Kirkon on toteutettava perustehtäviään entistä tehokkaammin muuttuvassa toimintaympäristössä. Seurakuntalaisten on päästävä paremmin osallisiksi toimintaan, ja kirkon on selkiytettävä keskushallintoaan. Tällaisten uudistustarpeiden pohjalta ja suuren kirkolliskokousedustajien joukon aloitteesta sai alkunsa kirkon tulevaisuuskomitea.
Kesäkuussa toimintansa aloittaneen komitean sihteerin, teologian tohtori Juha Meriläisen mukaan tavoitteena on ideoida kirkon tulevaisuuden suuntaviivoja. Toisaalta pyrkimyksenä on kehittää konkreettisia ratkaisuja nykytilanteeseen, jossa kirkon jäsenmäärä supistuu ja sen myötä talous kiristyy.
Tulevaisuuden haasteina talous ja erilaiset odotukset
Vaikka komitean työssä keskitytään kirkon olemukseen ja perustehtäviin, Meriläisen mielestä myös taloudelliset realiteetit on pidettävä mielessä.
”Aivan kuten kaikkialla suomalaisessa yhteiskunnassa, organisaatioita kasvatettiin ja vahvistettiin aikana, jolloin se oli taloudellisesti mahdollista. Talouden kiristyessä on pakko tarkastella tilannetta uudelleen. Euro on vahva konsultti. Silti kirkon kohdalla kyse ei ole koskaan ensisijaisesti rahasta”, Meriläinen painottaa.
Kirkko-organisaation suurimpana vahvuutena hän pitää asialleen omistautuneita ja osaavia ihmisiä. Puheen kääntyessä organisaation haasteisiin Meriläinen nostaa esiin kaksi kirkolliseen päätöksentekoon liittyvää teemaa: näköalan laajenemisen ja luottamuksen vahvistamisen.
Kirkon neljän miljoonan jäsenen joukkoon mahtuu erilaisia näkemyksiä siitä, millainen kirkon tulisi olla. Jotta päätöksenteko olisi mahdollista ristiriitaisista odotuksista huolimatta, olisi löydyttävä valmiutta kompromisseihin. Meriläisen mukaan on tärkeää laajentaa perspektiiviä eli nähdä kokonaisuuksia yksittäisten asioiden sijaan.
Yhtä tärkeänä Meriläinen pitää myös sitä, että kirkossa uskottaisiin viisaaseen ja vastuulliseen päätöksentekoon silloinkin, kun itse ei olla käyttämässä valtaa:
”Jos kaikki päätöksentekoelinten jäsenet pitävät tiukasti kiinni oman taustaryhmänsä näkemyksistä ja eduista, päätöksenteko on vaikeaa eikä kirkkolaiva käänny mihinkään suuntaan.”
Kokemusta, asiantuntijoita ja vahvaa motivaatiota
Tulevaisuuskomitea aloitti toimintansa pian sen jälkeen, kun kirkolliskokous hylkäsi toukokuussa seurakuntien rakenneuudistuksen, mutta Meriläisen mukaan komitean perustaminen ei ole seurausta kuopatusta uudistuksesta.
”Komiteaa ryhdyttiin valmistelemaan jo rakenneuudistuksen ollessa voimissaan, eivätkä näiden kahden prosessin tehtävät ole samanlaisia. On kuitenkin selvää, että muutosesityksen kaaduttua komitean on kiinnitettävä entistäkin enemmän huomiota seurakuntiin”, hän arvioi.
Meriläinen näkee, että jos kirkon suuret hankkeet jatkavat kaatumistaan, kuten viime vuosina on tapahtunut, saattaa se lisätä entisestään paineita päätöksentekoa kohtaan.
”Mittaviin uudistuksiin ja työläisiin päätöksentekoprosesseihin liittyy aina paljon odotuksia ja pelkoja. Hankkeen kaatuminen on näin ollen yhden pettymys ja toisen ilo. Komiteaa ei kuitenkaan vaivaa väsymys, vaan olemme vahvasti motivoituneita ja vasta aloittaneet työmme”, Meriläinen toteaa.
Komitean kymmenen varsinaista jäsentä, kaksi vakinaista asiantuntijaa ja päätoiminen sihteeri edustavat sekä kirkollisia ammatteja että eri alojen asiantuntemusta politiikasta yritys- ja mediamaailmaan. Lisäksi jokaiseen kokoukseen kutsutaan eri alojen asiantuntijoita keskustelemaan komiteatyön kannalta tärkeistä asioista.
”Koossa on suuri määrä monialaista asiantuntemusta ja innovatiivisuutta”, Meriläinen iloitsee.
