Olen antanut työnohjausta tarvittaessa ja siihen ovat osallistuneet kaikki työntekijät tarpeen mukaan, paitsi diakonissa Susiroikka, jonka vasemmanpuoleinen korva on niin huono, että hän ei ole kuullut ohjaustani, jota olen usein antanut hänelle hänen istuessaan omistamassaan henkilöautossa pappilan pihalla. Koska kerta olen itse ollut auton ulkopuolella ja koettanut häntä ikkunan lävitse ohjeistaa ei hän ole aina kuullut, etenkään sen jälkeen, kun hänen autonsa oven niinsanottu ”Veivi” katkesi poikki eikä sanotun oven kyseessäolevaa ikkunaa ole saanut enää aukiveivattua, tai niin ainakin Susiroikka väittää.
Onpa hän kerran lähtenyt autollaan ajamaankin kesken työnohjauksen joka on ollut harmillista yhtäältä siksi, että asia oli vielä eräiltä osin kesken ja toisaalta siksi, että paremman Berberini helma oli jäänyt Susiroikan auton oven väliin ja auton lähtiessä alamäkeen itsekin jouduin mukaanvedetyksi, tosin säästyen vakavammilta seuraamuksilta, ellei oteta lukuun nilkan nyrjähtämistä ja polkupyöräni hajoamista.
Onni onnettomuudessa oli, että en ajautunut auton alle, vaan pysyin pystyssä pyörälläni auton rinnalla liki kaksisataa metriä, kunnes Berberini helmaosa irtirepeytyi muusta vaatteesta ja tulin ajautuneeksi tieltä sivuun, joka sekään ei sinänsä olisi ollut kovin vaarallista ellei juuri sillä kohtaa olisi sattunut olemaan ojassa Entisen Rovastin aikanaan pappilan navetan taakse hylkäämä joustopiikkiäes.
Jatkuu…