NAVI-verkoston puheenjohtaja Anton Sutinen (oik.) ja kirkolliskokousedustaja Pertti Rajala (vas.) asettuivat yhteiskuvaan kirkolliskokouksessa toukokuussa 2017. (Kuva: Mikko Mäkelä)
Anton Sutinen on tuttu näky kirkolliskokouksessa. Tänä vuonna nuorten aikuisten vaikuttamisryhmä NAVI:n puheenjohtajaksi valittu Sutinen on seurannut kirkolliskokouksen istuntoja vuodesta 2013 lähtien. Toukokuun alussa hän vietti jälleen neljä päivää Turun kristillisellä opistolla seuraamassa kirkolliskokouksen kevätistuntoa.
”Halusin tietää, mitä näiden seinien sisäpuolella tapahtuu, koska kirkolliskokouksesta ei puhuta kovin paljon valtakunnan mediassa. Kirkollisetkin mediat puhuvat vain yksittäisistä aiheista, eivät kirkolliskokouksen kokonaisuudesta”, Sutinen perustelee.
Täysistuntojen seuraaminen on saanut hänet pohtimaan, millaista keskustelua kirkolliskokouksessa käydään. Puheenvuorot eivät Sutisen mukaan aina vaikuta liittyvän kulloinkin käsiteltävään aiheeseen. Sutinen kritisoi myös kirkolliskokousedustajien pitkiä puheenvuoroja.
”Kymmenen minuutin puheenvuoro on aivan liian pitkä keskustelussa, jossa on yli 100 edustajaa. Näkisin, että sopiva pituus olisi korkeintaan kaksi minuuttia, jotta oman kantansa saisi kiteytettyä”, hän pohtii.
Kirkon ovet on pidettävä auki
Siinä missä kirkolliskokous on tullut tutuksi Sutiselle, myös Sutinen on jo tuttu henkilö kirkolliskokousedustajille:
”Olen huomannut, että kun olen ollut täällä pidempään, kirkolliskokousedustajat uskaltavat tulla juttelemaan minulle aiempaa paremmin.”
Konkreettisesti NAVI-verkosto on pyrkinyt vaikuttamaan kirkon päätöksentekoon esimerkiksi kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunnalle antamillaan lausunnoilla, kun valiokunta valmisteli omaa mietintöään kirkon tulevaisuuskomitean mietinnön pohjalta. Kannanotot koskivat nuorten kiintiöitä kirkon päätöksentekoelimissä sekä muita vaikuttamismahdollisuuksia.
NAVI-verkoston taustalla on Nuori Kirkko ry, ja verkostossa on mukana nuoria kirkkovaikuttajia hiippakunnista sekä järjestöistä. Mukana on tällä hetkellä noin 200 nuorta, ja jäsenmäärää pyritään kasvattamaan aktiivisesti. Sutisen mukaan toimintaan haluttaisiin mukaan tulevaisuudessa kaikki seurakuntien alle 30-vuotiaat luottamushenkilöt.
Sutinen toivoo, että kirkon päätöksenteossa kysyttäisiin rohkeasti nuorten kantaa. Hänen mielestään olisi tärkeää, että nuoret saisivat itse kertoa, millaista toimintaa he haluaisivat kirkon tiloihin.
”Nuoret aikuiset ovat suuri kirkosta eroajien ryhmä. Olisi tärkeää, että nuoret saataisiin kiinnostumaan kirkollisesta toiminnasta”, hän painottaa.
Kysymykseen siitä, miten nuoret aikuiset saataisiin pysymään kirkon jäseninä, Sutisella on selvä vastaus:
”Kirkon ovia ei pitäisi sulkea, vaan päinvastoin avata. Vaikka nuoret pystyvät jo nyt osallistumaan ideointiin nuorisotyönohjaajien välityksellä, nuorilla pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia nuorista itsestään lähtevään ideointiin. Nuorilla löytyy ideoita, kun niitä vain uskalletaan kysyä.”