Mikä tässä mättää? YK:n Lapsen oikeuksien sopimus on Suomessakin jo kauan ollut sitova ihmisoikeussopimus. Silti sopimuksen velvoittavuutta ei ole kunnolla ymmärretty tai sitä ei ole tiedostettu päätöksenteossa: Päätösten vaikutuksia lapsiin, nuoriin ja perheisiin ei ole huomioitu riittävästi.
Asiasta on antanut satikutia myös Lapsen oikeuksien komitea, joka kehotti Suomea – jo vuonna 2011 – tehostamaan lapsen edun periaatteen huomioon ottamista kaikessa lainsäädännössä sekä kaikissa lapsia koskevissa ja heihin vaikuttavissa asioissa. Lapsen oikeudet eivät ole leikin asia.
Nyt on syytä nostaa kissan häntää, sillä kirkko on hoitanut tässä asiassa leiviskänsä hyvin, ainakin säännöstasolla. Kirkkojärjestykseen lisättiin kuluvan vuoden alusta säännös lapsivaikutusten arvioinnista.
Laki- ja säännöspuhe kuulostaa tässä yhteydessä puisevalta, mutta tarkoitus on hyvä: edistää lapsen oikeuksia ja lapsen etua sekä kokonaisvaltaista hyvinvointia kirkossa. Parhaimmillaan lapsivaikutusten arviointi auttaa tekemään parempia päätöksiä ja niiden kautta parempaa tulevaisuutta tämän päivän lapsille ja nuorille. Se voi myös vahvistaa sekä lasten, nuorten että heidän perheidensä hyvinvointia ja seurakuntalaisuutta.
Osaamista ja oikeaa asennetta
Kaikissa uusissa asioissa menee opetteluun oma aikansa – niin lapsivaikutusten arvioinnissakin. Kirkkohallitus on julkaissut ohjeistuksen lapsivaikutusten arvioinnin toteuttamiseksi ja järjestänyt asian tiimoilta koulutuksia.
Osa opettelusta liittyy arvioinnin tekemiseen käytännössä, päätösten valmistelussa. Kyse ei ole rakettitieteestä vaan ajattelun laajentamisesta niin, että arvioidaan päätösten vaikutuksia lasten näkökulmasta.
Osa opettelusta – ehkä isoin osa – liittyy asenteisiin. Mikä ihme tekee lapsesta niin erityisen, että lapsivaikutuksiakin täytyy arvioida? Lapsesta tekee erityisen se, että lapsi on pienempi, heikompi, turvattomampi ja haavoittuvampi kuin aikuinen ja tarvitsee erityistä suojelua. Se, että lapsissa on tulevaisuus. Se, että me aikuiset olemme vastuussa siitä, miten hyvää lastemme ja nuoremme elämä on juuri nyt ja millaiseksi se tulevaisuudessa muodostuu.
Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa aikuisia kuuntelemaan lapsia ja nuoria ja ottamaan heidät todesta. Tähän myös lapsivaikutusten arvioinnilla pyritään – kuulemaan ja kuuntelemaan lapsia ja nuoria ja ottamaan heidän näkemyksensä huomioon päätöksiä ja suunnitelmia tehtäessä. He ovat oman elämänsä asiantuntijoita.
Lasten ja nuorten kuulemisen tapoja on viime vuosina kehitetty sekä kirkossa että yhteiskunnassa. Menetelmiä on, ne tulee vain ottaa aktiivisesti käyttöön. Lasten ja nuorten kuuleminen voi terveellä tavalla ravistella meidän aikuisten toisinaan niin luutunutta ja kaavoihin kangistunutta ajattelua.
Paitsi lasten ja nuorten kokemusasiantuntijuutta, seurakunnissa on valtaisa määrä ammatillisen kokemuksen ja kohtaamisen tuomaa asiantuntijuutta. Lapsivaikutusten arvioinnissa tulisikin hyödyntää paitsi seurakuntien lapsiasiahenkilöiden, myös lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelevien tietämystä ja kokemusta päätöksiä valmisteltaessa. He voivat tuoda myös lasten ja nuorten ääntä kuuluviin.
Köyhyyttä ja turvattomuutta vastaan
Viime viikolla vietettiin lapsen oikeuksien viikkoa ja perjantaina 20.11. lapsen oikeuksien päivää. Lapsen oikeuksien viikon 2015 teemana Suomessa on lapsiperheköyhyyden ehkäiseminen.
On käsittämätöntä, että lapsiperheköyhyys on kasvanut tasaisesti, vaikka sen riskit ovat yleisesti tiedossa ja vaikka takana on taloudellisesti vankkojakin vuosia. Köyhyys heikentää lapsen oikeuksien toteutumista ja on uhka lapsen ja nuoren hyvinvoinnille ja kehitykselle. Myös kirkon tulee pyrkiä ehkäisemään taloudellisista syistä johtuvaa syrjäytymistä.
Meitä on tätä syksynä koskettanut turvapaikanhakijoiden tilanne. Turvapaikanhakijoiden joukossa on myös paljon lapsia. Lapsiasiavaltuutettu totesikin Lapsen oikeuksien päivänä, että kaikkein haavoittuvimmassa asemassa Suomessa ovat nyt yksin maahan saapuneet turvapaikanhakijalapset.
Lapsella, joka on tilapäisesti tai pysyvästi vailla perheen turvaa, on oikeus valtion antamaan erityiseen suojeluun ja tukeen. Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa valtioita käsittelemään perheenyhdistämistä koskevat hakemukset myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti.
Alaikäiset turvapaikanhakijat tulisi ottaa myös seurakunnissa siipien suojaan. Näin voimme toteuttaa sekä lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteita että myös kirkkomme omaa perustehtävää huolehtia kaikista apua tarvitsevista lähimmäisistämme. Kliseistä mutta totta: lasten oikeudet ovat meidän aikuisten velvollisuuksia.
Lapsivaikutusten arviointi Sakastissa
Päivi Kähkönen
johtaja
Kirkon kasvatus ja perheasiat