Näin patisteli kesän merkittävimmässä yhteiskunnallisessa keskustelutapahtumassa, Porin SuomiAreenassa, Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula. Kontula osallistui Kirkon järjestämään paneeliin ”Maailma huutaa, Jumala kuiskaa”.
SuomiAreenan paneelissa Anna Kontulan kanssa keskustelivat Kaarlo Kalliala ja Mikko Malkavaara.
Keskustelua ja Kontulan patistelua oli kuuntelemassa runsas kuulijakunta: porilaiskansaa, yhteiskunnan vaikuttajia ja kourallinen kirkon työntekijöitäkin. Kirkon odotetaan olevan kirkko, yhteisö jossa käydään vuoropuhelua Jumalan kanssa. Kontula ei ole ajatuksissaan yksin, sillä selvitysten mukaan yksi kirkkoon kohdistetuissa odotuksissa on juuri tämä: enemmän ja rohkeampaa puhetta Jumalasta.
Tämä odotus on kirkon syytä kuulla, mutta tarkasti.
Käsillä on ”herätyksen ajat”, mutta uskonnollisella murroksella on uudenlaiset kasvot. Odotuksen taustalla tuskin on sitä, että kirkon työntekijöiden tulisi erityisesti terävöittää moraliteettia, juosta kadunkulmiin ja huutaa kovempaa Jumalasta. Ehkä ei pidä myöskään innostuneena iloita herätyksen tuulista ja rynnätä järjestämään lisää raamattuopetusta.
Minusta tuntuu, että tilaisuuksia ja kohtaamisia kirkolla on ihan riittävästi. Ehkä enemmän on kyse asenteesta. Rohkeudesta asettua avoimeen vuoropuheluun sen jumalaikävän kanssa, joka puskee pintaan ansaintaan, kilpailuun, kuluttamiseen ja elämyksiin väsyneestä ihmisestä. Jumalaikävä puskee pintaan, koska ihminen on lähtemättömästi uskonnon merkitsemä, Jumalan kanssa vuoropuheluun luotu olento.
Kirkon on uskallettava tarttua rohkeammin vuoropuheluun niiden uskonilmausten kanssa, jotka tulevat vastaan seurakuntatyön arjessa, facebookissa, kodeissa, kaduilla ja kuppiloissa. Vuoropuheluun asettuminen ei edellytä kirkasotsaista kirkkoa, joka väkisin kristillistää tai silloittaa kokemukset katekismuksen kanssa. Sitä tärkeämpää on istua torikahviloihin, kuulla ihmisten uskonkokemuksia ja elämäntarinoita sekä rohkeasti kertoa siitä, mikä itselle on totta.
Tänään on ihmisen kasvot saaneiden tarinoiden aika. Uuttahan se ei ole, se on juuri sitä mitä Jeesus teki.
Vaikka Kontulan odotusta tervehdittiinkin kuulijoiden keskuudessa ilolla, jokin sai paneelissa mukana olleet kirkon työntekijät painamaan myös jarrua. Heidän viestinsä kuultiin muodossa: ”enemmän rakkautta”. Enemmän ihmisiä, jotka kertovat siitä hyvästä, mitä ovat saaneet kokea.
Sillä Jumala ei rakasta ihmistä ohi lähimmäisen.
Porin SuomiAreena on yksi kirkon oivista mahdollisuuksista osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, rakentaa avointa kirkkoa, tasoittaa tietä kaikkiin kansalaispiireihin ja aina myös oivaltaa jotakin uutta. Tänä kesänä Porissa huudeltiin Jumalan puoleen ja meille kirkkona muistutettiin, että tämä maailma ja maa tarvitsevat enemmän Jumalaa.
Risto Leppänen
Arkkipiispan teologinen erityisavustaja