Oli maaliskuun puoliväli 2020, ja viimeinen pastoraalikurssini lähestyi. Kurssi oli Sana ja elämä, ja kurssin pääosassa Raamattu, opettajana Mika Aspinen. Orientoivana tehtävänä oli kirjoittaa pari sivua aiheesta Raamattu ja minä.
Olinkohan ikinä ennen istahtanutkaan alas ja oikein pohtinut, millainen minun suhteeni Raamattuun on, ja miten se on syntynyt? Teki hyvää käydä läpi omaa historiaansa Raamatun kanssa, pohtia niin siihen liittyviä kiitoksenaiheita kuin kipukohtiakin. Olen joskus tullut Raamatulla päähän lyödyksi, joten vähän jännitti avata entuudestaan tuntemattomalle opettajalle omaa Raamattu-historiaani, mutta kannatti heittäytyä rohkeasti tähän tehtävään, sillä siitä tuli tietynlainen välitilinpäätös, joka aloitti prosessin syvemmälle Raamattuun ja myös syvemmälle omaan kristityn identiteettiini.
Sana ja elämä
Kurssi alkoi huhtikuun alussa 2020. Koronapandemian vuoksi se siirtyi parin viikon varoajalla Teamsiin. Teamsiin siirretty Sana ja elämä -kurssi oli kuin kolmen päivän keidas keskellä epävarmaa elämää, kolme selkeää ja hyvin järjestettyä päivää Raamatun äärellä.
Niin kuin paikan päällä Järvenpäässäkin, myös Teamsissa päivät alkoivat rukoushetkellä. Ne olivat minulle hyvin merkityksellisiä. Henkilökohtaisen annin lisäksi ne valoivat luottoa siihen, että ruudunkin kautta merkityksiä välittyy. Myös ryhmä toimi aivan yllättävän hyvin. Jakauduimme pienempiin ryhmiin erilaisia tehtävänantoja varten, ja keskustelu oli vaivatonta ja innostavaa. Oli hienoa kuulla muiden ajatuksia ja kysymyksiä, ja keskustella ja ihmetellä yhdessä. Jokaisen kysymyksiä arvostettiin, ne otettiin vakavasti ja niistä puhuttiin. Puhuttiin myös siitä, kuinka kysymykset ovat tärkeitä. Koen, että jokaista kuunneltiin. Arvostan tällaista keskustelua suuresti, sillä se ei ole itsestään selvää.
Yksi kurssin tehtävä oli lukea Raamattu. Tästä tuli laatia vapaamuotoinen lukupäiväkirja. Tein omani PowerPoint-muodossa. Sain siitä pienin muutoksin oivallisen työkalun erityisesti aikuisrippikouluihin, kun rippikoululaisen kanssa yhdessä hahmotamme Raamatun kokonaisuutta. Raamattua entuudestaan tuntemattomallekin ihmiselle pystyy sen avulla kertomaan Raamatusta selkeästi niin kokonaisuutena kuin yksittäisistä kirjoista osana sitä.
Syksyllä 2020 kurssin toinen jakso voitiin pitää lähiopetuksena. Se oli todella antoisaa. Kurssilla oli hyvä henki, ja keskustelut olivat monipuolisia ja avoimia. Opetus oli laadukasta ja innostavaa. Pidin erityisesti siitä, kuinka Mika Aspinen ja muutkin luennoitsijat nostivat Raamatun alkukielisistä kirjoituksista monipuolisesti niin hyödyllisiä kuin kutkuttaviakin huomioita ja näkökulmia. Mieleeni palautui, kuinka tajuntaa laajentavaa olikaan aikanaan oppia ymmärtämään hepreaa, ja millaisia aarteita silmieni edessä onkaan, kun vain osaisin lukea ja ymmärtää. For Dummies -kirjasarjan hengessä toivoin kurssia ’Heprean kertausta idiooteille’.
Sana ja elämä -kurssi päättyi riparinomaisesti kynttiläkierrokseen, ja riparinomaisesti tunsin olevani se innokas riparilainen, joka kynttiläkierroksella hihkuu 6/5 ja fiilistelee, miten parasta ikinä tämä oli, ja todellakin tulen isoskoulutukseen – muutettavat muuttaen, minä todellakin ilmoittaudun heti mahdollisuuden tultua Syvemmälle Raamattuun -kurssille.
