Me viestijätkin olemme saaneet maistaa ihan kahmalokaupalla poikkeustilan mukanaan tuomaa uutishuumaa. Työpäivät kääntyvät iltaan ja yöhön, mutta aina joku asia on kesken ja se nousee mieliin levottomassa unessa ja pahimmillaan herättää pohtimaan ratkaisuja. Kuinka sanoittaa tämä? Kenelle haluan kertoa tämänkin oleellisen asian – onko tämä nyt enempi seurakuntalaisen vai piispan silmille ja korville vai kaikille ja muistinko varmasti laittaa vastaanottajalistaan oikeat nimet? Kuulostanee tutulta.
Mutta emme ole yksin yksin. Meitä on nyt kymmenittäin, sadoittain ja tuhansittain ympäri seurakuntia ja kapituleja tekemässä jälleen kerran arvokasta työtä. Välittämässä kirkon ääntä ja kirkon sanomaa. Sanoittamassa ja selkeyttämässä joskus monimutkaisiakin hallinnollisia päätöksiä, joista janotaan tietoa. Striimauksista, kolehdeista, kokoontumisista. Kaikista poikkeustilaan liittyvistä arkirutiineista poikkeavista ratkaisuista.
Ja kaiken takana säteilee sitoutuminen perusviestiimme armosta ja rakkaudesta, mikä onneksi käy yli ymmärryksemme. Onneksi siksi, että inhimillisessä mielessä olisimme jo oikeasti toistemme kurkuissa, jos näitä paineita pitäisi kestää ilman hyvää syytä. Ja näin varmasti ajatellaan muissakin organisaatioissa kuin kirkossa – mutta meillä on kuitenkin välitettävänä se jokin, jota nyt janotaan enemmän kuin tavallisessa arjessa.
Työtämme helpottaa merkittävästi se, että tällaisissa poikkeusoloissa viestinnän selkeys ja johdonmukaisuus mielletään ja sisäistetään erityisen kirkkaasti. On tärkeää, että pyrimme viemään eteenpäin yhteisesti sovittuja pääviestejä. Emme lähde ensimmäiseksi kyseenalaistamaan päätöksiä, joita joidenkin on vain pakko tehdä. Puhallamme oikeasti yhteen hiileen ja tuemme toinen toisiamme sovittujen asioiden eteenpäin viemiseksi. Ja vaikka valtionkirkko emme olekaan, ymmärrämme senkin, että valtiovallan vastuunkantajilla on pelottavan raskas taakka päätösten laadinnassa ja päätöksiä tehdessä. Muistamme heitäkin iltaruokouksissamme.
Mutta arkityössämme ennen kaikkea muistamme toisiamme. Tehdään toistemme työ näinä aikoina mahdollisimman sujuvaksi kannustaen ja olalle taputtaen, armollisesti virheitä korjaten ja syvästi luottaen siihen, että työllämme on suuri arvo. Ilman selkeää ja johdonmukaista viestintää osaltamme, tämäkin kriisi mitä ilmeisimmin vain pitkittyisi.
Nyt jos koskaan on aika osoittaa kiitosta ja tukea ei ainoastaan viestintäkollegoille vaan kaikille, jotka yhdessä tekevät parhaansa epävarmuuden hälventämiseksi ja tämän näkymättömän vihollisen voittamiseksi. Kannetaan vastuu yhdessä!
Näin voit striimata jumalanvalveluksia nettiin vähällä vaivalla
Livelähetys
Huomioi että verkko voi olla ruuhkainen ja katkaista lähetyksen, suosi tallennusta ja videoinnin laittamista verkkoon katsottavaksi tallennuksen jälkeen
Jos käytössäsi on kännykkä, hanki sille kamerajalusta ja siihen kiinnitettävä sovitin jolla puhelimen saa kiinni. Sijoittele puhelin mahdollisimman lähelle puhujia. Mieti asetelma katsojan kannalta.
Testaa riittävään hyvin etukäteen siinä tilassa missä aiot lähettää. Kokeile kuinka hyvin puheääni kuuluu miltäkin etäisyydeltä. Sijoittele kuvan näkyvillä hartaudellisia elementtejä kuten alttari, kynttilä, ikoni jne
sopikaa että joku työntekijöistä ja vapaaehtoisista olisi lähetyksen chatissa keskustelemassa.
Livelähetyksessä jossa on chat voit myös osallistaa katsojia esim saarna voisi olla interaktiivinen niin että saarnaaja kysyy katsojilta asioita joihin he vastaavat chatissa
Facebook
Avaa facebook sovelluksessa Seurakuntasi facebooksivun seinä ja ala tekemään päivitystä
Valitse ”Siirry livetilaan”
Lisää lähetykseen kuvaus
ennen lähetysten aloittamista käännä puhelin vaaka asentoon
Klikkaa ”Aloita live-video”
Anna lähetyksen pyöriä.
Lähetyksen loputtua voit valita tallennetaanko video sivun seinälle jälkeenpäin katsottavaksi.
Facebook ensiesitys
Kuvaa video esim kännykällä ensin tai muulla kalustolla
Lataa se omana Onedriveen tai pilvipalveluun
lataa Onedrivestä omalle koneelle
Tee faebookissa uusi julkaisu seurakunnan seinälle videona
Julkaisuun otsikko ja kuvausteksti
Valitse seuraavassa ikkunassa julkaisutavaksi ”ensiesitys”
Valitse ajastuksessa milloin haluat Ensiesityksen julkaistuvan.
Livelähetys tietokoneella
facebookiin voi myös lähettää liveä tai tallenteita läppärin avulla
Avaa facebooksivu esim seurakuntasi sivu ja ala tekemään päivitystä
Seinällä näkyy ylinnä ”Luo live” nappi, paina sitä
Tältä sivulta voit joko aloittaa suoraan live lähetyksen tai ajastaa sen
Julkaisu -ikkunassa näkyy se sivu mihin olet julkaisemassa
Get started ikkunasta voit valita mistä kuva ja ääni tulee
Camera = voit valita koneeseen liitetyistä ääni ja kuvalähteistä. Ensimmäisessä videolähde.
Jos koneeseesi on esim liitetty ulkoinen webbikamera usb liitännällä, sen pitäisi näkyä valittavaksi tässä listassa.
Sen alla on äänilähde.
Jos käytössä on myös ulkoinen usb äänikortti tai esim Zoomin tallenniin liitettynä USB johdolla, sen nimi näkyy listalla.
Nettikameran kuvan pitäisi näkyä alhaalla olevassa ikkunassa ja sen voi suurentaa. Siitä voi esikatsella mitä kuvassa näkyy ennen kuin aloittaa lähetyksen
Kun edelliste on valittuna, vasemmasta laidasta lisätään live video otsikko ja kerro jotain live videosta
Kun haluat lähettää, paina vasemmasta alalaidasta ”Aloita live-lähetys
Huom kuvissa näkyvät facebookin käyttöliittymät voivat muuttua milloin tahansa toisenlaiseksi. Facebookissa on oltava valmis siihen että ulkoasu muuttuu jatkuvasti ja uusia toimintatapoja täytyy opetella sitä mukaa kun ne uudistuvat. Siksi on hyvä testata ja kokeilla vähän ennen kuin lähetys tapahtuu.
Tähän artikkeliin on koottu pikavinkkejä livestriimauksien tekemiseen. Livestriimauksella pystytään tarjoamaan suoria lähetyksiä erilaisista tilanteista mm. hartauksista, jumalanpalveluksista, kokouksista, keskusteluista yms. Vain mielikuvitus on rajana.
Facebook live
Facebookin kautta on helppo tehdä livelähetys erilaisista asioista facebookin käyttäjille. Liven voi yksinkertaisimmillaan laittaa päälle kännykän avulla mutta sen voi tehdä myös tietokoneen kautta yhden tai useamman kameran voimalla.
Facebook liveä voit lähettää
Omalle seinällesi
Hallitsemasi facebooksivun seinälle. Esimerkiksi seurakunnan facebooksivulle.
Ryhmän seinälle. Ryhmät voivat olla avoimia tai suljettuja.
Facebook tapahtuman seinälle
Faceboolähetys on enimmäkseen yksisuuntaista vuorovaikutusta. Voit kuitenkin osallistaa katsojia kommentoimaan lähetystä tai reagoimaan siihen. Voit esim pyytää katsojia lähettämään kommenteissa kysymyksiä tai kommentteja joihin vastaan liven aikana. Hartauksissa voisi olla hyvä idea pyytää katsojia laittamaan esirukousaiheita kommentteihin. Tällöin on hyvä muistuttaa katsojia että kommentit näkyvät kaikille lähetyksen julkisuusasetusten mukaisesti.
Suljettuja lähetyksiä voi tehdä facebookissa perustamalla suljetun tai salaisen ryhmän ja lähettämällä liveä sen seinälle. Liven näkevät tällöin vain tämän ryhmän jäsenet eikä sitä voi jakaa ryhmästä ulos. Toimistuksista esim kastetilaisuudesta pystyisi lähettämään tällä tapaa sukulaisille näkyvän lähetyksen. Toimituksissa voi myös kannustaa omaisia perustamaan itse tälläisiä ryhmiä joihin kutsuvat ne keitä haluavat ja lähetyksen voi tehdä joku paikallaolijoista tähän ryhmään omalla kännykällään.
Suljetun lähetyksen pystyy myös muodostamaan facebook Messengerin avulla. Tällöin Messengerissä muodostetaan keskusteluketju johon kutsutaan ihmisiä mukaan.
Facebook livestä jää tallenne katsottavaksi lähetyksen jälkeen ellet sitä erikseen halua poistaa.
Facebook live kännykällä
Kännykkästriimaus on yksinkertaisin ja helpoin tapa järjestää livestsriimaus. Et tarvitse kuin kännykän kohtuuhyvällä kameralla ja toimivan nettiyhteyden.
