Tapausesimerkki uushenkisyyden kentältä: Tarot-kortit

Tarot-korttien salaperäiset kuvat ovat kiehtoneet ihmisiä pitkään. Internetin loputtomissa syövereissä törmää sivustoihin ja keskustelupalstoihin, joissa on erityyppistä tietoa ja opastusta tarot-korteista, niiden symboliikasta sekä tulkintajärjestelmistä.  Näillä foorumeilla näkee kysymyksiä myös siitä, miten kristityn tulee suhtautua tarot-kortteihin. Kysymysten taustalla on ennen muuta se seikka, että kyseiset kortit on liitetty ennustamiseen.

Tarot-korttien käyttö voi olla viihteellistä, ne voivat liittyä ennustamiseen, mutta myös itsetutkiskeluun ja mietiskelyyn tai kytkeytyä selkeämmin esoteerisiin tulkintoihin. Merkitykset voivat usein limittyä. Niin enkelihenkisyydessä kuin tarot-kulttuurissa, käyttäjät ja palvelujen tarjoavat ovat pääosin naisia.

Pelikorteista Egyptin mysteereihin?

Pääsääntöisesti tarot-pakka koostuu 78 kortista. Suuren arkanan (Arcana Major, suuri salaisuus) muodostavat 22 korttia ja pienen salaisuuden (Arcana Minor, pieni salaisuus) 56 korttia.  Pienen arkanan kortit jaetaan maakorteiksi: maljoihin, sauvoihin, miekkoihin ja lantteihin. Tarot-korteilla on satojen vuosien historia.  Nykyisen käsityksen mukaan ensimmäiset varsinaiset tarot-kortit syntyivät Pohjois-Italiassa 1400-luvun puolessavälissä. Nykyisten tarot-korttien taustalla on 1500-luvulla syntynyt Marseille-pakka.  Symboliikkaan on ammennettu myös raamatullista ja kirkkotaiteen kuvastoa.  Danten runouden vaikutus on tunnistettavissa korttien kuvissa.

Tarot-kortteja käytettiin hyvin pitkään pelikortteina. Ne liitettiin länsimaisen esoterian piiriin vasta 1700-luvulla. Ranskalainen protestanttipappi ja vapaamuurari Antoine Court de Gèbelin (1725–1784) katsoi korttien juontavan juurensa egyptiläisestä mytologiasta ja siksi heijastavan muinaista viisautta.  Taustalla oli tuon ajan suuri kiinnostus Egyptiin ja sen salaisuuksiin, mutta kiehtovuudestaan huolimatta käsitys korttien alkuperästä oli virheellinen   Esoteeriset tarot-tulkinnat olivat suosittuja yläluokan parissa. Hänen maamiehensä Jean-Babtiste Alliette (1738–1791) vaikutti puolestaan siihen, että tarot-korttien käyttö ennustamisvälineinä laajeni ja yleistyi.

Ranskalaisen Eliphas Lévi (1810–1875) myötä kortit tulivat kiinteämmin osaksi modernia okkultismia. Levi liitti tarot-symbolit kabbalaan.  Tätä käytäntöä jatkettiin tunnetussa The Hermetic Order of the Golden Dawn -järjestössä.  Voidaan sanoa, että järjestön vaikutuksesta erilaisten korrespondenssien yhdistäminen tarot-järjestelmään vakiintui.  Kaikkein laajimmalle levinnyt tarot-pakka ainakin englanninkelisessä maailmassa on 1900-luvun alussa ilmestynyt Rider-Waite -pakka. Näissä korteissa näkyy muun muassa kelttiläistä symboliikkaa.

Tarot-kortteihin liittyvät artikkelit ovat melko yleisiä erilaisissa uushenkisyyttä edustavissa lehdissä. Tarot-konsultoijat ovat tyypillisiä palvelujentarjoajia uushenkisissä messutapahtumissa, kuten Hengen ja Tiedon -messuilla. Vuonna 2011 tehty kyselytutkimus Ultra-lehden lukijoille osoitti, että noin kolmannes vastaajista oli käynyt tarot-konsultoinnissa säännöllisesti vuoden sisällä tai oli käynyt useita kertoja viimeisen viiden vuoden aikana.

