Poika kuunsillalta

Kuva: Moonlight (Cinema Mondo)

Barry Jenkins: Moonlight (2016)

Moonlight jättää vahvan muistijäljen sinisestä väristä. Alkukuvien sinisen auton myötä se lipuu erilaisista sinisävyisistä yksityiskohdista kohti syvänsinistä, aavaa merta. Jos elokuvassa keskeistä on se mitä ei näytetä, Moonlight tekee sen ylenpalttisesti. Sininen väriskaala on yksi keino kertoa siitä, mihin ei sanoin tai esittävin kuvin ole pääsyä.

Se, mitä Moonlightissa on tärkeintä mutta mitä ei suoraan näytä, on päähenkilön identiteetin muotoutuminen. Kaunokirjallisuudessa inhimilliset kasvutarinat tunnetaan lajinimellä Bildungsroman (kehitysromaani), jossa keskitytään päähenkilön sisäiseen ja ulkoiseen kehitykseen, usein varhaisvuosista aina kypsään aikuisikään asti. Nimestä voi päätellä, että lajityyppi muotoutui saksalaisella kielialueella.

Valistuksen myötä löytynyt yksilöllinen ihmiskäsitys teki läpimurron 1800-luvulla, ja kuten Dickensin David Copperfieldissä, päähenkilön henkinen kasvu ja nousu yhteiskunnalliseen asemaan nousi juonen punaiseksi langaksi. Ideana oli osoittaa, ettei ihminen putoa elämän näyttämölle valmiina tyyppinä, vaan kasvaa ja kehittyy etsiessään itseään ja omaa paikkaansa. Kotoisena prototyyppinä voi väljästi tulkiten pitää suomalaisen kirjallisuuden kulmakiveä Seitsemää veljestä. Kollektiivisena kehitysromaanina se kuvaa veljessarjan kivuliasta kasvua vastuullisiksi yhteiskunnan jäseniksi.

Moonlight kertoo tämän päivän elokuvallisin keinoin mustan pojan kehitystarinan lapsuuden ja teini-iän kautta aikuisuuteen. Kasvualustana on yksihuoltajaperhe, huonosti toimiva koululaitos ja Miamin katujen ankara arki. Poika jakaa kodin huumeriippuvaisen äidin kanssa. Köyhyyttä kuvaa hyvin kohtaus, jossa hän lämmittää vettä sähköliedellä ja valmistaa itselleen vaahtokylvyn asianpesuaineella. Saippuapalaa hän ei edes huomaa.

Kasvutarina kerrotaan elliptisesti kolmessa episodissa, jotka on otsikoitu pojan kutsumanimien mukaan: ”i. Little”, ”ii. Chiron” ja ”iii. Black”. Nimet ovat luonnollisesti muiden antamia. Niissä tiivistyvät ympäristön määrittelemät ahtaat rajat, joissa päähenkilö kokee minuuttaan rakentaa.

Ensimmäisessä episodissa pienikokoinen ja koulukiusattu Little löytää isän korvikkeen. Roteva huumekauppias opettaa pojan uimaan sinisessä (alku)meressä ja kertoo, että mustat olivat ensimmäisiä ihmisiä ja että kuunvalossa kaikki mustat näyttävät sinisiltä ”Onko sinun nimesi Blue”, Little kysyy. Mies kertoo olevansa Juan, Kuubasta kotoisin.

Toisessa episodissa (Chiron) teini-ikäinen päähenkilö yrittää pärjätä oudolla, tyttömäisellä nimellään. Koti on astetta ankeampi, äiti yhä syvemmällä huumeissa. Juania ei enää ole. Katsojan annetaan ymmärtää, että hän on kuollut, ilmeisesti vaarallisesta elinkeinoa harjoittaessaan. Moonlight luottaa katsojaan, kaikkea ei tarvitse näyttää. Chironille alkaa myös valjeta oma seksuaali-identiteetti. Katsojaan melkein siirtyy päähenkilön tunnekokemus omasta erilaisuudestaan ja eristetyksi tulemisestaan. Juanin sijasta hän saa vastakaikua Keviniltä, lapsuudenystävältä. Tämän on kuitenkin katu-uskottavuuden vuoksi hakattava heiveröinen Chiron, muuten hän joutuisi itse ja vielä pahemmin jenginsä hakattavaksi. Chiron ymmärtää kostaa jengin pomolle, kohtalokkain seurauksin. Jakso päättyy pidätykseensä.

Kolmannessa episodissa päähenkilö käyttää nimeä, jonka kuuli unessa lapsuudenystävältään. Nimi vilahti jo edellisessä jaksossa. Vankilakierre on takana, ja langanlaiha teini on muuttunut lihaskimpuksi nimeltä Black ja muistuttaa nyt Littlen sijaisisää Juania. Hän näyttää harjoittavan samaa vaarallista ammattiakin. Episodin alussa hän tekee sovinnon äitinsä kanssa, joka työskentelee katkaisuhoitopaikassa ja koittaa pysytellä kuivilla. Jakson varsinaisena teemana on uusi tutustuminen vanhaan rakkauteen, lapsuudenystävä Keviniin.

Päähenkilön kolmella episodiolemuksella ei näytä olevan ulkoista kaltaisuutta keskenään. Mieleen nousee Todd Haynesin epätavallinen elämänkertaelokuva I’m Not There (2007), jossa Bob Dylania eri ikäkausissa ja eri rooleissa esittää kokonaista kuusi eri näyttelijää. Moonlight tuntuu elliptisellä rakenteellaan sanovan, että ihmisen sisin on salaisuus, mutta toisin kuin I’m Not There se ei väitä, että päähenkilö olisi sarja erilaisia minuuksia. Blackin tunnistaa lihaksikkaasta ulkomuodosta huolimatta heiveröiseksi Chironiksi ja jopa hauraan viattomaksi Littleksi. Elokuvassa pyritään elokuvallisin ja hienovaraisin tarinankerronnan keinoin niin lähelle sisäistä kasvutarinaa kuin mahdollista.

Ihmiset eivät putoa valmiina elämän näyttämölle. Jokaisella on taustansa ja kehityksensä. Moonlight kertoo yhden tarinan taustasta ja kehityksestä tavalla, joka herättää katsojan kunnioittamaan inhimillistä kasvua ja identiteetinmuodostusta. Juan opetti varhain, että jossain vaiheessa on itse päätettävä, millainen haluaa olla, eikä sitä voi kukaan muu tehdä toisen puolestaan. Juan otti Littlen suojelukseensa. Lapsuudenystävältä Chiron sai jonkin verran henkistä ja emotionaalista tukea ankarina teinivuosina. Nimi Black on itse valittu ja sopii huumekauppiaalle, mutta onko sekään lopullinen.

Oikeasti hän on Blue, poika kuunsillalta, ihminen osana suurempaa kertomusta.

Pekka Rehumäki
pappi ja cinefiili

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.