Lähetys käynnistetään aloittamalla tekemään päivitys siihen sivuun, ryhmään tai tapahtumaan, missä lähetyksen haluaa näkyvän. Päivitysvaihtoehdoista valitaan Live, josta aukeaa lähetysnäkymä. Kännykkä kannattaa tässä vaiheessa kääntää vaaka-asentoon. Lähetyksen nimi ja kuvaus voidaan syöttää tässä vaiheessa ja valita käytetäänkö kännykän etu vai takakameraa.
Kännykkä kannattaa kiinnittää varsinkin pidemmän liven ajaksi kolmijalkaan tai muuhun telineeseen.
Lähetyksen ääni kannattaa aina testata etukäteen. Vältä kaikuisaa tai muuten meluisaa tilaa. Puhu mahdollisimman lähellä kännykkää. Käytä tarvittaessa erillistä mikrofonia joka liitetään kännykkään. Kännyköihin on saatavilla erillisiä lisäpalikoita äänelle joiden avulla ääni saadaan otettua esim kirkon äänentoistosta tai muusta lähteestä, edellyttäen että äänentoistossa on siihen tarvittava ulostulo.
Voit tehdä testilähetyksen etukäteen valitsemalla näkyvyydeksi vain sinä itse tai esim lähettämällä johonkin suljettuun ryhmään josta työkaveri tai itse voi tarkistaa tietokoneella tai toisella kännykällä miten striimi toimii.
Kännykkästriimauksessa jos käytettään 4G yhteyksiä, kannattaa varmistaa että oma liittymä on riittävän nopea. Sen jälkeen kannattaa tarkistaa että lähetyspaikassa on riittävä kuuluvuus. Kännykän yläreunassa pitäisi näkyä symbolina 4G ja jos se on jotain muuta esim H+/3G jne, lähetyksen laatu voi olla heikko. Facebook säätää kuvanlaatua lähetyksen aikana sen mukaan kuinka nopea lähetys kullakin hetkellä on. Huonolla yhteydellä kuva voi olla rakeista ja nykivää ja facebook voi myös varoittaa tästä. Tämän takia tilanne kannattaa aina käydä testaamassa paikanpäällä etukäteen ettei tule yllätyksiä.
Kännykkällä striimattaessa facebookissa voi kutsua myös facebook kaverin mukaan lähetykseen, niin että lähetys jakaa molempien kameroiden ruudun. Näin voi vaikka keskustella jokun kanssa facebookin kautta ja lähettää se livenä muille.
HUOM! Vähänkään pidemmissä lähetyksissä kytke kännykkä laturiin tai erilliseen akkuun. Lähettäminen syö akkua tehokkasti.
Facebook live tietokoneella
Facebookiin voi lähettää livelähetyksen myös tietokoneen kautta. Tämä on monimutkaisempi vaihtoehto kuin kännykkästriimaus ja vaatii jonkin verran opettelua ja perehtyneisyyttä.
Kun missä tahansa kohteessa päivitystavaksi valitsee Liven, aukeaa lähetyksen asetusikkuna jonka uusi versio näyttää tältä:
Ikkunasta valitaan ensin aloitetaan lähetys heti vai ajastetaanko se. Ajastetusta lähetyksestä tulee ilmoitus seinälle ja siihen katsojat voivat tilata etukäteen muistututksen.
Get started -ikkunasta keskeltä valitaan ensimmäisestä valikosta, käytetäänkö tietokoneen omaa kameraa tai siihen liitettyä webbikameraa. Mikäli käytössä on erillinen lähetysohjelma jonka kautta striimi tehdään, tässä valitaan ”käytä striimin avaimia” ja haetaan lähetysohjelman lähetystietoihin striimiavain sieltä. Jos valittuna on Camera, sen alta voi valita käytetäänkö esim läppärin omaa webbikameraa vai tietokoneeseen liitettyä erillistä webbikameraa. Kameran nimi näkyy valikossa jos se on oikein kytkettynä. Sen alapuolella on äänilähteen valinta.
Instagram
Instagramissa voi lähettää myös livelähetyksiä suoraan kännykästä katso tästä vinkit
Youtubeen voi lähettää livelähetyksiä enimmäkseen tietokoneelta. Youtube on hyvä alusta livelähetyksiin erityisesti silloin kun lähetyksessä kuuluu teostollista musiikkia. Jos lähetät yksityiskenkilönä omalle kanavallesi tai työntekijän omalle kanavalle, olet Youtuben ja teoston välisen sopimuksen piirissä. Seurakunnalle ja muille yhteisöillä pitäisi olla teostomusiikin lähettämistä varten Teoston Pienmedialupa + piensynkronointilupa. Tämä lupa kattaa sitten kaikki kanavat ja on toimijakohtainen poislukien mainosvideot ja elokuvat.
Youtubeen pystyy lähettämään myös kännykän kautta ilmaisella Streamlabs sovelluksella.
Teams
Seurakunnat ovat alkaneet ottamaan Office365:n kautta tullutta Teamsia yhä enemmän käyttöönsä. Teamsista löytyy varsin hyvät etäkokoustyökalut. Voit kutsua Teams kokoukseen mukaan toisia työntekijöitä ja myös ulkopuolisia. Esim jos kutsut seurakuntalaisia mukaan Teams -kokoukseen, voit lähettää hänelle liittymislinkin.
Helpoimmillaan Teams kokouksen voit luoda tekemällä Outlook kalenteriin (kuvassa web versio) uuden kokousmerkinnän haluamallesi päivään ja ajankohtaan.
Kutsun lähettämisen jälkeen linkki kokoukseen löytyy tapahtuman tiedoista.
Teams -kokouksessa voi tällä hetkellä olla läsnä enimmillään 250 osallistujaa. Kokouksiin voi liittyä puhelimitse Teams -sovelluksen kautta.
Kokouksissa voi mm
Keskustella puhumalla pelkän äänen välityksellä tai videokuvat mukana
Keskustella kokouksen chatissa
Jakaa tiedostoja
Tehdä muistiinpanoja kokouksen muistioon
Kokouksen järjestäjä voi jakaa omasta tietokoneestaan näkymiä ja ohjelmia muiden nähtäväksi. Esim näyttää dokumentteja, powerpointteja, videoita, kuvia. Jos oma työpöytä jaetaan, silloin muut näkevät kaiken mitä jakaja laittaa näkymään omalle työpöydälleen.
Käydä etäneuvontaa ohjelmiin liittyen, opastaja voi jakaa läpikäytävän ohjelmiston näkymään kokoukseen ja sitä kautta näyttää miten käyttöliittymä yms toimii
Kevyen budjetin striimauskalustoa
Lisälaitteita kännykkään
Kännykkäpidike kolmijalkaan. On myös olemassa teleskooppimallisia pöytäkolmijalkoja joista pidikkeen saa irroitettua (Esim Benro BK10 selfie stick)
Lisämikrofoni. Mikrofonin voi liittää joko ääniliitäntään tai tietoliikenneporttiin (USB-C / Lightning).
Esim suuntaava Rode Videomic Me / Me-L (mikrofoni ottaa äänen vain siitä suunnasta johon se osoittaa).
Lavallier tyyppinen nappimikrofoni jonka voi laittaa yhdelle puhujalle
Erillinen äänilaite joka liitetään ääniliitäntään. Esim Saramonic SmartRig, Näissä laitteissa virta täytyy laittaa ensin päälle ennen kuin ne kytkee puhelimeen, jotkut puhelinmallit eivät välttämättä tunnista niitä plugiliitännästä. Näissä laitteissa on yleensä XLR -portti jonka kautta ääni voidaan kytkeä erilliseen mikrofoniin tai äänijärjestelmään. Erityisen tärkeää kokeilla etukäteen ettei ääni lähde liian voimakkaana särkemään. Ei pysty ”monitoroimaan ääntä” samaan aikaan kun lähettää.
Roland GO:Livecast (n. 260€). Vasta julkaistu lisälaite kännykkästriimaamiseen. Striimiin saadaan liitettyä jopa kahden kännykän kuva ja miksattua ääni erillisestä äänilähteestä. https://www.youtube.com/watch?v=cJ_PgQHqHDI
Kännykkään liitettävä Saramonicon palikka jonka voi kytkeä mikrofoniin tai äänentoistojärjestelmän ulostuloon xlr-kaapelilla. Laitteessa on äänenvoimakkuuden säädin mutta ääntä ei voi monitoroida livenä vaan sen voimakkuus pitää kokeilla ensin. Vaara on että jos voimakkuuden säädin on liian suurella, ääni särkee lähetykseen.
Liikuteltavaa kevyempää kalustoa jossa striimaus hoidetaan läppärin, kaapparikortin ja videokameran avulla. Pienellä videomikserillä voi liittää mukaan useamman kameran. :
Lisälaitteita tietokoneen kanssa striimaukseen
Webbikameroita esim Logitech 930e tai vastaava. Liitetään usb liittimellä. Voi jatkaa aktiivisella usb jatkojohdolla pidemmälle
Äänilähteeksi esim joku Zoomin digitallentimista (H6, H5, H4), voi liittää myös usb portin kautta koneeseen jolloin tallennin toimii äänikorttina.
Tällä kokoonpanolla saadaan viiveetön kuva kummastakin lähteestä jos ei tarvitse zoomata kauas. Lähetetään esim OBS ohjelmalla somekanavalle. Tietokoneeseen voi periaatteessa liittää vaikka 2 usb kameraa ja vaihtaa striimausohjelmassa niiden välillä. Jouluradion kuulostaa joululta tehtiin tälläisellä kokoonpanolla paitsi äänet otettiin tilan äänentoistosta.
HDMI kaapparikortti esim Elgato Game Capture HD60 S. Tämä vaatii tietokoneen jossa usb 3 liitäntä ja riittävästi tehoja. Tällä tietokoneeseen saadaan liitettyä videokamera josta hdmi ulostulo. Huom kuluttajakameroissa yleensä hdmi mini -liitäntä. Varmista että on sovitin tai pitkä johto jossa toisessa hdmi mini ja noisessa normaali hdmi liitin.
