Tekniset apuvälineet helpottavat huonokuuloisten seurakuntalaisten huomiointia. Kuva: Ania Michèle Adamus.
Elokuun lopulla kokoontui Krakovan lähelle Tyniecin luostariin ihmisiä kymmenestä maasta. IVSS-Churchear -konferenssi oli kaksikielinen: englanti ja saksa. Puheenvuorot kuultiin molemmilla kielillä, ja ne myös kirjoitustulkattiin molemmille kielille. Kokoustilassa viriteltiin aluksi tietokoneet ja dataprojektorit sekä induktiosilmukka. Ohjelma rytmittyi sekä osanottajien että tulkkien jaksamisen mukaan. Keskittyminen vieraan kielen kuuntelemiseen ja sen kääntämiseen vaativat energiaa! Etukäteisvalmisteluista huolimatta työtä riitti vielä kokouspaikallakin.
Konferenssin teemana oli tuttu vertaus kadonneesta lampaasta. Paimen jätti 99 muuta lammasta ja lähti etsimään kadonnutta. Puheenvuoroista kävi nopeasti ilmi, että seurakunnissa on hukassa varsin iso lauma lampaita. Monet huonokuuloiset ihmiset jäävät tai jättäytyvät syrjään, kun he eivät kuule mitä puhutaan.
Anteeksi, mitä sanoitkaan?
Keitä ovat nämä kadonneet lampaat? Asiaa voisi havainnollistaa seuraavilla luonnehdinnoilla.
- Herra Virtanen hymyilee aina. Hän on varsin hiljainen ja lyhytsanainen, kun hänen kanssaan alkaa jutella.
- Kun rouva Lahtinen saa suunvuoron, puheesta ei tule loppua.
- Herra Jokinen tulee niin lähelle, että keskustelukumppani alkaa tuntea olonsa tukalaksi.
- Neiti Hämäläiseen kaikki työntekijät ovat tuskastuneet. Hän tulee istumaan etupenkkiin ja tuijottaa vihaisen näköisenä puhujaa.
Outoja tyyppejä! Tai kyse on siitä, että heillä on vaikeuksia kuulla. Herra Virtanen peittää hymyllä ja lyhytsanaisuudella huonokuuloisuuttaan ja epävarmuuttaan. Rouva Lahtinen kokee turvallisemmaksi puhua itse, koska hän ei kuule, mitä muut sanovat. Herra Jokinen kuulee huonosti, sen tähden hän tulee mahdollisimman lähelle, etteivät taustaäänet häiritse. Neiti Hämäläistä auttavat puhujan ilmeet ja huulio saamaan selvää viestistä. Keskittyminen kuulemiseen on kuitenkin työlästä, siitä johtuu tuikea ilme.
Maassamme on noin 750 000 ihmistä, joiden jokapäiväistä elämää kuulon alenema hankaloittaa. Heistä osa käyttää kuulokojetta. Monet hyötyvät siitä, että he näkevät keskustelukumppaninsa kasvot. Huulilta lukeminen tukee kuullun ymmärtämistä. Hyvä valaistus, tila, jossa ei ole liikaa kaikua, taustamelun minimoiminen ja induktiojärjestelmän käyttö auttavat myös.
Useimmat meistä menettävät kuuloaan iän myötä ilman, että edes huomaamme sitä. Heinäsirkat katoavat niityiltä, perheen yhteiset juhlahetket muuttuvat epämiellyttäviksi, kun kaikki puhuvat yhteen ääneen. On rasittavaa kysyä aina uudelleen: Mitä? Olo alkaa tuntua tyhmältä, enkö ymmärrä, mitä muut sanovat. Tarvitsemme tietoa huonokuuloisuudesta. Sitä on jaettava sekä työntekijöille että seurakuntalaisille asiallisesti ja usein myös hienotunteisesti. Kuulokojeen käyttö ei ole vieläkään yhtä luontevaa kuin silmälasien käyttö.
Miten seurakunta huomioi huonokuuloiset?
Pastori Rosemarie Muth toimii pappina Württembergissä ja sen ympäristössä. Hän kyseli työtovereiltaan, kuinka huonokuuloiset oli otettu huomioon. Jotkut vastasivat, ettei seurakunnassa ole huonokuuloisia ihmisiä. Toiset sanoivat, että kuurojenpappi huolehtii heistä. Monet kuittasivat kysymyksen miltei vitsinä: ”Riittää, että korottaa vähän ääntään.”
Suomessa käytännöllisesti katsoen kaikissa kirkoissa on induktiosilmukka. Aina se ei toimi tai sitä ei ole kytketty päälle. Kuuluvuus myös vaihtelee sen mukaan, miten silmukka on asennettu. Olisi hyvä testata sitä aika ajoin ja tehdä kuuluvuuskartta. Varsin yleinen on meilläkin vahva usko ja luottamus siihen, että oma ääni kuuluu!
Nykytekniikka on tuonut monia mahdollisuuksia huomioida ne seurakuntalaiset, joiden on vaikea kuulla. Yksinkertainen tapa on esittää asia samanaikaisesti kahdella eri kanavalla: puheen lisäksi voi käyttää tekstitystä tai kirjoitustulkkausta. Messun osat voidaan laittaa PowerPoint-esityksenä valkokankaalle. Neiti Hämäläisen olisi paljon helpompaa keskittyä, kun hän voisi turvautua sekä näkö- että kuuloaistiinsa.
Kannettava induktiosilmukka voidaan helposti virittää vaikkapa auditorioon tai leirikeskukseen. Kannettava asiointisilmukka auttaa kahdenkeskisissä tilanteissa. Olen kerran käynyt kuuroutuneen henkilön kanssa sielunhoidollista keskustelua tietokoneen avulla siten, että hän puhui, mutta minä kirjoitin omat puheenvuoroni ruudulle.
Induktiosilmukasta ei ole mitään hyötyä, jos puhuja ei käytä mikrofonia tai järjestelmää ei ole kytketty päälle. Selkeä artikulointi, lyhyet lauseet, luonteva tauotus helpottavat puheen ymmärtämistä. Huuliota ei näe, jos puhuja kääntää selkänsä tai valaistus on huono.
Palataan kadonneisiin lampaisiin. Monet kanssalampaat alkavat karsastaa vaivalloisia lajitovereitaan. Huonokuuloisten ihmisten anti jää hyödyntämättä kirkossa. Huonokuuloiset ovat asiantuntijoita asioissa, jotka liittyvät kuulemisen ja myös puhumiseen.
Kuulokojeen käyttäjien tai muiden huonokuuloisten ihmisten antama palaute on ensiarvoisen tärkeää. Monet huonokuuloiset ovat myös kehittyneet varsin herkiksi tulkitsemaan kanssaihmisten sanatonta viestintää. Tätäkin herkkyyttä voisi hyödyntää!
Riitta Kuusi
asiantuntija
Kirkkohallitus, Jumalanpalvelus ja yhteiskunta