Hyvät käytännöt ja uudet ideat jakoon lapsi- ja nuorisotyössä

Seurakunnan iltapäiväkerholaisia. Kuva: Kirkon tiedotuskeskus / Markku Pihlaja

Seurakuntien kasvatustoiminnassa painottuvat tulevina vuosina kolme asiaa: kristinuskon uudelleen sanoittaminen, diakoninen työote ja perhelähtöisyys, arvioi kirkkohallituksen uusi kasvatuksen apulaisjohtaja Pekka Asikainen.

Kuka olet ja mistä tulet?

Olen kotoisin Oulusta. Siirryin Oulun tuomiokapitulin kasvatuksen hiippakuntasihteerin virasta tänne pääkaupunkiseudulle ja kirkon keskushallintoon. Helsinki on kuitenkin minulle ennestään tuttu, erityisesti 1990-luvun opiskeluajoilta. Täällä olen valmistunut teologian maisteriksi.  Jatko-opinnot suoritin kasvatustieteestä.

Mitä samaa ja mitä eroa on entisessä ja nykyisessä työssäsi? Näyttävätkö kirkon kasvatusasiat jotenkin erilaiselta valtakunnallisesta vinkkelistä kuin hiippakuntatasolta?

Edellinen työni Oulun hiippakunnassa piti sisällään paljon matkustelua, sillä hiippakunta käsittää pinta-alaltaan lähes puolet Suomesta. Lisäksi matkustin aika usein myös Helsinkiin mm. kirkon eri työryhmien tapaamisiin sekä Seurakuntien Lapsityön Keskuksen johtokunnan kokouksiin. Johtokunnassa toimin edelleen puheenjohtajana toukokuuhun 2013 saakka.

Nykyisessä työssäni teemat ovat samat kuin edellisessä, mutta asioita katsellaan laajemmasta perspektiivistä. Ajattelen, että kirkon hengellinen perustehtävä toteutuu seurakunnissa.  Kirkkohallituksen tehtävänä on tukea seurakuntia ja niiden työntekijöitä sekä luoda toimintaedellytyksiä seurakuntien hengelliselle perustyölle.

Työpaikan muutos merkitsee minulle henkilökohtaisesti sitä, että asun nyt arkipäivät etelässä. Ajan kanssa mietimme yhdessä, muuttaako perhekin pysyvästi tänne.  Perheeseeni kuuluu vaimoni Lea sekä tyttäret Reetta ja Anna-Lyydia.

Mitä kirkon keskushallinnon kasvatustyössä on juuri nyt meneillään ja vireillä?

Tällä hetkellä nostaisin tärkeäksi asiaksi kasvatuksen kehittämisasiakirjat, joiden työstämisessä on ollut mukana laaja joukko seurakunnan työntekijöitä.  Nuo asiakirjat ovat: Lapset seurakuntalaisina, Tytöt ja pojat seurakuntalaisina sekä Nuoret seurakuntalaisina. Ne sisältävät kootusti hyviä käytänteitä seurakunnista sekä uusia ideoita ja avauksia.  Toivoisin niiden sisältämän viestin leviävän ja jalkautuvan laajalti seurakuntiin ja saavan aikaan hyvää. Niiden pohjalta on erittäin hyvä ryhtyä kehittämään kirkon kasvatustyötä. Viimeiseksi valmistunut asiakirja eli Lapset seurakuntalaisina on kirkkohallituksen seuraavassa täysistunnossa käsiteltävänä.

Mitä on luvassa tulevaisuudessa?

Omien kokemusteni ja työntekijöiden kuulemisen pohjalta uskon, että seurakunnan kasvatustoiminnassa painottuvat tulevina vuosina kolme asiaa: kristinuskon uudelleen sanoittaminen, diakoninen työote ja perhelähtöisyys.  Ne ovat kaikki hyviä asioita, joita mielelläni edistän. Lisäksi odotan mielenkiinnolla, mitä esimerkiksi reformaation juhlavuosi 2017 tuo tullessaan seurakuntien kasvatustyöhön.

Mitä touhuat vapaa-aikanasi?

Harrastan tällä hetkellä juoksemista, hirsimökin salvostamista ja veneilyä. Vuosi sitten taloomme tuli koira, joka omalta osaltaan luo mukavaa tunnelmaa kotiin.

Kommentit koskien kirjoitusta: “Hyvät käytännöt ja uudet ideat jakoon lapsi- ja nuorisotyössä

  1. Moi!
    Olen jo kauan etsinyt omaan työhöni luonnollista tapaa kutsua vanhempia ja perheitä yhteiseen hiljentymiseen.Päiväkerholaisten tuojille esitän kutsun tulla halutessaan yhteiseen hartauteen.Hakijat saapuvat hakemaan lapsiaan kaksikymentä minuuttia aikaisemmin osallistuen yhteiseen hetkeen.Ei ennakkokutsuja ja kalenteriin merkittyjä aikoja.Vanhemmat ja perheet ovat ottaneet innostuneesti kutsun omakseen.
    Perhekirkothan eivät vedä ihmisiä,joten heidän omassa toimintaympäristössään tapahtuva hiljentyminen on jotenkin helppoa ja luonnollista.Olen ajatellut,että ihmisten on löydettävä oma halu kristillsyyteen.Tässä me voimme olla heitä tukemassa.En tiedä,johtaako tämä toimintamalli siihen?

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.