvaitseminen ja loukkaamattomuus on lakiin kirjattu, vaikka syntyperäisistä omanilaisista liki kaikki ovat muslimeja. Omanin väestöstä lähes puolet muodostavat vierastyöläiset, joiden joukossa on mm. kristittyjä ja hinduja.

Uskonto ei silti ole yksityisasia. Toisin kuin Suomessa, on aivan yleistä kysyä uudelta tuttavalta, mitä uskontoa hän tunnustaa.

Samanlaisia, erilaisia?

Eräänä iltana olimme vieraana taatelifarmilla Bahlan kaupungissa. Isäntäparina olivat Mohammed ja Sumeiya, hiljattain avioitunut kolmekymppinen pariskunta. Tila on Mohammedin kotitila, mutta pariskunta itse asuu Muscatissa, Omanin pääkaupungissa. Istuimme naisten kesken illallisella, ja kyselimme elämästä puolin ja toisin.

Sumeiya opiskelee yliopistossa talousalaa, puhuu erinomaista englantia, on matkustellut maailmalla, pitää musiikista ja elokuvista – aivan kuten kuka tahansa ikäisensä nuori nainen. Sumeiya kertoi, että hän ei ole koskaan matkustanut Pohjois-Amerikassa eikä Euroopassa, mutta haluaisi käydä niissäkin. Yksi hänen kysymyksensä pysäytti: ”En ole valmis riisumaan huiviani, se kuuluu uskontooni. Onko minun turvallista matkustaa Eurooppaan?”

Niin, olisiko? Mietin itse paljon pukeutumista ja kulttuuria ennen omaa matkaani. Miten pukeutuneena tuntisin toisaalta oman oloni mukavaksi, ja toisaalta kunnioittaisin paikallista kulttuuria? Annanko jostakin omasta periksi, jos peitän pääni? Kaupungilla kulkiessamme erotuimme varmasti joukosta, mutta saimme kulkea rauhassa. Vain muutama utelias katse ja yksi yksittäinen huutelija viikkoon mahtui. Parasta ja ystävällisintä palvelua sai toimikuntamme naisista hän, joka oli pukeutunut eniten paikallisten naisten tapaan.

Miten mahtaisi käydä Sumeiyan, jos hän turistina kulkisi oman kotikaupunkini katuja? Keräisikö hän katseita? Millaista palvelua hän saisi kaupoissa? Pidettäisiinkö häntä pakolaisena vai turistina? Vaikuttaako tämä mielikuva siihen, miten suhtaudumme toiseen ihmiseen?

Vasemmalta: Elina Hellqvist, Marja Tiilikainen, Al Amanan harjoittelija Laurel Pals, emäntämme Sumeiya, Silja Lamminmäki-Vartia ja Anni Maria Laato.

Uskontojen vai ihmisten kohtaamista?

Omanissa tukikohtanamme oli Al Amana -keskus, joka on pyrkinyt edistämään erityisesti kristinuskon ja islamin välistä dialogia jo yli kolmen vuosikymmenen ajan. Keskuksella on ollut vajaan vuoden ajan suomalainen johtaja, Aaro Rytkönen, joka toimii Omanissa Suomen Lähetysseuran lähettämänä työntekijänä. Vietimme Omanissa viisi työntäyteistä päivää, tutustuen mm. maan uskontotilanteeseen, paikallisiin imaameihin ja moskeijoihin, kristilliseen papistoon ja kirkkoihin ja käyden välillä pitkälle iltaan venyneitä keskusteluja niin keskenämme kuin Al Amanan osaavien teologien, Aaro Rytkösen ja Justin Meyersin kanssa.

Al Amanan työn yhtenä keskeisenä tavoitteena on saattaa yhteen eri uskontoja tunnustavia ihmisiä tutustumaan toisiinsa ja keskustelemaan turvallisessa, luottamuksellisessa ilmapiirissä. Keskuksessa hyödynnetään mm. Scriptural Reasoning -metodia, joka Suomessa tunnetaan nimellä kuunteleva keskustelu. Al Amanassa on vuosittain myös opiskelijoita useamman kuukauden jakson ajan perehtymässä kristittyjen ja muslimien väliseen uskontodialogiin.