Jokaisella mahdollisuus saada äänensä kuuluviin
Nuorten ja nuoret aikuisten ajatukset nostetaan tärkeään rooliin komitean työskentelyssä. Nuorten ideoita kuunnellaan muun muassa keväällä 2016 järjestettävässä Nuorten tulevaisuusseminaari Kirkko 2020:ssä sekä nuorille aikuisille suunnatun NAVI-verkoston ja ruotsinkielisten nuorisopäivien, Ungdomens Kyrkodagarin kautta.
Valitun asiantuntijajoukon ja nuorten lisäksi komitea haluaa kuulla myös kirkon työntekijöiden ja seurakuntalaisten ajatuksia. Syyskuussa toteutettiin verkkokeskustelu, johon kutsuttiin osallistujia laajasti seurakunnista, hiippakunnista, kirkkohallituksesta ja kirkolliskokouksesta. Kirkkoon kuuluvien ja kirkossa työskentelevien valtavan määrän vuoksi aivan kaikille avointa keskustelua komitean on kuitenkin mahdotonta järjestää.
Komitean työtä voi seurata Kotimaa24-sivustolle perustetun verkkoblogin ja Sakastin Tulevaisuuskomitea-sivujen kautta. Lisäksi komitealaiset ovat sitoutuneet kuulostelemaan kirkon tulevaisuudelle asetettuja odotuksia myös omissa viiteryhmissään. Meriläinen lupaakin, että kaikilla kiinnostuneilla on mahdollisuus jakaa ajatuksiaan.
”Jokainen halukas saa äänensä kuuluviin ottamalla yhteyttä johonkin komitean jäseneen”, Meriläinen toteaa ja kannustaa kaikkia kirkosta kiinnostuneita aktiivisuuteen: ”Komitea alkaa hahmotella omaa kantaansa vasta ensi vuoden puolella, sillä kuluva syksy on varattu asioihin perehtymiselle. Siksi juuri nyt on oikea hetki esittää ideoita kirkon tulevaisuudesta.”
Työskentelyaikaa komitealla on vuoden 2016 marraskuulle saakka, jolloin se luovuttaa mietintönsä kirkolliskokoukselle. Siihen saakka komitean sihteeri Meriläinen pysyy kiireisenä.
”Komitealla on vain yksi työntekijä, joten kaikki asiat päätyvät sihteerin työpöydälle. Työni koostuu käytännön järjestelyistä aina verkostoitumiseen, viestintään, ulkomaanmatkoihin ja tutkimustyöhön.”
Aiemmin tutkimus- ja seurakuntatyön sekä erilaisten hallintotehtävien parissa työskennellyt Meriläinen hakeutui nykyisiin tehtäviinsä, koska hän oli kiinnostunut ja hiukan huolestunutkin kirkon tulevaisuudesta.
”On etuoikeutettua päästä hetkeksi kirkolliselle näköalapaikalle ja saada tavata mielenkiintoisia ihmisiä”, Meriläinen kertoo ja toteaa viihtyvänsä työssään komitean sihteerinä erinomaisesti.
Toivottavasti komitea ottaa huomioon kirkollisten todellisuuksien eron isoissa kaupungeissa ja maalla
Hei Elina,
tämä on tärkeä näkökohta, ja se on ollut komitealla mielessä koko työskentelyn ajan. Pyrimme tiukan aikataulun puitteissa perehtymään mahdollisimman hyvin alueellisiin eroihin paitsi niitä koskevien tutkimusten ja selvitysten myös hiippakunta- ja seurakuntavierailujen kautta. Lisäksi järjestämässämme verkkokeskustelussa pyydettiin kommentteja erilaisilta seurakunnilta eri puolilta maata.
Kirkon ”systeemeissä” ei saa puhua rahasta ja kuitenkin kaiken ajattelun takana on raha.
Mitä ymmärretään termillä taloudellisesti itsekannattava (mikä srk ei haluaisi olla, 2 %:n tuloveroon saakka); nytkin kun viimeinen ”verolinjaus” tehtiin, pienet yhteisöverotuloa saaneet seurakunnat, joilla on siis ”mittava” yritystoiminta olivat uudistuksen ”häviäjiä” eli tällaiset uudistukset on ehdottomasti vältettävä ”korjaustermeillä” – heikkoa ei saa heikentää entuudestaan. Joku seurakunta saa verotulojen täydennystä saman verran, kun jonkun seurakunnan budjetti – onko oikein?. Avustusten suuruus on rajattava enintään 100.000 €.
Harmittamaan jää myös viimeiset suurehkot, koko kirkon tasolla huonohkosti koordinoidut ja ”kaikille koulutetut” tukitoimen sektorin uudistukset; Kirjuri ja Kipa (Kipa suhteessa paremmin kuin Kirjuri) – ”rahaa palaa ja systeemit ei toimi” – seurakunnat maksaa ja ”henkilöt kuormittuu/uupuu” joten POHDITTAVAA RIITTÄÄ.