Kyynelillä höystetty.
Sellainen oli Luterilaisen maailmanliiton neuvoston kokous kesällä 2013. Neuvosto oli hyväksynyt asiakirjan, jossa tiivistettiin sitovaan muotoon Luterilaisen maailmanliiton pitkällinen sitoutuminen tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Yhdet edustajat itkivät helpotuksesta, toiset ehkä pettymyksestä, kolmannet turhautumisesta. Asiakirja oli juuri se mitä tarvittiin. Asiakirja ei sano riittävästi. Asiakirja on turha.
Globaalissa mittakaavassa pohjoismaisia kirkkoja pidetään yleisesti yksinä maailman yhdenvertaisimmista. Suomen tarina on tarina yhdenvertaisuuden esitaistelijasta. Olemme Minna Canthin ja Miina Sillanpään maa. Maa, jossa naiset ensimmäisten joukossa maailmassa saivat äänioikeuden. Tarinat välittävät perusviestiä, jonka varjoihin jää monesti suuri joukko poikkeavia yksityiskohtia. Esimerkiksi se, että vielä vuosikymmen äänioikeuden saamisen jälkeen naimissa olevat naiset eivät saaneet työskennellä kodin ulkopuolella ilman aviomiehen lupaa tai että yli kahden vuosikymmenen ajan äänioikeutetut naiset olivat aviomiehensä holhouksen alaisia. Oikeudellisen yhdenvertaisuuden tie on ollut tarinaa monipolvisempi, eikä sitäkään ole kuljettu vielä loppuun asti.
Oikeudenmukaisuus – olennainen osa uskontodellisuutta
Luterilaisen maailmanliiton linjaus kertoo oikeudenmukaisuudesta, joka paitsi saavuttaa myös ylittää tai syventää oikeudellisen yhdenvertaisuuden. Linjauksessa oikeudenmukaisuus on olennainen osa uskontodellisuutta. Linjaus esittelee ihmiskäsityksen, jossa koko luotuisuus on jatkuvasti Jumalan läsnäolon piirissä. Sitä määrittävät vieraanvaraisuus, rakkaus ja Jumalan kutsu pitää huolta luomakunnasta ja toisistamme. (s. 7)
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa muodollinen oikeutus sukupuoleen perustuvaan työsyrjintään poistui 1986 kun kirkolliskokous teki päätöksen pappisviran avaamisesta naisille. Päätös oli välttämätön askel sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden toteutumiselle.
Väitän kuitenkin, että tarrautuminen tähän päätökseen asettaa sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden riman kirkossa liian matalalle. Vaikka linjaus ei julkilausutusti kata kaikkia sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin ja seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä, sen periaatteet eivät ole kirkollemme liian vaatimattomia.
Linjaus haastaa meitä havainnoimaan kirkollista elämää ja opetusta lakipykäliä perustavammalla tasolla. Linjaus puhuu asenteiden ja organisaatiorakenteiden tarkastelemisesta. (s. 12) Se edellyttää kysymään keiden näkökulma ja ääni eivät kuuluu, ja miten meidän tulisi muuttua, jotta oikeudenmukaisuus toteutuisi. Linjauksen keskeinen idea on yksinkertainen, mutta radikaali: Osallisuuden ja osattomuuden kysymyksissä tulee kuulla sitä, joka ei ole sosiaalisesti tai uskonnollisesti etuoikeutetussa asemassa.
Kymmenen periaatetta
Linjaus tiivistyy kymmeneen periaatteeseen, jotka ohjaavat asettamaan sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden riman korkealle. Ihmisarvosta ja oikeudenmukaisuudesta ei voi puhua ilman sukupuolten välistä oikeudenmukaisuutta. Kaikki ihmiset kuuluvat tämän oikeudenmukaisuuden piiriin. Kirkon tulee aktiivisesti toiminnassaan edistää eri sukupuolisten ihmisten osallisuutta. Kaiken toiminnan sukupuolittuneet vaikutukset tulee tunnistaa. Sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan tulee puuttua. Kirkon tulee aktiivisesti edistää keskustelua sukupuolisista stereotypioista ja tukea naisten pääsyä johtotehtäviin. Kirkon tulee varmistaa, ettei sen toiminta sisällä epätasapainossa olevia sukupuolittuneita rakenteita ja tukea yhdenvertaista osallistumista. Kirkon tulee kaiken toimintansa sukupuolivaikutuksia ja sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden tulee olla osa kaikkea teologista ja liturgista toimintaa ja hengellistä elämää. (s. 17–18)
Kuluvan vuoden kirkon tasa-arvopalkinto myönnettiin sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden ongelmia käsitelleelle julkaisulle Taantuvan tasa-arvon kirkko. Tällä tunnustuksella Suomen evankelis-luterilainen kirkko osoitti, että sukupuoltenvälisen oikeudenmukaisuuden kysymyksissä olemme vasta ongelman tunnistamisen tasolla.
Luterilaisen maailmanliiton linjaus sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta edellyttää meitä nostamaan riman korkeammalle.
Minna Hietamäki
TT, dos.
Lue myös:
Onko niin , että Suomen naiset eivät saaneet ensimmmäisenä vaan ENSIMMÄISINÄ ? Uusi Seelanti sai ensimmäisenä
Toiseksi naisten Me too -.sloganin.tulee panna naiset tasavertaiseen asemaan myös asevelvollisuuden suhteen. !!