Arkisto: sielunhoito
Näkymätön työ – kehitysvammaisten sielunhoidosta
11.9.2024Näkyvä työ Syyskuun kahdeksas päivä kokoontui kehitysvammaisia ympäri Suomen isolle kirkolle eli Helsingin tuomiokirkkoon valtakunnalliseen kehitysvammaisten kirkkopyhään. Messu oli täynnä iloa ja valoa. Pääkaupunkiseudun seurakuntien vammaistyön porukka oli tehnyt upeaa työtä. Se, mikä näkyi kirkossa messuun osallistujille tai striimin kautta katselijoille, oli vaatinut lukemattomia työtunteja valmistelua. Heille, jotka olivat mukana kirkossa ja myös etänä osallistuville, […]
Ei tulla hullua hurskaammaksi!
11.5.2023Mustan huumorin sävyttämä otsikko johdattaa ajatukset psykiatrian osastoille Kanta-Hämeen keskussairaalaan. Työskentelen seitsemättä vuotta sairaalapappina Hämeenlinnassa. Pääasiassa teen työtä keskussairaalassa, mutta kenttäämme kuuluvat myös Vanajaveden sairaala ja saattohoitoon erikoistunut Koivikkokoti. Työni painopiste on keskussairaalan psykiatrian osastoilla, joita on kuusi. Osastoista neljä on aikuisille, yksi nuorille ja yksi lapsille. Usein kaikki potilaspaikat ovat täynnä, tulijoita olisi enemmän […]
Jääkö työni jälki näkyviin eläköitymisen jälkeen vai haihtuuko kaikki vain tuhkana tuuleen?
5.4.2023Tammikuu 2023 on lopuillaan. Jäljellä vielä muutama arkityöpäivä, niiden jälkeen sunnuntai ja vankien kanssa vietettäväksi suunniteltu läksiäishartaus. Vuosikymmenet ovat vierineet ja on tullut aika jättää tämä rakkaaksi muodostunut diakoniatyö nuorempien tehtäväksi. Kuopion hiippakunnan tuomiokapituli valitsi minut diakonin virkaan 1.8.1987 alkaen. Työ tulisi tehtäväksi Vaalan seurakunnan alueella sijaitsevassa vankilassa. Olin tutustunut paikkaan jo opiskeluaikana, jolloin vietin […]
Elämä kuiskaa ja huutaa
29.3.2023Elämän ääniä kuuluu jatkuvasti: kuulluksi tulemisen tarvetta; ahdistusta kriisien keskellä ja toivon kaipuuta; luottamusta ja toivetta kirkon toimijoihin ihmisiä auttavina tahoina, samalla vieraantumista kirkon kielestä ja ajattelusta. Siunauksen signaalit -tulevaisuusselontekoa (2022) tehtiin muun muassa työpajakeskusteluissa eri puolilla Suomea. Keskusteluissa välittyi ihmisten toive siitä, että kirkolla olisi tulevaisuus. Sen nähtiin olevan yhteydessä ihmisten kuuntelemiseen. Monet ilmaisivat […]
Minulla on unelma
7.12.2022Onko Palvelevalla puhelimella (Pp) jokin oma teologia? Uuden, terävä-älyisen kollegan kysymys laittoi minut miettimään: Kyllä, me olemme ihmisen puolella hyväksyen hänet sellaisena kuin hän on. Elettiin aikaa vuonna 2007, jolloin mm. seksuaalivähemmistöjä sai syrjiä kirkossa – eikä ilmiö ole vieläkään tyystin kadonnut. Minut vihittiin papiksi 90-luvun alussa syvän laman aikaan, ja sain pitkään kokea olevani […]
Voimaannuttava rukous
6.6.2022Rukouksen määrittely tai pukeminen sanoiksi on mielestäni aina jollakin tavalla vaillinaista. Rukous on jotain niin suurta ja mystistä, kokemuksellista, silti niin yksinkertaista ja tavallista. Tapoja ja rukousmuotoja on monenlaisia. Tässä kirjoituksessani avaan ja sanoitan hieman rukousta sosionomi Yamk-tutkinnon opinnäytetyöni pohjalta, jossa tutkin rukouksen merkitystä kirkon perheneuvojille ja erityisesti rukouksen merkitystä voimaannuttamisen näkökulmasta. Opinnäytetyön taustalla oli […]
Evakkoreppu valmiina?
1.6.2022Kuvassa näkyvä reppu Karjalan punamustissa väreissä muistuttaa minua sukujuuristani isäni puolelta. Samalla se muistuttaa viime sotien aikaisesta valtavasta väestön siirrosta ja uudelleen asuttamisesta. Se kertoo myös sitkeydestä ja sopeutuvuudesta etsiessä omaa paikkaa uusilla asuinsijoilla. Viime kuukausina reppuja on pakattu Ukrainassa, kun on ollut pakko hakeutua suojaan. Silloin mukaan on voinut ottaa vain aivan välttämättömän. Paljon […]
Tervetuloa mutta harkiten…
12.1.2022Kirkon penkin ylle on vedetty naru. Kotikirkossani on tilaa 700 henkilölle, mutta turvavälien vuoksi paikkoja on jouduttu vähentämään. Tämän avulla jouluajan jumalanpalvelukset ja laulutilaisuudet saatiin pidettyä ilmeisen turvallisesti. Olemme olleet kummallisessa tilanteessa, jossa toisaalta toivotetaan tervetulleeksi, toisaalta kehotetaan harkitsemaan kaksi kertaa, kannattaako tulla. Varovaisuus on päällä kaikissa toimissa, ja niin pitääkin olla. Pandemia ei vieläkään […]
Hei isä
17.11.2021Viime sunnuntaina (14.11.2021) oli isänpäivä. Päivä saattoi herättää meissä monenlaisia tunteita ja muistoja. Niin minulle ainakin kävi. Aloitin isänpäivän lueskelemalla Pirkko Siltalan kirjaa Taakkasiirtymä, sekä muutamia Ylen verkkosivuilla julkaistuja isyyttäkäsitteleviä juttuja. Tekstit herättivät monia mietteitä ja etenkin Siltalan tekstit Suomen sotien tuomasta taakkasiirtymästä toivat isänpäivän kontekstissa kyyneleet silmin. Menneisyyden aallot Itse olen sitä ikäpolvea, että […]
”Ja viimein sun matkaan ei pääse saattajatkaan”
14.4.2021Saattajat pyhällä matkalla ”Olette pyhällä matkalla”. Kollegani kertoi sanoneensa näin perheelle, joka sairaalan saattohoito-osastolla hyvästeli läheistään. Nuo sanat jäivät pitkäksi aikaa mieleeni. Kun minä saattelin sairastunutta läheistäni tästä elämästä, olinko minäkin silloin pyhällä matkalla? Kukaan ei kysynyt, tahdonko lähteä tuolle matkalle. Matka tuli liian nopeasti. En ollut valmistautunut enkä tiedä, olisinko voinutkaan. Reppuni oli pakkaamatta […]