Onnistumisen kokemus – vetovoimatekijä kirkon työhön

Kolme soikeaa kiveä päällekkäin, niiden päällä vihreä oksa.

Tänä syksynä puheluissa, sähköposteissa ja kokouksissa on ryöpsähtänyt esiin yksi huoli ja onneksi myös yksi ratkaisu. Huoli siitä, että seurakuntien erilaisista työtehtävistä kiinnostuneiden opiskelijoiden tai vastavalmistuneiden määrä on lyhyessä ajassa suorastaan romahtanut. Se näkyy monin tavoin. Esimerkiksi hakijamäärissä seurakuntien eri alojen virkoihin tai tehtäviin. Tai hakijamäärissä tutkintoihin, joissa voidaan hankkia kirkon tutkintopäätöksissä edellytettävä kelpoisuus.

Ratkaisun avaimena onnistumisen kokemus

Ratkaisuksi nousee arkinen ja tuttu asia: opiskelijan, nuoren tai aikuisen, onnistumisen kokemus. Esimerkiksi TET-harjoittelu työelämässä oppimisen jaksoilla, kesätyöpaikassa, työkokeilujaksolla. Tai jo valmistuneen kokemus huolella hoidetusta rekrytointiprosessista ja onnistumisen kokemuksesta ensimmäisessä työpaikassa.

Onnistumisen kokemus kantaa, jos yllättää itsensä ja toiset osaamisellaan. Onnistumisen kokemus syvenee ja osaamisen merkitys vahvistuu ammattitaitoisella perehdytyksellä ja ohjauksella, jota koko työyhteisö toteuttaa.

Opiskelijat ja vastavalmistuneet korostavat palautteissaan sitä, että työelämäjaksoilla on olennaisen tärkeää tehdä työtehtäviä, jotka ovat tutkinnon tasoa vastaavia ”oikeita töitä”. Tärkeää on, että ne ovat riittävän vaativia, jotta osaaminen kehittyy. He odottavat myös, että seurakunta seuraa aikaansa ja toimii eri ammattialojen ajantasaisen tiedon, menetelmien ja termistön pohjalta.

Osaamisidentiteetti

Huoli ja sen ratkaisu kiteytyvät osaamiseen. Jos osaaminen vahvistuu, se tukee osaamisidentiteetin syntyä. Aiemmin tavoiteltiin ammatti-identiteettiä tai ammatillista identiteettiä. Nyt osaamisidentiteettiä, joka sisältää nuo kaksi edellistä.

Työelämäjaksolla oleva opiskelija tai vastavalmistunut ensimmäiseen työpaikkaansa tuleva työntekijä on tottunut osaamisajatteluun. Opiskelijalla on työelämäjaksolleen ja koko opiskelulleen osaamistavoitteet. Tai vastavalmistunut odottaa kehityskeskustelussa mahdollisuutta suhteuttaa omaa osaamistaan viran tai tehtävän sisältöön ja mahdollisuutta osaamisen kehittymiseen.  

Opiskeluajan työelämäjaksoilta tai kesätyöpaikoista karttuu kokemusta useasta työyhteisöstä. Jos seurakunnassa törmää työkulttuuriin, jossa osaamiselle ja sen kehittämiselle ei anneta samaa arvoa kuin muissa opiskeluajan työelämäjaksojen työpaikoissa, kokemus voi olla luotaantyöntävä ja heikentää seurakunnan vetovoimaa tulevana työpaikkana.

Seurakuntien työn vetovoima perustuu ikiaikaiseen ammattieettiseen vastuuseen, jossa työyhteisö on avoin, kutsuu ja ohjaa uusia tulevia kollegoita. Se vaatii resurssointia, mutta ilman tätä koko kirkon hyväksi tehtävää työtä, seurakunnassa ei tulevaisuudessa ole riittävästi ammattitaitoisia ja tehtävän vaatimusten mukaisesti koulutettuja tekijöitä. Eri-ikäisten kansalaisten, seurakuntalaisten sekä lasten ja nuorten huoltajien vaatimukset seurakuntien henkilöstön osaamiselle eivät tulevaisuudessa vähene, vaan ne kasvavat samansuuntaisesti kuin vaatimukset muidenkin yhteiskunnan organisaatioiden henkilöstön osaamiselle.

Osaamista arvostava seurakunta

Alussa kuvaamani huoli on vakava ja koskee kattavasti koko kirkkoa. Ratkaisu on tuttu, mutta edellyttää tahtotilaa ja valintoja. Ajattelen, että kirkolla ja seurakunnilla työyhteisöinä on arvojemme pohjalta erinomainen mahdollisuus tukea osaamisidentiteettiä eli jokaista oppijaa tai vastavalmistunutta omana itsenään ja osana työ- ja seurakuntayhteisöä. Ja kunnioittaa häntä ja hänen osaamistaan mielekkäillä, riittävän vaativilla ja monipuolisilla työtehtävillä sekä asiantuntevalla ohjauksella, palautteella ja arvioinnilla.

Veto- ja pitovoima kirkon työhön on paljolti kiinni opiskeluaikana tehtävistä valinnoista ja mielikuvista.  Mutta – se alkaa kiinnostavista ja ikäkaudelle sopivista tehtävistä seurakunnassa jo lapsuudessa ja nuoruudessa, mielekkäistä ja moderneista vastuutehtävistä nuoruudessa ja aikuisena. Tai onnistuneesta rekrytointiprosessista merkityksellisiin tehtäviin joko seurakuntalaisena tai työntekijänä.  

Lähtökohtana on mielikuva yhdenvertaisesta ja saavutettavasta seurakunnasta, joka elää ja toimii ihmisten kanssa ja puolesta.

Marja Pesonen.

Marja Pesonen
Asiantuntija
Kirkon tutkimus ja koulutus

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.