Tiedotuksesta viestintään: Kirkon viestintä vastaa todellisuutta

(Kuva: iStock)

Kirkon tiedotuskeskus lakkasi olemasta elokuun viimeisenä päivänä sen nimisenä kuin olemme siihen puolen vuosisadan ajan tottuneet. Ja aivan syystä. Tiedotuskeskuksen toiminta on jo vuosia ollut kaikkea muuta kuin perinteellistä tiedottamista. Jo perusrakenteeltaan tämä Kirkkohallituksen erillisyksikkö poikkeaa oleellisesti muista julkishallinnon viestintäosastoista.

KT:ssa ja nyttemmin Kirkon viestinnässä on perinteellisen lehdistöpalvelun ja sittemmin perinteelliseksi muodostuneen verkkopalvelun ohella harjoitettu alusta saakka poikkeuksellisen laajaa ohjelmatoimintaa. Oikeastaan radioidut jumalanpalvelukset ja hartausohjelmat ovat yhtä vanhoja kuin Yleisradio ja näiden ohjelmien tuotannosta on aina vastannut suurimmalta osaltaan Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja sittemmin koordinoinnista tiedotuskeskus.

Silloin tällöin kuulee kritiikkiä siitä, että nimenomaan tiedotusta pitäisi olla enemmän, jotta kirkon ääni ja sanoma näkyisi ja kuuluisi kirkkaammin esimerkiksi mediassa. Viestinnän lainalaisuudet toimivat kuitenkin toisin. Maailma hukkuu informaation tulvaan, mutta nääntyy tiedon nälkään. Viestinnän avainsanaksi on vakiintunut vuorovaikutus: viestintäorganisaation on oltava alati herkempi tutkailemaan sitä, millä äänensävyllä, mille kohderyhmälle, millä ”kielellä”, kanavalla, ajoituksella kommunikoimme viestiemme perille menemiseksi.

Tällaisessa viestintämaailmassa esimerkiksi Kirkkohallituksen tiedotuskeskus ei kuulosta enää perustellulta. Nimi heijastaa mielikuvaa siitä, että joku kaukainen tiedotetehdas jakaa ainoaa oikeaa virallista tietoa passiivisille vastaanottajille. Tiedotuskeskus on ollut varsin perusteltu nimike aikana ennen sosiaalista mediaa ja ilman muita vuorovaikutteisen viestinnän elementtejä. Nyt maailma ja media sen mukana on kovin toisenlainen. Ja kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi oikean ja täsmällisen tiedon tarve on loputon. Velvollisuutemme on tuoda esille toki kirkon viralliset linjaukset ja päätökset asioista, joilla on merkitystä yhteiskunnassa ja kirkossa.

Kirkon viestintäohjelma tukee osaltaan nimen muutoksen perusteluja. Se mielletään ymmärrettävästi ensisijaisesti kirkon viestijöiden ohjenuoraksi. Kirkon strategia kuitenkin muistuttaa hienosti ja perustellusti, että me kaikki kirkon työntekijät olemme osaltamme viestijöitä – emme vain tiedon jakajia. Viestintäohjelman mukaisesti kirkko osallistuu myös ajankohtaiseen, merkittävään yhteiskunnalliseen keskusteluun eikä kaihda aina vaikeita tai kiusallisiakaan aiheita.

Kirkon viestintä on lähtökohtaisesti ja viime kädessä lähettäjänsä – Kristuksen – asialla ja siltä pohjalta toimimme. Viestimme totuudenmukaisesti ja avoimesti osaltamme, jotta kirkko ja sen sanoma vaikuttaisivat mielipide- ja asenneilmastoltaan yhä pirstaleisemmassa todellisuudessa.

Tuomo Pesonen
viestintäjohtaja