Yksinäisyyden kasvu on huomattava ilmiö Suomessa, joka herättää huolta yhteiskunnallisesti ja yksilön näkökulmasta. Viime vuosina yksinäisyyden kokemukset ovat lisääntyneet monilla väestöryhmillä. Tämä kehitys haastaa ihmisten hyvinvoinnin ja yhteiskunnan tarjoamat tukijärjestelmät.
Syyt yksinäisyyteen
Yksinäisyyteen voi löytää useita syitä, kuten koronapandemia, epävarma maailmantilanne ja väestörakenteen muutos. Lisäksi digitalisaation kehitys on muuttanut ihmisten välistä vuorovaikutusta, mikä voi johtaa myös monimutkaisempiin ihmissuhteisiin ja vaikeuttaa merkityksellisten yhteyksien muodostamista. Riski yksinäisyyteen on erityisesti niiden kohdalla, joilla ei ole läheisiä arjessa tai joilla on haasteita kiinnittyä sosiaalisiin verkostoihin.
Seuraukset yksilöille ja yhteiskunnalle
Yksinäisyys on terveysriski. Se on yhdistetty muun muassa masennukseen, ahdistukseen ja sydän- ja verisuonitauteihin. Yksinäisyys vaikuttaa myös ihmisten elämänlaatuun, työtehoon ja sosiaaliseen osallisuuteen. Lisäksi se asettaa paineita julkisille palveluille, kuten terveydenhuollolle ja sosiaalipalveluille, joita tarvitaan yksinäisyyden torjumiseksi ja sen vaikutusten lieventämiseksi.
Toimenpiteitä tarvitaan
Yksinäisyyden lisääntyminen on monimutkainen ilmiö, joka vaatii kokonaisvaltaisia ratkaisuja. Yksinäisyyden torjuminen vaatii siksi monitahoisia toimenpiteitä, jotka kohdistuvat niin yksilöihin kuin yhteiskuntaankin. Yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvistaminen, sosiaalisten verkostojen tukeminen ja aiheen tunnistaminen ja puheeksi ottaminen ovat avainasemassa. Lisäksi tarvitaan eritoimijoiden vahvaa yhteistä työtä, yhteinen viesti, tahtotila ja resurssointi haasteen taklaamiseksi.
Kirkko voi olla vieläkin vaikuttavampi toimija
Yksinäisyyden ehkäisy pohjautuu keskeisiin kirkon opetuksiin lähimmäisen rakastamisesta, yhteisöllisyydestä ja vastuusta toisia kohtaan. Yksinäisyyden vähentämiseen kirkko osallistuu jo monin eri tavoin ja läpileikkaavasti toiminnassaan, mutta tätä työtä voidaan vieläkin tehostaa ja kehittää. Jokaisella meistä on vastuu omasta panoksesta yhteisön rakentamisessa ja toisten tukemisessa. Minkä tahansa tekemisessä on hyvä tarkentaa ulkopuolisuuden ehkäisyyn. Miten huolehdin, että kukaan ei jää yksin?
Yksinäisyyttä ei taklata järjestämällä toimintaa yksinäisille vaan mahdollistamalla ihmissuhteita ja vuorovaikutusta. Tarvitsemme konkreettisempaa työn kohdentamista, resurssien tehokasta käyttöä ja kohtaamisten vahvistamista. Yksinäisyyden kokemuksen ymmärtäminen ja tunnetaidoista huolehtiminen ovat tärkeitä. Huomiota tulee kiinnittää entisestään myös yksinäisyyden syihin, kuten köyhyyteen, erilaisuuden kohtaamiseen ja kiintymyssuhdevaurioihin.
Yhteinen työ
Yhteisöjen ja yhteistyön rakentaminen on avainasemassa. Seurakunnan tulee jatkossakin olla aktiivinen yksinäisyyden ehkäisijä ja tarjota tukea koko ihmisen elämänkaarelle. On tehtävä paikallista ja kansallista vaikuttamistyötä. Tiedon yhteensovittaminen ja yhteistyö eri toimijoiden kanssa on avainasemassa kompleksisen ilmiön ratkaisemisessa. Myös yksinäisyyden ehkäisyssä positiiviset esimerkit ja onnistumistarinat tulee jakaa ja hyödyntää yli toimijarajojen.
Eduskuntaan on perustettu työryhmä, joka on aloittanut alkuvuodesta kansallisten suositusten valmistelun yhteisöllisyyden vahvistamiseksi ja yksinäisyyden vähentämiseksi. Työryhmän puheenjohtajina toimivat Paula Risikko ja Eeva-Johanna Eloranta sekä lisäksi työryhmässä on mukana joukko kansanedustajia ja kutsuttuja asiantuntijajäseniä. Kirkkoa ja seurankuntia edustaa Kirkkohallituksen Jarmo Kokkonen. Tämän kansallisen strategiatyön tarkoituksena on käynnistää pitkäjänteinen ja yhteinen työ yhteiskunnallisen ilmapiirin muuttamiseksi yhteisöllisemmäksi.
Kun yhteisöllisyys ja erilaiset yhteisöt nähdään yhteiskunnassa arvokkaina ja tavoiteltavina, vaikuttaa se myös yksilötasolla asti ajatus- ja toimintatapoihin. Näin ollen toistemme kohtaaminen ja toisistamme välittäminen vahvistuu. Se mahdollistaa lisääntyvää yhteyttä ihmisten välillä sekä yksilöiden nähdyksi tulemista ja kokemusta omasta arvokkuudesta. Nämä ovat ihmisyyden ydintä ja hyvinvoinnin perusta.
Työssä keskitytään ongelmia ehkäisevään sekä hyvinvointia vahvistavaan näkökulmaan, mikä luo pidemmällä aikajänteellä suurimman vaikuttavuuden. Kirkon rooli osana kokonaisuutta on merkittävä. Kirkko tavoittaa laajan joukon ihmisiä olemassa olevalla työllään sekä voi olla suunnannäyttäjänä kokoamassa eri toimijoita yhteisen työn äärelle. Yhteinen laaja työ yhteisen päämäärän eteen vaatii eri toimijoilta aitoa halua edistää asiaa yhteisen edun mukaisesti ja asian tärkeyden vuoksi. Se tuottaa merkityksellisyyden kokemusta toimijoille ja siellä työskenteleville ihmisille. Yhteiskunnallisestikin kirkon rooli kokoavana voimana on hyvin merkityksellinen.
Ville Kämäräinen, asiantuntija, ulkopuolisuuden ehkäisy ja liikunta- ja urheiluyhteistyö, Kirkkohallitus
Emil Salovuori, henkilöstöpäällikkö, Lähde-verkoston aktiivi