Euroopan kirkkojen konferenssille uusi perussääntö uudistusten pohjaksi

EKK:n perussääntö valmisteltiin Uppsalan raportin pohjalta. Kuva: CEC / Peter Kenny

Instituutioiden kriisi on koetellut ekumeenisia kirkkoliittoja. Kirkkojenvälisen yhteyden pääomaa kuitenkin on kerrytetty ja sitä tarvitaan kipeästi. Ekumeenista yhteistyötä tulisi käyttää myös Euroopan kirkkojen konferenssin (EKK) uudistumisen dynamona, kun kirkkojen perheenä suunnataan eteenpäin ykseyttä rakentaen, todistaen ja palvellen.

Tästä nousi Budapestissä 3.-8.7.2013 kokoontuneen yleiskokouksen teema: ”Ja mitä te nyt odotatte? [Ap.t. 22:16] EKK ja sen tehtävä muuttuvassa Euroopassa”.

Lyonista Budapestiin – visiona verkostomaisuus

Lyonin yleiskokous 2009 tuotti tuntuvat taloudelliset tappiot Euroopan kirkkojen konferenssille. Tämä yhdistyneenä ongelmiin konferenssin organisaation johtamisessa kirvoitti etenkin Saksan evankelisen kirkon johdossa voimakasta kritiikkiä. Myös aika moni muu protestanttinen, anglikaaninen ja ortodoksinen kirkko oli ilmaissut tyytymättömyytensä konferenssin nykytilaan. Erityisen pulmallisena nähtiin, että suurin jäsenkirkko Venäjän ortodoksinen kirkko oli jäädyttänyt jäsenyytensä vuonna 2008.

Suomen delegaatio oli Lyonissa sitä mieltä, että etenkin EKK:n komissioiden työssä oli paljon hyvää ja tarpeellista ekumenian ja uskontodialogin, sosiaalieettisten ja maahanmuuttokysymysten sekä EU-vaikuttamisen alalla.

Delegaation näkemyksen mukaan organisaation muuttaminen ei myöskään ratkaise kaikkia ongelmia. Myös olemassa olevan perussäännön pohjalta voitaisiin parannusta tehdä. Uudistamiskomitea kuitenkin asetettiin ja sen ensimmäisen metinnön saaman palautteen pohjalta laadittiin nk. Uppsalan raportti (2012), joka sisälsi esityksen uudeksi perussäännöksi eli konstituutioksi.

Tavoitteena oli kirkastaa visiota, missiota ja arvoja sekä pienentää hallintoelimiä eli yleiskokouksen ja hallintoneuvoston jäsenmääriä, luopua komissiorakenteesta ja vahvistaa Brysseliin sijoittuvaa sihteeristöä sekä etenkin pääsihteerin johtajuutta. Konferenssin tulisi toimia paremmin yhdessä ja hyödyntää työssään enemmän kirkkojen osaamista verkostomaisesti.

Uusi perussääntö astuu voimaan jo heinäkuussa

Kirkkomme esitti yhdessä Englannin kirkon, Saksan evankelisen kirkon, Skotlannin kirkon ja Ekumeenisen patriarkaatin sekä Britannian afrikkalaisten ja karibialaisten maahanmuuttajakirkkojen neuvoston kanssa suuren joukon perusteltuja korjausesityksiä Uppsalan raportissa esitettyyn perussääntöön. Näin luotiin pohjaa aidolle keskustelulle vaihtoehdoista. Suuri osa esityksistämme meni läpi hyväksytysti.

Tarkoituksena oli pitää kiinni konferenssin ekumeenisesta ja kristillisestä perusluonteesta sekä säilyttää komissioiden työn hyvät puolet mahdollisimman kattavasti myös uudessa konferenssissa. Myös esimerkiksi ortodoksien osallistuminen haluttiin turvata soveltamalla KMN:ssa koeteltuja periaatteita. Samoin haluttiin turvata etenkin vähemmistökirkkojen asemaa tekemällä hallintoneuvostosta esitettyä suurempi sekä edistää siirtolaiskomission integroitumista.

EKK:n uudessa hallintoneuvostossa on mukana dekaani. professori Aila Lauha (kolmas oikealta). Kuva: Tomi Karttunen

Lopputuloksena oli hallintoneuvoston puolittuminen 20 jäseneen. Saksan ja Englannin kirkon lakieksperttien johdolla esitettiin hyväksytysti myös sitä, että konstituutio astuisi voimaan jo 9.7.2013 eikä vasta ylimääräisessä yleiskokouksessa.

Päätösten juridinen toimeenpano kestänee loppuvuoteen 2015 asti. Tämän jälkeen prosessi jatkuu, kun EKK:n kotipaikaksi muuttuu Bryssel Geneven sijaan.

