Marraskuun kirkolliskokous hyväksyi kirkkohallituksen esityksen evankelis-luterilaisen kirkon yhteistoimintalakiehdotukseksi. Nyt esitys siirtyy opetus- ja kulttuuriministeriön valmisteluun eli valtion lainvalmisteluprosessiin. Kirkolliskokous oli esityksestä lähes yksimielinen, vaikka asian käsittelyn yhteydessä esitystä toki myös kritisoitiin.
Osa kritisoi ylipäätään sitä, että asiasta säädettäisiin laintasoisesti, kun yhteistoiminnasta on tällä hetkellä sovittu virka- ja työehtosopimuksella. Alun perin lailla säätämistä vaativat kirkon henkilöstöjärjestöt.
Yksityistä sektoria koskevan yhteistoimintalain uudistamisen yhteydessä eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunta lausui, että myös evankelis-luterilaisen kirkon yhteistoiminnasta olisi syytä säätää laki. Näin ollen kirkkohallitukseen perustettiin kolmikantainen työryhmä, joka nyt hyväksytyn ehdotuksen valmisteli. Toki suurin työ tehtiin kirkkohallituksen hallinto-osastolla. Ehdotus seuraa sisällöllisesti – muuttujat muuttuen – yksityiselle sektorille säädettyä ja näin ollen myös kirkolle säädetään soveltamisalaan rajoituksia. Soveltamisalarajoitus tarkoittaa, ettei lakia (sitten aikanaan, kun se tulee voimaan) sovelleta alle 20 henkilön työpaikoilla. Tämä rajoitus aiheutti jonkin verran keskustelua kirkolliskokouksessa, koska oli heitä, joiden mielestä mitään rajausta ei saisi säätää ja toisaalta oli heitäkin, jotka ajattelivat, että raja voisi olla korkeammallakin, eli lain pitäisi koskea ainoastaan suurimpia työpaikkoja.
Varmuutta lainvalmistelun nopeudesta ei ole, mutta tavoitteena on, että laki tulisi voimaan 1.1.2025.
Kaiken kaikkiaan se, millä tavoin yhteistoiminnasta määrätään/säädetään, ei mielestäni ole oleellisinta. Oleellista on, että työpaikoilla asioita tehdään yhdessä ja niistä keskustellaan avoimesti. Toki tämä koskee jo asian luonteen vuoksi suurta osaa tekemistä, mutta erityisesti työyhteisön kehittämiseen ja mahdollisiin muutoksiin on tärkeä saada henkilöstön näkemys mukaan. Kun toimitaan julkisella sektorilla, suuri osa asioista on aina julkisia. Tällöin esimerkiksi taloudellisiin kysymyksiin liittyvät muutokset on perusteltua käsitellä mahdollisimman laajasti, kun mitään yritysmaailman kilpailuun liittyviä salaamistarpeita ei ole.
Yhteistoiminta kaiken uudistamisen ja kehittämisen ytimessä
Sana yhteistoiminta liitetään usein varsin kielteisiin asioihin, ja tähän olisi hyvä saada aikaan muutosta. Yhteistoiminnan pitäisi olla kaiken uudistamisen ja kehittämisen ytimessä ja lähtökohtaisesti pitäisi ajatella, että se turvaa tulevaisuutta parhaalla mahdollisella tavalla. Seurakunnissa tehty työ perustuu ihmisten tuottamiin palveluihin; on vaikea ajatella, että automaatiosta tai edes tekoälystä olisi suurtakaan hyötyä. Toki apuja saadaan työssä kuin työssä digitalisaation edistyessä ja kehittyessä.
Kirkon työmarkkinalaitos pyrkii omalta osaltaan kehittämään yhteistyötä ja yhteistoimintaa kaikilla kirkon tasoilla. Tätä työtä on tehty systemaattisesti ja sopimusperusteisesti vuosikausia eikä tahtotila muutu, kun asiasta säädetään laki. Avoimuus, tiedonkulun varmistaminen ja turvallinen työyhteisö ovat tekijöitä, joihin nojaamalla syntyy parhain lopputulos vaikeitakin asioita käsiteltäessä.
Anna Kaarina Piepponen
Kirkon työmarkkinajohtaja