Parasta antia Sana ja elämä -kurssilla minulle oli avoin ja hyvähenkinen keskustelu, jossa ei tarvinnut tuntea itseään tyhmäksi, vaikkei hepreaa pysty enää ilman apuvälineitä lukemaan, eikä vaikeidenkaan kysymysten esittämistä tarvinnut jännittää. Minulle Raamatun väkivaltaisuudet ovat olleet vaikeita kohtia, mutta Sana ja elämä -kurssi rohkaisi menemään myös niitä päin. Syvemmälle Raamattuun -kurssilla päätin haastaa itseäni vielä lisää, ja lähdin tutkimaan erityisesti Jumalan vihaa ja kostoa. En usko, että missään muualla voisi olla näin turvallinen ja asiantunteva ympäristö siihen.
Minkä luulin olevan tutkimusmatka Jumalan vihaan, kostoon ja toisten ihmisten tuhoa pyytäviin rukouksiin ja kirouksiin Raamatussa, olikin lopulta tutkimusmatka myös ihan yleisestikin ottaen vihaan ja muihin vaikeisiin tunteisiin sekä niiden seurauksiin. Eikä pelkästään yleisesti ottaen, vaan myös aivan henkilökohtaisesti. Syvemmälle Raamattuun -kurssin ja siihen liittyvien tehtävien myötä opin paljon myös itsestäni, ja yhtäkkiä huomasin tutustuvani uudella tavalla myös itseeni ja omaan vihaani. Tämän johdosta koen kehittyneeni sielunhoitajana aimo harppauksen, sillä opin näkemään vaikeiden tunteiden merkityksen ja niiden erilaiset ilmenemistavat uudella tavalla, ja opin myös sietämään niitä paremmin ja tekemään niille tilaa. Tästä oli hyötyä myös erilaisissa koulutustilanteissa, kun koulutin vapaaehtoisia erilaisiin kohtaamistehtäviin. Opin myös psalmien monipuolisempaan käyttöön.
Syvemmälle Raamattuun
Syvemmälle Raamattuun -kurssilla jokainen opiskelija sai tutustua aiheeseen, joka itseä kutsui, ja toisten kurssilaisten kautta pääsi tutustumaan monipuolisesti erilaisiin Raamattuun liittyviin aiheisiin. Jälleen myös vierailevat luennoitsijat olivat hyviä. Asiasisällön lisäksi opin kultakin luennoitsijalta ja kanssakurssilaisilta myös tapoja johtaa oppimistilannetta ja ohjata keskustelua. Koin myös vapaa-ajalla käydyt keskustelut rikastuttaviksi. On mielenkiintoista ja perspektiiviä antavaa kuulla, mitä eri puolilla Suomea tapahtuu, ja mitä eri vaiheissa uraansa olevat, erilaisista lähtökohdista tulevat ihmiset eri asioista ajattelevat.
Työssäni seurakuntapastorina keskustelen ihmisten kanssa paljon uskosta, Jumalasta ja Raamatusta. Moni tuntuu todella arvostavan sitä, että seurakunnan työntekijän kanssa voi keskustella Raamatusta rohkeasti, ja että kaikkiin kysymyksiin suhtautuu vakavasti ja pyrkii vastaamaan niihin. Koen, että nämä kurssit sekä metodeiltaan että anniltaan varustivat hyvin tällaisiin keskusteluihin – ja varustivat myös ihan kaikkeen muuhunkin elämään. Kiitos niin opettajille kuin kurssikavereillekin!
Matka syvemmälle Raamattuun jatkuu eri konteksteissa – kenties omalla kohdalla jälleen Järvenpäässäkin, sillä anoin ensi vuoden koulutukseksi kurssia ’Uuden testamentin kreikkaa lyhyesti kirkkovuoden teksteissä’. ’Heprean kertausta idiooteille’ -kurssia odotellessa…
Riikka Sydänmaa
seurakuntapastori
Tampereen tuomiokirkkoseurakunta