Tiesin sinivuokot, pitkät puheet, pankin, erilaiset mielipiteet. Mutta moni asia oli kirkolliskokouksessa yllätys. Ihan ensimmäiseksi yllätyin siitä, miten monia asiantuntevia ja kirkkoon sitoutuneita maallikoita kirkolliskokouksessa on. Kirkon työtä vievät täällä eteenpäin juuri maallikot, sillä heillä on enemmistö ja heidän kantansa ratkaisee kaikissa määräenemmistökysymyksissä.
Miellyttävä yllätys on ollut myös ihmisten valmius ja halu käydä käytäväkeskusteluja yli mielipiderajojen. Olen oppinut tuntemaan monta ihmistä, joiden teologiset näkemykset ovat erilaiset, mutta joiden argumentaatiosta ja näkemyksistä olen oppinut paljon. Ja kirkkoa nämä kaikki ihmiset rakastavat, vaikka joskus rakkaus kohdentuu kovin eri asioihin.
Mutta on täällä ollut monia turhautumisen hetkiäkin. Suurin niistä oli seurakuntarakenteiden täpärä kaatuminen. Sitä valmisteltiin vuosia ja rahaa kului paljon. Vaikka esitys ei ollut omastakaan mielestäni täydellinen, se olisi kuitenkin ollut riittävän hyvä kompromissi. Määräenemmistösäädökset lainmuutoksissa hankaloittavat käytännön työtä ja estävät välttämätöntä kirkon muutosta. Eteenpäin meno on täällä hidasta ja työlästä ja voittoja saadaan vasta, kun on monta kertaa hävitty. Kärsivällisyys on usein koetteilla.
Vaikka monet asiat ovat kaatuneet, on monia asioita päätettykin. Suurin lienee yhteisöveron muuttaminen valtion rahoitukseksi kirkon tekemästä yhteiskunnallisesta työstä. Samalla rahan jakoperusteet uudistuivat. Oli isoja voittajia ja isoja häviäjiä. Kunnioitan pääkaupunkiseudun isojen yhtymien edustajia, jotka olivat valmiita tähän muutokseen. Kolme miljoonaa euroa ei ole pikkusumma Helsingissäkään.
Vaikuta ja verkostoidu
Mitä sitten olen täällä oppinut? Viimeisellä istuntoviikolla on ollut aikaa miettiä, millaisia neuvoja antaisin uusille edustajille.
Ensinnäkin kirkolliskokouksessa vaikuttaminen tapahtuu ensisijaisesti valiokunnissa. Siksi ei ole samantekevää, mihin valiokuntaan tulee valituksi. Etuna on, jos oma osaaminen ja kiinnostuksen kohteet määrittelevät valiokunnan valintaa. Mutta käytännössä kauppaa tehdään hiippakunnan edustajien kesken. Jos samaan valiokuntaan haluaa moni, kokemus ja menestyminen vaaleissa vaikuttavat. Kirkolliskokouksen valitsijamiehet tekevät asiasta lopullisen esityksen.
Toisaalta verkostoituminen on ensiarvoisen tärkeää. Eri asioissa yhteys löytyy eri ihmisten kanssa. Hiippakunnan edustajilla on usein yhteisiä intressejä, vaikka monissa teologisissa tai eettisissä kysymyksissä saatetaan olla hyvin kaukana. Liittolaisia löytyy usein yllättävältäkin taholta. Hyvät suhteet auttavat aina myös asioiden eteenpäin vientiä. Siispä: kättele, puhu, naura ja ole kiinnostunut. Ja ennen muuta: älä kyynisty, vaikka vastaan tulee monta pettymystä ja kulissien takana junailtua asiaa.
Ja sitten äänestysnapin painaminen. Sekin on tärkeää, sillä äänestyshän täällä ratkaisee.
Aulikki Mäkinen
kirkolliskokousedustaja