Läsnäolo sielunhoidossa

Sielunhoidon yhteydessä puhutaan paljon läsnäolosta. Usein sielunhoitokirjallisuudessakin mainitaan, että sielunhoidon peruselementtejä ovat aktiivinen kuuntelu ja läsnäolo. Harvoin noita kahta kuitenkaan selitetään tai ihan varsinaisesti opetetaan.

Minulta eräs asiakas kysyi kerran mindfulness-kurssin aluksi, että olenkos minä nyt läsnä, kun nimen perään on laitettu rasti kurssille saapumisen merkiksi. Kysymys oli puhutteleva, vaikka se olikin huumorilla ilmaistu.

Mitä jos sielunhoitaja asettuu asiakkaan lähelle edellä kuvatulla asenteella? Niin että paikalle saapuessaan tai jotenkin siinä lähimaastossa ollessaan hän kuvittelisi olevansa läsnä. Toki voi ollakin, mutta vaaransa siinä piilee. Mitä läsnäolo todella on? Pohdiskelen tässä tekstissäni lyhyesti läsnäoloa sielunhoidossa mindfulness-menetelmän kautta – menetelmän taustaviisaudella voisi mielestäni olla paljon annettavaa sielunhoidollekin.

Läsnäolossa ollaan tässä ja nyt

Mindfulness käännetään suomeksi sanoilla tietoinen hyväksyvä läsnäolo. Läsnäolo on siis yksi mindfulnessin elementeistä. Läsnäolo ei ole menneessä taivaltamista, ei tulevaisuuden murheissa kulkemisessa vaan tässä ja nyt hetkessä olemista. Kedon kukat ja taivaan linnut mainitaan Raamatussakin juuri tässä mielessä. Ne eivät murehdi vaan elävät tässä hetkessä, jossa kaikki on hyvin. ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”

Ihmisen päällä on hyvä taipumus olla aktiivinen ja analysoiva. Tutkitusti tämä taito myös uuvuttaa ja väsyttää. Liika ajatteleminen vie sekä psyykkisiä että fyysisiä voimavaroja. Läsnäolo on sitä, että pää pysyy hyvin harjoitettuna hetken hiljaisena ja antaa lepohetkiä. Ajattelevalle mielelle tarjotut lepohetket lisäävät tutkitusti ihmisen hyvinvointia.

Sielunhoitajan työ ja läsnäolo

Sielunhoitajan työssä edellä kuvattu asettuminen läsnäoloon on erityisen tärkeää. Asiakas vaistoaa hyvin helposti, jos auttaja on poissaoleva ja omiin ajatuksiinsa vaipunut.

Kun tekemättömät työt rasittavat tai omassa elämässä on jotain haastavaa meneillään, voi istuminen ja toisen kuunteleminen olla hankalaa. On tietysti tärkeää, että sielunhoitajan pää pysyy kuuntelemisen aikana kohtalaisen hiljaisena, jottei pääsisi käymään niin, että kuuntelevat korvat menevät hetkeksi kiinni. Jokainen kuuntelemisen ammattilainen tietää, että mitä tapahtuu, kun ajatus käy hetkeksi muualla kuin asiakkaan asioissa. Näitä ”mustia aukkoja” on jälkikäteen kurja lähteä paikkaamaan.

Läsnäoloon pääsee yksinkertaisilla keinoilla

Yksinkertaiset asiat voivat auttaa asettumaan nopeastikin ilmaantuneisiin tilanteisiin. Ajatteleva pää, mutta myös reaktiivisuus meissä hiljenee yksinkertaisella tavalla – aistien ääreen asettumalla. Kun aistii (ei ajattele!) hetken jalkapohjia lattiassa tai seurailee oman hengityksen kulkua, mahdollistuu ajatusvirran katkeaminen. Mieli karkaa aina uudelleen ja uudelleen, mutta se on mahdollisuus palauttaa kehoon lempeästi mutta päättäväisesti.

Itse asiassa kuunteleminen itsessään on läsnäoloon asettumista – jokainen sielunhoitotilanne voi siis toimia hyvänä läsnäoloharjoituksena, joka parhaimmillaan voi virkistää ja rentouttaa sielunhoitajaa itseäänkin. Se on parhaimmillaan myös hyvä suoja myötätuntouupumusta vastaan. Kun reaktiivisuus vähenee, syntyy auttajaa suojaava tila ja rajatkin pysyvät paremmin kunnossa.

Asiakas hyötyy läsnäolosta

Läsnäolotaidoilla voi olla sielunhoitotilanteissa toisensuuntainenkin ulottuvuus. Moni sielunhoitoasiakas kärsii menneisyydessä tapahtuneista haavoista, tulevaisuuden murehtimisesta ja erilaisista peloista ja kovasta stressistä. Tapaamistilanteessa tämä näkyy myös kehollisesti monin tavoin.

Läsnäoleva auttaja voi opettaa läsnäolon taidon myös asiakkaalle. Pieni pysäytys puhumiseen, yhdessä hengittäminen ja jalkapohjien asettaminen maahan voivat rauhoittaa asiakasta niin, että asioiden käsittely helpottuu ja tunnereaktio helpottuu ja laimenee. Pitkällä aikavälillä läsnäolotaidoista voi olla erittäin suuri hyöty.

Kun ollaan tässä ja nyt, mieli rauhoittuu ja hiljenee vastaanottamaan myös sen, joka on luvannut olla siellä, missä kaksi tai kolme hänen nimissään kokoontuu. Jumala on aina ja kaikkialla, mutta parhaiten Hänen äänensä kuulee, kun mieli on hiljainen.

pappi, mindfulness-ohjaaja Miia Moisio