Saimme hallintoneuvostoon ekumeniaan, hallintoon ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen laajasti perehtyneen osaajan dekaani, professori Aila Lauhan toimimaan Euroopan kirkkojen ja koko maanosan hyväksi hallintoneuvostossa. Pesti kestää seuraavaan yleiskokoukseen eli vuoteen 2018 asti.

EKK:n yleiskokouksen sivut

Kokouksen kuulumisia myös Kotimaa24-blogissa

Tomi Karttunen
teologisten asiain sihteeri
kirkkohallitus, ulkoasiain osasto

10.07.13

Henkilöstötilinpäätöksestä

Arvio henkilöstörakenteen tarkoituksenmukaisuudesta ja muutostarpeista sekä
henkilöstötilinpäätöksen vaikutukset

Henkilöstörakenne on aika hyvä ja riittävä. Muutostarvetta kuitenkin on
joittenkin mielestä: Akat sanoo, että Minun henkilöstörakenteeni tarvitsee
painon pudotusta, mutta siitä on turha minua syyttää, kun kuitenkin Pätysen
Pito-, Kukka- ja Hautauspalvelu Ky:n ruoissa on niin paljon rasvaa, maun
kuitenkin ollessa hyvä, varsinkin sen jälkeen kun Pätysen vanha emäntä saatiin
pois keittiöstä ja Kunnalliskotiin.

Vaikutuksia ei ole voitu testata, kun ehdottaessani toissa vuonna
henkilöstötilinpäätöksen tekemistä, niin Henkilöstö ei toimittanut Minulle 
kaikkia kuitteja eikä selvityksiä, vaikka ne olisi ihan helposti saanut
veroilmoituksen liitteistä, joten en saanut mitään yhteistä tilinpäätöstä
tehdyksi, semminkin kun seurakuntamestari Singerin mies Valto sanoi, että
hittoako heidän ruokalaskunsa sille rovastinpakanalle kuuluvat, vaikka en ole
edes rovasti. Enkä pakanakaan.

Jatkuu...

8.07.13

Kaksi napaa, monta totuutta

Kuva: Kirkon kuvapankki / Suvi Kava

Kirkkoa moititaan ajoittain etäiseksi, harmaaksi tai tunneneutraaliksi. Siihen luonnehdintaan nähden kirkko herättää yllättävän voimakkaita tunteita noustessaan julkisuuteen. Reaktiot näkyvät toisinaan myös kirkosta eroamisina. Tähän katsotaan liittyvän kaksi olennaista syytä pettyä kirkon toimintaan: kirkko koetaan liian vapaamieliseksi tai liian ahdasmieliseksi.

Kirkosta eroamisen taustalla on tutkitusti useimmin vieraantuminen kirkosta ja jäsenyyden henkilökohtaisen merkityksen puuttuminen. Harvemmin syynä on yksittäinen tapahtuma tai pettymys kirkon toimintaan (Gallup Ecclesiastica 2011). Olennaista ei siten ole tuijottaa kirkosta eronneiden määrään ja päätellä siitä jäsenistön mieltymyksiä. Olennaista on sen sijaan katsoa niihin polttaviin kysymyksiin, jotka jakavat jäsenistöä. He, jotka päätyvät kirkosta eroamiseen sen liiallisen liberaaliuden tai konservatiivisuuden takia, ovat vain jäävuoren huippu. Heidän takanaan on huomattavasti massiivisempi jäsenistö, joita jakaa kahteen leiriin erottelu konservatiiveihin ja liberaaleihin. Siis se erottelu, josta ei pitäisi puhua, koska sitä ei pitäisi olla olemassa.

Jos et ole meidän puolellamme, olet…

Jako konservatiiveihin ja liberaaleihin on todellinen. Samalla se on leimaava, kumpaakin osapuolta aliarvioiva ja yleistävä, eikä moni voi ainakaan sisäisesti kokea lukeutuvansa kumpaankaan, vaikka ulkoiset merkit täyttyisivätkin. Toisaalta monet ottavat keskusteluissa tietoisen roolin ja sanovat olevansa vaikkapa raamatullisia, avarakatseisia, klassisen kristinuskon kannattajia, kristittyjä humanisteja, Sanalle kuuliaisia. Profiloituminen on tärkeää ja sillä on merkitystä varsinkin keskusteluja käytäessä. Jos puhuja itse väistää ja välttää kaikki profiloinnit, sen tekevät hänen sijastaan kuulijat tai media, jossa puhuja esiintyy.