Mietiskelyn apuvälineitä ja arkkityyppejä

Meditations on Tarot (ilmestyi postuumisti englanniksi 1985, tekijäksi on merkitty tuntematon, mutta tiedetään, että teoksen on kirjoittanut Valentin Tomberg) on lajissaan ainutlaatuinen teos. Sen keskeinen ajatus on liittää korttien symboliikka kristilliseen hengellisyyteen ja mietiskelyyn. Kirjaan liittyy mielenkiintoinen seikka. Siihen on kirjoittanut esipuheen kuuluisa katolinen teologi Hans Urs von Balthasar, joka on tullut tunnetuksi mystiikan teologian tutkijana. Teosta ovat arvioineet myönteisesti myös trappistimunkit Basil Pennington ja Thomas Keating. jotka ovat kirjoittaneet ja puhuneet niin ikään kristillisestä mietiskelystä ja mystiikasta. Tarot-kuvastoa tarkastellaan kristillisen mystiikan valossa ja niitä peilataan myös Raamatun symboliikkaan sekä erilaisiin allegorisiin ja perennialistisiin tulkintoihin.  Aberdeen ylipistossa käytännöllistä teologiaa opettanut John Drane on kirjoittanut kollegoidensa kanssa kirjan Beyond Prediction. The Tarot and Your Spirituality. Kirjan mukaan arkkityyppisten kuvien tarkoitus on toimia itsetutkiskelun välineinä ja avata näkökulmia kristilliseen spiritualiteettiin. Kummassakaan kirjassa tarot-kortteja ei liitetä ennustamiseen.

Encountering New Religious Movement: A Holistic Evangelical Approach, (eds. Hexham, Rost & Morehead), käsittelee mielenkiintoisella tavalla uushenkisyydestä kiinnostuneiden ja sitä eri tavoin harjoittavien ihmisten kohtaamista. Kirjassa korostetaan kontekstuaalisuuden merkitystä ja valmiutta avata kristinuskoa uudella tavalla. Esimerkiksi Australiassa evankelikaaliset tahot ovat aktiivisesti osallistuneet Mind-Body-Spirit -messuille, jossa he ovat pitäneet esillä myös tarot-kortteja. Keskustelutilanteissa avataan näiden arkkityyppisten kuvien avulla ( Ylipappi/Papitar, Maagikko, Hirtetty mies, Kuolema, Kohtuus ja Oikeudenmukaisuus) kristillisen uskon peruskertomuksia.

Psykologi Carl Gustaf Jung (1875–1961) käsitteli kirjoituksissaan myös gnostilaisuutta ja alkemiaa. Jungin tulkinnoissa on esimerkiksi yhtymäkohtia vastaavuus, transmutaatio- ja imaginaatio-oppeihin.  Jungilaisen psykologian termistö ja näkökulmat (anima, animus, kollektiivinen alitajunta, arkkityypit, varjo) ovat tulleet osaksi kiinteäksi tämän päivän tarot-kulttuuria ja laajemminkin osaksi uushenkistä kenttää. Voidaan sanoa, että tämän tyyppinen psykologinen viitekehys on erittäin yleistä tarot-kulttuurissa. Uushenkisyyden myötä myös korttien kirjo on laajentunut. Nykyään löytyy enkelihenkisyyteen, buddhalaisuuteen, wiccaan, Osho-liikkeeseen ja kristinuskoon liittyviä tarot-pakkoja, vain muutama esimerkkejä mainiten. Erilaisten korttipakkojen lisäksi tarot-kirjallisuuden määrä on hyvin mittava.

Rajankäyntiä

Tarot-korttienkin kohdalla on kyse siitä rajankäynnistä ja pohdinnasta, missä määrin erilaisia kulttuuris-katsomuksellisia elementtejä ja käytäntöjä on mahdollista liittää luontevasti kristilliseen katsomukseen. Viime viikkoina on kirkollisella kentällä virinnyt keskustelua uushenkisyydestä ja miten vastata uushenkisyyden haasteeseen. Ehkäpä jonkinlainen rinnastus tarot-symboliikan käytön osalta voidaan tehdä siihen, että kristillisen mietiskelyssä ja spiritualiteetin harjoituksessa käytetään apuvälineinä muun muassa mandala-symboliikka tai joogaa. Sinänsä arkkityyppisten kuvien käytössä mietiskelyn ja itsetutkiskelun apuvälineinä ei ole mitään kovin outoa, ovathan symbolit ja arkkityypit monella tavoin uskonnon ominta kieltä. Ennustamisen mielekkyys on sitten eri asia.

Jussi Sohlberg
Tutkimuskoordinaattori
Kirkon tutkimuskeskus