Ketä kiinnostaa sokeutuvat mummot?

12.12.2018

Mikä on mielikuvasi näkövammaisesta, kysyin pari viikkoa sitten eräältä tuttavaltani. Hän vastasi, että valkoisen kepin tai opaskoiran kanssa kulkeva sokea henkilö. Tuo on varmaankin se tavallisin mielikuva näkövammaisesta henkilöstä. Mutta mielikuva on aikansa elänyt, se ei vastaa tämän päivän todellisuutta. Tämän päivän näkövammaisista suurin osa on heikosti näkeviä, joko heikkonäköisiä tai vaikeasti heikkonäköisiä henkilöitä, ei […]

Vihainen nainen parisuhteessa

14.11.2018

Viikonloppu on alkamassa. Koko työpäivän nainen miettii, mitä kaikkea mukavaa mahtuu juuri tähän kyseiseen viikonloppuun. On parisuhteen vuosipäivä ja sen vuoksi ruuat täytyy suunnitella juhlavammin. Nainen on myös pohtinut pitkin viikkoa pitäisikö ostaa jokin pieni lahja miehelle. Ja vielä perjantaina, ruuhkassa jumitetun ajan jälkeen, nainen juoksee kauppakeskuksessa putiikista toiseen etsien jotain pientä, erityistä lahjaa. Lopulta […]

Karvainen todellisuus

17.10.2018

Nuorilta on etukäteen kysytty, ketkä haluavat tavata tänään Elina-papin koiran. Toisella osastolla koirakontaktiin haluaa yksi ja toisella kolme nuorta. Olemme koiran kanssa ensimmäistä kertaa käymässä nuorten intensiivihoidon yksikössä, jossa on kaksi osastoa. Koira tutustuu osastoon siten, että nuoret piilottavat sille nameja. Samalla annetaan koiralle myönteinen kokemus uudesta paikasta. Täällä on kivaa. Saa nameja ja rapsutuksia. […]

Violettia kynsilakkaa, kiitos!

19.9.2018

Meillä Lappeenrannassa on aina ollut hyvä onni sairaalasielunhoidon harjoittelijoiden suhteen. Harjoittelijat ovat olleet hyviä ja keskustelut heidän kanssaan virkistävät ja haastavat myös meitä vakityöntekijöitä. Tänä kesänä mieleeni tuli muisto omasta harjoittelusta Tampereella kahdenkymmenenyhden vuoden takaa. Olin kaupassa ja sivusta kuulin, kun kaksi ihmistä keskusteli kynsilakan väristä tai tarkemmin sen sävystä. Pidin aihetta turhanpäiväisenä ja pinnallisena […]

”Kyllähän itsemurhan saa tehdä, mutta kokeiltaisiinko masennuslääkettä”

6.6.2018

Aloitin sairaalasielunhoidon pappina vuoden alussa. Tapaan osastolla usein hyvin vanhoja ihmisiä. Heidän kuoleman toiveensa ymmärtää, kun ovat ”elämästä kyllänsä saaneet” ja rauhallisella mielellä valmiit lähtemään taivaan kotiin. Toisinaan vanha ihminen kokee nykyisen elämänsä tarkoituksettomaksi ja olevansa taakkana läheisilleen. Avuntarve tuottaa näitä ajatuksia, jolloin muistutan, että nuoremmat sukupolvet oppivat monia asioita seuraamalla. Lasten huolehtiessa vanhasta vanhemmastaan, […]

Suntio sielunhoitajana

2.5.2018

Messu on juuri päättynyt ja vastaanotan virsikirjoja kirkon ovella. Kiitän ja hymyilen jokaiselle messusta kotiin lähtijälle. Vastaukseksi saan siunauksen ja hyvän pyhän toivotuksia. Ihmisten lähdettyä luokseni tulee messussa ollut mies. Hän kertoo olleensa eilen veljensä hautajaisissa. Otan osaa ja mies kuvailee veljensä viimeisiä aikoja ja hautajaisten tunnelmaa tarkemmin. Miehen olemuksesta välittyy vahva suru ja samaan […]

Elämäntarinat sielunhoidossa – tuhat kertaa parempaa, kuin mukaansa tempaava kirja

4.4.2018

Annelin tarina Anneli eli lapsuutensa sota-aikana. Isä oli rintamalla, kotona tultiin toimeen niukalla ravinnolla ja juostiin pommikoneilta suojaan. Sodan jälkeen isä palasi, mutta ei ollut entisensä. Hän heräsi öisin näkemiinsä painajaisiin. Elämä jatkui. Tuli ensimmäinen työpaikka ja muutto kaupunkiin. Töitä tehtiin pelkäämättä, vapaa-ajalla käytiin tansseissa, jossa Anneli tapasi myös tulevan miehensä. Seuraavana kesänä tanssittiin häitä […]

Silta yli mustan virran

7.3.2018

Pari kertaa elämässäni olen ollut niin vaikeassa tilanteessa, että olen tarvinnut jonkun kantamaan eteenpäin, edes pienen hetken. Toinen näistä kerroista tapahtui juuri keväällä, kun aurinko loisti toiveikkaana ja meidän perheeseemme odotettiin uutta elämää. Perjantaina kuuntelin vielä neuvolassa tormakoita sydänääniä. Maanantaina makasin jo sairaalassa, ja lääkärien katseissa oli toivoa jäljellä hyvin vähän, jos ollenkaan. Pari päivää […]

Elämälle vieras usko?

9.2.2018

”Uskon, mutta en niin kuin kirkko opettaa.” Uskon, että lähes jokainen ihminen on jossain vaiheessa elämäänsä kuullut, lukenut tai hiljaa mielessään ajatellut tämän lauseen. Viime vuosina yhä enenevässä määrin. Myös minä olen tämän kuullut, lukenut ja hiljaa mielessäni ajatellut, muutaman kerran metsän tai meren rauhassa myös ääneen huutanut: ”Uskon, mutta en niin kuin kirkko opettaa.” […]

Rukoile miun puolesta

11.1.2018

Hänellä, jonka suru on ottanut juuri syliinsä, on paljon kysymyksiä. Yksi niistä, iso ja kipeä, saattaa olla: ”Missä minun kuollut rakkaani nyt on?” Näissä tilanteissa nousee joskus mieleen nuori itseni, jonka hengellisyys oli hyvin suoraviivaista, mustavalkoista ja ahdistunutta. Tuolloin, 23-vuotiaana, menetin ensimmäisen läheisen ihmisen ja kysymys oli tuskaisena mielessä: missä hän nyt on? Haparoiden tartuin […]