4G wifi reititin esim ASUS 4G-AC53U Dual-band -LTE. 4G reitittimellä saat yhteyden verkkoon mikäli paikassa on hyvä kännykkäverkon kuuluvuus. Jako striimaavaan laitteeseen wifiverkon kautta tai johdolla.
Käytä kännykän nettijakoa. Musta kytkeä kännykkä laturiin jaon ajaksi koska se kuluttaa virtaa.
OBS: lisää sceneen lähteeksi nettisivu. Hae sovelluksesta osoite, joka syötetään nettisivun osoiteriville.
Viive voi olla muutama sekunttia mikä pitää huomioida jos muita ohjelmalähteitä joiden kanssa leikkaa kuvaa
Jos tilaan aikoo tehdä kunnon kiinteän striimauskaluston, kannattaa tiedustella hankintojen sopimustoimittajilta tai muilta av alan firmoilta, voiko heiltä hankkia kiinteitä kalustoja etäohjattavine robottikameroineen ja mitkä niiden kustannukset ovat. Näissä on hyvä myös miettiä niiden käyttäjät ja mihin tarpeeseen ne aiotaan hankkia. Esim Tampereen seurakunnissa on hankittu pariin kirkkoon etäohjattava NDI – robottikamerajärjestelmä. Hintaa tälläisissä järjestelmissä voi olla kymmeniä tuhansia per kirkko, mutta tälläistä striimaaja voisi periaatteessa käyttää jopa kotoaan käsin. Hyviä kokemuksia olemassaolevista järjestelmistä kannattaa myös pistää jakoon esim facebookryhmässä Kirkko striimaa.
Tekijänoikeudet
poikkeustilan aikana mikäli seurakunnalla on olemassaoleva lupa julkiseen musiikin esittämiseen, se kattaa myös jumalanpalvelussten suoratoistot. Suoratoiston jääminen tallenteeksi vaatii edelleen Teoston pienmedialuvan. Yksityishenkilö voi ladata teostollistakin musiikkia youtubeen eli esim työntekijä omalla kanavallaan. https://www.teosto.fi/teosto/artikkelit/musiikin-kaytto-youtubessa
Erityisesti nuorten suosimassa videopalvelussa voit lähettää lyhytvideoita omasta profiilistasi. Tiktokissa voi tehdä minuutin pituisia videoita ja editoida niitä. Palvelussa voi vastaanottaa muilta käyttäjiltä yksityisviestejä jolloin sitäkin mahdollisuutta voi hyödyntää etäläsnäolossa. Tiktokissa näkyy jonkin verran aikuisten tekemiä kannnustus profiileja jotka ovat keskittyneet käsittelemään jotain tiettyä aihetta esim mielenterveyttä, itsemurhaa yms ja lähettävät seuraajilleen tsemppipostauksia. Kirkollisissa sisällöissä näistä voisi ottaa myös oppia. Tiktok sisällöntekijä voisi käsitellä erilaisia nuorten elämään liittyviä asioita
Discord on erityisesti pelaajien suosima viestipalvelu. Discordin voi tehdä omalle ryhmälle ja kutsua siihen käyttäjiä mukaan joko sähköpostitse tai linkin kautta. Discordissa voi tehdä kanavia joista voi käyttäjäkohtaisesti tai käyttäjäryhmäkohtaisesti määritellä kenelle ne näkyvät. Discordissa keskustellaan pääsääntöisesti chatin avulla mutta siellä voi myös perustaa äänikanavia jossa voi puhua muiden käyttäjien kanssa. Käyttäjien tunnukset ovat yleensä anonyymeja. Discordia voi käyttää kännykkäsovellusen tai tietokoneeseen asennettavan ohjelman kautta.
Jyväskylän Muuttuva uskonnollisuus ja uskontojen kohtaaminen -kurssilla kohtaamisen kysymyksiä lähestyttiin myös draaman ja keskustelun avulla. Kuva: Elina Hellqvist
Vastausten antaminen kysymyksiin on joskus vaikeaa. Vielä vaikeampaa on vastauksen kuunteleminen loppuun asti. Mutta joskus kaikista vaikeinta on kysyä jotakin mieltä askarruttavaa toiselta ihan suoraan.
Tämä oivallus syntyi
keskusteluissa Jyväskylässä tällä viikolla. Olimme koolla kahden eri ryhmän
kanssa pohtimassa uskontojen kohtaamisen, katsomus- ja uskontodialogin
kysymyksiä. Ensimmäinen este vuoropuhelulle erilaista maailmankatsomusta tai
uskontoa edustavan ihmisen kanssa näyttää usein olevan pelko siitä, että tulee
tahattomasti loukanneeksi eri tavalla ajattelevaa ja uskovaa ihmistä.
Loukkaamisen pelossa moni jättää kokonaan lähestymättä tai tutustumatta vähän
erilaiseen kanssaihmiseen.
Älä oleta toisen puolesta
Voiko vilpittömästä kysymyksestä loukkaantua ja pahoittaa mielensä? Kyllä varmasti voi – ja siitä huolimatta kannattaa uskaltaa esittää se mieltä askarruttava kysymys. Nimittäin toisen puolesta olettaminen on vielä paljon loukkaavampaa. Jos tulee aina kohdelluksi vain jonkun oletetun ryhmäidentiteetin pohjalta, jää ihminen sellaisena kuin hän on näkemättä kokonaan. Mietin ihan omalle kohdalle: aivan ok on kysyä, miksi olen pappi ja kirkossa töissä. Vastaan sitten mitä vastaan – eli yleensä kun en muutakaan voinut – mutta loukkaavampaa on olettaa vaikkapa älyni, empaattisuuteni tai perhesuhteitteni tilaa tältä pohjalta. Halutessani voin kadulla sulautua täysin enemmistön joukkoon enkä millään tapaa erotu massasta. Niillä ihmisillä, jotka etnisen taustansa tai vaikkapa uskonnollisen pukeutumisen vuoksi erottuvat joukosta, ei useinkaan tätä mahdollisuutta ole. Usein esimerkiksi huivia käyttäviä musliminaisia kohdellaan hyvin stereotyyppisellä tavalla ensisijaisesti uskontonsa edustajana. Silloin jää näkemättä, että huivia käyttävät naiset pääsääntöisesti elävät varsin samanlaista arkea kuin me muutkin ja toisaalta ovat yksilöitä, joiden elämä ja identiteetti koostuu yhtä moninaisista asioista kuin meidän muidenkin. Samoin etniseltä taustaltaan enemmistöstä poikkeava ihminen helposti yhä edelleen nähdään ensisijaisesti etnisyytensä näkökulmasta, eikä omana, ainutlaatuisena yksilönään.
Jyväskylän ensimmäisessä koulutuspäivässä
osallistujilla oli tilaisuus kysyä mitä vaan toista uskontoperinnettä
edustavalta ihmiseltä. Ystäväni ja yhteistyökumppanini, monessa mukana oleva
muslimiaktiivi Pia Jardi oli valmis vastaamaan mihin tahansa omaan elämäänsä
muslimina liittyvään kysymykseen. Vielä aika harvalla suomalaisella kristityllä
on lähipiirissään toista uskontoa tunnustavaa ihmistä, jonka kanssa luontevasti
keskustella siitä, mitä samaa ja mitä erilaista elämässämme on. Siksi mielikuva
erilaista uskonnoista ja katsomuksista perustuu pitkälti median välittämiin
tietoihin. Henkilökohtaisen kontaktin puuttuessa jää helposti huomaamatta
uskontojen sisäinen moninaisuus.
Yhteisöön kuuluminen vs. oma määrittely
Kiusaus sortua ihmisen kohtaamiseen ryhmäidentiteetin kautta vaanii myös kirkon sisällä. Tarkastelimme Jyväskylässä rinnakkain kahta aineistoa. Toinen oli Tilastokeskuksen tilasto uskonnollisiin yhteisöihin kuulumisesta ja toinen oli Gallup Ecclesiastica 2015 -tutkimuksen perusteella tehty luokittelu siitä, mihin katsomukselliseen ryhmään suomalaiset itse määrittelevät itsensä. Jäsenyystilastojen perusteella voidaan sanoa, että suomalaisista 72% on kristittyjä ja 70% evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä. Toiseksi suurin ryhmä ovat ihmiset, jotka eivät kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Ei-kristillisiin uskonnollisiin yhteisöihin, esimerkiksi buddhalaisiin ja islamilaisiin yhteisöihin, kuuluu vain 0,4% suomalaisista.
Kun ihmiset itse
määrittelevät omaa uskonnollista identiteettiään, kääntyy asetelma varsin
toisen näköiseksi. Suomalaisista suurin osa on kirkollisesti etääntyneitä
ev.lut. kirkon jäseniä. Toiseksi suurin ryhmä ovat vakaumukselliset ev.lut.
kirkon jäsenet, joita suomalaisista on n. 1/3. Kolmanneksi suurin ryhmä ovat
uskonnottomat, vakaumuksellisista syistä uskonnollisten yhteisöjen
ulkopuoliset. Neljänneksi suurin ryhmä ovat vaihtoehtoisen henkisyyden
harjoittajat. Viidenneksi suurimmaksi ryhmäksi nousee uuden spiritualiteetin
harjoittajat eri uskontoperinteissä. Kaikista pienin ryhmä ovat organisoitujen
vähemmistöuskontojen jäsenet. Ryhmät ovat päällekkäisiä, sama ihminen voi
kuulua useampaan kategoriaan.
Kirkon jäsenistössä on
siis huomattavan suuri osa ihmisiä, jotka ammentavat osaksi omaa katsomustaan
vaikutteita myös muista suunnista. Väitän, että ei ole ensisijaista lähteä
arvottamaan tätä tilannetta, vaan ensisijaisesti kirkon tulisi lähteä kysymään,
mitä ihmiset sieltä lähtevät hakemaan ja myös löytävät. Vaihtoehtoista
henkisyyttä harjoittavat ihmiset tulisi nähdä tasaveroisina vuoropuhelun
osapuolina samalla tavalla kuin jo pidempään ollaan ajateltu toisten uskontojen
edustajista.
