Näkymä Bahlan linnoituksesta kohti kaupunkia. Bahlan linnoitus on Unescon maailmanperintökohde.
Maailmalla ennen somea
Olen sitä sukupolvea, jonka ensimmäiset tutustumiset globaaliin maailmaan tapahtuivat Lonely Planet – matkaoppaiden avulla, aikana ennen älypuhelimia ja wifi-verkkoja. Oppaasta etsittiin tietoa niin hyvistä ja halvoista yöpymispaikoista kuin kulttuuristakin: mitä syödä, missä käydä, kuinka tutustua paikallisiin ihmisiin, mitä ottaa mukaan, ja niin edelleen.
Viime viikolla istuin lentokoneessa matkalla maailmankolkalle, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt, ja jonka kulttuuria tunsin vain hyvin pintapuolisesti. Tällä kertaa kädessä oli Rough Guide to Oman -opas, josta luin ohjeita keskusteluun paikallisten kanssa. Omanissa uskonto kuuluu mahdollisiin keskustelunaiheisiin myös ventovieraiden ihmisten kanssa. Matkaoppaan mukaan länsimaisen matkailijan on helpointa sanoa olevansa kristitty, sillä ateismi, agnostismi ja uskonnottomuus ovat tuntemattomia käsitteitä.
Mitä uskoa tunnustat?
Tutustumiskohteenamme oli Oman, väkiluvultaan lähes Suomen kokoinen maa Jemenin, Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien välissä. Toinenkin yhtäläisyys Omanin ja Suomen välillä löytyy: se on aina pyrkinyt pysymään neutraalina naapurimaidensa kiistoissa. Uskonnonvapaus ja toisten uskontojen suvaitseminen ja loukkaamattomuus on lakiin kirjattu, vaikka syntyperäisistä omanilaisista liki kaikki ovat muslimeja. Omanin väestöstä lähes puolet muodostavat vierastyöläiset, joiden joukossa on mm. kristittyjä ja hinduja.
Uskonto ei silti ole yksityisasia. Toisin kuin Suomessa, on aivan yleistä kysyä uudelta tuttavalta, mitä uskontoa hän tunnustaa.
Samanlaisia, erilaisia?
Eräänä iltana olimme vieraana taatelifarmilla Bahlan kaupungissa. Isäntäparina olivat Mohammed ja Sumeiya, hiljattain avioitunut kolmekymppinen pariskunta. Tila on Mohammedin kotitila, mutta pariskunta itse asuu Muscatissa, Omanin pääkaupungissa. Istuimme naisten kesken illallisella, ja kyselimme elämästä puolin ja toisin.
Sumeiya opiskelee yliopistossa talousalaa, puhuu erinomaista englantia, on matkustellut maailmalla, pitää musiikista ja elokuvista – aivan kuten kuka tahansa ikäisensä nuori nainen. Sumeiya kertoi, että hän ei ole koskaan matkustanut Pohjois-Amerikassa eikä Euroopassa, mutta haluaisi käydä niissäkin. Yksi hänen kysymyksensä pysäytti: ”En ole valmis riisumaan huiviani, se kuuluu uskontooni. Onko minun turvallista matkustaa Eurooppaan?”
Niin, olisiko? Mietin itse paljon pukeutumista ja kulttuuria ennen omaa matkaani. Miten pukeutuneena tuntisin toisaalta oman oloni mukavaksi, ja toisaalta kunnioittaisin paikallista kulttuuria? Annanko jostakin omasta periksi, jos peitän pääni? Kaupungilla kulkiessamme erotuimme varmasti joukosta, mutta saimme kulkea rauhassa. Vain muutama utelias katse ja yksi yksittäinen huutelija viikkoon mahtui. Parasta ja ystävällisintä palvelua sai toimikuntamme naisista hän, joka oli pukeutunut eniten paikallisten naisten tapaan.
Miten mahtaisi käydä Sumeiyan, jos hän turistina kulkisi oman kotikaupunkini katuja? Keräisikö hän katseita? Millaista palvelua hän saisi kaupoissa? Pidettäisiinkö häntä pakolaisena vai turistina? Vaikuttaako tämä mielikuva siihen, miten suhtaudumme toiseen ihmiseen?
Vasemmalta: Elina Hellqvist, Marja Tiilikainen, Al Amanan harjoittelija Laurel Pals, emäntämme Sumeiya, Silja Lamminmäki-Vartia ja Anni Maria Laato.
Uskontojen vai ihmisten kohtaamista?
Omanissa tukikohtanamme oli Al Amana -keskus, joka on pyrkinyt edistämään erityisesti kristinuskon ja islamin välistä dialogia jo yli kolmen vuosikymmenen ajan. Keskuksella on ollut vajaan vuoden ajan suomalainen johtaja, Aaro Rytkönen, joka toimii Omanissa Suomen Lähetysseuran lähettämänä työntekijänä. Vietimme Omanissa viisi työntäyteistä päivää, tutustuen mm. maan uskontotilanteeseen, paikallisiin imaameihin ja moskeijoihin, kristilliseen papistoon ja kirkkoihin ja käyden välillä pitkälle iltaan venyneitä keskusteluja niin keskenämme kuin Al Amanan osaavien teologien, Aaro Rytkösen ja Justin Meyersin kanssa.
Al Amanan työn yhtenä keskeisenä tavoitteena on saattaa yhteen eri uskontoja tunnustavia ihmisiä tutustumaan toisiinsa ja keskustelemaan turvallisessa, luottamuksellisessa ilmapiirissä. Keskuksessa hyödynnetään mm. Scriptural Reasoning -metodia, joka Suomessa tunnetaan nimellä kuunteleva keskustelu. Al Amanassa on vuosittain myös opiskelijoita useamman kuukauden jakson ajan perehtymässä kristittyjen ja muslimien väliseen uskontodialogiin.
Oma käsitykseni islamista ja sitä tunnustavista ihmisistä laajeni huomattavasti yhden matkan aikana. Kuvaan tuli runsaasti lisää värejä ja sävyjä. Silti oli pysäyttävää huomata, että aivan yhtä yksipuolinen kuva meistä, eurooppalaisista kristityistä, ja elämästä Euroopassa oli Omanissa tapaamillani ihmisillä. Minut yllätti myös kristillisen elämän ja kristillisen uskon harjoittamisen moninaisuus Omanissa: protestanttinen kirkko oli perjantain(!) jumalanpalveluksessa aivan täynnä.
Mutta tärkeintä oli palauttaa mieleen jälleen kerran kaiken kohtaamisen lähtökohta: toisen ihmisen ulkonäöstä ja ulkonaisesta uskonnon harjoittamisen tavasta ei voi vielä paljon päätellä siitä, mitä hän ajattelee ja mitä hän arvostaa. Toiseen ihmiseen pitää tutustua. Silloin voi oppia paremmin ymmärtämään myös itseään. Tämä on myös Al Amanan työn perusperiaate.
Uskontojen ja katsomusten välinen Yhteisymmärrysviikko
Joskus pitää matkustaa kauas, että voisi ymmärtää itseään ja toista paremmin. Aina ei tarvitse lähteä kauaskaan. Helmikuun ensimmäisellä viikolla vietetään YK:n uskontojen ja katsomusten välistä Yhteisymmärrysviikkoa. Tämän teemaviikon aikana on mahdollista tutustua eri uskontoperinteisiin, ja niitä edustaviin ihmisiin. Tapahtumia järjestetään lukuisilla paikkakunnilla ympäri Suomea. Viikon tarkempaan ohjelmaan voit tutustua täällä.
Suomen ev.lut. kirkon piispainkokouksen asettama uskontojen kohtaamisen toimikunta teki opintomatkan Omaniin 14.-20.1.2018.