Lukuisia kertoja olen saanut kuulla faktana esitetyn väitteen, että kristinuskoon on alun perin kuulunut jälleensyntymisoppi, joka on poistettu kristinuskosta. Erityisesti vaihtoehtoisen henkisyyden kentällä näkemykseen törmää säännöllisesti. Viimeksi löysin väitteen uusimmassa Ultra-lehden (5-6/2015) artikkelissa, joka käsitteli jälleensyntymisoppia. Gallup Ecclesiastican (2011) mukaan 10 % suomalaisista ilmoitti uskovansa jälleensyntymiseen.
Keskusteltaessa jälleensyntymisopista ja kristinuskosta nousee kirkkoisä Origeneen (n. 185 – 254) nimi usein ensimmäisenä esille. Hän on ollut kiistanalainen teologi ja mystikko. Laajalle levinnyt käsitys on, että Origenes on ollut jälleensyntymisopin kannattaja. Tähän näkemyksen liittyy keskeisesti väite, jonka mukaan jälleensyntymisoppi poistettiin kristinuskosta (Raamatusta) Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 553.
Väite perustuu sekaannukseen. Origenes oli päätynyt pre-eksistenssiopin kannalle, ja kyseinen kirkolliskokous irtisanoutui tästä ja muutamista muista Origeneen tulkinnoista, jotka eivät liittyneet jälleensyntymisoppiin. Kyseisessä kirkolliskokouksessa ei jälleensyntymisoppia käsitelty. Pre-eksistenssiopilla Origenes tarkoitti, että sieluilla oli taivaallinen olomuoto ennen maallista olomuotoa.
Entäpä Origeneen omat näkemykset jälleensyntymisopista? Laajassa tuotannossaan Origenes käsittelee jälleensyntymisoppia hyvin vähän. Teoksessaan De Principiis (Ensimmäiset periaatteet), Origenes kirjoitti: ”Tässä kohdassa Eliasta puhuttaessa, ei puhuta sielusta, eikä tulisi erehtyä uskomaan jälleensyntymisoppiin, joka on vieras Jumalan kirkolle. Oppia eivät ole välittäneet Apostolit, eikä sille löydy perustaa kirjoituksista”.
Origeneen Matteus-kommentaarin toisen luvun on tulkittu tukevan jälleensyntymisoppia. Kyseisessä asiayhteydessä Origenes ei käsittele itse asiassa jälleensyntymisoppia lainkaan, vaan allegorisen raamattutulkinnan pohjalta kysymystä ”oikeasta Israelista” eli Jumalan valituista. Johannes-kommentaarissaan Origenes irtisanoutuu jälleensyntymisopista, samoin kuin teoksessa Contra Celsus.
Onkin kiinnostavaa, että vaikka Origeneen omista teksteistä ei löydy tukea kyseiselle opille, juuri häneen viitataan jälleensyntymisopin kannattajana. Esimerkiksi teosofistaustaisen Summit Lighthouse -liikkeen perustaja Elizabeth C. Prophetin (1939 – 2009) mukaan Origeneen pre-eksistenssioppi tarkoittaa itsestään selvästi jälleensyntymisoppia. Anglikaanipastori G. MacGregor esitti 1970-luvulla ilmestyneessä kirjassaan Reincarnation in Christianity, että Origenes kannatti jälleensyntymisoppia. Kyseistä oppia tukevat kirjoitukset oli hänen mukaansa hävitetty.
Jälleensyntymisopin myöhempiä vaiheita
Vaihtoehtoisen henkisyyden piirissä esiintyy usein käsitys, että jälleensyntymisoppi on kiistatta kuulunut gnostilaisen kristinuskon opetuksiin. Gnostilaisuuden suuntauksia on ollut useita, eikä jälleensyntymisoppi näytä leimanneen vahvasti kaikkea gnostilaisuutta. Myöskään Nag Hammadin -teksteistä on vaikea löytää selkeitä viittauksia jälleensyntymisoppiin.
Keskiajalla vaikuttaneista kataareista vain osa eli niin sanotut radikaalikataarit uskoivat jälleensyntymisoppiin. Juutalaisuuden valtavirrassa ei esiintynyt jälleensyntymisoppia, mutta juutalaisessa esoteerisessa perinteessä, kabbalassa, jälleensyntymisoppi (gilgul) tunnetaan. Jälleensyntymisoppi tuli erityisen tunnetuksi juutalaisen oppineen mystikon Isaac Luuriaan koulukunnassa.
Firenzen akatemian kuuluisa uusplatonisti Gemistos Plethon (n.1355 – 1452) uskoi jälleensyntymiseen. Valistuksen aikana jälleensyntymisoppi herätti kiinnostusta joidenkin oppineiden parissa. Toisaalta saman aikakauden kristillisten esoteeristen virtausten kuten kristillisen teosofian ja illuministien parissa jälleensyntymisoppia ei hyväksytty.
Erityisesti Ranskassa vaikuttaneen romanttisen sosialismin piirissä jälleensyntymisoppi sai kannatusta. Tämä liittyi osaltaan kehitysoptimismiin ja kysymykseen oikeudenmukaisuudesta. Ranskalainen spiritualisti Allan Kardec (1804 -1869) vaikutti merkittävästi siihen, että jälleensyntymisoppi levisi laajemmalle, tosin oppi jakoi spiritualistista kenttää. Teosofia ja erilaiset aasialaisperäiset liikkeet ovat vaikuttaneet myös opin leviämiseen länsimaissa.