Oma käsitykseni islamista ja sitä tunnustavista ihmisistä laajeni huomattavasti yhden matkan aikana. Kuvaan tuli runsaasti lisää värejä ja sävyjä. Silti oli pysäyttävää huomata, että aivan yhtä yksipuolinen kuva meistä, eurooppalaisista kristityistä, ja elämästä Euroopassa oli Omanissa tapaamillani ihmisillä. Minut yllätti myös kristillisen elämän ja kristillisen uskon harjoittamisen moninaisuus Omanissa: protestanttinen kirkko oli perjantain(!) jumalanpalveluksessa aivan täynnä.

Mutta tärkeintä oli palauttaa mieleen jälleen kerran kaiken kohtaamisen lähtökohta: toisen ihmisen ulkonäöstä ja ulkonaisesta uskonnon harjoittamisen tavasta ei voi vielä paljon päätellä siitä, mitä hän ajattelee ja mitä hän arvostaa. Toiseen ihmiseen pitää tutustua. Silloin voi oppia paremmin ymmärtämään myös itseään. Tämä on myös Al Amanan työn perusperiaate.

Uskontojen ja katsomusten välinen Yhteisymmärrysviikko

Joskus pitää matkustaa kauas, että voisi ymmärtää itseään ja toista paremmin. Aina ei tarvitse lähteä kauaskaan. Helmikuun ensimmäisellä viikolla vietetään YK:n uskontojen ja katsomusten välistä Yhteisymmärrysviikkoa. Tämän teemaviikon aikana on mahdollista tutustua eri uskontoperinteisiin, ja niitä edustaviin ihmisiin. Tapahtumia järjestetään lukuisilla paikkakunnilla ympäri Suomea. Viikon tarkempaan ohjelmaan voit tutustua täällä.

Suomen ev.lut. kirkon piispainkokouksen asettama uskontojen kohtaamisen toimikunta teki opintomatkan Omaniin 14.-20.1.2018.

19.01.18

Kirkko ja Vauva.fi yhteisellä asialla

Parisuhdeneuvolan asiantuntijat Nina Kauppinen, Anssi Tietäväinen ja Helena Toppari. Kuva: Anna Huovinen

Kirkko aloitti uudenlaisen sisältöyhteistyön Vauva.fi-sivuston kanssa. Yhteistyössä toteutettu Parisuhdeneuvola aukesi viime viikolla. Palvelu tarjoaa asiantuntija-apua helposti verkon kautta.

”Tämä on ollut meille uusi ja kiinnostava yhteistyö”, kertoo Vauvan ja Meidän Perheen päätoimittaja Maija Koski. ”Koemme, että tällaiselle palvelulle on tarve. Haluamme tarjota ihmisille luotettavaa asiantuntijatietoa sekä vertaistukea.”

Yhteinen missio: perheiden parhaaksi

Sanoma Media Finlandin Vauva.fi on Suomen parhaiten lapsiperheitä tavoittava media. Sivustolla käy yli 800 000 kävijää viikossa.  Suositun keskustelufoorumin vuoksi sivustolle löytävät myös lapsettomat. Ensimmäisen viikon aikana Parisuhdeneuvolan sisältöjä on luettu yli 25 000 kertaa.

”Meillä on sisällöistä journalistinen vastuu, joten emme lähtisi minkä tahansa tahon kanssa tekemään tällaista yhteistyötä. Perheneuvonnan tavoitteet käyvät yksiin oman missiomme kanssa”, Koski taustoittaa yhteistyötä.

Myös koordinaattori Henna Ahlfors Kirkkohallituksesta kertoo, että Vauva.fi:n missio ja tavoitteet vakuuttivat yhteistyökuvioita suunnitellessa. ”Haluamme Parisuhdeneuvolan avulla tukea perheiden hyvinvointia, tarjota apua ja tukea ihmissuhdeongelmissa ja inspiraatiota paremman parisuhteen rakentamiseen.”

Mikä Parisuhdeneuvola?

”Tavoitteenamme on saada kirkon perheneuvonnan ja parisuhdetyön asiantuntemusta sinne, missä ihmiset ovat”, kertoo Henna Ahlfors. Hän on ollut mukana ideoimassa ja toteuttamassa palvelua. ”Toivomme tämän madaltavan avun hakemisen kynnystä sekä lisäävän ihmisten tietoisuutta tämänkaltaisen avun olemassaolosta.”

