Seurakuntavaalien vaalikone julkaistiin jälleen vaalien alla. Se kysyi ehdokkailta tiukkojakin kysymyksiä, joiden edessä ehdokas saattoi joutua epämukavuusalueelle ja tekemään ajatteluunsa ärsyttäviä yksinkertaistuksiakin. Vaalikoneen tehtävä on osoittaa eroja ehdokkaiden ajattelussa ja auttaa näin äänestäjää löytämään itselleen mahdollisimman sopiva ehdokas.
Kun vaalit on käyty ja vaalikone sammutettu, alkaa yhteinen työ. Strategisen viestinnän tekijä puhuu kirkon sisäisten eroavaisuuksien sijaan taas moniäänisestä kirkosta. Vaalien jälkeen samaan seurakuntaan mahtuu – toivottavasti – eri tavalla ajattelevia, joita yhdistää usko Kolmiyhteiseen Jumalaan.
Muiden yhteiskuntamme organisaatioiden lailla myös kirkko – ja seurakunta – tekee strategista viestintää missionsa toteuttamiseksi ja toimintaedellytystensä turvaamiseksi. Mutta millaisin viestein seurakunta – tai kirkko – toteuttaa missiotansa ja keskustelee toimintaympäristössään? Millainen ääni tässä kirkon moniäänisyydessä saa vallan vai saako mikään, jos ääniä on liikaa?
Kirkon viestintäohjelma muistuttaa, että tavoitteena on käydä rakentavaa ja kunnioittavaa vuoropuhelua ja keskittyä siihen, mikä kirkon eri toimijoita yhdistää. ”Kirkolla on yksi ydinsanoma, mutta monta tapaa ilmaista sitä”, sanoo viestintäohjelma. ”Sanoman leviämisen kannalta on hyvä, jos sanomaa viedään eteenpäin monin painotuksin ja erilaisin tyylein.” Aamen.
Mukaan ottavaa viestintää
Viestintäohjelmaa kannattaa lukea vähän pidemmällekin. Se nimittäin jatkaa moniäänisyyden pohtimista ja antaa vastauksen mm. professori Marja Jylhän Kotimaan kolumnissa 10.10.2022 esittämään kysymykseen. Jylhä kirjoitti:
”— haluan mieluummin kuulua joukkoon, jota kysymys Jumalasta ja armosta kiinnostaa, kuin siihen joukkoon, joka pitää tuollaisia asioita höperöinä. Mietin Jumalan puhetta Moosekselle: ’Minä olen se mikä olen’, ja Miikalle: ’Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.’ Riittääkö tämä? Olenko kunnollinen ja täysivaltainen kirkon jäsen näillä mietteillä?”
Marja Jylhä siis kysyy, kuuluuko hän joukkoon. Kuuluuko joukkoon.
Tuo kysymys pysäyttää minut. Miksi ihmisen pitää kysyä, riittääkö hän kirkolle?
Ajattelen, että tässä meillä on huikea mahdollisuus: viestiä ihmiselle, että sinä kuulut joukkoon. Sisältöstrategioita miettiessä, äänensävyjä etsiessä, somessa dialogia käydessämme meidän on mahdollista suunnitella ja tehdä sellaista viestintää, että ihminen kokee kuuluvansa joukkoon.
Viestintäohjelma toteaa, että kirkollisen viestinnän tavoitteena on ”avartaa kristillisen identiteetin käsitettä niin, ettei ihmisen tarvitse epäillä, onko hän riittävän kristitty, jotta hän kuuluu joukkoon”. Viestintäohjelma siis kannustaa meitä tukemaan viestinnällä monimuotoista kristityn identiteettiä ja tiedostamaan, että on monta tapaa olla seurakuntalainen ja kristitty.
Kirkon pitkässä historiassa on toki valtaa käytetty juuri toisinpäin: kertomaan ihmiselle, miksi hän ei kuulu joukkoon, miksi hän on vääränlainen, miksi hän ei riitä. Se aika on toivottavasti ohitse.
Viestintäohjelma antaa myös muutaman käytännön vinkin, miten mukaan ottavan viestinnän voi aloittaa:
”Viestimme vastaanottajaa ja kanssaviestijää kuunnellen ja osallistaen. Hyödynnämme palvelumuotoilun, käyttäjälähtöisen suunnittelun keinoja. Annamme seurakuntalaisen äänelle tilaa viestinnässä.”
Mitä muita keinoja sinä olet löytänyt? Jaa hyvät esimerkit kanssamme.
Eeva-Kaisa (Eevu) Heikura
vt. viestintäjohtaja, Kirkon viestintä
(Teksti on ajankohtaistettu versio Seinäjoen Viestintäpäivien 8.9.2022 avauspuheenvuorosta.)