Viestintä muuttuu, muuttuuko oma ymmärrykseni?

Olen saanut syksyn aikana osallistua useampaan viestinnän valmentavaan tilanteeseen sekä valmentajana että valmennettavana. Yhteinen nimittäjä kaikille tilanteille on ollut kiinnostuminen ja innostuminen. Jokaisesta tilanteesta on tuntunut myös jäävän mieleen jotain tärkeää, ja ymmärrykseni on päivittynyt.

Hans Rosling kirjoitti osuvasti Faktojen maailma -teoksessaan, että suuri osa tiedostamme on hyvin vanhaa. Konkreettisesti koin tämän, kun muutin 2015 Tampereen seudulle. Mielessäni oli edelleen peruskoulussa iskostunut ”tieto” siitä, että Tampereella ja Turussa on yhtä paljon asukkaita. Viime vuosituhannen tieto oli päässyt pahasti vanhentumaan.

Usein virheet ovat edellä kuvatun kaltaisia harmittomia, ja ne aiheuttavat enemmän naureskelua kuin haittaa. Vaikuttavan työn kannalta ongelmallisempia ovat esimerkiksi viestinnän perusteiden muutokset, joita viime vuosikymmenten sähköisen viestinnän murros ja siihen liittyneet viestintä- ja vuorovaikutustapojen muutokset. Samaan aikaan ymmärrys ihmisen ajattelun ja tunteiden merkityksestä ja vuorovaikutuksesta on lisääntynyt, mikä auttaa entistä paremmin ymmärtämään myös viestinnän karikoita.

Miten annan itselleni mahdollisuuden uuden ymmärtämiseen, mikä väistämättä tarkoittaa siistien ajatusmallieni joskus kivuliastakin muuttamista? Miten innostun asiasta, jonka saatan kokea lähtökohtaisesti ikäväksi?

Kolme porrasta

Havaitsen, että minulle taustalla on ollut muutamia yhdistäviä tekijöitä, jotka edesauttavat uuteen sukeltamista

• hyvä ja luottamuksellinen ilmapiiri
• sopiva tapa ja menetelmä
• virittäytyminen ja matkaan saattaminen

Toistuvasti onnistuneissa tilanteissa on pystytty luomaan luottamuksellinen ilmapiiri. Tätä ovat auttaneet omien tuntemusten jakaminen asioiden lisäksi ja ylipäätään keskusteleminen luottamuksellisuuden merkityksestä. Tätä voi olla sen tunnustaminen, että sosiaalinen media tuntuu vastenmieliseltä ja samalla sen sanoittaminen, että sen ymmärtäminen on työssä tärkeää. Pohdinta on avannut mahdollisuuden kokeilulle puhtaasti työn näkökulmasta ilman henkilökohtaisuuden koettua rasitetta.

Usein ajatusten solmu on auennut, kun sitä on saanut katsoa vähän eri tavalla. Kriisiviestintäharjoituksessa tämä on tarkoittanut sitä, että harjoituksen edetessä on kirjoitettu toimenpiteiden lisäksi tilanteeseen liittyneitä tunteita. Mielenkiintoisella tavalla harjoituksen eri ryhmien tunteet ovat vaihdelleet, mikä on herättänyt oivalluksia erilaisuudesta ja siitä kumpuavista erilaisista viestintätarpeista.

Yhä tärkeämmäksi itselleni on tullut liittää kaikkea oppimaani kokonaisuuteen. Tätä auttaa merkittävästi, se että kaikki kohtaamiset (koulutus, kokous jne.) pitävät sisällään ainakin kolme elementtiä

• mitä tapahtuu ennen kohtaamista
• mitä tapahtuu kohtaamisessa
• mitä tapahtuu kohtaamisen jälkeen

Hyvä virittävä kysymys saa ajatukset liikkeelle ennen kohtaamista. Se voi olla vaikka ”Miten tapasi viestiä on viimeisen viiden vuoden aikana muuttunut?” Kohtaamisen aikana pohditaan yhdessä, että miten eri kokemusten ja tutkimusten myötä näkyväksi tuleva muutos vaikuttaa viestimiseen ja parhaimmillaan sovitaan jokin konkreettinen tekeminen jälkitehtäväksi. Näin aiheesta vaikuttumiseen tulee paljon enemmän aikaa kuin vain kohtaamisen hetki.