Uskontohistorioitsija ja esoteerisen tradition tutkija Wouter J. Hanegraaff on todennut, että new age -henkisyyden piirissä jälleensyntymisoppia pidetään niin itsestään selvänä, että perustelut ovat jääneet usein ylimalkaisiksi. Ajan myötä näkemys, että jälleensyntymisoppi on kuulunut kristinuskoon, on muotoutunut lähes ”luovuttamattomaksi opiksi” vaihtoehtoisen henkisyyden piirissä. Näkemys elää riippumatta siitä, että uskontohistorian valossa näkemykselle ei löydy vankkaa tukea.
Jussi Sohlberg
tutkimuskoordinaattori
Kirkon tutkimuskeskus
Hei!
paljon kiitoksia tuosta selvityksestäsi. Olen etsinyt hyvää selvitystä siitä, miksi puhe jälleensyntymisopin poistamisesta raamatusta on väärinkäsitystä ja olet ensimmäinen selkeä ja perinpohjainen ihminen joka siitä on kirjoittanut. Tai ainakin jonka olen netistä löytänyt. Etsin sellaista nimittäin aika ajoin tuekseni nettikeskusteluihin.
Siksi hyvä siis myös, että olet alan asiatuntija.
Itse tosin olen taipuvainen uskomaan jälleensyntymiseen, mutta en vain pidä siitä, että vellit ja puurot menevät sekaisin tai siitä, että ei tajuta (kaupunki-ym.)legendojen tapaa levitä.
Jos haluat ja jaksat niin kerropa minulle, miten teologiassa on selitetty se vanhassa testamentissa (en löytänyt kohtaa etsimällä, mutta tiedät mihin viittaan ja johon ilmeisesti Origeneskin viittasi) ollut lause jossa Jumala sanoo tunteneensa jokaisen – muistaakseni jopa nimeltä – jo ennen heidän syntymäänsä tjsp.
yst.terveisin
Lumi
Tässä tulkintaa keskusteltavaksi:
Henki voi syntyä kerran tai monta kertaa ihmiseksi, jos se on hengen kehitykselle tarpeellista. Tai sitten henki ei milloinkaan synny ihmiseksi, vaan toimii ikuisesti henkimaailmassa. Tässä mielessä ovat oikeassa sekä jälleensyntymisen puolustajat että vastustajat. Ja myös he, jotka odottavat Kristuksen syntyvän uudestaan ihmiseksi. Jumala ratkaisee, että mikä on tarpeellista, kenelle ja milloin.
Kiitos kiinnostavasta kirjoituksesta. Luettuani sen ajattelin, että asia on nyt tällä selvä: Origenes ei koskaan opettanut jälleensyntymistä. Historiatiede ratkaisee tässä kantani eli paras historiallisten lähteiden evidenssi. Siksi olin yllättynyt luettuani Bart D. Ehrmanin (2020) kirjan ”Heaven and Hell. A History of the Afterlife”. Ehrman on arvostettu UT:n ja varhaisen kristinuskon tutkija, joka itse on uskonnoton. Ehrmanin mukaan (s. 284) Origenes uskoi jälleensyntymiseen ”at one stage of his career”. Ehrman toteaa (s. 286), että ”For him, reincarnation was a way of moving up the chain on being, by becoming increasingly sanctified until one could enter back into the heavenly realm…” Todisteeksi tästä kannasta Ehrman siteeraa Origeneen kirjoutusta Against the Heresies 1.8.4. Ehrman tuo esille, että Origenes ei ollut jälleensyntymisestä täydellisen vakuuttunut, mutta piti sitä pohtimisen arvoisena.
Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että Origenes esitti jälleensyntymisen mahdollisena prosessina kirjoittaessaan Against the Heresies -tekstiä. Siksi Sohlbergin muuten ansiokkaan kirjoituksen väite ”Onkin kiinnostavaa, että vaikka Origeneen omista teksteistä ei löydy tukea kyseiselle opille, juuri häneen viitataan jälleensyntymisopin kannattajana.” ei ole historiallisesti täysin pätevä. Toki Origenes muutti myöhemmin kantaansa jälleensyntymisen suhteen.
Totean lopuksi, että jälleensyntymisen mahdollinen totuusarvo ei ratkea suuntaan tai toiseen tutkimalla Origeneen käsityksiä.
Antti Savinainen, FT, dosentti
Hei – Tämä on hyvin kiinnostava aihe. Kiitos alustuksesta.. Itseäni on kiinnostanut erityisesti yksi seikka. Löytyykö Raamatun kirjoituksista (VT + UT) jokin kohta, joka kieltää ajattelun sielun jälleensyntymisestä uudessa kehossa.. ts. että meillä olisi vain yksi elämä. Uudesti tai uudelleen syntymisellä tarkoitettaneen perinteisesti kristillisen kirkon piirissä joko ’uskoon tuloa’, ’valaistumista tai uuden hahmon saamista kuoleman jälkeen tuonpuoleisessa!
terveisin – ’etsijä’