Kuka jää vuoropuhelun ulkopuolelle?
Kun tämän valossa lähdetään miettimään, kenen kanssa kristittyjen ja kirkon tulisi käydä vuoropuhelua, niin huomataan, että isoja ryhmiä jää helposti vuoropuhelun ulkopuolelle. Siksi onkin syytä ilolla huomata esimerkiksi se, että Helsingin seurakunnat ja Tuomasyhteisö olivat tänä vuonna vahvasti läsnä Minä olen -messuilla, joka on yksi suurimmista vaihtoehtoisen henkisyyden ja hyvinvoinnin tapahtumia Suomessa.
Rohkaistuakseen olemaan
tekemisissä muita uskontoja ja katsomuksia edustavien ihmisten kanssa moni
kirkon jäsen kaipaa tietoa toisista uskonnoista. Perustiedot on toki syytä
olla, ja perustietoja esimerkiksi maailmanuskonnoista opiskellaan jo koulussa.
Se on erittäin positiivinen asia. Mutta pelkkä kirjatieto ei vielä anna
valmiuksia – eikä välttämättä myöskään sitä rohkeutta – tutustua toiseen
ihmiseen paremmin. Jälleen käännän ajatuksen toisin päin: jos joku toista
perinnettä edustava, joka ei tunne henkilökohtaisesti yhtään luterilaista
kristittyä, aloittaisi lukemalla Raamattua, Katekismusta ja virsikirjaa, ja
sitten niiden perusteella loisi mielikuvan tavallisesta, suomalaisesta
luterilaisesta kristitystä, ja harkitsisi, kannattaisiko tällaiseen ihmiseen
tutustua paremmin, niin miten oikea kuva hänellä mahtaisikaan meistä olla? Vai
olisiko kuitenkin parempi lähteä liikkeelle tutustumalla toiseen ihan
sellaisena tavallisena ihmisenä, joka elää itsensä näköistä arkea, johon sitten
ammentaa sen verran kuin ammentaa omasta uskonnollisesta perinteestään?
Helmikuun alussa
vietetään vuotuista Uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrysviikkoa. Joko se on
teidän seurakunnassanne tuttu asia? Jos ei, niin nyt on hyvä aika lähteä
miettimään, voitaisiinko teillä järjestää jokin tapahtuma Yhteisymmärrysviikon
tiimoilta ensi vuonna!
Lisää valmiuksia uskontojen kohtaamisen kysymyksiin saa myös kirkon henkilöstökoulutuksen kautta. Tämä blogiteksti on syntynyt Muuttuva uskonnollisuus ja uskontojen kohtaaminen -kurssin ensimmäisen lähijakson pohjalta.
Minna Canthin päivänä 19.3. vietetään tasa-arvon päivää. Juodaan silloin #tasaarvokahvit ja viritellään kahvikeskusteluja tasa-arvosta. Kutsumme myös muita työyhteisöjä järjestämään omat tasa-arvokahvinsa.
Monessa työyhteisössä on siirrytty mahdollisuuksien mukaan etätyöhön. Työtehtävissä, joissa ollaan fyysisesti työpaikoilla, ei välttämättä varotoimien johdosta kokoonnuta yhteisiin kahvihetkiin. Tasa-arvokahvit voi juoda myös etäkahveina; kutsu muutama työkaveri esimerkiksi Teamsin välityksellä kahvikeskusteluun kanssasi.
Muutamalla kirkollisten toimijoiden fb-palstalla vietetään tasa-arvokahveja. Tervetuloa tasa-arvokeskusteluihin 19.3. ainakin Suomen ev.lut.kirkon työntekijät ja toimijat-, Pastorit- ja Kirkko ja yhteiskunta -ryhmiin. Keskustelua käydään pitkin tasa-arvon päivää!
Luovia tapoja etäkahvien toteutuksille on varmasti monia – ideoikaa itsellenne toimivin! Ja kun koronaviruksen etenemistä jarruttavat toimenpiteet ajetaan alas, voi löytyä hyvä ajankohta järjestää tasa-arvokahvit kasvokkaisin kahvipöytäkeskusteluin.
Miten etä- ja läsnäkahveilla voisi sitten edistää tasa-arvon toteutumista? Kahvipöytäkeskusteluun voi nostaa omassa työyhteisössä ajankohtaisia aiheita. Miten tasa-arvo toteutuu omalla työpaikalla? Mitä tasa-arvon edistämiseksi on tehty ja miten tasa-arvon toteutumista seurataan? Mitä hyviä tasa-arvoa edistäviä käytänteitä työpaikallanne on? Tunnetaanko työelämän lainsäädäntöä, joka suojaa syrjinnältä? Entä löytäisittekö idean, jolla edistää omassa työyhteisössä tasa-arvoa? Vuoden päästä voisitte kenties juhlistaa idean myötä otettuja askeleita kohti tasa-arvoisempaa työyhteisöä.
Suomalaista yhteiskuntaa ja työelämää on totuttu pitämään hyvin tasa-arvoisena. Matkaa tasa-arvon edistämisen tiellä on silti vielä pitkälti kuljettavana. Naisen työelämässä ansaitsema euro on 84 senttiä, ja maahanmuuttajanaisen euro on sitä vieläkin niukempi, 62 senttiä.* Palkkatasa-arvon lisäksi on tärkeä tarkastella rakenteellisia tasa-arvoa heikentäviä tekijöitä ja koettaa tunnistaa niitä – ne ovat usein vaikeasti havaittavia. Suomalainen työelämä on hyvin sukupuolittunutta; tiettyjä ammatteja pidetään yhä edelleen tietylle sukupuolelle kuuluvina. Naisten urakehitys on yhä hitaampaa kuin miesten.
Tasa-arvon toteuttaminen työelämässä on sekä koko työyhteisön että työnantajan velvollisuus. Tasa-arvon edistäminen alkaa ongelmallisten toimintatapojen ja tilanteiden tunnistamisesta. Jokaista meistä tarvitaan tekemään tasa-arvon tekoja!
“Siihen päätökseen olen tullut, että kaikki juominen, yksin vedenkin, on vahingollista. Poikkeuksen tekee vain kahvi.”
Minna Canth
Hyviä tasa-arvokahveja ja oivaltavia kahvikeskusteluja!
Minna Rikkinen asiantuntija, pastori, teologian tohtori
Puhuttaisiinko tasa-arvosta?
Virikkeitä kahvipöytäkeskusteluihin
”Mitä tärkeämpi tehtävä, sitä vähemmän naisia”
lausui EKD:n tasaveroisten mahdollisuuksien asiantuntija
Saksan protestanttisten kirkkojen tilanteesta 10 vuotta sitten. Miltä tämä
lause kuulostaa oman kirkkomme kontekstissa?
Kirkkoherra, kirkkorouva vai jotain muuta?
Aamulehti teki päätöksen luopua sukupuolitettujen
ammattinimikkeiden käyttämisestä. Palomies on nykyään pelastaja, lakimies
asianajaja tai juristi. Kirkkoherrasta lehti käyttää nimitystä johtava pappi.
Onko sanoilla väliä ja pitäisikö kirkon pohtia sukupuolittuneista
ammattinimikkeistä luopumista?
Paras (mies)asiantuntija
Tutkimuksen mukaan naisten osuus uutisissa haastatelluista
asiantuntijoista oli Suomessa vain 17 prosenttia vuonna 2015. Eikö eri alojen
parhaiden osaajien joukosta löydy naisia vai eikö heidän asiantuntijuuttaan
nähdä? Ketä meidän kirkossamme kuullaan, kun halutaan asiantuntija puhumaan?
”Meillä ainakin kaikkia kohdellaan samalla tavalla!”
Vuonna 2010 ilmestyneen Yhdenvertaisuus ja kirkko -hankkeen loppuraportin mukaan 39% kyselyyn vastanneista seurakunnan työntekijöistä oli kokenut joutuneensa eriarvoiseen asemaan tai itseensä kohdistuvan häirintää tai vihamielistä asenneilmapiiriä. Erilaiset uskonnollisiin vakaumuksiin liittyvät näkemyserot, eri henkilöstöryhmiin kuuluvien eriarvoiseksi koettu asema ja vähemmistöihin kuuluviin suhtautuminen näyttäytyvät kirkon työyhteisöissä haasteina. Myös sukupuoli, ikä ja työsuhteen laatu liittyivät vastauksissa kokemuksiin ja näkemyksiin eriarvoisesta kohtelusta. Lisäksi raportissa kävi ilmi, että eri vähemmistöryhmiin kuuluvia on kirkon työssä hyvin vähän, moninaisuutta ei vielä nähdä voimavarana, jota tavoiteltaisiin. Pikemminkin erilaisuuteen suhtaudutaan monin paikoin ennakkoluuloisesti tai epävarmasti.
Mitä sinun työyhteisössäsi on raportin ilmestymisen jälkeen
tehty yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja syrjinnän kitkemiseksi?
Mitä emme näe?
Sukupuolen tutkimuksessa on todettu, että työntekijät, niin naiset kuin miehetkin, havaitsevat eriarvoisuutta muilla työpaikoilla tai yhteiskunnassa yleensä, mutta eivät kovin helposti omalla työpaikalla. Mistä tasa-arvon teosta iloitsen työyhteisössäni? Mihin tasa-arvokysymykseen emme ole vielä kiinnittäneet riittävästi huomiota?
Samasta työstä sama palkka?
Naisen euro on Suomessa 84 senttiä, kun vertaillaan kaikkien palkansaajien kokonaisansioita. Kun asiaa tarkastellaan samassa työpaikassa ja samalla työnimikkeellä, on palkkaero kolme prosenttia. Näin on myös kirkossa.* Esimerkiksi naispuolisen diakoniatyöntekijän, kirkkomuusikon, perheneuvojan tai kappalaisen euro on 97 senttiä.
Mikä selittää sen, että samassa työssäkin naisten saama palkka on miehiä pienempi? Onko kolme prosenttia paljon vai vähän?