Parisuhdeneuvolasta löytyy kysymys-vastaus -palsta, asiantuntija-artikkeleita sekä perheneuvojien Rakkauden ammattilaiset -blogi. Lisäksi Rakkauden roihu -parisuhdeblogi siirtyi Vauva.fi:n blogiyhteisöön.

”Usein kaikista yksityisimmät ongelmamme ovat universaaleja – sukupuoleen tai parisuhdestatukseen katsomatta”, perustelee Ahlfors kysymys-vastaus -palstan ideaa. Ihmisiä askarruttaviin kysymyksiin vastaavat kirkon parisuhteisiin erikoistuneet perheneuvojat Nina Kauppinen, Anssi Tietäväinen ja Helena Toppari. Tutustu asiantuntijoihin tarkemmin täällä.

Yhteistyössä ovat mukana Kirkkohallitus ja Helsingin, Espoon, Vantaan, Kauniaisten, Turun, Tampereen ja Oulun seurakunnat.

 

Tutustu Parisuhdeneuvolaan

19.01.18

Parisuhdeneuvola tarjoaa asiantuntija-apua Vauva.fi:ssä

Vauva.fi-sivustolla on avattu Parisuhdeneuvola-palvelu, jossa kirkon perheneuvojat tarjoavat asiantuntemustaan ihmissuhteisiin liittyvissä aiheissa. Parisuhdeneuvolassa vastataan ihmisten ihmissuhdekysymyksiin ja tarjotaan myös blogien ja asiantuntija-artikkeleiden kautta tukea ja inspiraatiota parisuhteen ja perheen kysymyksissä.

Ihmisiä askarruttaviin kysymyksiin vastaavat kirkon parisuhteisiin erikoistuneet perheneuvojat Nina Kauppinen, Anssi Tietäväinen ja Helena Toppari. Tutustu asiantuntijoihin tarkemmin täällä: https://www.vauva.fi/teema/tutustu-parisuhdeneuvolan-asiantuntijoihin

Vauvan ja Meidän perheen missiona on tukea lapsiperheiden hyvinvointia. ”Haluamme tarjota parasta asiantuntijatietoa, vertaistukea ja rakentavia ratkaisuja arkeen. Parisuhdeneuvola on meille uudenlainen, innostava yhteistyö, ja uskomme, että voimme yhdessä kirkon perheneuvonnan kanssa vastata todelliseen tarpeeseen. Meillä on sisällöistä journalistinen vastuu, joten emme lähtisi minkä tahansa tahon kanssa tekemään tällaista yhteistyötä. Perheneuvonnan tavoitteet käyvät yksiin oman missiomme kanssa”, sanoo Vauvan ja Meidän Perheen päätoimittaja Maija Koski.

Yhteistyön on mahdollistanut laaja yhteistyö kirkon sisällä. Hankkeessa ovat mukana Helsingin, Vantaan, Espoon, Kauniaisten, Tampereen, Turun ja Oulun seurakunnat sekä Kirkkohallitus. Perheneuvontakeskukset ovat antaneet muutenkin kovin työllistettyjen perheneuvojien työaikaa.

Vauva.fi:llä on Suomessa suuri tavoittavuus lapsiperheiden keskuudessa. Sivustolla käy yli 800 000 kävijää viikossa. Suositun keskustelufoorumin vuoksi sivustolle löytävät myös lapsettomat.

Vauvasta löytyvät kirkon blogit: Rakkauden ammattilaiset ja Rakkauden roihu

 

Parisuhdenevolan bannerit seurakuntien sivuille löytyvät Sakastista: http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=Content4F3E3D

Perheneuvojien kuva: Anna Huovinen

18.01.18

Miten tehdään digiloikka kirkossa?

Digitalist Networkin perustaja Ville Tolvanen rohkaisi Kirkon johtamisforumissa 18.1. sähköistämään palveluita. Nykyaikainen johtajuus on digitaalisuuden hyödyntämistä ja viestinnällä vaikuttamista.  Digitaalisuudessa tärkein taito on kohtaamisen, vuorovaikutuksen ja kuuntelemisen taito.