Suomessa tehdään paljon hyvää työtä fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn parantamiseksi, mutta tehtävää riittää vielä. Esimerkiksi väestön fyysinen kunto laskee kaikissa ikäluokissa, ja mielenterveyden haasteet ovat lisääntyneet. Tärkeää on kaikkien toimijoiden yhteinen viesti kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin huomion kiinnittämisestä. Jokaisen toimijan on hyvä pysähtyä pohtimaan, tehdäänkö meillä kaikki mahdollinen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämiseksi.
Kirkkohallitus on lähtenyt kumppaniksi Olympiakomitean käynnistämään Suomi – toimintakykyinen maa ja kansa -konseptiin. Se pyrkii muuttamaan Suomessa asuvien ihmisten asenteita ja tapakulttuuria, jotka liittyvät fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Seurakuntien kannattaa lähteä myös itsenäisesti mukaan tähän konseptiin.
Kirkon toiminnan perustana on kokonaisvaltainen ihmiskäsitys, ja seurakunnissa tuetaan ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia monilla eri tavoin. Kirkon erityinen voimavara on hengellinen elämä ja sen hoitaminen. Kirkko voi tarjota tässä ajassa ihmisten elämään erityisiä mahdollisuuksia pysähtymiselle sekä pyhän ja riittävyyden kokemiselle.
Seurakunnat ylläpitävät ja edistävät ihmisten hyvinvointia myös yhteistyössä alueen muiden toimijoiden kanssa. Koska ihmisen hyvinvointi on moniulotteinen kokonaisuus, yksi toimija ei voi yksin tukea ja edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia, vaan se edellyttää monien eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Yhdessä hyvinvointityön tekeminen takaa työlle entistä paremman vaikuttavuuden.
Seurakunnat mukaan yhteisiin hyvinvointia edistäviin hankkeisiin
Sosiaali- ja terveysministeriön kokoama tieteellinen asiantuntijaryhmä julkaisi 30 toimenpidettä, joita se ehdottaa kansalliseen Terveydeksi -terveys- ja hyvinvointiohjelmaan vuosille 2024–2027. Isossa osassa toimenpiteitä keskitytään ravintosuosituksiin ja elintapa- ja hyvinvointineuvonnan kehittämiseen, mutta terveyssuositusten rinnalla kulkee sosiaalisiin tilanteisiin ja henkiseen kestävyyteen keskittyviä suosituksia.
Seuraavassa kolme esimerkkiä toimenpiteistä ja ajatuksia miten kirkko voisi niihin liittyä:
Väkivallan, kiusaamisen ja syrjinnän vastainen toimenpideohjelma oppilaitoksissa
Kiusaaminen ja syrjintä vaikuttavat oppilaiden hyvinvointiin ja oppimiseen. Tavoite on luoda turvallisempi ja osallistavampi oppimisympäristö.
Toimenpiteet: Otetaan oppilaitoksissa käyttöön väkivallan, kiusaamisen ja syrjinnän vastainen toimenpideohjelma. Ohjelman tulee sisältää toimia, joilla kiusaamista ehkäistään, sekä toimia, joilla kiusaamistilanteisiin puututaan. Lisäksi ohjelman toteutusta ja vaikutuksia tulee seurata jatkuvasti. Toimeenpanoon osallistetaan koulun koko henkilökunta sekä lapset ja vanhemmat.
Kiusaamisen ja väkivallan ehkäiseminen on pidettävä jatkuvasti kirkon nuorisotyön keskiössä. Voisiko seurakuntien nuorisotyö aktiivisesti liittyä ohjelman toteutukseen vahvistamalla turvallisten aikuisten läsnäoloa oppilaitoksissa sekä tukemalla henkilökuntaa ja vanhempia aiheen parissa?
Päihdekasvatuksen ja päihteettömyyttä edistävien toimien kehittäminen kouluissa
Nuorten nikotiinituotteiden käyttö, erityisesti nuuskaaminen ja muiden savuttomien nikotiinituotteiden käyttö, on lisääntynyt. Alkoholinkäyttö on vähentynyt, mutta kannabiskokeilut ovat yleistyneet. Tavoite kehittää päihteettömyyden edistämistä kouluissa.
