Osana viestintäohjelman valmistelua pohdittiin kirkolle olennaisia viestinnän muutoksia. Huomiot tiivistettiin 12 havainnon kuvaksi (tekstin lopussa). Havainnoissa korostuvat helposti haastavat mahdollisuudet eli ongelmat, mikä jäi mietityttämään, kun olen kuvaa käyttänyt. Vai otanko asiat ongelmina, vaikka niihin on olemassa myös positiivinen näkökulma?
Yhtenä esimerkkinä näkökulman vaihtamisen tärkeydestä olen miettinyt kielteistä keskustelukulttuuria, joka helposti lamauttaa ja estää osallistumista. Samalla se on kuitenkin käynnistänyt seurakunnissa laajasti Erätauko-keskusteluja, jotka ovat tuoreella tavalla synnyttäneet keskustelua ja toisten kuuntelua. Keskustelut ovat myös vahvistaneet kuuntelemisen ja toisen sanomisiin liittymisen taitoja, jotka ovat keskeisiä vuorovaikutuksen ja viestinnän kehittymisessä.
Minulla oli keväällä mahdollisuus keskustella kahden eri vastuualueen työntekijäryhmän kanssa eri muutosten merkityksestä sekä oman että seurakunnan tehtävän onnistumisen näkökulmasta. Molemmissa tilanteissa osallistujat saattoivat valita kolme merkityksellisintä kohtaa. Luonnollisesti valinnat olivat jonkin verran erilaisia, mutta ykköseksi molemmissa ryhmissä nousi jäsenyyden merkityksen vähentyminen.
Havaintoja keskusteluista
Yhteinen pohdinta tuotti molemmissa tilanteissa mielenkiintoisia näkökulmia
- haasteisiin voidaan reagoida monella tavalla janalla poisselittäminen – innostuminen
- kokemus haasteiden merkityksellisyydestä on sekä yksilöllinen että alueellinen
- kun tarjotaan lista vaihtoehtoja, niin on vaikeaa päästä niistä irti ja havainnoida muita mahdollisuuksia
- vaati pidättäytymistä ja malttia, ettei lähde nopeasti etsimään ratkaisua ongelmaan
Ehkä keskeisin havaintoni oli, että näkökulmien runsaus tuli mahdolliseksi, kun paikalla oli keskustelijoita eri työyhteistöistä ja erilaisista taustoista. Ja tämänkin moninaisuuden jälkeen paljon jää piiloon hiljaiseksi tai jopa tiedostamattomaksi.
Havainnointi ja uteliaisuus osaksi arkea
Viestintäympäristön muutoskuvan kaltainen kuvaus on aina pysäytyskuva jostain hetkestä, mihin kirjoituksen otsikko myös viittaa. Mitä pidempi aika kuvauksen kirjoittamisesta, sitä enemmän siihen on hyvä suhtautua ennustuksena, jonka osuvuutta on nyt mahdollista arvioida. Samalla tämä tarkoittaa sitä, että ympäristön muutosten havainnointi on jatkuvaa työtä.
Jotta tämä oli mielekkäällä tavalla mahdollista, niin se tarvitsee yhteistyötä. Kirkossa onkin perustettu erilaisia tilannekuvaa kerääviä ja ylläpitäviä tiimejä ja työryhmiä. Miten varmistamme, että keskeiset havainnot tulevat jaetuksi ja erilaiset mahdollisuuksiin tarttumiset tulevat laajemmin näkyviksi? Miten varmistamme, että olemme huomennakin tilanteen tasalla?
Sami Kallioinen, sami.kallioinen@evl.fi
hankejohtaja, kokonaiskirkollinen viestintäselvitys
Kirkkohallitus
Kirkon viestintäohjelman taustamateriaalina on kuva kirkosta muuttuvassa viestintäympäristössä. Kuva on syksyltä 2021. Mikä on nyt toisin? Mitä on tullut lisää?