Ilmiselvästi me tarvitsemme leimoja ja profilointeja seuratessamme kirkollisia ja uskonnollisia puheenvuoroja, jotta voimme helpommin käsitellä ja prosessoida lukemamme ja kuulemamme. Mihinkään ei tietenkään poistu se tosiasia, että itse kunkin sisäinen tunne- ja kokemusmaailma on paljon jaottelujamme ja lokerointejamme monipuolisempi ja mutkikkaampi. Kuitenkin niin kauan kuin keskustelut käydään tekstien ja sanojen välityksellä, olemme sanallisen argumentoinnin ja sen myötä lokerointien varassa.

Jako konservatiiveihin ja liberaaleihin todentuu arvo- ja mielipidekysymyksissä, haluttiin sitä tai ei. Uskotko kuolemanjälkeiseen elämään? Saako kirkossa nainen olla pappi? Tuleeko kirkon pysyttäytyä opissa ja tunnustuksessa? Voiko samaa sukupuolta olevia vihkiä avioliittoon kirkossa? Pitääkö lähetystyön olla ensisijaisesti julistustyötä? Kysymyksiä voidaan esittää lukematon määrä, ja vastaajien jako säilyy. Näin on sekä kirkon jäsenten että työntekijöiden ja luottamushenkilöiden keskuudessa. Kysymyksiin saadaan vastauksiksi vaihteleva määrä samaa mieltä ja eri mieltä olevia sekä merkittävä osuus niitä, jotka eivät ole kumpaakaan mieltä. Kahtiajako on todellinen, vaikka kahden vastapoolin väliin tai akselin ulkopuolelle jää paljonkin harmaata aluetta. Välimuotojenkaan olemassaolo ei sulje pois ääripäiden olemassaoloa.

Vapaaksi oikeassa olemisen pakosta

Kun konservatiivien ja liberaalien välillä kytevä asettelu ajoittain roihahtaa, kuten viime aikoina on käynyt esimerkiksi avioliittolakia koskevassa keskustelussa, keskustelu on kiivasta asemasotaa. Jos edistystä tapahtuu, siitä on yleensä kiittäminen heitä, jotka toimivat sillanrakentajina, muurinmurtajina tai vastaantulijoina. Kiitellään siitä, että joku haluaa edistää keskustelua esittäen asioita, joista eri osapuolet voivat olla samaa mieltä (sillanrakentaja). Tai kiitellään siitä, että joku uskaltaa tarttua asiaan, jonka muut ovat kenties nähneet ylittämättömänä esteenä (muurinmurtaja). Tai kiitellään siitä, että joku tunnustaa: en tiedä olenko tässä oikeassa, mutta haluan ajatella näin ja ymmärtää vastapuolta, joka on eri mieltä (vastaantulija).

Kaikki esitetyt metaforat kertovat tarpeesta liudentaa vastakkainasettelua. Toisaalta kaikki metaforat myös kuvaavat sitä, että onnistunut sillanrakennus, läpimurto tai vastaantulo ei tarkoita kahtiajaon purkamista eikä hävittämistä. Sen sijaan kahtiajako voidaan hyväksyä olemassa olevaksi ja pyrkiä toisen osapuolen ymmärtämiseen ja olemassaolon hyväksymiseen, vaikka mielipiteen hyväksyminen olisikin vaikeampaa. Tämä vaatii ennen kaikkea sen, että kukin tietää, mitä itse ajattelee ja mitä pitää tärkeänä, ja edelleen sanoo sen riittävän selkeästi omana itsenään, minä-viestinä. Tällöin tarkoituksena ei ole esittää käsitystään siitä, kumpi osapuoli on enemmän oikeassa tai väärässä. Tarkoituksena on päästä vapaaksi oikeassa olemisen pakosta.

Kirkko monien totuuksien areenana

Kun kirkko puhuu kollektiivina arkkipiispan, kirkolliskokouksen tai seurakuntaneuvoston suulla, siltä odotetaan kannanottoa, mielipidettä, linjausta. Ja muotoilee se sanottavansa miten laveasti tahansa, lausunto lokeroidaan kohdeyleisönsä keskuudessa johonkin. Viime aikoina kirkon julkilausumat on väistämättä tulkittu liberaaleiksi, myös silloin, kun niissä ei ole sanottu oikeastaan juuri mitään. Vastaavasti eräiden kirkossa toimivien herätysliikkeiden kannanotot luetaan järjestään konservatiivisina. Jos kannanotot eivät muuten herätä kiinnostusta, kahden vastakkaisen leirin välinen mielipide-ero kyllä herättää. Samalla se voimistaa mielikuvaa riitelevästä kirkosta.

