Kirkko ja kirja ovat pitkään kulkeneet yhtä jalkaa. Yhteistä historiaa on kertynyt jaettavaksi asti, mutta miten on tulevaisuuden laita? Molemmat elävät syvää murrosta. Seuraavat pari vuosikymmentä näyttävät, mihin suuntaan ja miten pitkälle kirkko ja kirja ovat ajan virran vietävissä. Pystyvätkö ne panemaan hanttiin ja vaikuttamaan itse omaan tulevaisuuteensa?
Haasteita on paljon, ja niihin on vastattava mielellään ajoissa. Kirja-ala tekee koko ajan omia korjausliikkeitään. Sellaiseksi on luettava jokasyksyiset kirjamessut, joita Turussa on pidetty jo 25 vuotta. Helsingissäkin ne järjestettiin päättyneellä viikolla 15. kerran.
Kun kirjamessuja alettiin järjestää Suomessa, digitaalinen vallankumous oli vielä harvojen hurja uni. Tarvittiin kuitenkin tapahtuma, jossa päätuotetta esitellään monipuolisesti, valaistaan taustoja, tuodaan se lähelle ihmistä. Kirjan ympärille ryhdyttiin luomaan markkinoita. Konsepti pelaa hyvin edelleen, sillä neljän päivän aikana Helsingin messukeskuksessa kierteli yli 80 000 ihmistä.
Mitä tekemistä kirkolla on kymmeniä tuhansia kirjan ystäviä kokoavassa tapahtumassa?
Molempia maamme kirjamessuja yhdistää vuoden kristillisen kirjan valinta. Kirjat esitellään Turussa, ja Helsingissä julkistetaan voittaja. Turun messujen odotettua antia ovat vuodesta toiseen kirjateemaiset siioninvirsiseurat. Helsingin erikoisuus ovat luterilaisen kirkon piispojen tekemät kirjailijahaastattelut.
Piispat keskustelivat tänä vuonna kirjailijoiden kanssa pakolaisuudesta, sodasta, väkivaltarikollisuudesta, rakkaudesta, sisaruussuhteista ja sukupuolen määrittelystä, kaikesta hyvin ja henkevästi.
Yksi kustantaja totesi allekirjoittaneelle suoraan, että piispat vievät haastattelijoina keskustelun aivan uudelle, hengelliselle tasolle. Hän käytti nimenomaan sanaa hengellinen. Olisinpa vielä älynnyt yhyttää venäjäntaitoisen kirkonmiehen tai -naisen puhumaan sanan mahdista esimerkiksi Ljudmila Ulitskajan tai Mihail Siskinin kanssa.
Kirkolla ja kirjalla on yhteistä pohjaa. Molempien kuolemasta on liikkunut huhuja, mutta ne jääköön sinään. Kirkon ja kirjan ympärillä on tuotetta ja toimintaa, joka muuttaa muotoaan tai tulee tykkänään häviämään. Murrosaikoja eletään, mutta ytimessä on elävä sana. Se säilyy ja seisoo vahvana.
Pekka Rehumäki
johtaja
Kirkkohallitus, Jumalanpalvelus ja yhteiskunta