Sielunhoito on monikasvoista. Yleensä se ymmärretään keskusteluksi, jossa asiakas menee tapaamaan seurakunnan työntekijää omien asioiden kanssa. Ensimmäinen avaus tapahtuu usein puhelimessa: ”Me tapasimme silloin tätini hautajaisissa. Tuntui, että sinä ehkä voisit ymmärtää minua… on vaikea elämäntilanne, voitaisko tavata…? ”
Sitten
tapaaminen järjestyy kirkon tiloissa;
seurakuntatalolla, jonne mennään sovittuna aikana. Istutaan ainakin tunti, että
päästään edes vähän jutun alkuun. Eikä se välttämättä riitä vaan pitää sopia
toinen kerta, kolmaskin…
Puhetta
riittää, ihan kuin ottaisi tulpan pois. Joskus joutuu rajaamaan ja
muistuttamaan sovitun ajan loppumisesta. Toivottavasti sielunhoitaja osaa olla
riittävästi kuulevana korvana eikä ole heti tarjoamassa omia neuvojaan. Kun seuraava kerta on sovittu, on paljon
huojentavampaa odottaa sitä.
Vähitellen
asioita puretaan kuin lankaa kerältä.
Pitääkö jaksaa
tunti?
Sielunhoitosuhteen
avaus tapahtuu kehitysvammaisen asiakkaan kohdalla vähän toisin. Yhteydenottaja
ei ole aina henkilö itse vaan joku hänen edustajansa; omainen tai hoitaja.
Hänen tehtävänään on järjestää aika, puitteet sekä huolehtia muistuttamisesta ja paikalle
tulemisesta.
Kun sovittu päivä koittaa, on syytä kohdata asiakas yhtä arvokkaana seurakuntalaisena ja ottaa hänet vakavasti. Keskusteluun käytetty aika vain saattaa olla huomattavasti lyhyempi. Puolen tunnin keskustelu on tyypillisempi kuin kokonainen tunti. Keskittymiskyky voi olla rajallista, joten sielunhoidon ei tarvitse yltää siihen tunnin oletusarvoon.
Ilmaisu voi olla haparoivaa ja sanat putoilevat harvakseen. On vaikeuksia kertoa elämänsä tapahtumista pidemmällä aikavälillä. Siinä juuri tarvitaan taustatietoa, jota omaiset tai hoitohenkilökunta voivat välittää – silti rikkomatta salassapitoa. Monesti sielunhoitaja antaa samalla tukea usealle, koska kehitysvammaisella on usein aika tiivis verkosto hänestä huolehtivia henkilöitä.
Asia voi olla pieni tai suuri. Ei sitä voi mitata millään yleisellä mittarilla. Yksinäisyyden ja irrallisuuden kokemus, vaikeus tulla toimeen työkaverien kanssa, tai muutto uuteen paikkaan ovat isoja asioita. Ne ansaitsevat oman kiireettömän tuokionsa siinä missä keskivertoseurakuntalaisen erokriisi, läheisen kuolema tai uskonnolliset kysymykset.
Seurakuntalaisen
perusoikeus
Sielunhoito on seurakuntalaisen perusoikeus ja mahdollisuus. Se ei edellytä tiettyä koulutustasoa eikä keskustelutaitoa. Joskus voi olla vaikeaa ilmaista itseään sanallisesti. Se luo liikaa suorituspaineita. Tietoisuus sielunhoidon luonteesta tahtoo olla joskus kadoksissa. Luullaan ettei sitä ole tarjolla eikä olemassa, eikä työntekijöitä saisi vaivata jonkin pikkuasian takia.
Mutta kyllä
jokaiselle tulee joskus tarve keventää mieltään ja jakaa asioitaan. Silloin
lyhytkin kohtaaminen voi olla sielunhoidollinen, ja sellainen jää usein pysyvästi
mieleen. Sielunhoitaja itse ei aina arvaakaan, kuinka pienet sanat voivat avata
uusia väyliä päästä eteenpäin vaikeasta tilanteesta. Siinä näkee suurempaa
johdatusta, kun joskus pidemmän ajan kuluttua saa palautetta jostain lyhyestä
kohtaamisesta.
Kehitysvammaisten henkilöiden omaiset, läheiset tai hoitohenkilökunta voivat olla arvokkaita välittäjiä ja herkkiä tulkkeja, jotka voivat viestittää henkilön sielunhoidon tarpeesta. He voivat auttaa yhteydenotossa ja tilanteen järjestelyissä sekä myös rohkaista ottamaan itse yhteyttä. Parempi onkin, että henkilö itse soittaisi tai kohdattaessa pyytäisi keskustelua sovittuna aikana. Tämä on aitoa itsemääräämisoikeutta ja yhdenvertaisuutta. Jokainen on arvokas ja ansaitsee tulla kuulluksi ja vastaanotetuksi.
Hyvä ihmisten johtaminen tai toisin sanoin työhyvinvoinnin johtaminen ja tuloksellinen, seurakuntalaiset huomioon ottava päätöksenteko ei onnistu ilman tietoa. Näin tietotulvan aikakaudella työyhteisön tilaan ja henkilöstöön liittyvän tiedon tuottamisen ja hyödyntämisen perusteita on tarpeen pohtia hetki yhdessä.
Vanha vaan ei
vanhentunut suositus henkilöstötilinpäätöksen laatimisesta
Minkälaista
henkilöstötietoa seurakuntapäättäjillä ja johdolla on käytössään, kerätäänkö
tietoa tarpeeksi, mitä pitäisi kerätä, kuinka usein kerätään ja miten tietoa
pitäisi jäsentää? Muun muassa näitä kysymyksiä pohdittiin jo 1990-luvun lopulla,
kun kirkkohallitus antoi henkilöstötilinpäätöstä koskevan suosituksen. Sen mukaan
ainakin suuremmissa seurakunnissa on tarkoituksenmukaista laatia vuosittain
henkilöstön tilaa kuvaava erillinen raportti, jota kutsutaan henkilöstötilinpäätökseksi
tai henkilöstökertomukseksi.
Vanha
henkilöstötilinpäätössuositus on iästään huolimatta edelleen voimassa ja
voimissaan. Sen tiimoilta käynnistyi monessa seurakunnassa vuosittainen henkilöstöraportin
laatiminen. Niissä seurakunnissa, joissa henkilöstökertomusta ei ole tehty, on
puolestaan toimintakertomuksessa esitelty henkilöstöasioita henkilöstömäärää
laajemmin. Tätä on edellytetty muun muassa tilinpäätösohjeissa. Nyt joissakin seurakunnissa
ollaan jo ottamassa seuraavaa askelta, kun niissä mietitään laajempia tiedolla
johtamisen mahdollisuuksia.
Uudet
henkilöstötilaston kuukausi- ja vuosiraportit
Kaikkia näitä prosesseja
ja myös kaikkien seurakuntien henkilöstöjohtamista tukemaan käynnistimme
KiT:ssä vuosi sitten keskeisiin henkilöstötilinpäätössuosituksen
päivitettyihin tunnuslukuihin perustuvan tilastoraportin
lähettämisen seurakuntien kirkkoherroille ja talouspäälliköille sekä
seurakuntayhtymien talous- ja henkilöstöjohdolle. Keräsimme sen saajilta raportista palautetta
ja muokkasimme sen kerran kuussa lähetettäväksi henkilöstötilaston
kuukausiraportiksi ja kerran vuodessa lähetettäväksi vuosiraportiksi.
Ensimmäiset uudistetut raportit lähetimme tammikuun lopulla. Raportit
ovat seurakunta-/seurakuntayhtymäkohtaisia. Ajatuksemme on ollut, että niiden
tilastoja voidaan harkinnan mukaan ja tietosuojakysymykset huomioon ottaen hyödyntää
myös seurakunnan henkilöstökertomuksessa tai -tilinpäätöksessä. Niistä voi olla
apua myös, kun tarkastellaan kirkon yhteistoimintasopimuksen mukaisesti työhön,
työympäristöön ja työyhteisön tilaan liittyviä, työn turvallisuutta ja
terveellisyyttä kuvaavia tilasto- ja muita seurantatietoja.
Henkilöstötilaston kuukausiraportti sisältää tietoa muun muassa
henkilöstörakenteesta, henkilöstöresursseista, sairauspoissaoloista ja
henkilöstökuluista. Osa tiedoista koskee yhtä kuukautta, osa on kumulatiivista
tietoa. Uutta raportissa on, että se sisältää myös vertailutietoa seurakunnan
omaan vuoden takaiseen tilanteeseen nähden sekä oman hiippakunnan ja koko maan
jäsenmäärältään lähimpiin seurakuntiin nähden. Monissa seurakuntien palautteissa
toivottiin juuri tällaista vertailutiedon saamista. Tilasyistä vähensimme myös
raportin taulukoita. Jätimme ne, joissa on eniten kuukausittaista vaihtelua tai
jotka muutoin ovat operatiivisen johtamisen kannalta tärkeitä.
Henkilöstötilaston vuosiraportti sisältää puolestaan tietoja,
joiden jatkuva kuukausittainen seuranta ei ole tarkoituksenmukaista. Raportissa
on nyt tietoa henkilöstön ikärakenteesta, sukupuolirakenteesta ja
koulutusasteesta. Niiden tietoa täydentävät kuukausiraportin kumulatiivista
tietoa sisältävät taulukot.
Raporttien henkilöstö- ja palkkatiedot on saatu Kirkon
palvelukeskuksen järjestelmistä. Jos jotkin raporttien tiedoista vaikuttavat teistä
virheellisiltä, suosittelemme, että tarkistatte
selosteesta, miten ko. raportin taulukko laaditaan ja tunnusluvut
lasketaan. Lisäksi teidän olisi tarkistettava, mitä tai miten tietoja
seurakunnassanne palvelukeskuksen järjestelmiin tallennetaan. Tähän liittyen
toivomme, että tarkistaisitte ainakin, miten tutkintoja koskevat tiedot tulevat
teillä tallennetuiksi. Kun otetaan huomioon kirkon kelpoisuusvaatimukset,
nykyiset vuosiraportin koulutusastetta koskevat tiedot ovat tuskin ajantasaisia.