Asiaa ei auta lainkaan se, että korostetaan kahtiajaon jyrkkyyttä ja ääripäiden mielipide-eroja. Mielekkäämpää on edistää ääripäiden välistä kommunikaatiota ja ohjata sitä suuntaan, joka rakentaa yhteyttä. Kirkko voi kollektiivina olla tällainen ohjaaja. Perustanaan sillä on hengellinen ja missionaarinen tehtävänsä, johon Raamattu sitä ohjaa. Liian mutkikkaiden teologisten pohdintojen sijasta olisi syytä ottaa kiinni vaikkapa Paavalin yksinkertaisesta kehotuksesta tulla keskenämme toimeen, vaikka moittimisen aihetta olisikin.

Veli-Matti Salminen
vs. tutkija
Kirkon tutkimuskeskus

3.07.13

Osa-aikaisuus ja vuorotteluvapaa

Osa-aikaisuudesta ei ole näyttöä, vaikka Kanttorin kohdalla sitä on usein 
epäilty (mm. nimimerkki ”Joukko kirkkokuorolaisia”). Vastuulisiäkään ei ole
kenellekään määrätty. Vastuuta on nytkin jo riittävästi ja jollakin liikaakin
(seurakuntamestarilla ainakin).

Vuorotteluvapaata ei ole aiemmin käytetty, mutta Minä määräsin kanslistin
viime talvena vuorottelemaan vapaalle, kun se rupesi taas puhumaan itsekseen
ja syömään postimerkkejä, ja se tuli kalliiksi, kun niitä sitten meni enemmän
kuin oli Budjettiarvioon laitettu (kun ne olivat ykkösluokan merkkejä).

Työvoimatilastoa ei tässä ole, kun meillä ei ole Tietokonetta virastossa vielä
ja kun pyysin Kanttorin Poikaa Markoa laskemaan nämä luvut niin se meni jotenkin
siltä ohi ja ei sitten tehnyt ja kertoi äitinsä, että oli mennyt kokonaan
sekaisin. Ja Entinen Rovastikin sanoi, että ei tämmöisiä Entisen Piispankaan
aikana tehty.

Jatkuu...

1.07.13

Vihreällä riparilla keksitään ekoteot itse

Kuva: Fleim.fi

Kasvisruokaa, metsäretki, leirinuotio ja ilmastonmuutos. Riparilla luonto on usein lähellä ja nykyisin myös huoli ympäristön tilasta. Vihreät rippileirit -hanke pyrkii paitsi lisäämään suomalaisnuorten ympäristötietoisuutta myös vähentämään leirien hiilijalanjälkeä.

Luontoelämykset kuuluvat monien riparimuistojen huippuihin. Luonnon ja ihmisen suhde on perinteisillä rippileireillä kuin valmiiksi tarjottimella. Asiaan on tartuttu nyt myös tietoisesti. Tänä kesänä viitisenkymmentä rippikouluryhmää on ilmoittautunut mukaan ympäristövastuuta lisäävään hankkeeseen.

Omat säännöt vaativat enemmän

Vihreiden leirien tavoitteena on vahvistaa nuorten luontosuhdetta ja lisätä ymmärrystä ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin yhteydestä. Käytännössä leiriläiset ja isoset saavat kuitenkin itse miettiä toteutusta. Vihreitä käytäntöjä ei ole valmiiksi laadittu kovin pitkälle. Tärkeintä on nuorten oma osallisuus asiaan. Nuoret laativat itse leirin ympäristöpelisäännöt ja sitoutuvat niihin leirin ajaksi.

– Riparit ovat erilaisia ja olosuhteet vaihtelevat. Tärkeintä on luontoajattelun sisäistyminen ja osallistuminen. Sääntöjä ei siksi luetella valmiiksi, vaan nuorilta kysytään, mihin itse kiinnittäisit huomiota, mitä itse näet, että täällä voidaan tehdä? Leirin alussa mietitään leirin ympäristösäännöt. Itse tehtyihin sääntöihin sitoutuminen on erilaista, kuvailee rippikoulusta vastaava työalasihteeri Jarmo Kokkonen Kirkkohallituksesta.

Vihreät riparit on Kirkkohallituksen, Nuorten Keskuksen ja WWF:n yhteistyöhanke. Leirinsä voi ilmoittaa vihreäksi itse ottamalla yhteyttä hankkeen suunnittelijoihin. Projektissa hyödynnetään myös sosiaalista mediaa. Kokkosen mukaan asia on kerännyt mukavasti kiinnostusta eri puolilla Suomea Malmilta Pudasjärvelle.

Syömällä voi muuttaa maailmaa

Suomalaisnuoret ovat Kokkosen mukaan peruskoulun ansiosta hyvin tietoisia ympäristöasioissa. Ripari tavoittaa kuitenkin tällä hetkellä hyvin myös ne, joilla ei ole asiaan liittyvää harrastuneisuutta tai kiinnostusta. Kysymys siitä, miten tulevaisuuteen voi vaikuttaa, on murrosikäisille ajankohtainen. Vihreän riparin yksi tehtävä on auttaa miettimään omia valintoja.

Materiaalia voi tilata maksutta Nuorten Keskukselta. Siihen kuuluu muun muassa ruoan alkuperään liittyvää aineistoa. Leireillä pidetään ainakin yksi kasvisruokapäivä.

– Ruoka on yksi keskeinen asia ihmisen hiilijalanjäljessä. Syömällä todellakin voi muuttaa maailmaa, Kokkonen toteaa.

Rippikoulussa on myös hyvä tilaisuus pohtia kuluttamista ja materialismia. Kokkonen korostaa, että viherrys ei ole vain ajankohtainen asia tai muotivirtaus, vaan vahvasti raamatullinen teema.

– Ollaan luomisen, lankeemuksen ja lunastuksen ytimessä. Luontosuhde liittyy olennaisesti niihin. Asia on teologisesti merkittävä, hän sanoo.

Vihreät riparit Sakastissa
Vihreät riparit Facebookissa

26.06.13

Seurakunnan henkilöstö / määräaikaiset virat

Tämmösiä ei ole, kun kerta Käräjäoikeus ja Arvoisa Tuomiokapituli eivät
hyväksyneet Entisen Rovastin määräaikaista virkaa Leirimajan päätoimiseksi
talonmieheksi saunanlämmitysvelvollisuudella, mutta se kyllä johtui enemmänkin
asianajajan, asioitsija Huttusen huonosta tarmokkuudesta, kun se juo viinaa,
vaikka oli sen Emännän kanssa puhe, että se ei anna Huttusen ottaa Viinaa
käräjäoikeuspäivinä, mutta kun ei ollut ollut puhetta että kapituliinkin piti 
mennä selvin Päin eikä se toisaalta Rovasti Mäkipääkään olisi jaksanut sitä 
Saunaa lämmittää kovin pitkään, vaikka siellä onkin sähkökiuas, minkä takia se
virka olikin ajateltu tuon Holvimäen kanssa määräaikaiseksi.

Toisaalta se oli Seurakunnalle Siunauskin, kun ei sitten tarvinnutkaan vetää
sähköjä sinne Leirimajalle.

Määräaikaisuutta on enämpi käytetty Entisen Rovastin aikana, ja kun etenkin 
Ruustinnalla oli tapana ottaa kausiluonteisiin Pappilan pihatöihin 
määräaikaisuudella eri henkilöitä ja Kulku-miehiä, mutta se ei Seurakunnan 
taloutta kovasti kuitenkaan rasittanut Rovastin mukaan ainakaan.

Jatkuu...

24.06.13

Maailma huutaa – Jumala kuiskaa. Kirkko mukana SuomiAreenalla

Porin seurakunnat ovat tänäkin vuonna mukana SuomiAreenan Kansalaistorilla.

Keskikesän tapahtumiin on kuulunut vuodesta 2006 Porissa järjestettävä SuomiAreena. Tapahtuma on tarjonnut puitteet varsin laajalle kirjolle erilaisia keskusteluja. Koolla on puolisen tuhatta panelistia ja muuta keskustelijaa useilla eri lavoilla, ja yleisöä on riittänyt paitsi porilaisten niin myös jazzkansan joukosta.

Tilaisuuksia on maanantaista perjantaihin 15.–19.7. pitkälti toistasataa. Pori Jazz on käynnissä samaan aikaan, 12.–20.7.

Yhteistyöstä hyviä kokemuksia

Viime vuonna kirkko oli yksi tapahtuman pääjärjestäjistä. Monien teemojen joukosta kirkon keskeinen teema nousi esiin hyvin, kuten katkelma tapahtuman verkkosivuilta viime vuodelta osoittaa:

”Seitsemännessä SuomiAreenassa 14.-20. heinäkuuta 2012 oli 98 tapahtumaa. Kesän pääyhteistyökumppaneina toimivat evankelisluterilainen kirkko, Folktinget ja sisäministeriö. Mistä sitten keskusteltiin: kuntaliitoksista, olympiamenestyksestä, Jumalasta, kriiseistä, ydinjätteestä, kulttuurista, selkokielestä, Euroopan ja Pohjolan tulevaisuudesta sekä käytiin Suomi-Ruotsi -talousmaaottelu.”

