Saako uskonto näkyä?

Kuva: Hanna Salomäki

Alkuviikosta uutisoitiin kansanedustajien näkemyksistä uskonnonopetuksen uudistamisesta. Kansanedustajien kannat eivät tuoneet esiin kovinkaan suuria muutostarpeita. Ylen tutkimuksen mukaan kaksi kolmesta vastaajasta katsoi, että koulussa tulee olla oman uskonnon opetusta. Kolme viidestä kansanedustajasta oli sitä mieltä, että oman uskonnon opetusta ei pitäisi korvata kaikille yhteisellä uskontotiedon ja etiikan opetuksella.

Kokonaisuudessaan kansanedustajat olivat varsin yksimielisiä uskonnonopetuksen tarpeellisuudesta. Vain kahdeksan prosenttia oli sitä mieltä, että uskonnon opetuksesta peruskoulussa tulisi luopua kokonaan. Ajattelu vastaa suomalaisten näkemystä. Gallup Ecclesiastica -tutkimuksen mukaan enemmistö suomalaisista suhtautuu myönteisesti uskonnonopetukseen kouluissa.

Uskonnonopetus on yksi niistä teemoista, jotka ovat viime vuosina herättäneet vilkasta keskustelua. Uskonnonopetuskeskustelu kytkeytyy laajempaan teemaan siitä, millä tavoin uskonto saa olla yhteiskunnassa esillä. Tuleeko uskonto, esimerkiksi luterilaisen kirkon esiin tuomalla tavalla, siivota kokonaan pois julkiselta kentältä? Tämä ajattelutapa näkyy myös tuoreessa kansalaisaloitteessa, jossa vaaditaan luterilaisen kirkon erityisaseman purkamista.

Yksin ja metsässä?

Maahanmuutto on yksi tekijä, joka vaikuttaa uskonnon ilmiasuun Suomessa. Moni suomalainen haluaa harjoittaa uskoaan yksin ja metsässä. Monissa muissa kulttuureissa tällainen ajatus on vieras, ja sen sijaan uskonto nähdään mitä yhteisimpänä asiana. Huolimatta siitä, että suuri osa maahanmuuttajista ei kuulu virallisesti mihinkään uskontokuntaan, he eivät ole uskonnottomia. Päinvastoin. Keskiverto kristitty maahanmuuttaja olettaa uskonnollisen sitoutumisen ilmenevän ahkerana kirkossakäymisenä, ja suomalaiset tyhjät kirkot herättävät kummastusta. Muslimien pukeutumissäännöt tai päivittäiset rukoushetket tuovat myöskin uskonnon näkyville.

Suomalaisten uskonnollinen maisema kirjavoituu kaiken aikaa. Yhä uusia uskontokuntia rekisteröidään. Niin kantasuomalaisten omat valinnat kuin maahanmuuttajien mukanaan tuomat erilaiset uskonnolliset taustat värittävät suomalaista uskontokuvaa. Käytännössä tämä tarkoittaa yhä laajenevaa joukkoa erilaisia uskonnollisia normeja, tapoja, juhlia ja arjen käytäntöjä, joista kaikki eivät varmastikaan pysy vain yksityisinä asioina. Tämän vuoksi onkin ristiriitaista, että samaan aikaan julkisuudessa vahvistuvat näkemykset julkisen uskonnon häivyttämisestä.

Olisiko parempi, että uskonto säilytettäisiin tiukasti yksityisyyden piirissä? Minkä verran uskonto saa näkyä esimerkiksi julkisissa instituutioissa? Tämä on yksi teema, jota käsitellään kirkon tutkimuskeskuksen seminaarissa Kiistelty usko 10.3.2014. Tervetuloa Tampereelle pohtimaan ja keskustelemaan! Tilaisuutta voi seurata myös striimattuna.

Hanna Salomäki
vt. johtaja
Kirkon tutkimuskeskus