Jumalanpalvelus on seurakunnan elämän keskus, sanotaan usein. Monet miettivät, mitä pitäisi tehdä, kun keskuksessa on hiljaista sunnuntaiaamuisin. Onko vika jumalanpalveluksessa vai kenties ihmisissä? Jumalanpalveluspäivillä puhunut Fredrik Modéus (kuvassa) uskoo, että muutos lähtee siitä, kun yhteiselle messulle annetaan seurakunnissa entistä suurempi merkitys.
Helmikuun alussa lähes 800 kirkon työntekijää ja jäsentä kokoontui Seinäjoelle jumalanpalveluksen kehittämispäiville. Odotetuimpiin puhujiin kuului jumalanpalvelusguruksi kutsuttu Lundin Helgeandin seurakunnan kirkkoherra Fredrik Modéus.
Työntekijät paikalle
Helgeandissa on pyritty siihen, että mahdollisimman moni seurakuntalainen saa vaikuttaa siihen, miten jumalanpalvelusta vietetään. Jumalanpalveluksen tulisi Modéuksen mukaan olla myös kaikkien seurakunnan työmuotojen kokoontuminen. Hän onkin kiinnittänyt huomiota siihen, että seurakunnan kaikkien työntekijöiden pitäisi itse käydä messussa myös vapaa-ajallaan.
Helgeandin mallia sovelletaan eri puolilla Pohjoismaita. Se perustuu maallikoiden osallisuuteen ja aktivoimiseen. Modéus kutsuu heitä työtovereiksi.
– Uskon, että on tärkeää antaa ihmisten olla osallisia ja jakaa työtehtäviä myös maallikoille. Kirkon haasteena on säilyttää uskottavuus. Kaikkea toimintaamme pitää leimata luotettavuus ja aitous. Jumalanpalvelusten täytyy liikuttaa sisintämme, Modéus kommentoi.
Kaikkea ei tarvitse tehdä itse
Jumalanpalveluskäyntien määrät ovat kasvaneet monilla paikkakunnilla, missä seurakuntalaisia on otettu mukaan messun valmisteluun. Modéus on puolustanut usein ajatusta, jonka mukaan seurakunnan pitäisi ymmärtää itsensä jumalanpalveluksen kautta. Seurakunta on jumalanpalvelusta viettävä joukko.
Modéus uskoo, että jumalanpalveluksen muuttaminen koko seurakunnan asiaksi ja koko seurakunnan näkeminen jumalanpalveluksen kautta muuttaa koko kirkkoa.
– Tarvitaan kahdenlaista asennemuutosta: Toinen on se, että seurakunta ymmärtäisi olevansa jumalanpalvelusta viettävä yhteisö.Toinen on että me työntekijät emme ajattelisi että meidän on tehtävä itse kaikki, hän selittää.
Edes yhtenäiskulttuurin murros tai yhteisöllisyyden muutokset eivät saa Modéusta ajattelemaan, että kirkon jumalanpalveluselämän olisi palveltava eri tavoin erilaisia ihmisiä. Päinvastoin. Modéus uskoo kirkon kokoavaan voimaan.
– Koen, että ihmiset saavat erityistä iloa kulttuuri- ja sukupolvirajat ylittävän messun viettämisestä. Kirkko on ainutlaatuinen areena, jossa erilaiset ja eri tavoin ajattelevat ihmiset voivat kokoontua. Kun se onnistuu, kirkko voi olla syvästi monikulttuurinen, hän sanoo.
Modéuksen mukaan Seinäjoella oli odottava ja keskittynyt ilmapiiri. Hänestä osallisuudesta olisi hyvin tärkeää keskustella myös Suomen kirkossa.
Modéuksen vinkit
-
Kysy seurakuntalaisilta, mitä lahjoja heillä olisi seurakunnan käyttöön.
-
Luovuta valtaa työntekijöiltä ja luottamushenkilöiltä jumalanpalveluksen viettäjille. Järjestä tilanteita, joissa seurakuntalaisia kuunnellaan.
-
Jumalanpalvelusta toteuttamassa pitäisi olla kaikenikäisiä
-
Pohtikaa, millainen on uuden ihmisen jumalanpalveluskokemus. Mitä voisimme tehdä, että uusillakin ihmisillä olisi hyvä olla kirkossa?