Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo, millaiset ovat onnistuneet seurakuntavaalit?
Seurakuntavaalien vaalipäällikkö Mari Leppänen on hyvin todennut, että käsitys onnistuneista seurakuntavaaleista on todella moninainen. Itse ajattelen, että ihmisten osallisuuden kokemus on tärkeä. Osin sitä kai voi mitata äänestysprosentilla, mutta ehkä myös jo pelkästään vaaleista tietäminen on monien kohdalla jo onnistuminen.
Olen puhunut vaaleista alueellisesti paljon. Maasto on todella hankala meillä päin, hyvin pieni sisäpiiri tietää vaaleista mitään. Suurimmalle osalle koko käsite seurakuntavaalit on todella etäinen – silloin pitäisi ensin saada käsitys koko vaaleista, avata kanava ja sitten vasta saada kerrottua jotain yksityiskohtaisempaa.
Kirkko ei ole pelkästään demokratia
Paljon on puhuttu seurakuntavaaleista demokratian tuomisena kirkkoon ja sen toteutumisen varmistamisena. En ole ihan varma siitä, onko demokratiapuhe hyvä kärki. Ehkä paremmin kannattaisi puhua yhteisestä rakentamisesta, osallisuudesta tai vastuunkannosta. Ensinnäkään kirkko ei ole eikä sen pidä olla pelkästään demokratia – Jeesuksen nimi on Jeesus, vaikka äänestystuloksella se joskus haluttaisiinkin vaihtaa. Kirkossa on aina jotain olemuksellisesti demokratian ulkopuolella olevaa.
Toiseksi en ole ihan varma, onko oikein luvata ihmisille ensisijaisesti mahdollisuutta muuttaa kirkkoa. Yhtäältä kirkon muuttaminen on iso lupaus, jonka lunastaminen voi tuntua mahdottomalta palalta istuessa väsähtäneessä kirkkovaltuuston kokouksessa, jossa tuntuu, että on osa jotain täysin kontrollin ulottumattomissa olevaa hallintoratasta.
Toisaalta muuttamispuhe myös sisältää taustaoletuksen siitä, että kirkkoa pitäisi muuttaa – vaikka itse näin ajattelenkin, en ole ihan varma, voiko se olla kattavin ja kokoavin viesti onnistuneissa seurakuntavaaleissa.
Ei vastakkainasettelua, vaan yhteistä vastuuta
Yksi minulle aivan erityisen tärkeä sydämen asia olisi se, että nämä vaalit eivät ensisijaisesti ratsastaisi riidalla. Vastakkainasettelu ja haukkuminen on ehdottomasti tehokkain tapa nostaa äänestysprosenttia ja kiihdyttää ihmisiä uurnille, mutta se kyllä on kirkon kannalta erinomaisen tuhoavaa. Ja myös valittavien luottamushenkilöiden kannalta turhauttavaa – he tulevat pääosin puhumaan valtuustoissa ihan eri asioista kuin riitakysymyksistä. Jos ainoa syy toimia luottamusihmisenä kirkossa on vastustaa tai puolustaa jotain yksittäistä asiaa, voi valtuustossa käydä aika tylsäksi.
Meidän ei siis pidä yrittää hiljentää riitaa tai yrittää sitä tukehduttaa – mutta sen sijaan meidän pitäisi tehdä kaikkemme, että emme itse riitaa generoi omalta osaltamme. Toivon, että vaalien jälkeen kirkko näyttää iloiselta, yhtenäiseltä ja hyvään työhön keskittyvältä. Ja nimenomaisesti kirkolta, joka puhuu Jeesuksesta.
Kyllä äärimmäisen olennaista olisi myös saada lihaksi tämä Usko hyvän tekemiseen -slogan. Siis näyttää paljon ja laadukkaasti sitä aivan poikkeuksellista ja upeaa työtä, mitä kaikissa Suomen yli neljässä sadassa seurakunnassa tehdään ja joka niin helposti jää piiloon.
Teemu Laajasalo
Kirkkoherra ja vaalilautakunnan puheenjohtaja
Kallion seurakunta