Toimenpiteet: Kehitetään kouluissa tapahtuvaa päihteettömyyden edistämistä mukaan lukien yhteistyö muiden toimijoiden kanssa. Päihdekasvatuksen kehittämisessä huomioidaan kohderyhmien tarpeet, ml. erityisryhmät sekä kieli- ja kulttuurikysymykset. Lisäksi ehkäisevää päihdetyötä vahvistetaan riskiryhmät paremmin tavoittavaksi.
Voisiko seurakuntien nuorisotyö vahvistaa päihdekasvatuksen osuutta rippikouluissa ja muussa toiminnassa? Päihdekasvatuksen sisällöissä on tärkeää realistisuus, uskottavuus ja ajantasaisuus, joten nuorisotyössä kannattaa hyödyntää erityisasiantuntijuutta: erityisnuorisotyönohjaajiaan ja yhteistyötahoja kuten esimerkiksi Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:tä ja YAD ry:tä.
Koulujen kerhotoiminnan kehittäminen
Koulujen kerhotoiminta on oppituntien ulkopuolista harrastustoimintaa, joka tapahtuu koulupäivän yhteydessä. Tavoitteena on tarjota lapsille mahdollisuus harrastaa riippumatta taustasta, varallisuudesta tai muista syistä. Kerhoilla ja vapaa-ajan harrastuksilla on tärkeä rooli nuorten syrjäytymisen ja yksinäisyyden ehkäisyssä, sillä ne mahdollistavat uusien ystävyyssuhteiden syntymisen. Suomessa toteutetaan “Harrastamisen Suomen mallia”, jonka tavoitteena on tarjota kaikille lapsille mieluisa ja maksuton harrastus. Vielä tarvitaan lisää tietoa, kuinka syrjäytymisriskissä olevat lapset ja nuoret saataisiin mukaan kerho- ja vapaa-ajan harrastustoimintaan sekä millaisia myönteisiä vaikutuksia toiminnalla saavutetaan syrjäytymisen ja yksinäisyyden ehkäisemiseksi.
Toimenpiteet: Kehitetään tutkimusperusteisesti koulujen kerhotoimintaa, syrjäytymisriskissä oleville lapsille kohdennettua muuta harrastustoimintaa sekä kaveritoiminnan malleja lasten ja nuorten syrjäytymisen ja yksinäisyyden ehkäisemiseksi.
Voisivatko seurakunnat liittyä vahvemmin mukaan Harrastamisen Suomen malliin ja käydä entistä vahvempaa keskustelua alueen muiden toimijoiden kanssa, jotta vältettäisiin mahdolliset päällekkäisyydet, viestittäisiin toisten toimijoiden toiminnoista ja yhdistettäisiin tarvittaessa resursseja? Seurakuntien kerhotoimintaa kannattaa jatkuvasti kehittää ja huolehtia sen saavutettavuudesta, maksuttomuudesta ja innovatiivisuudesta. Toimintoja kehittäessä kannattaa hyödyntää Ulkopuolisuuden ehkäisyn silmälaseja.
Seurakuntien perustoiminta vahvistaa yhteisöllisyyttä ja lisää turvallisuuden tunnetta. Sen toiminnan pitkä perinne ja jatkuvuus tuovat varmuutta ihmisten arkeen. Seurakunnista löytyy rohkeutta myös kehittää ja tehdä asioita uudella tavalla, jolloin se tarjoaa ihmiselle arjen tukea ja yhteisöllisyyden kokemuksen. Toiminnan vaikuttavuus vahvistuu liittymällä yhteisiin kokonaisuuksiin ja viesteihin kansallisesti ja paikallisesti. Tätä kautta seurakunnan työn vaikuttavuus tulee yhä laajemmin yhteiskunnassa näkyviin.
Ville Kämäräinen
asiantuntija, ulkopuolisuuden ehkäisy ja liikunta- ja urheiluyhteistyö
Kirkkohallitus
Sari-Annika Pettinen
asiantuntija, perheneuvonta ja perheasiat
Kirkkohallitus
Lisätietoa: