Onnellisessa Kööpenhaminassa pohdittiin uskonnonvapauden merkitystä. Kuva: Leena Sorsa
Tutkimusten mukaan Tanskassa asuu yksi maailman onnellisimmista kansoista. Ainakin maan pääkaupungin, Kööpenhaminan, ilmapiiri vihjaa, että tutkimuksissa on perää. Kaupungissa kohtaavat kaunis ja vanhaa kunnioittaen ylläpidetty ympäristö, mutkattomuus, pohjoismaisen hyvinvointivaltion vauraus, eurooppalainen ilmapiiri sekä mielenkiintoinen yhdistelmä perinteitä ja nykyaikaa. Tanskalaiset eivät piilota kynttilää vakan alle kun on kysymys heidän design-tuotteistaan, pyöräilyn helppoudesta suurkaupungissa tai Legojen maailmanvalloituksesta.
Monien onnellisuustutkimusten johtopäätökset perustuvat maiden taloudelliseen vaurauteen ja tasapainoisuuteen, yhteiskunnan järjestäytyneisyyteen ja korruption vähäisyyteen. Usein onkin niin, että demokratia, ihmisoikeudet, ihmisten valinnanvapaus oman elämänsä ratkaisuissa ja taloudellinen kehitys kulkevat käsi kädessä.
Mutta mistä rakentuu syvimmiltään onnellisuus yksittäisen ihmisen elämässä?
Olimme syyskuussa Kööpenhaminassa keskustelemassa pohjoismaiden kirkkojen ja ekumeenisten toimijoiden edustajien kanssa uskonnonvapaudesta. Pohdimme, mitä voisimme tehdä yhdessä uskonnonvapauden vahvistamiseksi ja edistämiseksi niin kotimaissamme kuin maailmanlaajuisestikin.
Uskonnonvapaus on monitahoinen asia – sen ymmärsimme ja totesimme lyhyen tapaamisemme aikana. Uskonnonvapaus on ihmisoikeus, josta voi keskustella kehitysyhteistyön ja ulkopolitiikan, kotimaisen uskontolainsäädännön, kansainvälisten katastrofien, naisten oikeuksien tai vaikkapa rauhantyön näkökulmista. Tehtäväkenttä tuntuu näin ollen loputtomalta. Näin ehkä onkin, sillä työ uskonnonvapauden edistämiseksi on pitkäjänteistä ja kovin usein hiljaista ja näkymätöntäkin vaikuttamistyötä.
Meille suomalaisille, ja erityisesti luterilaisille ihmisille uskonnonvapaus näyttäytyy lähes itsestäänselvyytenä. Mieleenpainuvin hetki Kööpenhaminan vierailulla oli tapaaminen irakilaisen kristityn kanssa. Hänen tiensä oli kulkenut Irakin Mosulista Tanskaan. Hänen elämäntarinansa oli pysäyttävä meille onnellisten tähtien alla syntyneille ihmisille.
Syrjässä ja syrjittynä
Mies kertoi, miten jo Saddam Husseinin aikana kristityt olivat vähemmistönä alempiarvoisia kansalaisia. Eteneminen korkeisiin tehtäviin oli mahdotonta kristillisen vakaumuksen vuoksi. Kaikkia, uskonnosta riippumatta, kuitenkin valvottiin erityisesti Husseinin hallinnon vastaisten toimien varalta, joten kaikki kansalaiset elivät tasavertaisesti tietynlaisessa pelon ilmapiirissä. Kuitenkin tuona aikana kirkkoja oli mahdollista rakentaa ja uskontoaan oli mahdollista harjoittaa. Kristityt nimittäin näyttäytyivät vallinneelle hallinnolle ehkä pienimpänä mahdollisena uhkatekijänä.
Tämänhetkinen tilanne Irakissa järkytti syvästi tätä maasta paennutta kristittyä miestä. Kristityt on ajettu kodeistaan pakolaisuuteen aivan kuten muutkin vääräuskoisiksi tuomitut ihmiset, oli heidän uskontonaan sitten islam tai mikä muu tahansa. Ainoa vaihtoehto säilyttää kotinsa ja elämänsä on uskoa niin kuin ISIS määrää.
Yksi varhaisimmista kristillisistä seurakunnista syntyi juuri tuonne Mosulin alueelle. Tuo kaupunki mainitaan Raamatussa nimellä Ninive. Tapaamamme irakilainen kristitty koki suurta surua siitä, että lähes 2000 vuotta vanha kristillinen seurakunta nyt hajotetaan. Kristittyjen määrä alueella on romahtanut. Ne, jotka esimerkiksi korkean koulutuksensa johdosta ovat päässeet poistumaan maasta, ovat sen jo tehneet. Muut ovat joutuneet nyt pakenemaan.
Uskonnonvapaus on äärimmäisen herkkä ja haavoittuva ihmisoikeus. Siellä, missä sota ja vihanpito murtavat elämän perusteita, valitettavan usein myös uskonnot liitetään mukaan ristiriitoihin. Vihanpito eri tavoin uskovia kohtaan ei kuitenkaan saa tukea uskontojen oppiperustasta. Se nousee vallanhimosta ja poliittisista tavoitteista. Valitettavasti uskoa kuitenkin tulkitaan tavalla, joka liittää sen osaksi vallankäytön ja valtataistelun tavoitteita. Uskonnollisilta johtajilta vaaditaankin suurta rohkeutta nousta tällaista toimintaa vastaan. Juuri heiltä on myös syytä odottaa toimia rauhan rakentumiseksi eri tavoin uskovien keskuuteen. Tilanne ei kuitenkaan ole helppo, sillä yhtä lailla uskonnolliset johtajat voivat joutua maksamaan hengellään asettautumisensa vallanpitäjiä vastaan.
Historia on osoittanut lukuisia kertoja, miten vaarallista on, jos kirkot ja uskonnot asettautuvat maallisen vallan kylkeen. Olennainen osa uskontojen ja kirkkojen tehtävää on olla tarvittaessa myös vastakulttuurina vallassa olevalle politiikalle.
Rauha ja vapaus onnellisuuden perustana
Georgetownin yliopiston uskonnonvapauden kysymyksiä tutkivassa projektissa tehdyn selvityksen mukaan valtaosa muslimeista Lähi-Idän maissa suhtautuu arkisessa elämässään myönteisesti kristittyihin. Tavalliset ihmiset kunnioittavat toisiaan, oli naapurissa asuvan uskonto mikä tahansa. Siellä ruohonjuuritasolla rakentuu myös aidoimmillaan uskonnonvapaus. Uskonnonvapaus ei ole vapautta vain kristityille tai vain muslimeille. Uskonnonvapaus voi toteutua vain silloin, kun puolustamme sitä jokaiselle ihmiselle maailmassa riippumatta hänen uskonnostaan tai vakaumuksestaan.
Kööpenhaminassa tapahtuneen kohtaamisen myötä jäin pohtimaan, mistä onnellisuus syntyy. Uskon, että ihmisen onnellisuuden perustana on syvimmillään rauha. Onnellisuus karttuu vahvasti turvatuista ihmisoikeuksista. Uskonnolliselle ihmiselle hyvin tärkeä onnellisuuden avain on uskonnonvapaus. Ehkä vain oman uskon tai vakaumuksen kautta voi ymmärtää, miten suuri merkitys uskonnonvapaudella on myös toiselle uskovalle ihmiselle, vaikka hän uskoisi ja ajattelisi eri tavoin kuin minä itse.
Leena Sorsa
Tutkija
Kirkon tutkimuskeskus