Tänä vuonna kuntaliitokset ovat edelleen tapetilla – uskonto sen sijaan vähän piilevämmin. Tapahtuman pääjärjestäjäjoukossa häärivät tällä kertaa eduskunta sekä Suomen Punainen Risti. Puhetta riittää tietysti myös kirkkoa kiinnostavista aiheista: Menevätkö kehitysapurahat Kankkulan kaivoon? Mikä on ihmisen arvo talouskasvussa? Mitä merkitsevät tänä päivänä isyys, vanhuus tai syrjäytyminen?

Paneelikeskusteluja ja toritapaamisia

Kirkko järjestää Areenalla paneelin aiheesta Maailma huutaa, Jumala kuiskaa ti 16.7. klo 14. Kirkon väkeä on mukana myös Kansalaistorilla, jossa puhutaan tulevaisuudesta, virsistä ja rakenneuudistuksesta. Viimevuotisen suosion kannustamana järjestetään tänäkin vuonna virsi- ja viini-ilta.

Lisäksi omilla ohjelmanumeroillaan ovat esillä Yhteisvastuukeräys sekä Tukikummit ry.

SuomiAreena näkyy myös televisiossa (MTV3) ja sosiaalisessa mediassa (#suomiareena). Koko ohjelma osoitteessa www.suomiareena.fi

20.06.13

Avautuuko kirkon ovi Googlessa?

Elämän suuria kysymyksiä googlataan, miten siihen vastaamme? Kuva: Stock.xchng

Googlaaminen on ensisijainen tapa etsiä vastauksia, olipa mielessä sopivan ruohonleikkurin hankinta tai kristilliset käsitykset ikuisesta elämästä. Taloustutkimuksen mukaan 94 % suomalaisista käyttää hakukoneita netissä. Googlen äärellä vertaillaan, pohditaan, opitaan ja muodostetaan toimintaa ohjaavia käsityksiä.

Kirkon strategiassa visioidaan, että kirkkoon tullaan löytämään vastauksia elämän suuriin kysymyksiin. Reittejä vastausten äärelle on monia mutta tämän ajan yksi keskeisimmistä reiteistä on Google. Jokainen kirkon teemoihin liittyvä hakusana on potentiaalinen ovi kirkon sivuille ja sieltä eteenpäin tapahtumiin ja verkkosisältöihin.

Kirkon toimintaan on löydetty tähänkin asti paikallislehtien ja tiekylttien avulla, mihin siis tarvitaan hakukonenäkyvyyttä? Todellisuus on vahvasti kehittymässä sitä kohti että jos asia ei löydy Googlella, sitä ei ole olemassa. Kun seurakunta löytyy omalla nimellään Googlesta, ollaan jo hyvällä tiellä. Vaikutukseltaan se vastaa kuitenkin sitä, että seurakunta löytyy puhelinluettelosta. Hakukonenäkyvyydestä ja tavoittavuudesta verkossa voidaan puhua kun kirkon ”tuotteet” eli toiminta ja sanoma löytyvät Googlella ensimmäiseltä hakutulossivulta.

Mikä on kouluarvosana kirkon hakukonenäkyvyydessä tällä hetkellä?

Alkuvuonna osana seurakuntien verkkohanketta tutkittiin, miten paljon kirkon verkkopalveluja käytetään ja mitä kautta sivuille tullaan. Keskimäärin lähes 70 % seurakuntien verkkosivujen käyttäjistä tulee sivustolle Googlesta. Kirkon ovet ovat auki googlaajille, jotka etsivät

hautausmaita,
kirkon rakennuksia tai työntekijöitä,
virkatodistuksiin liittyviä tietoja,
kauneimpia joululauluja tai
avoimia työpaikkoja.

Kirkollisiin toimituksiin liittyvät sisällöt tulevat heti näiden jälkeen löydettävyydessään ja kiinnostavuudessaan.

Hakukonenäkyvyyden tutkimisessa verkkohankkeen apuna on ollut hakukoneoptimoinnin asiantuntija Matti Kojo. Hänellä on 5 vuoden kokemus organisaatioiden ja tuotteiden hakukonenäkyvyyden parantamisesta ja web-analytiikasta. Hän antaisi kirkolle kouluarvosanaksi tällä hetkellä 7.

”Sisällöt löytyvät ja avautuvat sellaiselle, joka jo hieman osaa etsiä itse ev.lut. kirkkoon liittyviä asioita ja tuntee sanastoa. Elämän isojen kysymysten kanssa painivat eivät löydä vastausten pariin kirkon sivustoille Googlen avulla”, perustelee Kojo.

Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan ja Googlessa noustaan hakutulossivun kärkeen

Mitä Kojon viittaamat elämän isot kysymykset sitten ovat? Avainsana-analyysi ja pieni testaus Googlessa ovat osoittaneet, että kirkon ovia ei ole tarjolla ihmisille, jotka etsivät hakusanoilla kuten elämän tarkoitus, kuolema, suru, lähimmäisen rakkaus, enkelit tai maailmanloppu. Toisin sanoen ensimmäiseltä tulossivulta tai ensimmäisen sivun neljän kärjestä ei löydy yhtään ev.lut. tahon tuottamaa verkkosisältöä tai keskustelukumppania. Kuolemaan liittyviä vastauksia ja tukea antaa kirkkoa innokkaammin Kela, Verohallinto ja pankit. Armoa tarjoilevat Googlessa Apulanta ja Jari Sarasvuo sekä kiitettävästi myös ns. kristillisten vapaiden suuntien edustajat.

Tilanne ei tietenkään ole näin mustavalkoinen. Armo ei ole sidottu yhteen käsitteeseen vaan etenkin tekoihin, joita on vaikeampi googlata yksittäisellä sanalla. Toisaalta voisi kuvitella, että juuri kirkossa näitä sanoja käytetään, ja ne siksi nousisivat myös Googlessa esiin. Kirkko on läsnä lähes jokaisessa kuolemantapauksessa Suomessa, mutta googlaaja ei kirkon tukea tässä asiassa helposti löydä.

Etsitäänkö kirkkoon liittyviä asioita Googlella – onko kysyntää?

”Kyllä”, vastaa Kojo. ”Avainsanatutkimuksen mukaan kirkkoon kiinteästi liittyviä hakuja tehdään arviolta lähes miljoona kuukaudessa. Pelkästään Aamenesta Öylättiin -sanastosta löytyviä sanoja käytetään yli 150 000 haussa kuukausittain.”

Kuolemaa, surua tai enkeleitä googlataan Suomessa enemmän kuin monia päivänpolttavia ilmiöitä tai julkkiksia. Google Trends ja Googlen avainsanatyökalu ovat käteviä välineitä hakutrendien seurantaan.

Kysyntää siis on. Miten siihen vastataan ja nostetaan kouluarvosana kiitettäväksi?

Kojon eväät kirkon verkkosisältöjen tekijöille ovat:

Selvitä, mitä ja miten ihmiset etsivät verkossa.
Kohdenna vastaukset etsijöille eli älä käytä pelkästään kirkon ammattitermistöä.
Luo ja päivitä ajantasaista, tuoretta sisältöä.

Tämän lisäksi tarvitaan hakukoneystävällinen tekninen toteutus ja sisältöarkkitehtuuri sekä seurakuntien välistä yhteistyötä sisällöntuotannossa. Hakukoneet arvostavat sisältöä, johon myös muut sivustot linkittävät. Linkityksen kohteeksi voi olla vaikea yksittäisen seurakunnan päästä, mutta yhteistyöllä kirkossa se onnistuu.

Verkkopalvelujen rakentamisessa resurssien yhdistämisellä ja yhteistyöllä on monia hyötyjä myös seurakunnan näkökulmasta. Näitä hyötyjä tavoitellaan seurakuntien verkkohankkeessa. Tätä kohti mennään. Seuraa kehitystä tässä blogissa ja hankkeen verkkosivuilla.

19.06.13

Seurakunnan henkilöstö / tukipalvelut

Taloustoimistoa johtaa talouspäällikkö Mauritz Holvimäki. Hän on Merkonomi ja 
osaa siksi raha-asiat hoitaa. Minä en ole niihin puuttunut enkä ole antanut
muidenkaan sotkeutua. Tilintarkastajat ovat yrittäneet, tosin eivät enää viime
vuosina. Seurakunnan talous on erinomaisessa kunnossa, kuulemma.

Seurakuntamestari on Virpi-Elisabeth Singer, joka hoitaa monipuolisesti kirkon
ja hautausmaan sekä niihin liittyvät pienemmät remontit. Haudankaivuussa on
joskus apuna hänen miehensä, koska hän on ihan työhullu saadessaan olutta
keskimääräistä enemmän.

Kirkkoherranviraston osa-aikaisena kanslistina on Toimi Tolapää, jolla on
joskus ollut ongelmia mielenterveyden kanssa ja joskus ihan muuten vaan. Mutta
voi olla, että saadaan Toimi vielä eläkkeellekin.

Jatkuu...

17.06.13

Terapia auttaa uskonnon uhria

Yrittäjä Tuomo Laitinen (vas.) on on saanut elämäänsä suuren avun pitkästä terapiasta. Psykoterapeutti Risto Räsänen on työssään kannatellut epäterveen uskonnollisuuden uhreja kriisivaiheen yli. Hän suosittelee kaikille vertaistukea.

