”Menin itseeni. Oli ahdasta. Tulin pois”. Nämä filosofi Torsti Lehtisen sanat on helppo sovittaa elämän eri alueille. Työelämäänkin.
Joka päivä monet työntekijät, johtajat, tiimit ja työyhteisöt raahustavat itseensä. Kun perille päästään, niin usein huomataan, että ahdasta on ja nopeasti on ulos päästävä. Vaikeinta on puhua siitä, mistä pitäisi puhua. Epämiellyttävintä on ajatella sitä, mitä tulisi ajatella. Ei ihme, että ahdistaa ja pois tullaan.
Vuonna 1972 Kirkon koulutuskeskuksessa kokoontui joukko kirkon työntekijöitä aloittamaan ensimmäistä työnohjaajakoulutusta. Edelläkävijöitä olivat. Useat tietävät, että kirkko oli merkittävässä roolissa perheneuvonnan kehittymisessä. Sitä samaa se on ollut työnohjauksen tuomisessa suomalaiseen työelämään. 50 vuotta sitten aloitettu koulutus oli yksi ensimmäistä Suomessa.
On vaikea osoittaa tarkkaan, mitä puolivuosisatainen työnohjauksen historia kirkossa on merkinnyt. Mitä se on ollut, kun tuhannet ovat kouluttautuneet ja vielä tuhannemmat tutkineet työnohjausistunnoissa itseään, työtään ja työyhteisöään. Ainakin se on merkinnyt suurta määrää sellaisia tiloja, joissa on ollut turvallista mennä itseensä. Ja kun on tuntunut ahtaalta, ei ole heti lähdetty pois. On pysähdytty ja tutkittu. On puhuttu siitä, mistä pitäisi puhua, ajateltu sitä, mitä tulisikin.
”Tahdotko tulla terveeksi”, kysyy Jeesus. Tällaisessa tavassa olla ihmisten kanssa ovat epäilemättä myös työnohjauksen juuret. Mennään kohti, ei pelätä kysyä, autetaan ihmistä ja ihmisiä menemään itseensä. Kunnioitetaan, annetaan aikaa ja huomiota, rakastetaan.
Saviastioissa tämäkin aarre on. Ihmisiä ovat työnohjaajat ja -ohjattavat. Mutta aarre se silti on. Kirkko on erikoinen organisaatio. Itsenäiset seurakunnat ja hiippakunnat muodostavat yhden ja saman. Se on mahdollistanut sisäisen työnohjausjärjestelmän, jossa raha ei liiku, mutta sitäkin enemmän välkehtivät ihmiset ja heidän ajatuksensa.
50 vuotta sitten aloittivat ensimmäiset. Kukaan ei silloin varmaan osannut arvata, että vuonna 2022 yli 60 kirkon työntekijää opiskelee sitä samaa. Ja näiden vuosien välissä ne kaikki muut. Mutta niin se on. Kaksi vuotta ja 60 opintopistettä itseen menemistä ja kehittyvää ammattitaitoa auttaa muitakin menemään. Ahtaassa paikassa on enemmän tilaa, kun siellä on toinen.
Markku Tynkkynen
kouluttaja, Kirkon tutkimus ja koulutus