Jatkamme edelleen raportin kehittämistä ja otamme mielellään vastaan
raporttia koskevia kehittämisehdotuksianne ja muuta palautetta. Voitte myös
kysyä, jos jokin kohta raporteissa askarruttaa (sähköpostiosoite kit@evl.fi).
Kevan seurakunnille tarjoama Avaintiedot-palvelu
Eikä tässä vielä kaikki, myös muita henkilöstötiedon lähteitä on
avautumassa. Kevan digitaalinen Avaintiedot-palvelu on tämän kevään aikana tulossa seurakuntien käyttöön. Sen
sisältämän tiedon avulla on tarkoitus vaikuttaa työkyvyttömyydestä aiheutuviin
kustannuksiin koko julkisella sektorilla, mutta, mikä on tärkeintä, siitä pitäisi
olla konkreettista hyötyä myös organisaatiotason työkykyjohtamiseen. Palvelu
sisältää muun muassa tietoa työkyvyttömyyden kokonaiskustannuksista ja eläke-
ja kuntoutustilastoja.
Palvelussa on myös kyselyt-osio, joka on jo seurakunnille auki! Se
sisältää ainakin työhyvinvointikyselyn tekemiseen toimivan, turvallisen, maksuttoman ja vertailut
mahdollistavan työkalun. Muutama seurakunta on jo kyselyn toteuttanut.
Suosittelen muillekin lämpimästi sen hyödyntämistä! Viestimme työhyvinvointikyselystä
lisää keväällä, kun Avaintiedot-palvelu saadaan seurakunnille kokonaisuudessaan
avatuksi.
KiT:n
Ajankohtaiskyselyn tulokset
Sokerina pohjalla tietoa KiT:n Ajankohtaiskyselyn tuloksista: Ne on nyt julkaistu KiT:n sivuilla. Kyselyllä kerättiin KiT:lle työmarkkinaedunvalvontaa ja ajankohtaista neuvottelutoimintaa varten tietoa seurakuntien ja seurakuntayhtymien henkilöstöstä ja työnantajatoiminnasta, mutta uskomme, että tuloksille on käyttöä myös seurakunnissa.
Tulokset vahvistavat taloustilastojen näkymää seurakuntien
taloudellisesta ahdingosta ja hillitsevät menojen lisäystä. Yli 60 %
seurakunnista suunnittelee vähentävänsä henkilöstömenoja vuonna 2020, vuosi
sitten luku oli parikymmentä prosenttiyksikköä pienempi (40 %). Henkilöstömenojen
vähentämisessä keinot ovat säilyneet entisinä. Kärjessä ovat edelleen virkojen/tehtävien
täyttämättä jättäminen, eläköityminen ja sijaisten ja määräaikaisten käytön
vähentäminen. Irtisanomiset ja lomauttamiset eivät edelleenkään ole
tavanomaisia, joskin niitä edeltävien tuta-neuvottelujen määrä näyttää seurakunnissa
hienoisesti lisääntyvän.
Kirkon työelämä 2020 -ohjelmaa, Kirtekoa koskevat tulokset
kannustavat suunnittelemaan jatkoa. Lähes puolet seurakunnista arvioi, että
Kirtekolla on ollut vaikutusta seurakunnan työelämäasioihin ja lähes 80 %
seurakunnista arvioi hyötyvänsä Kirtekon kaltaisesta työelämäohjelmasta
tulevaisuudessa. Kirtekon mahdollinen jatko on kirkon sopijaosapuolten kesken
pohdittavana parhaillaan käynnissä olevissa kirkon virka- ja
työehtosopimusneuvotteluissa. Esillä on myös uusi työaikalaki ja työaikamääräykset.
Vastanneista 70 % oli täysin tai osittain samaa mieltä, että KirVESTES:n
nykyiset määräykset työajattomille ovat toimivat ja ne on perusteltua
säilyttää.
Ajankohtaiskyselyyn vastaajille esitän lämpimät kiitokset! Kaikille
toivotan voimia, viisautta ja rohkeutta henkilöstötiedon hyödyntämiseen johtamisessa
ja päätöksenteossa sekä seurakunnan toiminnan kehittämisessä. Siinä on kirkon
henkilöstökulut huomioon ottaen miljoonat pelissä!
Oili Marttila Neuvottelupäällikkö Kirkon työmarkkinalaitos
Sheikh Zayed Grand Mosque on yksi maailman suurimmista moskeijoista ja avoinna myös ei-muslimeille. Moskeijaan mahtuu 40.000 henkeä.
Istun mieheni kanssa kahvilla ja katson keväistä merimaisemaa Helsingissä. Miehelleni on avautunut yllättäen työmahdollisuus Arabiemiraateissa (UAE). Harkitsemme tätä mahdollisuutta pitkään. Olisihan tämä hyppy nyt aivan toisenlaiseen kulttuuriin ja uskonnolliseen viitekehykseen. Mutta myös rauhattomaan Lähi-Itään. Pitkään pohdittuamme seikkailumme kohti Abu Dhabia alkoi.
Joudutko käyttämään huvia?
Kertoessamme tulevasta
muutostamme, huomasin, että monia arvelutti mm. naisen asema, pukeutuminen ja
turvallisuus. Moni myös kertoi kokemuksistaan Dubaista, 150 km päässä olevasta
kaupungista, joka on kuin supervilli pikkuveli suhteessa rauhalliseen isoveljeensä
Abu Dhabiin. Mutta siitä pukeutumisesta. Pukeutumiskulttuuri on erilainen kuin
Suomessa, jo ilmastonkin takia. Paras vaate on ilmava ja auringolta suojaava.
Länsimaalaisena voimme pukeutua vapaasti, kunhan ei pukeutumisellaan loukkaa
paikallista kulttuuria. Käytännössä tämä tarkoittaa niin miehille kuin naisille
polvien ja/tai olkapäiden peittämistä.
Lähi-Idässä
pukeutuminen vaihtelee maittain. Emiraattien pukeutumiskulttuurin juuret
ovat beduiinikulttuurissa. Miehet pukeutuvat pitkään, valkoiseen takkiin ja
päähuiviin. Huivia ympäröi musta köysi. Aavikolla köysi on ollut hyödyksi,
koska sillä pystyi sitomaan kamelin jalat yöksi, että se ei karkaisi. Perinteisesti emiraattinaiset pukeutuvat abayaan, pitkään mustaan
takkiin, joka peittää heidän usein länsimaiset vaatteensa. Musta päähuivi peittää
hiukset. Tämä kulttuuri on muuttumassa. Tänä päivänä voi nähdä nykynuoria
kävelemässä abaya avoimena ja hiukset valtoimenaan. Täytyy todeta, että
emiraattinaiset ovat erityisen tyylikkäitä ja kauniita. On ollut myös hyvä
kuulla, että heidän asemansa on parantunut huomattavasti esim. korkean
koulutustason sekä työssäkäynnin kautta.
Itse olen alusta lähtien
ajanut autoa, vaikkakin liikennekulttuuri on välillä hieman vauhdikasta.
Ensimmäiset huomiot, jotka muuttaessamme teimme, olivat yleinen puhtaus,
siisteys sekä turvallisuus.
Rukouskutsut osana arkea
Lähi-itä on monien uskontojen kuten kristinuskon, islamin
ja juutalaisuuden syntypaikka sekä hengellinen keskus. Keskiajalta lähtien
islam on ollut valtauskontona melkein koko Lähi-idässä ja islamilainen
kulttuuri vaikuttaa
koko alueella. Muslimimaana UAE on varsin liberaali. Suurin osa maassa asuvista muslimeista on sunneja.
On mielenkiintoista, miten itsekin on tottunut
päivittäisiin rukouskutsuihin ja siihen, että perjantai on paikallinen
pyhäpäivä. Ramadanin aikana, joka kestää noin kuukauden, syöminen ja juominen on
kiellettyä julkisilla paikoilla, myös autolla ajaessa. Onneksi ei-muslimeille on
omat verhoilla suljetut tilansa ruokailuja varten. Tuolloin myös työ- ja
koulupäivät ovat lyhyemmät. Auringonlaskun jälkeen paasto katkeaa
iftar-ateriaan. Eri paikoissa on myös ei-muslimeilla mahdollisuus siihen
osallistua. Yksi ihana muisto on kotikirkoltamme. Kutsussa oli
”Tule yhdessä muslimiystäväsi kanssa”. Ilta oli mitä mainioin. Herkullisen
ruuan oli lahjoittanut hotelli. Sali oli äärimmillään täynnä iloa, naurua ja
yhteyttä.
GCC
(The Cooperation Council for the Arab States of the Gulf) -maat Bahrain,
Kuwait, Oman, Qatar, Saudi Arabia ja Arabiemiraatit tunnetaan yleisesti
muslimimaina, mutta näissä maissa asuu myös yhteensä neljä miljoonaa
kristittyä. Arabiemiraateissa on tänä
päivänä kristittyjä 12% väestöstä ja suurin osa heistä tulee Aasiasta.
Arabiamiraateissa
muiden uskontojen harjoittaminen on sallittua, mutta lähetystyö on kiellettyä.
Jo vuonna 1957 täällä laulettiin ensimmäisen kerran joululauluja englanniksi
pienen joukon voimin. Paikkana oli tuolloin omakotitalo meren rannalla. Tänä
päivänä, kirkossa järjestettävien laulutilaisuuksien lisäksi, valtavan suosion
on saanut joululaulut aavikolla-tapahtuma, joka kerää satoja osallistujia
laulamaan ja yhdessä grillailemaan.
Kuuden
vuosikymmenen ajan kaikkia uskontoja on saanut harjoittaa avoimesti ja
vapaasti. Yksi osoitus tästä käytännöstä on se, että valtio lahjoitti tuolloin
eri kirkkokunnille maata kirkkojen rakentamista varten.