– Pitkän terapiaprosessin aikana itseymmärrykseni lisääntyi valtavasti. Opin paljon armollisemmaksi sekä itseäni että muita kohtaan, Uskontojen Uhrien Tuki ry:n jäsen Tuomo Laitinen kertoo.

Kahdeksan vuoden terapiaprosessin aikana Laitisen tuli syvällisesti läpikäytyä sekä traumaattinen lapsuutensa suurperheessä että oma suhde vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen ja uskoon.

Nyt vertaistukihenkilönä toimiva Laitinen rohkaisee avun hakemiseen.

– Keskusteluavun hakeminen kannattaa aina. Vaikka olisi menettänyt uskonsa ihmisiin, silti löytyy niitä, joiden kanssa saa aikaan ymmärtävän, tukevan keskusteluyhteyden, Laitinen vakuuttaa.

Yhteisöstä irrottautuva tarvitsee tukea

Ryhmäanalyytikko, musiikkiterapeutti ja psykoterapeutti Risto Räsänen nimeää vaarallisen uskonnollisuuden tunnusmerkeiksi yhteisön jäsenten alistamisen, nöyryyttämisen ja orjuuttamisen sekä taloudellisen, henkisen ja fyysisen hyväksikäytön.

Räsäsen kokemukset uskontojen uhrien terapeuttina ovat olleet ennen kaikkea kriisivaiheen yli kannattelua. Moni kokee olevansa tyhjän päällä irtautuessaan uskonnollisesta yhteisöstä.

– Epätoivoiselle ja yhteisöstä ulos joutuneelle tai lähteneelle ihmiselle on luotava usko siihen, että hän selviää. On vahvistettava toivoa, että aivan kaikista asioista elämässä voi päästä yli, Räsänen sanoo.

Kohtaaminen vaatii herkkyyttä

Seurakuntien työntekijöitä Laitinen ja Räsänen opastavat olemaan hyvin hienovaraisia uskonnosta traumatisoituneiden ihmisen kohtaamisessa. Esimerkiksi suora kehotus erota traumoja aiheuttaneesta yhteisöstä ei yleensä toimi, koska taustat ovat niin monimutkaiset.

– Kerralla ei voi avata liian isoja asioita. Se voi olla liian pelottava kokemus ja johtaa eristäytymiseen. Näistä asioista on puhuttava äärimmäisen herkkävaistoisesti. Tärkeä kysymys on: Mikä voisi lisätä sinun hyvinvointiasi? Laitinen sanoo.

Sekä Laitinen että Räsänen arvioivat, että terveydenhuollon työntekijöiden parissa ymmärrys uskonnollisten yhteisöjen dynamiikasta ja opeista on liian vähäistä. Ammatillista kirjallisuuttakaan juuri uskonnon uhrien auttamisesta ei paljon ole.

– Vertaistukea suosittelen aina ja kaikissa tilanteissa uskonnosta traumatisoituneille. Vertaisryhmä on parhaimmillaan korvaava yhteisö, joka toimii yksilön kasvuprosessin ja minuuden uudelleen rakentamisen tukena. Ihmisellä on tarve tulla ymmärretyksi ja kuulluksi, ja tämä toteutuu vertaistuen välityksellä, Räsänen sanoo.

On kuitenkin tärkeää, että vertaisryhmän vetäjä on riittävän perusteellisesti käynyt läpi omaa prosessiaan.

– Pahimmillaan vertaisryhmässäkin yksi voi nousta dominoimaan muita, Laitinen huomauttaa.

– Koulutus ja työnohjaus ovat tarpeen vertaisohjaajille, Räsänen vahvistaa.

Irti pelosta – kohti hyvää

Uskonnollisen yhteisön ulkopuolelle joutuminen tai päätyminen aiheuttaa monissa valtavaa primitiivistä pelkoa. Tuomo Laitinen pitää tätä evoluution valossa ymmärrettävänä. Muinaisessa ihmisyhteisössä yhteisön ulkopuolelle sulkeminen merkitsi yksilölle varmaa kuolemaa.

– On tärkeää, että sanomme ääneen, että nykyään yhteisön ulkopuolelle lähteminen ei merkitse kuolemanvaaraa. Primitiivisen pelon ja ahdistuksen kohtaaminen on helpompaa, kun tiedostaa, mistä se on peräisin, Laitinen arvioi.

Kun kaikki vaikeat tunteet ja myös alitajuinen viha ja aggressio on käyty läpi, kykenee ihminen miettimään taustaansa myös siinä valossa, löytyisikö sieltä jotain hyvääkin.

– Itse olen löytänyt lapsuuteni yhteisöstä yhden myönteisen asian: kummitätini välitti minusta aidosti ja antoi minulle hoivaa ja turvaa, jota vailla muuten kasvoin, Laitinen hymyilee.