”Olen ranskalainen, olen muslimi – ja tuomitsen terrori-iskut.” Uskontodialogissa kohtaavat yhteiset tavoitteet ja erilaiset perinteet.
Sunnuntaina 12.1.15 kirjoittelu Charlie Hebdon joukkomurhasta alkoi jo saada uusia sävyjä. Turun Sanomien päätoimittaja Kari Vainio totesi lehdessään: ”Vaikka haluan pitää ammattikuntani puolta, en ymmärrä, miksi isku lehteen olisi pahempi kuin muutaman viikon takainen isku kouluun Pakistanissa. Siellä kuoli 132 lasta.” Uskonnon nimissä ei saa tappaa ketään.
Niin tai näin, kaikkea uskontodialogia ja kaikkia uskontojen välisiä rauhanpyrkimyksiä värittävät lähiaikoina Pariisin surmat. Olimme USKOT-foorumin hallituksena jo sopineet tapaamisen sisäministeri Päivi Räsäsen kanssa viikolle 3 paljon yleisemmissä merkeissä, mutta nyt tullaan varmaan keskittymään siihen, miten ainakin meillä elettäisiin ilman väkivallan uhkaa.
Rauhaa ja yhteisymmärrystä etsittäessä ei ole mitään yhtä ratkaisua tai toimintamallia. Tasoja on monia ja niitä on oltava.
Vuoropuhelun ja yhteistyön foorumi
Oma kirkkomme on jo vuosikausia käynyt vuoropuhelua maamme juutalaisten ja muslimien kanssa. Se on myös perustajajäsenenä mukana neljä vuotta sitten alkunsa saaneessa USKOT-foorumissa. Muut perustajat ovat Suomen Juutalaisten Seurakuntien Keskusneuvosto, Suomen Ekumeeninen Neuvosto ry (SEN), Suomen Islam-seurakunta ja Suomen Islamilainen Neuvosto ry (SINE).
USKOT-foorumi on myös Religions for Peace -järjestön jäsen. Se tuomitsi Pariisin väkivaltaisuudet tuoreeltaan. Tästä ei tarvinnut keskustella. Olimmepa juutalaisia, muslimeita tai kristittyjä, meidän mielestämme ”paras turva viharikoksia vastaan on uskontojen, vakaumusten ja kulttuuritaustojen turvallinen rinnakkainelo, vuoropuhelu ja yhteistyö”.
Abrahamilaisten uskontojen kesken meillä on perustavanlaatuista yhteistä ymmärrystä Jumalasta, maailmasta ja ihmisenä elämisestä. Uskonnoilla on yhteisiä intressejä ja yhteisiä käsityksiä. Tuskinpa kukaan USKOT-foorumissa on toista mieltä Turun Sanomien Vainion kanssa tästäkään: ”Sananvapauden nimissä ei voi huudella mitä tahansa. Karkeasti voi määritellä, että kuka tahansa saa puhua viisaita tai tyhmiä, mutta, varsinkaan tiedotusvälineiden, ei ole pakko niitä toistaa.”
Senkin me silti aika ajoin joudumme huomaamaan, ettei yhden uskontokunnan itsestäänselvyys olekaan sellainen toiselle. Kyllä vain meihin vaikuttaa, mitä oman uskontokuntamme jäsenille maailman konflikteissa kuuluu.
Ketkä kohtaavat dialogissa?
Keskeinen kysymys kaikessa uskontojen välisessä keskustelussa ja vuorovaikutuksessa on edustavuus. Kun tällä kertaa me kohtaamme ystävällisesti ja hyvässä hengessä, ketkä silloin kohtaavat? Uskontomme? Vaiko vain erityinen eri uskontoja edustava hyväntahtoisten ihmisten joukko?
Juuri tästä syystä tarvitaan keskusteluja ja kohtaamisia monella tasolla. On päästävä kunnolla näkö- ja kuuloetäisyydelle, tutustuttava ja opittava kutsumaan nimeltä. Siksi dialogia ei voida käydä vain uskontokuntien johtajien tai valtuutettujen kesken, vaan yhä enemmän paikallisesti. Oletko käynyt alueesi moskeijassa, buddhalaistemppelissä tai synagogassa? Onko muiden uskontojen väki vieraillut seurakunnassasi?
Tärkeintä – mutta tuskin helpointa – olisi porukoida eri uskontojen nuoria keskenään. Sillä tasolla rauhan rakentamisella ja ystävyyden ilmapiirin luomisella on suurin vaikutus.
Nyt yksi jos toinenkin kertoo olevansa Charlie Hebdo. Uskontodialogille puolestaan on sekä ominaista että olennaista, että kukin on mitä on. Kukaan ei kuvittelekaan olevansa rakentamassa jotakin uutta yhteisuskontoa. Kukaan ei pilkkaa tai nöyryytä toistaan. Ketään ei houkuta ”uskontoneutraali” yhtenäiskulttuuri. Kaikki haluavat sitä, minkä USKOT-foorumin säännöt ilmaisevat näin: ”vaalia yhteiskuntarauhaa maassamme uskonnonvapautta vahvistavassa hengessä edistämällä uskontojen välistä vuoropuhelua, yhdenvertaisuutta, keskinäistä kunnioitusta ja yhteistyötä”.
Uskontojen kohtaaminen Sakastissa
Kaarlo Kalliala
Turun piispa
USKOT-foorumin varapuheenjohtaja
Viisas kirjoitus! Myös viittaukset Ts:n päätoimittajaan.