Esimerkiksi pelkästään Abu Dhabissa yhden suuren korttelin alueella toimii
vieri vieressä 12 eri kirkkokuntaa, mm. koptit, katoliset, anglikaanit,
evankeliset ja ortodoksit. Yksi näistä rakennuksista on Mary the Mother of
Jesus Mosque. Arabiemiraateissa on myös hinduja ja buddhalaisia. Hindutemppeli on
rakenteilla.
Maailmanlaajuisesti
Arabiemiraateissa on suurin katolinen yhteisö ns. ei-katolisessa maassa. Paavin
vierailu Abu Dhabissa keväällä 2019 (Year of Tolerance-teemavuotena) oli
kunnianosoitus maan katolisille yhteisöille ja maan suvaitsevaisuuspolitiikalle.
Vierailun yhteydessä kohtasivat kristillisen ja islamilaisen maailman suurimmat
johtajat, paavi ja Suurimaami Ahmed El Tayeb Al Azhar. He myös yhdessä
allekirjoittivat asiakirjan “Human Fraternity for world Peace and Living Together”,
joka kutsuu poliittisia johtajia ja vaikuttajia työskentelemään entistä
vahvemmin suvaitsevaisuuden ja rauhan puolesta.
Yhtenä
uskontojen välisen harmonian ja toivon osoituksena julkistettiin viime syksynä,
että pääkaupunkiin rakennetaan Abrahamin perhetalo eli kampus, jossa
sijaitsevat vieri vieressä moskeija, kirkko ja
synagoga. Kampuksen ajatuksena on edustaa eri kansallisuuksien ja uskontojen
välistä yhteisöllisyyttä ja harmoniaa.
Joulukuussa 2019 lauloimme suomalaisia kauneimpia joululauluja jo toisen kerran niin Abu Dhabissa kuin Dubaissa. Kuva kotikirkostamme St. Andrew´sta.
Monikulttuurinen kotikirkkomme
Oma kotikirkkomme on anglikaanikirkko St. Andrew’s. Seurakunta on perustettu 1968 alun perin öljy -ja kaasuyritysten työntekijöille. Seurakunta on tänä päivänä hyvin elävä kristillinen yhteisö, jonka kirkkoherrana toimii pastori, kirjailija Andrew Thompson. Thompson on aktiivisesti edistänyt uskontodialogista keskustelua niin UEA:ssa kuin muualla Lähi-Idässä. St. Andrew’sin tiloissa toimii yli 50 seurakuntaa, Etiopian ortodokseista Nepalin evankelisiin. Paikallinen ”kymppimessu” on perjantaisin perhemessuna ja sunnuntai-iltana on arkimessu.
Abu Dhabin ostoskeskuksissa
joulun tulo näkyy ja kuuluu marraskuusta lähtien. Joulun rakentaminen vaatii
ulkosuomalaisena hieman ennakointia, mutta onnistuu hyvin täälläkin. Jopa
joulukinkunkin saa ostettua lähikaupan ei-muslimi osastolta. Kauneimpia
joululauluja lauloimme yhdessä suomalaisten kanssa ensin Dubaissa, Norjan
Merimieskirkolla, ja seuraavana päivänä Abu Dhabissa. Tilaisuudet järjestin
yhdessä Suomi-koulujen ja Suomen suurlähetystön kanssa. Myös naapurimaassa,
Omanin sulttaanikunnassa laulettiin Kauneimmat joululaulut – siellä
uskontodialogikeskus Al Amanaa luotsaavan pastori Aaro Rytkösen johdolla.
Kamelifarmilla
Vieraanvaraisuus
on osa tämän maan kulttuuria. Tästä yksi esimerkki. On ilta. Aurinko laskee.
Istun perheeni kanssa keskellä hiekka-aavikkoa, edessä palaa nuotio ja juomme
teetä. Vieressä ystävämme Mohamedin isä ja veli rukoilevat auringon laskiessa,
isän johdolla. Päivä on ollut erityinen. Vierailimme perheen kamelifarmilla.
Opimme, että heidän hellyydenkipeät kamelinsa ovat kilpakameleita ja paras
heistä oli voittanut jopa seitsemän Land Roveria. Aavikkokäynnin jälkeen
nautimme yhteisen, meille erityisesti valmistetun päivällisen. Isä ja poika
tarjoilivat, me istuimme. Saimme kokea erinomaista vieraanvaraisuutta, aavikon
avaruutta ja hiljaisuutta, samankaltaista kuin Lapissa. Lähtiäisiksi saimme
vielä laatikollisen taateleita, omalta farmilta.
Arki on arkea, myös ulkosuomalaisilla
Ulkosuomalaisuus
on ollut osa elämääni jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Vuosituhannen vaihteessa
muutimme kahden pienen lapsen kanssa Saksaan ja muutaman vuoden jälkeen
matkamme jatkui kolmen lapsen kanssa kohti Yhdysvaltoja. Vaikka suomalaisina
olimme vähemmistön edustajia molemmissa maissa, länsimainen kulttuuri ja
kristinusko antoivat tutun ja turvallisen viitekehyksen paikallisista
kulttuurieroista huolimatta.
Täällä olemme
perheenä kansallisuutemme lisäksi ihonvärimme ja vakaumuksemme näkökulmasta
vähemmistön edustajina. Se onkin tehnyt tästä ajasta hyvin mielenkiintoista
esim. pohtia omia arvojaan, perinteitään sekä kulttuurista taustaa. Voisi
ajatella, että elämä on hyvinkin erilaista lämpimän auringon paahteessa, mutta loppujen
lopuksi arki on arkea, asuu sitten Suomessa tai vaikkapa täällä. Itse koen,
että arjen keskellä parhaimpia asioita ovat lähimmäisten kohtaamiset,
ihonväristä tai vakaumuksesta riippumatta, juuri tässä ja nyt.
Susanna Merikanto-Timonen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori (vv.), joka tällä hetkellä opiskelee kirkon työnohjaajaksi ja toimii vapaaehtoispohjalta siirtolaispappina UAE:ssa
Tiesitkö?
Arabiemiraatit sijaitsee Arabianlahdella (toiselta nimeltä Persianlahti).
Sen naapurimaita ovat Saudi-Arabia ja Oman. Maan
pääkaupunki on Abu Dhabi.
Maailmanpankin
tilaston mukaan maassa asuu arviolta 9,5 miljoonaa asukasta. Emiraatteja
arvioidaan olevan lähes miljoona (11%). Suurin
osa maan asukkaista on vierastyöläisiä, joista intialaiset ovat suurin
yksittäinen kansallisuus (27%).
UAE on
perhekeskeinen maa ja sen heimokulttuuri on vahvaa. Emiraatit jakautuvat
neljään yhteiskuntaluokkaan: hallitsevan sheikin perheet, kauppiaat, uusi
keskiluokka (korkeasti koulutetut) ja matala tuloluokka (beduiini -nomadit,
aikaisemmat helmenkalastajat). Maahanmuuttajien joukossa on hyvin erilaisia
taloudellisia ja sosiaalisia ryhmittymiä esim. erikoisasiantuntijat, lääkärit,
sairaanhoitajat, opettajat, asiantuntijat, myyntimiehet ja työmiehet.
Suomalaisia
asuu maassa 1500. Vuosittain lähes 100 000 suomalaista lomailee UAE:ssa. Noin viidelläkymmenellä suomalaisyrityksellä on toimisto
ja usein myös aluekeskus UEA:ssa.
Kohtaaminen jättää jäljen, rakentavan tai rikkovan. Työstimme Sielunhoidon neuvottelukunnan kanssa eettisiä periaatteita ammatilliseen sielunhoitoon. Ammatillinen sielunhoito tarkoittaa kirkon piirissä tapahtuvaa sielunhoitotyötä, jota toteuttavat tehtävään koulutetut, virkavastuulla toimivat kirkon työntekijät. Tärkeiksi sanoiksi työskentelyssä nousivat mm. ihmisarvo, vapaaehtoisuus, vakaumuksen kunnioittaminen, integriteetti ja luottamus.
Sielunhoidollisessa kohtaamisessa ihmisarvo on
luovuttamaton. Jokaisella sielunhoidollista apua ja tukea hakevalla on oltava
lupa luottaa siihen, että häntä pidetään totena ja hänen asiaansa suhtaudutaan
kunnioittavasti. Integriteetti merkitsee samaa kuin loukkaamattomuus,
koskemattomuus. Sen toteutuminen vaatii sielunhoitajalta oikean ja väärän
tunnistamista, sielunhoitotyötä ohjaavien lakien ja ohjeiden noudattamista sekä
vuorovaikutustaitoja. Nämä eettiset arvot mahdollistavat osaltaan luottamuksellisen
yhteistyösuhteen syntymisen sielunhoitotilanteessa.
Sanalistallamme ei ollut sanaa ystävällisyys. Jäin
miettimään pitäisikö olla?
Kun kohtaamme toisen ihmisen, laitamme merkille oliko
hän ystävällinen meitä kohtaan. Ystävällisyys tarkoittaa lähimmäisen hyvää
kohtelua ja vaivannäköä toisen ihmisen hyvinvoinnin eteen. Ystävällisyys on huomaavaisuutta,
toisista huolehtimista ja toisten ajattelua myönteisestä näkökulmasta.
Ystävällisyys on vieraanvaraisuutta.
Ystävällinen kohtaaminen jättää hyvän jäljen. Ystävälliseltä
ihmiseltä uskaltaa pyytää apua ja hänelle uskaltaa jutella, vaikka hän ei
olisikaan kovin tuttu. Ystävällinen kohtaaminen saa myös meidät tuntemaan
itsemme mukaviksi ihmisiksi ja käyttäytymään ystävällisemmin.
