Viiden eri vammaisjärjestön yhteistyöverkoston, Nuorisoyhteistyö Seitin, kautta tavoitetaan liikuntavammaisia ja pitkäaikaissairaita nuoria ympäri Suomen. Vammaisille nuorille suunnatut tapahtumat ovat olleet Seitissä suosittuja, mutta korona-aikana ne on jouduttu järjestämään etänä. Tapahtumissa paikalla on usein 10–15 nuorta.
Korona-aikana monen nuoren kohdalla kontaktit toisiin ihmisiin vähenivät radikaalisti. Esimerkiksi itsenäisesti asuva vammainen nuori kertoi, että lähes ainoa kontakti hänellä oli henkilöön, joka toi hänelle ruuan. Hän ei itse uskaltanut liikkua kodin ulkopuolella, eikä siksi päässyt korona-ajan alussa tapaamaan juuri lainkaan ketään muita ihmisiä. Kotona neljän seinän sisälle vietetyt kuukaudet olivat rankkoja. Tämä nuori oli normaalitilanteessa kuitenkin aktiivinen menijä ja tekijä. Seitin vertaistapaamiset netissä olivat hänelle ja monelle muulle vammaiselle nuorelle ikkunana ulkomaailmaan muiden ihmissuhteiden puuttuessa.
Seitin nettitoiminnan tavoitteena on ollut tarjota nuorille mielekästä tekemistä. Tähän on päästy nuorten omilla kahvitauoilla sekä erilaisilla teemoilla, joista esimerkkejä ovat henkinen jaksaminen, työllistyminen, tubettaminen ja terveellinen elämä. Tapahtumissa on sopivassa suhteessa hyötyä ja hupia. Tällä hetkellä tilanne onneksi alkaa olla jo parempi, ja Seitissä pystytään järjestämään aitoja kohtaamisia. Tämän vuoden ensimmäinen livetapahtuma järjestettiin syyskuussa erähengessä Virroilla. Nähtäväksi jää, miten paljon korona-aika jättää jälkiä vammaisiin nuoriin. On huolestuttavaa, että niillä, joilla oli jo ennen koronaa haasteita elämässään, voivat olla nyt entistäkin enemmän yhteiskunnasta syrjäytyneitä.
Kuinka hyvin kirkon nuorisotyöntekijät tavoittavat vammaisia nuoria?
Mikä on kirkon nuorisotyön rooli niiden nuorten osalta, jotka ovat vastaavassa tilanteessa? Onko nuorilla mahdollisuus osallistua ja toimia? Seitissä kuultua on myös se, että esimerkiksi rippikoulu koulukavereiden kanssa ei ole onnistunut, koska seurakunnan leirikeskus ei ole käytännössä tarpeeksi esteetön. Tämän kertoo myös tuore, pian päivänvalonsa saava tuore julkaisu. Lapsiasiainvaltuutetun julkaisema kirja ”Lapsen elämää vamman kanssa” sisältää luvun, jossa asiantuntijat Sari-Annika Pettinen ja Katri Suhonen kertovat selvityksestään vammaisten lasten ja nuorten parissa.
Artikkelista paljastettakoon, että isoin asia toimijuudelle on esteetön ympäristö niin fyysisen kuin asenteellisenkin esteettömyyden osalta. Silloin kuin lapset ja nuoret ovat päässeet osallistumaan toimintaan, kokemukset ja palaute on ollut pelkästään myönteistä. Mielipahaa on koitunut esteettömyydestä sekä esimerkiksi kököistä asenteista, jossa lapsen tai nuoren vammaa alleviivataan. Viesti artikkelissa on, että toimintaan halutaan kipeästi osallistua, joten järjestäkää meille sellaista.
Seitti ja kirkko voivat molemmat olla toimijoita, jotka tarjoavat vammaisille nuorille yhteyttä toisiin ja parhaimmillaan unohtumattomia, hyviä kokemuksia. Esteettömyys pitää olla mielentila eikä mikään iso mörkö. Esteettömyys ei ole pelkästään fyysisen ympäristön huomioimista, vaan se on myös korvien välissä. Tähän tarvitaan hyviä käytännön ratkaisuja ja ennen kaikkea positiivista ajattelua. Suurin tavoite on saada kaikki nuoret yhteen. Eriytetyn toiminnan aika on ohi. Tähän on vielä matkaa, mutta suunta on jo oikea.
Miten sinun työssäsi on huomioitu vammaiset lapset ja nuoret, entä lapsivaikutusten arvioinnissa? Voisitko juuri sinä tehdä jotakin ehkä jo tänään?
Kalle Jokinen, Nuorisoyhteistyö Seitin nuorisotyön suunnittelija
Katri Suhonen, saavutettavuuden ja vammaisuuden asiantuntija Kirkkohallituksessa