Heikin ja Henrikin päivänä liitytään vanhaan kertomukseen piispa Henrikistä. Legendan mukaan Ruotsin kuningas Eerik teki ristiretken Suomeen vuoden 1155 vaiheilla. Hänen seurueeseensa kuului myös englantilaissyntyinen piispa Henrik. Legendan mukaan Eerik valloitti Suomen, ja suomalaiset käännytettiin kristilliseen uskoon ja Ruotsin kuninkaan alaisuuteen. Henrikistä tuli Suomen ensimmäinen piispa, ja hän jäi Suomeen levittämään uutta uskoa. Henrik sai kuitenkin surmansa, kun Lalli-niminen talonpoika surmasi hänet Köyliön järven jäällä.
Legendan todenperäisyydestä on käyty paljon keskustelua. Samoin on esitetty erilaisia versioita siitä, miksi Lalli olisi surmannut piispa Henrikin. Johtuiko se siitä, että piispa halusi kirkkokurilla ojentaa murhamiestä, vai siitä, että piispa seurueineen oli ruokaillut Lallin talossa, kun Lalli ei itse ollut paikalla? Vai olisiko syynä ollut jo silloin orastava muukalaisvihamielisyys?
Kaikista vaihtelevista tulkinnoista riippumatta Pyhän Henrikin päivä on saanut vakiintuneen aseman. Kirkossamme tähän päivään liittyy erityinen perinne yhdessä roomalaiskatolisen kirkon kanssa. Pyhän Henrikin päivänä vietetään ekumeenista messua Roomassa. Joka toinen vuosi liturgina on kirkkomme luterilainen piispa ja katolinen piispa saarnaa, joka toinen vuosi taas katolinen messu, jossa kirkkomme piispa saarnaa. Pyhän Henrikin päivään liittyvä matka Roomaan on useina vuosina ollut vielä laajemmin ekumeeninen, niin että myös yksi Suomen ortodoksipiispoista on matkalla mukana. Yhtenä matkan kohokohtana on paavin yksityisvastaanotto.
Pyhän Henrikin muistopäivän matkaan liittyy myös tutustumista katolisen kirkon toimintaan eri puolilla maailmaa. Ohjelmassa on säännönmukaisesti tapaaminen katolisen kirkon ekumeenisista suhteista vastaavan kardinaalin kanssa. Tänä vuonna vierailukohteina ovat myös uuden evankelioimisen neuvosto ja lähetysosasto.
Vaikka katolinen kirkko on valtava yli miljardilla jäsenellään, se kohtaa samoja haasteita kuin oma kirkkomme. Kun toimintakenttänä on koko maailma, nämä haasteet tulevat esiin monimuotoisemmin kuin meillä. Uuden evankelioinnin kautta pyritään löytämään keinoja kirkosta ja uskosta vieraantuneiden tavoittamiseen – sekä Euroopassa että muualla, missä kirkon jäsenmäärä on laskussa. Lähetysosasto puolestaan etsii tapoja sanoittaa kirkon sanomaa mahdollisimman hyvin erilaissa kulttuureissa ja erilaisilla kielialueilla.
Tämä Pyhän Henrikin matkan ekumeeninen perinne on jatkunut jo yli 30 vuotta. Ainoa poikkeus oli viime vuonna, jolloin tilaisuutta ei voitu järjestää koronan vuoksi.
Kristittyjen yhteistä rukousta
Pyhän Henrikin juhlapäivä osuu sopivasti kristittyjen ykseyden ekumeeniselle rukousviikolle, jota vietetään aina samaan aikaan 18.–25. tammikuuta. Kristittyjen ykseyden ekumeeninen rukousviikko on kansainvälinen rukousliike, joka on laajasti tunnettu meillä ja muualla. Sen perinteet ovat pitkät, sillä sitä on vietetty jo yli sata vuotta.
Suomessa rukousviikkoa on vietetty 1950-luvulta alkaen, mutta säännöllisen viettämisen katsotaan alkaneen vuodesta 1964, jolloin Helsingin Vanhankirkon seurakunnassa järjestettiin rukousviikon tilaisuus. Tuolloin rukousviikon tilaisuuksien järjestäminen vaati rohkeutta, sillä yhteistä rukousta eri kirkkokuntiin kuuluvien kesken ei kaikkialla pidetty suotavana. Silloin erilaiset leimakirveet heiluivat puolin ja toisin. Oli epäluuloja – ja etenkin tietämättömyyttä toisten kirkkojen perinteistä.
Ajat ovat onneksi muuttuneet yhteisen työn ja toinen toiseensa tutustumisen kautta. Nyt voimme kokoontua yhteen kiittämään ja rukoilemaan. Rukousviikon aikana kokoonnutaan ekumeenisiin jumalanpalveluksiin, kirkkovaelluksiin, konsertteihin ja tapahtumiin – ja vielä tänä vuonna lukuisiin striimauksiin.
Kimmo Kääriäinen
kirkkoneuvos, Kirkon ulkoasian osasto