Miltä tuntuu?

Työ tuntuu ja työn tekeminen tuntuu. Sen tuntee nahoissaan, se menee ihon alle, energisoi, inspiroi ja parhaimmillaan virtaavana dialogina työkavereiden välillä siivittää kutakin luovuuteen ja itsensä ylittämiseen. Milloin viimeksi työssäsi tuntui tältä?

Hyvin kauan sitten luin lyhyen tekstin rutiineista, kirjoittajaa en enää muista, hänen käyttämänsä määritelmä ”arjen eloisa tuntoisuus” jäi mieleeni. Se on kulkenut mukana jo melkoisen matkan ja yhä edelleen siinä kiteytyy lyömättömästi kokemus siitä, miltä työ parhaimmillaan tuntuu. Samalla myös sen vastakohta on kokemuksellisesti tuttu – jos kadottaa työstään arjen eloisan tuntoisuuden, se muuttuu rutiiniksi. Työksi, joka on hankalimmillaan kokemuksellisesti köyhdyttävä ja luovuuden kuihduttava.

Tarkoitus, merkitys ja tunto ovat tärkeä osa työn tekemistä

Strategiakeskusteluihin ja tulevaisuustyöhön liittyy oleellisena osana oman yhteisön perustehtävän ja tarkoituksen pohdinta. Tulevaan suuntautumiseen ei synny tarvittavaa vetovoimaa, jos ei ole sisäistynyttä mielikuvaa siitä, miksi tätä työtä tehdään ja mihin halutaan vaikuttaa. Oman organisaation ja oman työn merkityksellisyys ja tarkoitus ovat toisiinsa kietoutuneita ja liittyvät saumattomasti yhteen myös tunnetasolla. Jos työn merkityksellisyys katoaa, katoaa myös perusta sen tekemiselle.

Kokemuksellisesti tiedämme myös miltä tuntuu, kun joku saa meidät kommenteillaan kukoistamaan ja miltä tuntuu, kun tulee painetuksi maahan.

Hyvinvointiin tarvitaan rutiineja, rakenteita ja kokemusta joustavuudesta

Työssä tarvitaan raameja, sopimuksia, määrittelyä ja rajoituksia, rutiineja, pelisääntöjä ja yhteisiä käytäntöjä. Rutiineja tarvitaan voidaksemme ennakoida ja varmistaa, että töiden ja työn prosessit ja ketjut tulevat hoidetuiksi tavalla, joka varmistaa sovittujen tulosten saavuttamisen.

Ilman toimivia rutiineja ei ole rakenteita, jotka pitävät yhteisöt ja organisaatiot kasassa. Arjen tekeminen koostuu sekä näistä yhteisen onnistumisen varmistavista rutiineista että niiden tilannekohtaisesta joustamisesta, muokkaamisesta ja soveltamisesta, vuorovaikutuksessa. Yllätyksellisyys ja ”huvikseen pulpahtelut” tuovat uusia haasteita ja tarjoavat mahdollisuuksia vielä parempiin ja osuvampiin tuloksiin, uuden oppimiseen.

Voidaksemme voida hyvin meidän on kuitenkin voitava käyttää osaamistamme myös luovasti – toteuttaa ainutlaatuisen osaamisidentiteettimme kokonaisuutta.

Toimivassa työyhteisössä tuetaan osaamisidentiteetin rakentumista

Osaamisidentiteetillä tarkoitetaan ihmisen käsitystä itsestään osaajana. Siihen liittyy ymmärrys oman osaamisen moninaisesta kokonaisuudesta – on se syntynyt sitten koulutuksessa, työelämässä tai vapaa-ajalla. Vahva osaamisidentiteetti lisää luottamusta omaan kyvykkyyteen ja pystyvyyteen. Sen kautta voi nähdä erilaisia vaihtoehtoja ja etenemisen polkuja, tavoittaa vielä kulkemattomia maastoja. Arjen eloisa tuntoisuus saa lisää värejä ja virtaa.

Hyvin toimivien yhteisöjen tehtävänä on tunnistaa myös yhteisön osaamisidentiteetti, moninaisen ja monella tapaa kehittyvän osaamisen kokonaisuus ja myös se, mihin sitä voidaan tulevaisuudessa hyödyntää. Tällainen yhteisö tunnistaa myös osaamisen puutteet ja kehittämistarpeet ja löytää kumppaneita täydentämään osaamistaan. Yhteisöjen ja organisaatioiden perustehtävänä on myös niiden oman tulevaisuuden mahdollistaminen, osaamiseen panostamalla.

Osaamisidentiteettiä vahvistaa kokemus merkityksellisyydestä

Olemme henkilöinä erilaisia. Työhön kohdistamamme odotukset poikkeavat. Osa viihtyy paremmin toistuvissa ja tarkkuutta edellyttävissä tehtävissä. Osa tarvitsee yllätyksiä ja jatkuvaa muutosta. Kummankin kokemus työstä on vaikuttavimmillaan henkilökohtaisesti voimauttava, itsetuntoa ja itsen arvostamista vahvistava. Voi kokea ja elää todeksi ”arvostan itseäni ja tapaani toimia”, joku toinen sanoisi ”olen ylpeä itsestäni ja työstäni, tehkää perässä!” Kokemus ja tunne itsen ja työn yhteydestä on saumaton – työ tehdään myös itselle. Kun työhön liittyvät kokemukset merkityksellisyydestä, tärkeydestä ja osaamisidentiteetin vahvistumisesta hiipuvat taustalle, katoaa taustalle sekä työn laatu että oma tekemisen motivaatio.

Tarvitsemme työtä, joka tuntuu, joka saa meidät tuntemaan ja kokemaan ylpeyttä. Työtä, joka rohkaisee ottamaan askelia kohti sumuisia aamuja ja pilvisiä iltapäiviä. Osaaminen ja arjen eloisa tuntoisuus luovat perustaa hyvälle elämälle.

Osaamisidentiteetistä lisää Tulevaisuuden osaaminen syntyy ekosysteemeissä – Sitra