Perheneuvonta on tämän päivän sielunhoitotyötä

Sillankaiteeseen kiinnitetyt lukot symboloivat parisuhteen pysyvyyttä - mutta suhde voi mennä myös lukkoon. Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio

Sillankaiteeseen kiinnitetyt lukot symboloivat parisuhteen pysyvyyttä – mutta suhde voi mennä myös lukkoon. Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio

Kirkon perheneuvonta täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Se syntyi niiden nuorten pappien toimesta, jotka olivat sodan oloissa kasvaneet vahvaan veljeyteen ikäluokkansa miesten kanssa. Kun sodan jälkeen avioeroluvut kasvoivat räjähdysmäisesti, kokivat nämä papit velvollisuudekseen auttaa kriisiin joutuneita lähimmäisiään.

Silloin vaikuttivat hyvin samanlaiset pyrkimykset kuin diakoniatyössä. Nähtiin ihmisten hätä, ja kristillisen lähimmäisenrakkauden innoittamana haluttiin auttaa. Sielunhoidoksi työ määrittyy, koska työskentelymenetelmänä ovat luottamukselliset keskustelut. Paavo Kettusen mukaanhan sielunhoito ja diakonia ovat läheisesti toisiinsa liittyviä työmuotoja, joita ei aina edes ole erotettu toisistaan.

Tahto auttaa lähimmäistä yhdistyy vahvaan ammattitaitoon

Seitsemässäkymmenessä vuodessa perheneuvonnasta on kasvanut vakiintunut kirkon sielunhoitotyön muoto. Perheasiain neuvottelukeskuksia on tällä hetkellä 42. Niissä työskentelee yhtensä 160 perheneuvojaa. Varsinkin suuremmissa kaupungeissa kysyntä ylittää huomattavasti tarjonnan.

Vuosikymmenien varrella on huomattu, että vaikuttavaan auttamiseen tarvitaan muutakin kuin hyvä tahto. Perheneuvojien ammattitaitoa on kehitetty määrätietoisesti. Tällä hetkellä perheneuvojakoulutus tuottaa oikeuden hakea Valviralta psykoterapeutin ammattinimikettä. Tällä on pyritty siihen, että kirkon antama apu olisi mahdollisimman luotettavaa ja ammattitaitoista. Perheneuvonta on siis kirkon sielunhoitotyötä, jota tehdään psykoterapeuttisella ammattitaidolla

Tavoite on kuitenkin sama kuin työn alkaessa, eli kärsivän lähimmäisen auttaminen. Perusta on vahvasti Matt. 25. luvun kuvauksessa viimeisestä tuomiosta, jossa ihmiset tuomitaan sen mukaan, miten he ovat vastanneet lähimmäisen hätään.

Perheneuvonta vastaa todellisiin tarpeisiin

Kristilliseen lähimmäisenrakkauteen on aina kuulunut etsiä ne auttamisen muodot, jotka ovat kunakin aikana ajankohtaiset. Tämän päivän länsimaisessa yhteiskunnassa ihmiset eivät ehkä niinkään kärsi nälästä ja janosta, mutta sitäkin enemmän henkisestä pahoinvoinnista, jonka taustalla on useimmiten ongelmat ihmissuhteissa. Masennuksesta on kehittynyt varsinainen kansansairaus. Perheneuvonta on siis nykymaailmassa erittäin ajankohtainen lähimmäisenrakkauden harjoittamisen muoto.

Kärsimyksen lievittämisen lisäksi perheneuvonta palvelee ainakin kahta muuta kirkon kannalta merkittävää tavoitetta. Ensinnäkin se pyrkii ehkäisemään avioeroja. Vihkiessään avioliittoon kirkko osoittaa, että pysyvä parisuhde on sen arvomaailman kannalta tavoiteltava. Tarjotessaan perheneuvontaa kirkko osoittaa, että se on valmis myös konkreettisesti auttamaan ihmisiä tavoitteeseen pääsemisessä.

Toiseksi perheneuvonnassa toteutuu heikoimmassa asemassa olevasta huolehtiminen. Nykyisessä yhteiskunnassa useimmiten kaikkein heikoimmassa asemassa ovat lapset. He ovat kaikkein haavoittuvaisimpia, ja heihin jää syvimmät haavat ja pitkäaikaisimmat vaikutukset esimerkiksi vanhempien aviokriiseistä tai puuttuvasta vanhemmuudesta. Vanhempien parisuhteen hoito ehkäisee varsin tehokkaasti lasten kärsimyksiä ja traumatisoitumista.

Perheneuvonta on siis esimerkki työmuodosta, joka lähtee vahvasti kirkon omista tavoitteista ja arvoista, ja jolle on myös olemassa aito kysyntä sekä seurakuntalaisten, että jopa kirkosta vieraantuneiden keskuudessa. Se on yksi esimerkki niistä tavoista toimia, joiden löytäminen tulee ratkaisemaan kansankirkon kohtalon.

Hyvät kokemukset parantavat suhdetta kirkkoon

Viime vuoden alusta käytössä ollut valtakunnallinen asiakastyytyväisyyskysely on vahvistanut, että perheneuvonta on löytänyt vuosikymmenien varrella hyvä tavan palvella. Sen tuloksista on käynyt ilmi muun muassa seuraavaa: Perheneuvonnan asiakkaista lähes 95 prosenttia oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että käynneistä oli heille hyötyä. 94 % asiakkaista antoi perheneuvojan toiminnasta arvosanan erinomainen tai hyvä, ja lähes kaikki olivat valmiita suosittelemaan palveluja muille.

Lisäksi 65 prosenttia asiakkaista koki, että käynnit perheneuvonnassa olivat vaikuttaneet myönteisesti heidän käsityksiinsä kirkosta.

Erityinen haaste kirkossa on viime vuosina ollut nuorten ja keski-ikäisten tavoittaminen Side kirkkoon näyttää olevan sitä löyhempi, mitä nuoremmista ikäluokista on kysymys. Erityisen heikosti kirkon toimintaan osallistuvat nuorempien ikäluokkien miehet.

Perheneuvonnan asiakkaista 76,5 % on iältään 18–49 -vuotiaita. Kävijöistä 42 % on miehiä, ja suurin osa ei ole kirkollisesti aktiivisia.

Julistus on sanoja ja tekoja

Silloin tällöin vieläkin kirkossa käydään keskustelua siitä, onko tällainen rakkauden harjoittaminen ollenkaan kirkon tehtävä, vai pitäisikö sen keskittyä päätehtäväänsä evankeliumin julistamiseen. Näiden välillä ei kuitenkaan ole ristiriitaa.

Kirkko on olemassa julistaakseen ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, jossa Jumalan rakkaus tuli maailmaan. Tämä julistus tapahtuu sekä sanoin, että teoin. Ilman sanoja kirkko ei ole Kristuksen kirkko, vaan aatteeton hyväntekeväisyyslaitos. Jumalan rakkauden julistus ei puolestaan voi olla millään tavalla uskottavaa, jos kirkko ei instituutiona harjoita rakkautta.

tero pulkkinenTero Pulkkinen
koulutussihteeri, perheneuvonnan kouluttaja, Kirkon kasvatus ja perheasiat

Lisätietoa:
Perheneuvonnan erikoistumis- ja täydennyskoulutus
Perheneuvonnalla on suuri kysyntä

 

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.