Sielunhoidossa vieraanvarainen ystävällisyys alkaa jo
ennen kuin sielunhoidettava saapuu paikalle. Ystävällinen kohtelu sisältää
fyysisen ja psyykkisen tilan tekemisen sielunhoitoon tulevalle. Siihen kuuluu
rauhallisen paikan etsiminen ja tarvittaessa vesilasin ja nenäliinapaketin
varaaminen. Se sisältää sielunhoitajan henkisen valmistautumisen vastaanottamaan
avoimin mielin toinen ihminen ja hänen asiansa. Vieraanvarainen sielunhoitaja asettuu olemaan
tulijaa varten. Henkinen valmistautuminen edellyttää omien psyykkisten
prosessien hiljentämistä ja läsnäoloa itsessä ja hetkessä. Sielunhoidossa
ystävällisyys kätkee sisäänsä myötätunnon, toivon kannattelun ja lohdutuksen.
Sielunhoitajan on tehtävässään hyväksyttävä se, että ystävällisyys ei aina ole
vastavuoroista. Mutta ehkä juuri silloin, kun vastavuoroisuus puuttuu, on
sielunhoitajan oltava erityisen ystävällinen. Ystävällinen kohtaaminen jättää
hyvän jäljen.
Ehkä ystävällinen vieraanvaraisuus sopisi hyvin ammattisielunhoidon eettisiin periaatteisiin.
Virpi Sipola Sielunhoidon johtava asiantuntija Kirkkohallitus
Kirkossahan ollaan ajan hermolla, huomasin ajattelevani, kun olin viime syksynä mukana todistamassa kaikille kirkon työntekijöille tarkoitetun Tulevaisuuden työelämätaidot -verkkovalmennuksen lanseeraamista. Minulle, yritysmaailmasta seurakuntaan vastikään siirtyneelle HR-ammattilaiselle, oli iloinen yllätys, että täällä tulevaisuuden työelämätaitoja voisivat oppia kaikki tehtävistä ja työnantajan koosta riippumatta ja että oppimisessa olisi mahdollisuus hyödyntää pienetkin hetket. Päätin heti tarttua ”härkää sarvista” ja edistää asiaa omalla työpaikallani Salon seurakunnassa.
Tulevaisuus omissa käsissämme
Työelämän murros heijastuu kaikkiin ammatteihin. Tulevaisuudessa – ja oikeastaan jo nyt – työelämä edellyttää meiltä mm. kykyä oppia uutta, hallita omaa ajankäyttöä, tunnistaa oleellinen ja ajatella kriittisesti (ns. metataidot). Tiedollisia eli kognitiivisia toimintoja ja sosiaalisia taitoja tarvitaan entistä useammin myös sellaisissa tehtävissä, jotka ovat aiemmin olleet manuaalisia tai fyysisiä. Lisäksi yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen merkitys korostuu, kun ryhmä- ja tiimityöskentely lisääntyy ja erilaisten työryhmien kokoonpanot ovat vaihtelevia.
Tulevaisuuden työelämän avaintaitoja nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä ovat itseohjautuvuus, jatkuva oppiminen, sisäinen motivaatio ja sosiaalinen älykkyys. Juuri näitä taitoja kirkossa lanseeratun verkkovalmennuksen avulla on mahdollista kehittää. Valmennuksen takana ovat Kirkon työelämä 2020 -ohjelman toimijat eli kirkon pääsopijaosapuolet ja Työturvallisuuskeskus. Filosofian Akatemian asiantuntijat ovat laatineet valmennusmateriaalit.
Oppia ura kaikki
Niin meillä kuin muissakin seurakunnissa haasteena on jäsenmäärän lasku ja samaan aikaan monimuotoistuva ”asiakaskunta” tarpeineen. Tässä tilanteessa tarvitaan henkilöstö- ja muiden resurssien ennakointia, siirtymistä reagoinnista proaktiivisuuteen, ja uusien työvälineiden ennakkoluulotonta käyttöönottoa. Tärkeää on myös toimintatapojen uudistaminen ja tiiviimpi yhteistyö oman työalan, koko seurakunnan ja kirkon sekä mahdollisten muiden toimijoiden kesken.
Tarvitaan
myös muutosta oppimiseen. Sen tulisi olla jatkuvaa ja kaikkia koskevaa, toisin
kuin nyt, jolloin osa henkilöstöä on kehittänyt ammatillista osaamistaan niin
ajankohtaiskoulutusten kuin ammatillisten lisä- ja täydennyskoulutusten kautta,
samalla kun osa henkilöstöstä ei ole hyödyntänyt kouluttautumismahdollisuutta
juuri lainkaan.
Miten liikkeelle?
Yhdessä talousjohtajan ja kirkkoherran kanssa linjasimme, että Tulevaisuuden työelämätaidot -valmennus otetaan meillä koko organisaation käyttöön. Valmennus kirjattiin myös osaksi tämän vuoden henkilöstön kehittämissuunnitelmaa.
Erilaisten muutosten jalkauttamisessa suositellaan hyödyntämään organisaation omia muutosagentteja. Meillä tämän roolin saivat seurakunnan toiminnalliseen johtoon (ToJo) kuuluvat työalojen esimiehet, lähiesimiehet sekä muiden toimintojen vastuuhenkilöt. Valjastimme heidät toimimaan esimerkkinä verkkokoulutuksen suorittamisessa ja aloittamaan koulutuksen ennen muuta henkilöstöä. Ideana oli, että ToJon väki nostaa omia kokemuksia, oppimista sekä pohdintoja niin virallisiin kuin epävirallisiin keskustelupöytiin.
Esittelin tojolaisille valmennuksen Karoliina Jarenkon johdantoluennon materiaaleja hyödyntäen. Valmennus ja uuden oppimiseen lähteminen herättivät keskustelua. Isossa porukassa löytyi sekä epäileviä Tuomaita että innokkaita aloittajia. Päätimme äänestää siitä, mistä moduulista lähtisimme liikkeelle. Valmennuksen kolmesta kokonaisuudesta eniten ääniä sai kommunikaatio- ja vuorovaikutustaidot.
Sovimme, että työalojen
esimiehet esittelevät – halutessaan HR:n tuella – koulutuskokonaisuuden
tiimeilleen ja yhdessä tiiminsä kanssa valitsevat heille ajankohtaisimman
moduulin, josta aloittaa. Tarjouduin myös sparraamaan esimiehiä valmennuksen
herättämissä kysymyksissä. Lisäksi olen lobannut valmennusta erilaisissa
tapaamisissa niin omassa organisaatiossa kuin toisten seurakuntien edustajia
tavatessani.
Kokemuksia matkan varrelta ja käytännön vinkki esimiehille
Olin
erään työalan kokouksessa esittelemässä valmennusta. Katsoimme yhdessä
ensimmäisen videon sisäisestä ja ulkoisesta motivaatiosta. Sen esimerkit kodin
siivouksesta rankan työpäivän jälkeen viinilasi motivaattorina herättivät sekä
hilpeyttä että vakavampaa pohdintaa siitä, miten haastavaa on tehdä valmennusta
näin moniammatilliselle porukalle kuin mitä seurakunnan työyhteisö on.
Toisen
työalan kokouksessa esimies kyseli, kuinka moni oli hänen ohjeidensa mukaan
käynyt rekisteröitymässä valmennukseen. Kovin moni ei ollut. Seurasi hyvää
keskustelua siitä, miksi ei. Pääsin myös vastaamaan kysymykseen, onko tämä
valmennus pakollista vai vapaaehtoista. Kerroin, että tämä on katsottu meillä
erittäin tärkeäksi: ToJo on siihen sitoutunut ja valmennus on osa tämän vuoden
henkilöstön kehittämissuunnitelmaamme. Näen tämän mahdollisuutena kehittää
taitojamme yhdessä ja erikseen sekä pärjätä paremmin muuttuvassa työelämässä.
Olisin saattanut vielä lisätä, että tämä on ollut niin iso satsaus
tekijöiltään, että olisi typerää jättää hyödyntämättä tilaisuutta.
Osa
harvemmin kokoontuvista tiimeistä on päättänyt katsoa videot ensin itsenäisesti
ja käydä tämän jälkeen yhteistä keskustelua. Osa on päätynyt käymään
valmennusta läpi kokouksissaan video kerrallaan, käyden samalla esimiehen
johdolla vuoropuhelua videoiden yhteydessä olevien harjoitusten ja
keskusteluteemojen tukemana.
Tässä vielä täsmävinkki esimiehille: suosittelen lämpimästä valmistautumaan haastaviin keskusteluihin katsomalla videon 3.3 Vaikuttavan kommunikaation perusteet: Palautedialogi, jossa Iida Mäkikallio antaa selkeitä vinkkejä toisen näkökulman tavoittamiseen, havaintojen ja tulkintojen erottamiseen toisistaan sekä oman osuuden miettimiseen valmiiksi. Erityisen haastavan tapaamisen jälkeen kannattaa palata videon ja harjoitusten pariin ja pohtia, miten keskustelu meni ja voisiko seuraavalla kerralla tehdä jotain toisin.
Rohkea rokan syö – ota haaste vastaan
Vaikka meillä on aloittamisen osalta ilmennyt joitakin teknisiä haasteita, niin kaikkein suurin haaste tähän mennessä lienee ollut ihan se perinteinen: uuden aloittamisen vaikeus.
Tulevan viikon ToJo:ssa kartoitan laajemmin, miten prosessi on edennyt eri tiimeissä ja millaisia keskusteluja eri videot ja niihin liittyvät tehtävät ovat herättäneet. Uskon, että matkamme on vasta alussa, mutta jo nyt haluan rohkaista kaikenkokoisia kirkon työyhteisöjä tutustumaan ja hyödyntämään kehittämisessään maksutonta, aika- ja paikkariippumatonta Tulevaisuuden työelämätaidot –valmennusta tukimateriaaleineen. Jos jostain syystä koko työyhteisö ei valmennusideasta syttyisikään, voi siihen lähteä mukaan pienemmillä kokoonpanoilla esim. johtoryhmä, lähiesimiehet, yksittäisen työalan tai tiimin työntekijät tai kuka tahansa yksittäinen työntekijä vaikkapa haastamalla kollegan toisesta seurakunnasta osallistumaan ja vaihtamaan ajatuksia opintopolun varrella.
