Kansainvälinen osallistujajoukko pohti naisten oikeuksien vahvistamista Genevessä 2015.
Miriam halusi käydä koulua ja opiskella itselleen kunnollisen ammatin. Neljätoistavuotiaana hän asettui isänsä tahtoa vastaan ja kieltäytyi solmimasta avioliittoa isänsä valitseman miehen kanssa. Avioliiton solmiminen olisi merkinnyt koulunkäynnin päättymistä ja unelmien katkeamista. Isä ei tästä pitänyt. Hän lukitsi tyttärensä suljettuun tilaan, leikkautti tämän hiukset pois sekä tilasi tälle seksuaalisen väkivallan teon, joka teki Miriamista yhteisöönsä kelpaamattoman. Miriamin onneksi isä unohti ottaa tyttäreltään puhelimen pois. Sen avulla tyttö sai kerrottua tilanteestaan ystävilleen. Poliisit pelastivat Miriamin ja auttoivat hänet paikallisen YWCA:n (NNKY) suojiin. Miriam menetti yhteyden perheeseensä, mutta sai jatkaa kouluaan ja elää nuoren tytön elämää toiveittensa mukaisesti.
Tämä valitettavan tutulta kuulostava tarina on totta. Kirkkojen maailmanneuvosto, Luterilainen maailmanliitto, Act Alliance sekä Kirkon ulkomaanapu järjestivät heinäkuun alussa Genevessä koulutuksen, jossa tarkasteltiin uskonnollisten yhteisöjen ja toimijoiden mahdollisuuksia edistää naisten ihmisoikeuksien toteutumista maailmalla. Miriamin elämäntarinan kautta pohdimme, miten monia ihmisoikeuksia tämän nuoren naisen tapauksessa rikottiinkaan.
Syrjinnän uhreja ovat maailmassa usein naiset. Keskeisenä syynä tähän ovat tavat ja perinteet, jotka useimmiten ovat korostaneet miesten asemaa parisuhteen, perheen, yhteisön, työpaikan ja koko yhteiskunnan johtajana. Naisen paikkaa, tehtävää ja elämää määrittää usein joku tai jotkut muut kuin nainen itse. Miriam oli harvinaisen rohkea, sillä yksilön on vaikea asettua perinteitä vastaan ja vaatia itselleen oikeutta.
Edellä kuvatun kaltaisissa tapauksissa on kysymys monelta osin yhteisön kulttuurista, naisten oikeuksien heikosta tunnustamisesta sekä lainsäädännön puutteista yhteiskunnissa. Naisiin kohdistuvat aivan erityisellä voimalla kysymykset seksuaaliterveydestä, ehkäisystä, perheväkivallasta, moniavioisuudesta, ihmiskaupasta, kunniamurhista, perhesuunnittelusta ja lapsiavioliitoista. Kuitenkin käytännössä ja myös lainsäädäntöön vaikuttaen naisten asemaa, heidän itsemääräämisoikeuttaan tai seksuaalisia oikeuksiaan ohjaavat myös uskonnolliset tulkinnat ja perinteet.
Naisen oikeudet harvoin mukana uskontojen tulkinnoissa
Uskonnot ovat aina olleet varsin kiinnostuneita ihmisen seksuaalisuudesta ja sen ohjaamisesta. Valitettavan usein naisen oikeudet ovat jääneet uskonnollisissa tulkinnoissa sivuun. Uskontojen tulkintoihin seksuaalisesta oikeasta on usein ollut kätkettynä perinteiden ja patriarkaalisen elämäntavan puolustamista. Tällä hetkellä YK:ssa naisten aseman edistäminen on taantunut ja vaikeutunut erityisesti siksi, että naisten oikeuksien vahvistamisen pelätään avaavan tien seksuaalivähemmistöjen oikeuksien vahvistumiselle. Näissä keskusteluissa uskonnollisilla tulkinnoilla ja perusteluilla on jälleen roolinsa.
Uskonnollinen elämä saa voimaa perinteistä. Perinteiden kunnioittaminen ja niiden merkityksen säilyminen myös tuleville sukupolville edellyttävät, että uskonnolliset yhteisöt kykenevät myös tarkastelemaan perinteitään kriittisesti. On olemassa perinteitä, jotka ovat huonoja. On olemassa tapoja, jotka ovat syrjiviä ja väärin. Sellaisia perinteitä tai tapoja ei pidä siirtää jälkipolville.
Istanbulin sopimus torjuu naisiin kohdistuvaa väkivaltaa
Eri uskontojen, erilaisten uskonnollisten yhteisöjen, järjestöjen ja kirkkojen rooli naisten oikeuksien tukemisessa on merkittävä. Uskonnollisella julistuksella ja kasvatuksella on yhä syvä vaikutus ihmisten ajatteluun ja elämäntapaan eri puolilla maailmaa. Siksi uskonnollisilla yhteisöillä on suuri vastuu siinä, mitä ne opettavat ihmisarvosta, ihmisoikeuksista, naisten ja miesten yhdenvertaisuudesta tai tasa-arvosta.
Naisten oikeuksia koskevassa kansainvälisessä keskustelussa suomalaisena saa tuntea ylpeyttä oman yhteiskuntansa lainsäädännöstä ja myönteisestä kehityksestä. Lainsäädäntömme pyrkii turvaamaan naisten oikeuksien toteutumisen. Tästä kertoo sekin, että elokuun 2015 alussa Suomessa astui voimaan niin sanottu Istanbulin sopimus, jonka tarkoituksena on ehkäistä ja torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Lainsäädännössä, mutta ennen kaikkea asenteissa on kuitenkin yhä korjattavaa. Naisten osuus puolueiden johdossa ja kirkkomme johdossa on yhä pieni. Kun menneiden viikkojen aikana yritettiin luoda yhteiskuntasopimusta, neuvotteluista otetuissa uutiskuvissa näkyi kovin vähän naisia. Rikkautta olisi tasapuolisuus ja yhdenvertaisuus naisten ja miesten kesken, kaikkialla maailmassa.
Leena Sorsa
tutkija
Kirkon tutkimuskeskus