Pimeästä joulun valoon

kynttilatAurinko paistoi marraskuun aikana Helsingissä vain 13 tuntia. Sen olen myös tuntenut itsessäni. Matka pimeän ajan läpi on ollut pitkä. Kun aamuisin olen lähtenyt töihin, on ollut pimeää. Hämärää on ollut myös töistä palatessani.

Myös työssä on ollut haastavia kysymyksiä pitkin syksyä. Valmistelut kirkolliskokoukseen, kirkon yhteiskunnallisten tehtävien korvaamiseen liittyvä vaikuttamistyö, kirkollinen keskustelu avioliitosta ja kirkosta eroamiset ovat haastaneet päivä toisensa jälkeen.

Ensimmäisestä adventista lähtien kodissamme on poltettu paljon kynttilöitä valon kaipuun merkkinä. Tunnistan sydämessäni valon kaipuun myös syvemmässä merkityksessä.

Pimeän ja valon vastakkaisuus on läsnä myös joulun teksteissä. Joulun profetia lupaa: Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. (Jes. 9:1) Evankelista Johannes kuvaa ensimmäisen joulun odotusta: Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli. Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. (Joh. 1:6-9)

Joulun valo loistaa seimeltä. Sitä valoa toistavat jouluna syttyvät tähdet ja kynttilät. Ne johdattavat meitä seimelle, niin kuin Betlehemin tähti Itämaan viisaita. Seimellä kuulemme enkelin viestin: Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. (Luuk. 2:10-11)

Olkoon oikea joulun henki kaikkien meidän kanssamme tänä joulunaikana:
ilon henki joka tulvii sydämestä ja saa lähimmäiset iloitsemaan,
rauhan henki joka tasoittaa erimielisyyksiä ja saa yhteiselämämme soimaan musiikkina,
rakkauden henki joka laulaa Jumalan hyvää tahtoa maailmalle.
Oikea joulun henki olkoon kaikkien meidän kanssamme tänä joulunaikana ja ikuisesti.

keskitaloJukka Keskitalo
Kansliapäällikkö
Kirkkohallitus